Miten olet suorittanut asevelvollisuutesi?

Miten olet suorittanut asevelvollisuutesi?

  • Varusmiespalvelus

    Ääniä: 187 82,0%
  • Siviilipalvelus

    Ääniä: 9 3,9%
  • Totaalikieltäytyjä tai reservinkieltäytyjä

    Ääniä: 5 2,2%
  • Vapautettu rauhan ajan palveluksesta terveydellisistä syistä

    Ääniä: 24 10,5%
  • Vapautettu rauhan ajan palveluksesta sukupuoleni perusteella

    Ääniä: 0 0,0%
  • Vapautettu rauhan ajan palveluksesta muusta syystä

    Ääniä: 2 0,9%
  • Naisten vapaaehtoinen asepalvelus

    Ääniä: 0 0,0%
  • En ole vielä suorittanut asevelvollisuuttani

    Ääniä: 1 0,4%
  • Muu, mikä?

    Ääniä: 0 0,0%

  • Äänestäjiä
    228
  • Poll closed .

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mistä muuten johtuu että lähes kaikki minimiajan palvelleet pitävät inttiä pääasiassa ihan paskana,niin keskustelupalstoilla kuin omassa kaveripiirissäkin?Toki voi olla että pitäisin sitä itsekin paskana jos olisin päässyt haluamallani 6kk palveluksella.Onneksi tuli oltua kauemmin,opiskella ja etenkin töitä ehtii tekemään loppuelämän.

Onko se juuri kiire ja se että tuossa puolessa vuodessa ollaan aika tiheään tahtiin leireillä ja harjoituksissa ja sitä leppoisaa oleilua on vähemmän vai se että puolen vuoden miehet ovat ns.kokoajan alikkien ja koksujen tutkassa? Tai sitten siinä ajassa ei ehdi ystävystyä kunnolla tupakavereiden kanssa.Puolen vuoden jälkeenhän häviävät kaikki puhutteluesittelyt,tervehtimiset ja päivystäjälle ilmoittautumiset sun muut ne vituttavat asiat kasarmilta muuten kuin skappareita nähtäessä(ja joita ei tosiaankaan välillä näy viikkoihin ellei itse ole toimistoon asiaa).
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kutsunnoissa isot herrat saivat minut melkein puhuttua nopean toiminnan joukkoihin hakemista ja ideana olikin sinne hakeutua, mutta päätinkin jatkaa opiskelua ja lykkäystä taisin hakea kolmeen kertaan opiskelun ohella. Opiskeluaikana elämä alkoi sitten tasaantua ja tyttöystävä löytyi ja inttiin meno alkoi ahdistamaan entistä enemmän. Viime keväänä päätin sitten suorittaa siviilipalveluksen intin sijaan ja kutsu Lapinjärvelle tulikin marraskuun erään.

Tuo kuukausi oli todella mukavaa aikaa, mutta ei niistä oppitunneista paljoakaan jäänyt käteen. Yhtenä syynä oli meidän "pääopettaja", joka oli rantaruotsalainen ja suomen kielen taito hyvin heikko sekä yleinen "opetustyyli" todella heikkotasoista. Hanhessa eli paikallisessa baarissa tuli viikottain käytyä ja hauskaa sielläkin oli. Viimeisellä viikolla baarireissun jälkeen meinasin joutua puhaltamaankin, kun "hajosin" niihin inttisänkyihin ja nukuin tv-huoneen sohvalla, joka oli leveämpi, pidempi ja huomattavasti pehmeämpi. Siivooja tuli aamusta sitten raivoamaan meille muutamille ja sanoi sossutädin tulevan hakemaan puhalluskokeeseen, kuhan aamupalalle mennään. Täti kyllä tuli, mutta päästi pienellä varoituksella.

