Miten olet suorittanut asevelvollisuutesi?

[Stouts77]

Sodankylä, JPr. II/94 saapumiserä ja palvelusaika 285 vrk.

 

[Luotain]

Sodankylä VK/JPr Oulu AUK/1ErVP Hamina VK/RUK (kurssi 182 KILPI) Sodankylä VK/JPr. Nämä siis saapumiserässä 1/86, eli harmaissa tuli palveltua. Kovasti tykkäsin, junamatkustaminen tuli vantaalaiselle tutuksi. Kadettikoulu oli ruodikseenmenovaiheessa varsin varteenotettava tulevaisuudensuunnitelma, joten motivaatio-ongelmia ei ollut. No, en ole nykyään skappari, mutta kaihollla muistelen Jeesiön lenkkiä, Kirkkojärven marssia ja sotkun munkkeja.

 

[Ilmari Ahde]

Suoritin varusmiespalveluksen niin hyvin ettei kertaamaan ole tarvinnut mennä, hieman vajaampi osasto hoitakoot sen puolen. Tappamaan en oppinut, ei se pahviukko kuollut vaikka kuinka ammuin, aina se nousi suojasta ylös.

 

[xAnZax]

PorPr 2/07 EHK. Vuoden verran tuli Säkylässä aikaa vietettyä E-kuskina, "komennuksella" KuKessa asentajana. Eli ajettiin Maseja ja Raseja yms. Poriin SISU:lle huoltoon ja lopun aikaa pelattiin korttia ja poltettiin tupakkaa polttoainekopin miesten kanssa, alkaa peellä, loppuu aalla, hienoo olla Pee Vee Aalla.

Sotimisesta en ymmärrä juuri sen enempää kuin inttiin mennessäkään, P-kauden ja loppusodan välissä ei montaa kertaa tarvinnut/saanut asetta käsissä pidellä. Poteroitakaan en "pääsyt" kaivamaan, kun leirillä seisoin juuri silloin vartioimassa yksinäistä puomia kun ei kukaan tullut päästämään välillä pois. Tuota puomilla seisomista saikin harrastaa noilla viimeisillä leireillä ihan riittävästi, johtuen tuosta että olin ikäänkuin ylimääräinen mies vietettyäni suurimman osan vuodesta muissa hommissa. Olin kuski ilman autoa, eli nakkikone.

Korpin natsat ja rekkakortti siviilin tuosta lopulta jäi käteen. Todella usein vitutti, varsinkin lomilta palatessa, mutta silti/siksi jäi ihan hyvät muistot.

Kertaamaan ei ole kaipailtu vielä, tarvetta olisi kyllä. On päässyt unohtumaan kaikki korttipelien säännöt.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suoritin varusmiespalveluksen niin hyvin ettei kertaamaan ole tarvinnut mennä, hieman vajaampi osasto hoitakoot sen puolen. Tappamaan en oppinut, ei se pahviukko kuollut vaikka kuinka ammuin, aina se nousi suojasta ylös.

Sitten et ole sinäkään saanut kutsua TelK:n arkebuseerausharjoituksiin, joihin velvollisuudentuntomme meitä kovasti puoleensa vetelee. Harmin paikka, se se vasta olisi elämää!

Kyllä tuollaiset taidot pitää harjoituttaa priimakuntoon jo ihan rauhan aikana. Kovasti olisi sellainen mielestäni noloa, jos huolimattomasti lauottu desantti sätkyttää koipiaan kuopan reunalla ja noituu hirmuisesti verivaahto nenästä pursoten. Mitä ulkomaalaisetkin ajattelisivat moisesta hutiloinnista. Kyllä menisi siinä Suomelta PISA-tuloksilla ansaittu maine laadukkaan koulutuksen mallimaana, kun noin sutta jälkeä TelK:n miehetkin tekevät leipälajissaan.

Olen kyllä aiemminkin sanonut, että Kääpiön saadessa kertauskutsun on Suomi todella vakavan paikan edessä. Tilanne on varmasti huolestuttava, jos kertausoppiin otetaan kirjurikurssia käymätön ikämieskirjuri, joka vietti intissä kokonaiset kaksi yötä ulkosalla, ja jonka keskeisimpien palvelusmeriittien joukkoon mahtuvat taukotuvan akvaarion hoitaminen ja kukkien kastelu. Jos sotatantereelle joudun, niin lupaan kyllä täräyttää vainolaista kastelukannulla päähän koko rahan edestä!

 

[Ilmari Ahde]

Olen kyllä aiemminkin sanonut, että Kääpiön saadessa kertauskutsun on Suomi todella vakavan paikan edessä. Tilanne on varmasti huolestuttava, jos kertausoppiin otetaan kirjurikurssia käymätön ikämieskirjuri, joka vietti intissä kokonaiset kaksi yötä ulkosalla, ja jonka keskeisimpien palvelusmeriittien joukkoon mahtuvat taukotuvan akvaarion hoitaminen ja kukkien kastelu. Jos sotatantereelle joudun, niin lupaan kyllä täräyttää vainolaista kastelukannulla päähän koko rahan edestä!

Työnnä ensin kaunis kukkanen vainolaisen torrakon piippuun, silloin sinulla on etulyöntiasema hämmentyneeseen viholliseen nähden, vasta sitten kastelukannulla nuppiin niin että lommo tulee. Panssarihirmun piippuun pitää tumpata yuccapalmu juurineen multineen. Ja taas on itäisen miehen teräspurkissa ihmetys vallalla, polpotus vaan kuuluu ulkopuolelle kun soittavat Moskovaan saadakseen lisäohjeita tukoksen poistamiseksi ja sehän kestää byrokratian rahisevissa rattaissa, näin on aikaa voitettu ja tankki puretaan ympäriltä mutteri mutterilta. Suht rauhaisaa sodankäyntiä harrastaa Pisin Kääpiö 186cm.