Sivarissa olen tällä hetkellä Turun Saramäen vankilassa ja aamuja on jäljellä 140. Hommat täällä on ihan leppoisia ja elämä hymyilee.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Miten? No opettelmalla tappaamaan toisia ihmisiä mahdollismman tehokkasti sekä ehdollistumalla tottelemaan käskyjä kyseenalaistamatta. Siten mää asevelvollisuteni suoritin...
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Cooperit vedin kahteen kertaan paremmin kuin yksikään muu 200:sta pioneeristä. Lukemat olivat 3300m ja toisella kerralla lopetin 11min jälkeen 3200 metrin kohdalla. Lenkillä en ollut koskaan käynyt. Huvitti hieman kun samaan aikaan urheilijavapaita sai melko kovan tason jääkiekkoilijat, jotka juoksivat cooperin vain 2800m. Toki sen ymmärtää kun lihasta on sen verran enempi että 12 minuutin juoksu on haastavampaa kuin minun kaltaisella luontaisella ajokoiralla.
No joo harvoinpa lätkänpelaajat kirmaavat kovinkaan kummoisia matkoja Cooperissa, kun taas esimerkiksi futarit voivat pitää aikamoista kyytiä sen 12min...
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Mistä muuten johtuu että lähes kaikki minimiajan palvelleet pitävät inttiä pääasiassa ihan paskana,niin keskustelupalstoilla kuin omassa kaveripiirissäkin?
Noh, itse ainakin olin jo ennen armeijaa hieman koko systeemiä ja laitosta vastaan, ja mielessäni kyti jo jonkinmoisia pasifistisia ajatuksia. En esim. koskaan ole ymmärtänyt sotaleffoja enkä ja niissä sotilaista luotua sankarikuvaa. Ymmärrän että veteraanit tekivät kovan työn, mutta en käsitä esim. vähän aikaa sitten näkemääni t-paitaa jossa luki montako venäläistä suomalaiset surmasivat talvisodassa, leijonan kuvalla höystettynä tietenkin. Se kuuluisi kyllä suoraan "junttimaisinta mitä tiedän" ketjuun täällä jatkoajassa. Itselleni Simo Häyhää suurempia sankareita ovat esim. Yrjö Kallinen ja Arndt Pekurinen. Termiä "sotasankari" en edes ymmärrä.

Mutta juu, luulisin että puolen vuoden miehiin mahtuu juuri ne ihmiset, joille intti ei yksinkertaisesti sovi niin hyvin. Se menee rimaa hipoen pakkopullana, kuten minulla meni. Menin sinne koska kaveritkin, niinhän siinä iässä usein toimitaan. Nyt jos pitäisi valita uudelleen intin ja sivarin väliltä, jälkimmäinen olisi itsestäänselvyys. Onneksi Suomessa on kuitenkin mahdollisuus erota reservistä, ja sen olen jo tehnytkin kuten aiemmassa viestissä kerroin. Mutta jokainen valitsee kuten tahtoo, ja on armeijan upseereissakin hyviä tyyppejä.
 

Wingman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valmentajien hautuumaa
Onneksi Suomessa on kuitenkin mahdollisuus erota reservistä, ja sen olen jo tehnytkin kuten aiemmassa viestissä kerroin.
Mitäs tuo muuten käytännössä tarkoittaa? Ei joudu kertaamaan?

Itse en ole päässyt/joutunut kertaakaan, vaikka rupeaa kymmenen vuotta pian olemaan intistä aikaa. Ne vanhat kranaatinheittimet on varmaan myyty Afrikkaan tai jemmattu jonnekin. Niin ja jos ei vielä selväksi tullut niin varusmiespalvelus tuli suoritettua ja se määrittelemätön aika määriteltiin lopulta vuoden mittaiseksi. Kiva sitä on jälkeenpäin muistella, mutta paskaahan se silloin oli. Aika harva siellä kumminkin huvikseen pyörii.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Mutta hyvä että se tuli käytyä silloin nuorena. Ei minusta varmaan enää olisi ainakaan siihen P-kauden leikkimiseen mukaan lähtemään. Joku 19-vuotias juippi komentamassa asentoon... Ei saakeli kyllä ole helppoa niillä jotka menee vasta vanhemmalla iällä tuonne.
Tästä on monenlaisia mielipiteitä. Olin 25-vuotias mennessäni inttiin. Tuohon mennessä olin suorittanut yhdet maisterinpaperit, tehnyt siinä sivussa kokopäivätyötä monta vuotta, ja vakavissani harkitsemassa jatko-opintoja tohtorinskotsaa varten. Inttihän oli mitä parasta lepolomaa pääkopalle tuossa kohdassa, kun lähes kaiken älyllisen toiminnan saattoi ulkoistaa ainakin alokaskauden ajaksi. Myöhempänä palvelusaikana eteeni tuli muutamia tehtäviä, joissa sain hakea ällin varastosta ja pyyhkiä pölyt aivokudoksen päältä. Sekin tuntui niissä oloissa taas vaihtelulta.

Samassa varuskunnassa oli lisäkseni muutama vähäsen kypsemmällä iällä palvelukseen astunut mies. Tunsin näistä kolme tyyppiä erityisen hyvin, koska olimme koko P-kauden jälkeisen ajan kaikki samassa tuvassa. Luulen, että meitä "ikämiehiä" yhdisti tietynlainen leppoisa joskin asiallinen suhtautuminen palvelusasioihin. Ehkä myös aikomus ottaa intti normaalin elämänkulun keskeyttävänä kokemuksena, jonka laatuun voi jossakin määrin vaikuttaa omalla asennoitumisellaan. Meillä kaikilla oli enemmän tai vähemmän kouluja käytynä ja työkokemusta hankittuna, sekä ainakin karkea ajatus siitä, mitä elämässä tulee tapahtumaan lähivuosina. Olimme tulleet inttiin suorittamaan velvollisuutemme pois alta, palataksemme sen jälkeen jatkamaan omia hommiamme. Perspektiivi inttiasioihin sekä oma elämäntilanne olivat meillä varmasti kovin erilaisia kuin keskimääräisellä noin 19-vuotiaalla varusmiehellä. Toki on välttämättä lisättävä, että alokaskauden jälkeisen tehtävätkin olivat meillä jotakin aivan muuta kuin tavanomaisella jalkaväen miehistöllä tai ryhmänjohtajilla. Ikä ja siviilissä hankittu koulutus mahdollistavat intissä monelle sen, että P-kauden jälkeiset tehtävät voivat muodostua odotettua mielekkäämmiksi.

Aika usein olen huomannut puhuttavan esim. opintojen takia lykkäystä suunnitteleville varoittelevaan sävyyn, että "sua vituttaa 25-vuotiaana, kun 18-vuotias alikessu käskee sua tekemään käännöstä oikeaan päin". Kuinka niin? Jos 18-vuotias alikersantti on tavallinen perusjärkevä tyyppi ja oppinut aliupseerikoulussa sen mitä pitääkin, niin asiassa ei varmasti ole mitään ongelmaa. Sen sijaan oma asenne on yleensä suurin ongelma, jos ongelmia ylipäätään on. Näin riippumatta siitä, missä iässä käy intin, ja minkä ikäisiä ja mitä sukupuolta inttikaverit ja esimiehet ovat. Väitän, että ylivoimaisesti suurin osa varusmiehen henkilökohtaisesta vitutuksesta on lähtöisin varusmiehen omista asenteista ja tottumuksista, ei esimerkiksi epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Osa alokkaista (yhtä hyvin nykyään, minun aikoinani 90-luvulla, ja myös tätä ennen) ei vain ole kohdannut elämässään tilannetta, että joku muu käskee mitä milloinkin tehdään, ja käskyjä pitäisi vielä totella kitisemättä. Kouluja käyneitä ja töihin tottuneita tällaiset asiat tuntuvat vituttavan yleensä vähemmän kuin suoraan äidin puurolautasen äärestä inttiin kuskattuja tyyppejä.

Tästäpä tulikin mieleeni, että totista oli se seuraavan saapumiserän alokasporukka, joka jonotti pääsyä sosiaalikuraattorin puheille. Oma inttiaikainen toimistoni oli samassa aulassa melkein vastapäätä, joten siinä oli hyvä tilaisuus tutustua ihmisiin. Kävin välillä juttelemassa alokkaiden kanssa, ja muutamat tulivat minunkin toimistoni puolelle puhelemaan. Jotkut kävivät hakemassa sosiaalikuraattorilla apua ihan tavallisiin siviilijuttujen järkkäämisiin, mutta sitten oli näitä mentaalitapauksia ja inttisysteemistä järkyttyneitä. Eräskin alokas tuli kuraattorille jonottaessaan kertomaan myös minulle, että "joka yö olen itkenyt kun valot sammutetaan, enkä kestä sellaista että täällä käsketään koko ajan". Mitäpä tuohon voi paljon muuta sanoa, kuin lohduttaa että "sanot vaan tuon kuraattorille, niin kohta pääset takaisin kotiin". Parempi se on laittaa tuollainen kaveri kotiin kasvamaan tai antaa vaikka suoraan punaiset paperit, kuin pistää sille enempiä murehtimatta kovilla ladattu rynkky kainaloon.
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitäs tuo muuten käytännössä tarkoittaa? Ei joudu kertaamaan?
Hyvin pitkälti. Lisäksi pitää käydä Lapinjärvellä täydennyspalveluksessa, joka on yleisimmin kestoltaan 5 päivää aina 50-vuotiaaksi asti. Jos tuosta kieltäytyy, saa sakkorangaistuksen. Vapautuksen saa kuitenkin käsittääkseni melko helpolla jos vain haluaa, esim. perhesyiden, opiskelun, taloudellisen tilanteen jne. perusteella. Ei sinne herkästi ketään olla väkisin naaraamassa.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Pääsin(!) armeijaan vapaaehtoisena syksyllä lukion jälkeen. Vapaaehtoisena eli kaksi saapumiserää aikaisempana sain määrätä itse palveluspaikkani. En halunnut otsaan poltettua ”Ivalon Sissi” leimaa, joten valitsin Sodankylän Jääkäriprikaatin.
Pienen neanderthalisen haaveina oli ammatteina pappi tai armeijan kantapeikko. Ei välttämättä liene yleisin ammatinohjaajan vaihtoehto, saati sitten yhdistelmä.

Luin kaikki varusmiesoppaat, palvelusohjesäännöt, maastokartat ymsit etukäteen. Sain siis tajuttoman kovat pisteet. Olin koko saapumiserässä valtakunnan kovin, paras, pätevin, mutta en kaunein… oli akneongelmia.

Lainataakseni Mika Waltaria: ”Silloin suomukset tipahtivat silmiltäni.”
Armeijaa ei johdeta aivoilla, eikä kantapäillä. Puolustusvoimia johdetaan maarajalla ja jo koetulla historialla.

Pitävät minua ilmeisesti totaalisena pösilönä: olen käynyt kertaamassa jo viisi kertaa.
Olin opiskelun ja armeijan välisen ajan ulkomailla eli keräsin tarvittavia rahoja kenttämiehenä Rauman paperitehtaan märkäpäässä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Tästä on monenlaisia mielipiteitä...
Joo kyllähän sulla oli tässä ihan hyviä pointteja.

Mistä lie muuten johtuu semmoinen että näen itse ihan hirveän usein vielä nykyäänkin inttiunia. Aika yleinen teema niissä on että jostain syystä olen päättänyt mennä toisen kerran armeijaan ja aloitan kaiken alusta... sitten vanhana konkarina tiedän miten kaikki hommat hoidetaan. Ja joka kerta ihmettelen sitä että mitä helkkaria minä täällä toista kertaa teen?
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Tällaiseen kysymykseen olisi toki reteää vastata "kännis ja läpäl" mutta eihän se olisi todenmukainen kuvaus lainkaan. I/02 tuli yritetyä ensimmäistä kertaa mutta leikkaukseen joutumisen takia tuolloin vietin aikaa intissä ainoastaan reilun viikon. II/03 sitten vuoden setti AUKin kautta (toiveena oli 6kk moottoripyörälähettinä mutta ei tuo AUK:kaan mikään maailmaa kaatanut vaihtoehto ollut vaikka opiskelut siirtyivätkin sen takia vuodella 6kk:n sijaan).
 

Lynyrd

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvä jääkiekko.
Oma varusmiespalvelus tuli suoritettua Kajaanin kuninkaallisessa tykistössä saapumiserä oli 1/00. Heinäkuussa sinne ja joulukuussa pois eli 6kk siellä maleksittiin. Ennen inttiä vitutti ihan hulluna sinne meno ja ensimmäiset kaksi kuukautta oli yhtä tuskaa, mutta sitten se alkoi tasottumaan ja olikin ihan leppoisaa touhua. Sanoinkin jo heti intin jälkeen kavereille jotka oli sinne lähdössä, että voisin lähtee takasin vaikka heti.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
330 aamua tuli herättyä varusmiespalveluksessa Parolassa ja erinäisillä metsäleireillä (kertyi sellaiset 90 leiripäivää) vuonna -96. Sittemmin ei ole täytynytkään kertausten merkeissä intin vehkeitä päälle pukea. Kerralla opin vissiin.
 

sinikettu

Jäsen
Sivarin olen käynyt. Jos olisi ollut nuorempana enemmän pokkaa, olisin valinnut totaalikieltäytymisen. Armeijaa en ole millään tavoin vastaan, vaikka semi-pasifisti olenkin. Maanpuolustus on edelleenkin varsin tärkeä osa Suomen kaltaisen maan politiikkaa. Armeijalla ei vaan yksinkertaisesti ole minulle mitään annettavaa, eikä minulla ole mitään annettavaa armeijalle. En halua olla missään tekemisissä tahon kanssa, jonka pääasiallinen tehtävä on harjoittaa tappamaan muita ihmisiä. Vieroksun myös jollain tasolla arkaaista ja junttimaista armeijakulttturia.

Sen lisäksi muutama järjetön seikka armeijaan liittyen herran vuonna 2016:

-Tasa-arvo. Ehkä suurin yksittäinen lakiin kirjoitettu kuilu sukupuolten tasa-arvoon liittyen. Sen lisäksi jotkut hihhulit saavat uskontonta puolesta vapautuksen hyvin kyseenalaisesta syystä. Urheilijat, anyone?
-Nykyisen systeemin ylläpito on ollut yksi syy sotilaallisen liittoutumattomuuteen, ja päättäjät vieläkin jääräpäisesti liputtavat Suomen kaltaisen lilliputtivaltion itsenäisen puolustuksen tulivoiman puolesta, vaikka se todennäköisesti romahtaisi alta aikayksikön mikäli suurempia konflikteja olisi tulossa
-Kaikkien miespuolisten ja vähänkin armeijaan kelpaavien palvelukseen raahaaminen lienee jokseenkin turhaa sekä taloudellisesti että maanpuolustuksen laatua peilaten. Turhaa sinne on raahata pullamössöjen armadaa, joista ei konfliktitilanteissa paljon hyötyä liene, vain siksi, etteivät kyseiset nysvät sosiaalisen paineen takia uskalla valita muuta vaihtoehtoa.
 

motamoro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mistä lie muuten johtuu semmoinen että näen itse ihan hirveän usein vielä nykyäänkin inttiunia. Aika yleinen teema niissä on että jostain syystä olen päättänyt mennä toisen kerran armeijaan ja aloitan kaiken alusta... sitten vanhana konkarina tiedän miten kaikki hommat hoidetaan. Ja joka kerta ihmettelen sitä että mitä helkkaria minä täällä toista kertaa teen?
En tiedä mistä johtuu, mutta tunnustaudun kohtalotoveriksi inttiunia näkevänä. Monesti kaava on sellainen, että herään armeijasta kun minulle on ilmeisesti määrätty suoritettavaksi täysi palvelus, koska palvelin vain 6kk. Tämän jälkeen iskee "paniikki" ja etsin sotilaspassiani jostain, jolla voisin todistaa käyneeni jo intin. 6 vuotta on nyt kulunut kotiutumisesta, ja kyllä niitä ainakin pari kertaa vuodessa näkee.
 

godofthunder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Detroit Red Wings
II/97, tykkimies jumalan armosta Turun Rannikkotykistössä. Alokasajan olin Gyltössä, ja loppuaika menikin kivasti Utössä kuunnellessa sukellusveneitä, ja valvoessa merta. Ja pidin ajasta kyllä, ja paikkana Utö on ihan mahtava, kannattaa käydä tsekkaamassa.

*Muoks. Palveluksessa olin kaikki 284 vuorokautta. Saarella varusmiehiä oli silloin joku abt 60, ehkä. Teki elosta linnakkeella aika mukavan, ilmapiiri oli varsin "letkeä". Muutamilla skappareilla oli selkeästi ongelmia vielä Estonian uppoamisen kanssa, ja sanoivatkin sen aika suoraan...
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toiselta planeetalta
Unissani olen käynyt intin 3 tai 4 kertaa. Ihmettelin unessa kovasti aina kun astuin palvelukseen, että minkä vitun takia mun pitää käydä samat setit aina uudelleen ja uudelleen. Kai kyse oli jostain alitajuisesta stressireaktiosta ja sellaisesta kokemuksesta, että elämä on lopulta yhtä rasittavaa armeijaa. Muut kertoo mitä teet ja missä ja milloin, eikä pää kestä sellaista paskaa.

Intti sentään hoitui kelvollisesti ilman suurempia ongelmia. Olin puolen vuoden spade, ja palvelusajasta noin kolmasosa metsässä eli rontti 60 aamua. Ei taida mikään muu komppania viettää metsässä yhtä kauaa, jos miettii että alikeilla se oli vähintään tuplaten tuo määrä. Etunsa soppamiehenä oli siinä, ettei tarvinnut p-kauden jälkeen rymytä ase kädessä juurikaan vaan suurin osa ajasta meni ruokahuollon parissa. Ja ennen kuin joku viisastelee, että sopat syö parhaiten, niin yleensä soppapoppoo syö viimeisenä riippuen onko ruokaa enää jäljellä. Useimmiten ruokaa riitti meillekin, eikä voi sanoa että nälkä olisi koskaan päässyt yllättämään. Yleensä nukuttiinkin vähemmän kuin moni muu, joskus yöllä joskus päivällä riippuen ketkä tekivät safkaa ja milloin. Käytännössä työaika oli aamukahdesta iltayhteentoista ja tuossa välissä sai kipinävuorosta riippuen ainakin muutaman tunnin unta. Kassulla ei sitten aina tehtykään mitään, jolloin toisinaan meille keksittiin väkisin jotain koulutusta kuten kaupunkisotaa. Se oli itseasiassa aika siistiä.

Intti-iän olen jo ohittanut, mutta jos olisin seonnut ennen inttiä, niin olisin todennäköisesti saanut vapautuksen. Intillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta myöhempään sekoamiseeni.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
No enpä usko. Eiköhän siihen puoleen vuoteenkin mahdu ihan riittävästi odottamisen odottamisen odottamista.
Ei ainakaan meidän komppanian 6kk äijillä hirvittävästi kiirettä odottamaan ollut.Kasarmilla oleskelu nyt tuota on enemmän tai vähemmän aina. Voi tietty vaikuttaa että käytössä ollut asejärjestelmä oli aika tekninen ja kasarmilla ollessakin oli aina jotain tuohon liittyvää oppituntia ja harjoitusta. Vanhemmalla saapumiserällä toki oli tuota ajantappoa aivan riittävästi kun me emme tuohon koulutukseen pääasiassa osallistuneet ja omaa ohjelmaa oli kehitetty hyvin vähän ja jos jotain ajokeikkoja olikin niin ei niitä kerrallaan riittänyt edes puolelle.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
I/08 saapumiserässä matkasin Vekaralle ja alkushokin jälkeen viihdyinkin pääosin ihan hyvin. uja oli tuossa vaiheessa takana muistaakseni 101.
Kah vain, ollaan samaa vekaranjärven saapumiserää. 07.01.2008
Täällä myös yksi I/08 palveluksensa aloittanut. Tykistössä, 1KT. Kotiutuminen 4.7.2008. Siitäkin siis nyt jo yli 8 vuotta aikaa.. Uskomatonta.

Mistä muuten johtuu että lähes kaikki minimiajan palvelleet pitävät inttiä pääasiassa ihan paskana,niin keskustelupalstoilla kuin omassa kaveripiirissäkin?Toki voi olla että pitäisin sitä itsekin paskana jos olisin päässyt haluamallani 6kk palveluksella.Onneksi tuli oltua kauemmin,opiskella ja etenkin töitä ehtii tekemään loppuelämän.
Täällä eri. Palvelin tosiaan vain puoli vuotta, mutta jälkikäteen tarkasteltuna tuo oli varsin hienoa aikaa. Koskaan en menisi samaa settiä tekemään uudestaan, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu. Yksi oikein hyvä kaveri reissulta jäi mukaan. Huomenna vietetään tämän äijän polttareita ja itse edustan tulevissa häissä bestmanin virkaa.

Kertaamaan en ole vieläkään joutunut, vaikka sellaisia pääkouluttajamme meille vakavasti silloin vuonna 2008 lupaili.

Mitä tulee armeijaan liittyviin uniin, niin niitä olen itsekin nähnyt. Usein teemana on juuri tuo "intin aloittaminen uudestaan" ja mukana on ollut palvelusajan tuttuja sekä muutamia kavereita ns. siviilipuolelta. Kai sekin jotain kokemuksistani intistä kertoo, etteivät nämä unet varsinaisesti ole kovin ahdistavilta tuntuneet. Kerran taisi olla ihan oikea sotatilanne päällä, mutta tämä olikin sitten jo ihan painajaiskamaa.

Sen intti ainakin opetti, että rauha on hieno asia.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Olin jo Kööpenhaminassa värväytymässä Irakin sotaan. Olin menossa palkkasotilaana hinkkaamaan öljyputkia. Takana oli vuoden mittainen koulutusjakso Sudanissa, jossa opetin paikannusjärjestelmiä.
Sain Tanskassa uutta keikkaa odotellessa tekstiviestin, jonka mukaan olen tullut isäksi. Palasin takaisin Suomeen.

Nykyisin kolme lasta ja hämmentävän upea vaimo. Rivitaloisäntä, kaksi vanhaa Saab 900:sta. Olen nörtti ja paikallisessa oppilaitoksessa koulutan lisää nörttejä.
Maailma muuttuu, väittävät…
 
Suosikkijoukkue
Ne, joilta ei odoteta mitään ja JYP
Mainitaan vielä, että armeija-aika oli yksi elämäni parhaita kausia. Osittain tietysti siksi, että kaikki on suhteellista. Lähdin kouluttamattomana työttömänä 18-vuotiaana vuonna 1997. Vaihtoehto olisi ollut rahaton lonniminen, johon palasinkin muutaman kuukauden ajaksi kotoutumisen jälkeen.

Löysin armeijasta rakoja toteuttaa itseäni eli poteroiduin mukavuusalueille. Siunauksellista oli myös se, että palveluspaikaksi sattui yksikkö jossa oltiin enemmän metsässä kuin kenkiä kiillottamassa. Aivan huippujuttu oli se, että astuin palvelukseen tammikuussa, jolloin pitkät leirit osuivat kesäaikaan.

En halunnut johtajakoulutukseen, koska haluan elämässä olevan tiettyä väljyyttä. Pitäytymällä kahdeksassa kuukaudessa sain sitä sekä ajallisesti (olin aloittamassa opiskelut joihin sisältyi muutto toiselle paikkakunnalle muutaman kuukauden päästä kotiutumisesta) että sisällöllisesti. Se mukavuusalueen rakentaminen ei olisi ollut lainkaan mahdollista alikessuna.

Palvelusajasta erittäin merkittävä osuus, olisikohan >60 / 240 aamua herättiin metsästä. Kasarmielämästä kun olisi ymmärtänyt ottaa liikunnan merkeissä enemmän irti... Sen tekisin nyt toisin.

Suomessa "maanpuolustustahtoa" mitataan yleensä armeijan käymisellä. Ironista on, että mitä likempänä todennäköisimpiä ensimmäisten hyökkäyksien kohteita eletään (Porvoo-Hanko väli), sitä alhaisemmaksi laskee varusmiespalvelukseen halukkuus. Surullista ja käsittämättömän itsekästä. Ymmärrän kyllä aatesyyt, mutta kun taitaa se tyypillisin syy olla "ei sovi elämäntilanteeseen / ei vaan ole mun juttu". Loiset.
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Yleismies Jantusen dynastia, Everton
Minua ihmetytti se, että aika moni ihminen ei osaa uida. Hämmästyttävän moni, pitäisi melkein avata äänestys, mutta ehkä urheilupalstalla kaikki sentään osaa.
Minua taas hämmästytti se, että jotkut armeijaikään ja armeijaan päässeet eivät osanneet laskea tai lukea kunnolla. Opetappa siinä sitten etäisyysmittausta kun pitää ensin opettaa laskemaan lukuja yhteen.

Olihan tuo omassa elämässä aika lailla hukkaan heitettyä aikaa melkein vuoden verran, en siis jäänyt kaipaamaan armeijaa.
 

Hande75

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, LFC, RoPS, NYG, Suomi, Argentiina, ANA
Vapautettu terveydellisistä syistä. Sodan syttyessä minulle hommataan kai tällainen tankki ja lähetetään etulinjaan pommi perseen alla. Linkissä tankkituoli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös