Miten olet suorittanut asevelvollisuutesi?

Miten olet suorittanut asevelvollisuutesi?

  • Varusmiespalvelus

    Ääniä: 187 82,0%
  • Siviilipalvelus

    Ääniä: 9 3,9%
  • Totaalikieltäytyjä tai reservinkieltäytyjä

    Ääniä: 5 2,2%
  • Vapautettu rauhan ajan palveluksesta terveydellisistä syistä

    Ääniä: 24 10,5%
  • Vapautettu rauhan ajan palveluksesta sukupuoleni perusteella

    Ääniä: 0 0,0%
  • Vapautettu rauhan ajan palveluksesta muusta syystä

    Ääniä: 2 0,9%
  • Naisten vapaaehtoinen asepalvelus

    Ääniä: 0 0,0%
  • En ole vielä suorittanut asevelvollisuuttani

    Ääniä: 1 0,4%
  • Muu, mikä?

    Ääniä: 0 0,0%

  • Äänestäjiä
    228
  • Poll closed .

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Muistelin, että tätä olisi kyselty aiemminkin, mutta haulla ei ainakaan tärpännyt ja ketju olisi varmasti ikivanha muutenkin. Otetaan siis joka tapauksessa uusintakierros ja katsotaan, kuinka asia on vuonna 2016 perinteisellä äijäpalstalla. Pienet selitykset vaihtoehdoille ja homma käyntiin:

1) Varusmiespalvelus. Tähän on siis niputettu myös kaikki B-miehet, ammattiurheilijoiden lyhennetyn palveluksen tai aseettoman palveluksen käyneet yms. saman lipun alle. Noista erikoiskeisseistä sopii mainita toki viestiosiossa.

2) Siviilipalvelus. Ei kaipaa tarkennuksia.

3) Totaalikieltäytyjä tai reservinkieltäytyjä. Rastia ruutuun, jos velvollisuus on kuitattu vankilassa istumalla tai varusmiespalvelus on suoritettu, mutta reservistä kieltäydytty. Tähän samaan kategoriaan mahtuu myös mahdolliset kutsunnoista kieltäytyneet.

4) Vapautettu rauhan ajan palveluksesta terveydellisistä syistä. Tähän siis ne, jotka ovat saaneet C-paperit ja vapautettu palveluksesta. D-palveluskelpoisuusluokasta on ilmeisesti nykyään luovuttu, joten mahdolliset D-miehet laittakaa myös äänenne tähän. Myös sellaiset lykkäyksen saaneet E-miehet, jotka tietävät että C-paperit on tulossa ennen pitkää voivat äänestää tätä.

5) Vapautettu rauhan ajan palveluksesta sukupuoleni perusteella.
Valtaosa naisista ruksii tämän.

6) Vapautettu rauhan ajan palveluksesta muusta syystä. Tämä vaihtoehto sisältää ahvenanmaalaiset ja jehovan todistajat. Lisäksi mikäli joku on T-luokitettu eli rikostaustan vuoksi vaaralliseksi katsottu henkilö ja täten vapautettu, rastia ruutuun tässä.

7) Naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Loput naisista, ruksia tähän.

8) En ole vielä suorittanut asevelvollisuuttani. Rasti ruutuun, mikäli palvelus on vasta edessä tai kesken. Kertokaa toki, mikä on tilanne tuon osalta.

9) Muu, mikä? Tämän vaihtoehdon alle mahtuvat kaikki sellaiset, joille mikään yllä olevista vaihtoehdoista ei sovi. Esimerkiksi ne, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta.


Äänestysaika päättyy vuoden päästä, jotta samaa voidaan kysellä uudestaan tuleviltakin sukupolvilta. Jakakaa ihmeessä omia kokemuksia ja taustoja, miten kukin on omaan vaihtoehtoonsa päätynyt. Omiani avaan erillisessä viestissä.
 
Suosikkijoukkue
Colorado Avalanche 1995-2009, Toronto Maple Leafs
Onnittelut siitä, ettei T-luokka ole oma vaihtoehtonsa. Pieni trolli sisälläni nosti päätään ja pettyi välittömästi jouduttuaan samaan kategoriaan kontuhurrien ja jehovien kanssa.
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse päädyin lopulta suorittamaan siviilipalveluksen.

I/08 saapumiserässä matkasin Vekaralle ja alkushokin jälkeen viihdyinkin pääosin ihan hyvin. P-kauden alussa homma kyllä vitutti rankasti ja mm. noihin pällitesteihin vastasin tahallaan mitä sattuu, ettei napsahtaisi vuoden nakkia. Kuitenkin P-kauden loppua kohti aloin jopa innostua tuolla olosta ja lopulta ilmoittauduin vapaaehtoisena aliupseerikouluun, tavoitteena lääkintä-AUK (opiskelin tuolloin lähihoitajaksi) tai reserviupseerikoulu. No, joku puolivuotisista viestimosista saa kiittää vapaaehtoisuuttani siitä, että nakki ei napsunut, sillä tieni vei naapurikasarmille aliupseerikoulun riveihin.

Aukki lähti käyntiin ihan hyvällä draivilla. Viestihommat ei kiinnostaneet paskan vertaa, mutta lohduttauduin sillä, että RUK tai L-AUK sisältäisi jo sitten huomattavasti kiinnostampia juttuja. Jotain nohevuuttakin oli havaittavissa, kun skappareilta tuli enemmän ruusuja kuin risuja ja korpin natsatkin ensimmäisten joukossa. Aukki ykkösen lopussa kyseltiin halukkuutta jatkoon ja sanoin nuo vaihtoehtoni, tsekkailivat papereita hetken. Palaute oli, että jopa rukkiin on hyvät saumat, mutta lääkintä-aukkiin vähintään pitäisi päästä kun alan opinnotkin on jo loppusuoralla. No sehän käy hyvin, ajattelin. Valintapäivä koitti ja kumpaankaan en päässyt, vaan homma olisi jatkunut kelaperseenä päätyyn asti.

Tässä kohtaa tuli suhteellisen kusetettu olo ja kun kaksikaan eri skapparia eivät suostuneet avaamaan noiden valintapäätösten taustoja mitenkään, päätin kaikessa hiljaisuudessa että pitäkää tunkkinne. Valintojen jälkeisenä päivänä marssin komppanian päällikön luokse ja sanoin lähteväni sivariin. Tuossa vaiheessa en vielä vakavissani ollut edes menossa sivariin, mutta tuo oli vaan nopein tapa saada lykkäystä, kun sivariin kutsu käy vuoden-parin viiveellä ja sinne voi vaan ilmoittaa haluavansa sittenkin asepalvelukseen. No, skapparit pompottelivat aikansa varuskuntalääkärin ja jonkun toisen tantan juttusilla ja yrittivät kääntää päätäni, mutta lopulta sain illansuussa litteran käteen ja lähdin kotia kohti. Aamuja oli tuossa vaiheessa takana muistaakseni 101.

Luonnollisesti tuota vitutuspäissään tehtyä päätöstä tuli jonkun aikaa kaduttua, mutta pari kuukautta tästä eteenpäin äitini sai aivoinfaktin ja muutin takaisin hänen luokseen omaishoitajaksi, joten lykkäystä olisi tullut tässä vaiheessa haettua joka tapauksessa. Sitten löytyikin jo tyttöystävä, elämä asettui pikkuhiljaa aloilleen. ja omat asenteet alkoivat pikkuhiljaa kääntyä siihen suuntaan, että ehkä kuitenkin hoidan palvelukseni mieluummin sivarin kautta loppuun. Tässä painoi pääosin halu saada työkokemusta ja toki pieni vittuilu suvulle, jolta tuli sen suuntaisia kommentteja ettei sivarin käynyt ole mies ensinkään.

No, parisen vuotta intistä lähdettyäni tuli lopulta kutsua Lapinjärvelle. Tuo sivareiden koulutuskeskuksessa viettämäni kuukausi vähän jännitti etukäteen, mutta siitä muodostuikin lopulta yksi elämäni hauskimmista. Käsitellyt asiat olivat pääosin kiinnostavia, ruoka oli hyvää, vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet loistavat, iltavapailla baari vartin kävelymatkan päässä ja omaan erääni vieläpä osui runsaasti todella samanhenkistä porukkaa, joista osan kanssa olen tekemisissä vieläkin. Suuntauduin itse ympäristön ja kulttuuriomaisuuden suojeluun ja sain koulutusta mm. öljyntorjuntatehtäviin, joten ilmeisesti meikäläisellä voi puhelin soida jos maamme rannikolla joku päivä kosahtaa tankkeri tai jotain.

Työpalvelua jäi lopulta inttivähennyksen jälkeen reilut 7 kuukautta, jota pääsin suorittamaan samalle yläasteelle, jonka itse olin reilut 5 vuotta aikaisemmin käynyt. Toimin vähän sellaisena yleismies Jantusena. Jeesasin opettajia, siivosin paikkoja, korjasin laitteita, jne. Ylivoimaisesti mukavinta hommaa oli aina päästä sijaistamaan opettajia, vaikka yläasteikäiset pojat ovatkin aika kovia vittuilemaan sivareille. Tuossa vaiheessa oli onneksi sen verran paksu nahka kasvanut, ettei pitänyt pentujen naljailuja minään, kunhan naureskeli ja (piilo)vittuili takaisin. Tuo aika meni hirveän nopeasti ja olisin ihan hyvin voinut jatkaa pidempäänkin.


Näin lopulta olen kyllä aika tyytyväinen, että hommat meni kuten meni. Näin inttiä ihan tarpeeksi kauan, että osaan jauhaa inttijuttuja baarin nurkkapöydässä, mutta kuitenkin olen montaa elämänkokemusta ja yhtä työtodistusta rikkaampi lähdettyäni sieltä pois. Toki vittuilua sivaritaustasta saa aina välillä kuulla ja on joskus riitaakin tultu haastamaan, mutta ei noille jaksa kauheasti muuta kuin naureskella enää. Jos sitä on vielä vuonna 2016 valmis arvottamaan ihmiset sen perusteella, miten ovat palveluksensa käyneet niin ehkä meistä ei olisi tullut kavereita kuitenkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Voi kökkö, enpä sitten tajunnut "armeija"-hakusanalla keksiä vaan yritin hienostella. No, ehkä asenteet ovat 15 vuodessa muuttuneet sen verran, että voi uuttakin äänestystä jo laittaa tulille. Modet varmaan yhdistävät, jos kokevat tarpeelliseksi.

Onnittelut siitä, ettei T-luokka ole oma vaihtoehtonsa. Pieni trolli sisälläni nosti päätään ja pettyi välittömästi jouduttuaan samaan kategoriaan kontuhurrien ja jehovien kanssa.
Ehkä T-luokan olisi voinutkin vielä eritellä omaksi kohdakseen. Toisaalta koen pienoista mielihyvää siitä, että murhamiehet ja raiskarit on lokeroitu samaan kategoriaan hihhuleiden ja varttisvedujen kanssa. Tuskin täällä muutenkaan juuri ketään on, jotka tuohon ääntänsä pääsevät laittamaan muuten kuin trollausmielessä. Muilla foorumeilla ne.
 
Viimeksi muokattu:

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Siviilipalvelus vuosina 98 - 99, paikkana Satakunnan sairaanhoitopiiri, tarkemmin Satakunnan keskussairaala Porissa ja Satalinnan sairaala Harjavallassa.

Ratkaisu oli aikanaan osa nuoruuden kapinavaihetta, mutta seison kyllä sen takana edelleen, koska Suomen pitäisi mielestäni satsata palkka - armeijaan so. siihen että inttiin menisivät aidosti motivoituneet ja sotilasuralle kykeväiset henkilöt eivätkä kaltaiseni sekopäät. Minusta ei olisi ollut armeijalle mitään hyötyä ja sama kääntäen, molemmin puolin parempi näin. Sen sijaan vuoden mittainen työpalvelu sairaalan hanttihommissa oli kasvattava ja silmiä avaava kokemus jossa tajusi että ihan oikeaa elämäänkin on jossakin ja että siinä on puolensa ja puolensa. Ennen tätä olin elänyt lukiolaisen runopoikavaiheen, joka toki jatkui vielä sivarissakin mutta toisessa muodossa ja jatkuu osittain edelleen, mutta noin muuten sivari oli annos todellisuutta ja edelleen koen että armeijan sijasta jokaisella pitäisi olla vuoden mittainen pakollinen työpalvelu hanttihommissa minimipalkalla. Siinä olisi itse kullekin välivuotta kerrakseen.

Mutta tämä tästä eikä siinä mitään jos joku haluaa intin ihan omasta halusta käydä, antaa mennä vain.
 

euron kolikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Inttiin mä lopulta 24 vuotiaana lähdin, vaikka henkisesti olenkin pasifisti edelleen. Sinänsä ihan hauskaa aikaa, vaikka en mä nyt mitään kavereita sieltä saanut. Ihan uskomattomien idioottien kanssa jouduin olemaan tekemisissä.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ensin 6 kk tykkimiehenä ja sitten toinen mokoma jälki-aukissa kun en halunnut lähteä vielä kotiin. Armeijassa oli kivaa.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Saiko jälkiaukissa olla kännissä? En kyllä ymmärrä miks kukaan sinne vapaaehtoisesti vielä palveluksen jälkeen jäisi.
Ei. Se tykkimiesaika oli kyllä intissä kivempaa. Jännää puuhaa ja tuvassa oli hyvä yhteishenki, mikä varmaan syntyi siitä kun yhdessä ryömittiin ojissa jne. Oli mielenkiintoista nähdä erilaisia ihmisiä. Ja välillä pääsi telttailemaankin. Tietenkin vituttihan se herätä vartioon ja muutenkin aina välillä, mutta toi oli jotenkin leppoisaa aikaa. Aivot narikkaan hommaa kun ruuatkin ja kaikki oli valmiina. Se joku täsmällisyys iski jotenkin. Kieltämättä vähän myös vaikutti että porukat oli vasta pari vuotta aiemmin muuttanut maalle eikä mulla sinnekään ollut suurta himoa. Intin jälkeen alkoi sitten opinnot täällä Helsingissä, tai ei siitä ollut vielä silloin tietoa.

En mä yhtään sotimisesta tykkää enkä ole erityisen isänmaallinenkaan. Oikeastaan enemmänkin päinvastoin.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Väärensin papereita saadakseni harjoitusvapaita päästäkseni SM-liigapeleihin. Ainakaan minun takia katsojaluvut eivät laskeneet.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, República Argentina, CAR
Öbis - Pansio - Öbis ja takaisin Pansioon, Jumalan sotaruoska eli tykkinvene Turunmaa oli pääasiallinen palveluspaikka.

Tietenkin silloin välillä vitutti, mutta kannatti. Vieläkin kiistellään broidin kanssa kumpi sen Tuiman meritorjuntaohjuksen ampui alas, hän säälittävällä 57kallaan tai minä kunnon 120llä. Totuus toki on että voitin 2-1, ei toisinpäin. Toinen muistettava reissu oli Uki:n edustalla näytösammunnat silloiselle pressalle Ahtisaarelle. Ja tietenkin ne vierassatamat...

Ainiin, se kaasuturbiini - vain Turunmaalla ja Karjalalla olleet tietävät mistä on kyse.

Nopealla Googlella löytyi yläpunkkanikin.
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Joskus viime vuosituhannen loppupuolella muistaakseni kolme päivää Porin Prikaatissa ja sitten tämän vuosituhannen alussa neljä päivää Gyltön linnakkeessa, oliko se sitten Turun Rannikkopatteristo tai mikä lie. Sieltä himaan C-papereilla, mukana sellaiset diagnoosit joita ei oikeiden lääkärien mielestä ollut edes olemassa.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Mulla selkä ja lonkka kestivät kolme päivää. Sitten tapahtui tunnon lähteminen reisistä alaspäin mukejonossa, josta syystä vajosin lumihankeen. Alikit passittivat lekurin juttusille, joka teki jotain testejä ja pakotti tulosten seurauksena poistumaan E-paperit kourassa Santahaminasta. Myöhemmin Mehiläisen ortopedi otti toistakymmentä kuvaa jaloistani, ja rakenteellinen vika löytyi lopulta jalkateristä. Synnynnäinen ongelma liittyy jalkaterien luihin ja holvikaaren muotoon. Nyttemmin toinen nivunen ja lonkka on kertaalleen leikattu, toinen varmaan kokee saman kohtalon parin vuoden sisällä, samoin vasen polvi ja kenties myös selkvä. Toivottavasti ei.

Tuolloin vitutti. Olin valmistautunut henkisesti ja fyysisesti ottamaan intin kuntoloman kantilta ja aikeissani oli suorittaa sotilaspoliisikoulutus, mutta aika Santiksessa jäi lopulta 96 tuntiseksi. Viimeisenä päivänä en tehnyt mitään muuta kuin kulutin aikaa ja vandrasin kapteenin luvalla pitkin poikin odottelemassa kyydin lähtöä takaisin siviilien seuraan.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Suoritan asevelvollisuuttani vielä viitisentoista vuotta, eli nykyisten pykälien mukaan sen vuoden loppuun, jona täytän 60 vuotta. Asevelvollisuuteen sisältyvän varusmiespalveluksen kävin hoitamassa 90-luvulla.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, Montreal Canadiens, HIFK
Vapautettu terveydellisistä syistä. Hitusen harmittaa, mutta minkäs teet.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jostain syystä intin jälkeen meni varmaan kymmenen vuotta kun en pahemmin puhunut niistä jutuista. En tiedä miksi. Joskus muistan ajatelleeni jopa uraa siinä firmassa, mut mikään kapiainen en halunnut olla.

Tietty se jengi oli siellä vaikka minkälaista, mutta mä ajattelin sen vaan kokemuksena. Mua esimerkiksi ihmetytti miten joku ei osannut viikata päiväpeittoa ja tehdä siistiä pinkkaa, ja miten jotkut kadotteli koko ajan tavaroita. Mulla oli kaappi järjestyksessä eikä koskaan kadonnut mitään. Nykyisin en jaksa olla pikkutarkka. Päinvastoin. Monet myös alkoi valittelemaan kun olivat vaikka leireillä väsyneitä ja jotkut ei kestänyt saada käskyjä. Kyllä siellä oppi ihmisistä aika paljon.

Joo mä olin just täyttänyt 19 ja olisihan se varmaan ollut erilaista mennä joitakin vuosia myöhemmin.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Tietty se jengi oli siellä vaikka minkälaista, mutta mä ajattelin sen vaan kokemuksena. Mua esimerkiksi ihmetytti miten joku ei osannut viikata päiväpeittoa ja tehdä siistiä pinkkaa, ja miten jotkut kadotteli koko ajan tavaroita.
Minua ihmetytti se, että aika moni ihminen ei osaa uida. Hämmästyttävän moni, pitäisi melkein avata äänestys, mutta ehkä urheilupalstalla kaikki sentään osaa.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Armeija on käytynä.Aluksi vitutti mielettömästi kaikki se omasta mielestä turha paska.Koko siihenastisen elämäni aseitten ja metsästyksen parissa touhunneena ei voinut käsittää esim.sitä rynkyn pilalle hinkkaamista monta kertaa päivässä.Ja se kaikessa tekemisessä tyhmimmän mukaan toimiminen.Mikään teltassa nukkuminen ja kylmyys nyt ei ollut paha kun oli jo tottunut niihinkin.

Maksimissaan yhdeksän kuukauden palvelus oli tavoitteena ja luulin jo onnistuneeni kun sain puhuttua etten joutunut AUK vaikka päällikkö ja muutama kouluttaja yrittivät kääntää pääni.Onneksi oli tarpeeksi vapaaehtoisia.Seuraavana aamuna sitten päällikkö pyysi luokseen ja sanoi että siirryn alokasajan jälkeen naapurikomppaniaan ja edessä on vuoden psajoneuvonakki.Tässä kohtaa tuli intin pahin hajoaminen,juuri kun olet oppinut tuntemaan vertaiset,alijohtajat,kouluttajat ja komppanian tavat joudutkin aloittamaan ns.alusta.

Jälkeenpäin parhaimpia asioita mitä on elämässä tapahtunut. Tuolta ajalta jäi neljä erittäin hyvää kaveria joista yhden lapsen kummi olen ja vastaavasti yksi heistä oli häissämme bestman.

Loppupalveluskin oli mielenkiintoista ja aika kului hyvin. Sai puuhailla koneitten parissa päivät eikä tarvinnut vuorata kävyillä jotain pst-asemaa. Vanhatkin hyvin unohdetaan kun taloon tulee uusia alokkaita,päivisin huollettiin koneita ja urheiltiin,iltaisin vedettiin kolmessa tunnissa niin monta pitkää kuin kolmessa tunnissa ehti Säkylän paikallisessa. Korpin nappulatkin tulivat yhdessä ajoparin kanssa ainoina joukkueessa.Yksien kertausten jälkeen vähän yllättäen myös yksi kulmarauta lisää.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Minua ihmetytti se, että aika moni ihminen ei osaa uida. Hämmästyttävän moni, pitäisi melkein avata äänestys, mutta ehkä urheilupalstalla kaikki sentään osaa.
Itse en vuoden aikana hukannut ainoatakaan tavaraa. En ymmärrä miten se tavaroista huolehtiminen on niin vaikeaa. Yhdellä lääkintämiehellä oli palveluksen loppuessa jäljellä yksi sukka,pipo,yhdet pitkät kalsarit,villapaita ja kuusi karvalakkia(piti olla 2). Ase,maastopuku,kypärä ja sirpaleliivi sentään olivat tallella.

Karkeasti arvioituna reilusta sadasta alokkaasta n.10-20 ei pystynyt uimaan sitä intin uimatestiä läpi. Se on vielä kaikenlisäksi helppo.200m pitää uida yhtäjaksoisesti ja mitään aikaa ei ole. Altaan reunoista ei saa ottaa tukea mutta kellua saa. Ja tuossa uimataidottomien joukossa oli ihan urheilevia ja hyväkuntoisiakin eikä pelkästään mitään pullukoita larppaajia.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Mukavaa tuolla oli vuosi viettää ja vielä kun pääsi RUK:in asti, näki todella paljon kaikkea mielenkiintoista ja sai lopulta varsin hyvän johtajakoulutuksen mikä ei todellakaan tukeutunut mihinkään huutamiseen. Lisäksi kun rukki tuli käytyä Parolassa, ei tarvinnut olla ensimmäisiä viikkoja uusien alokkaiden kanssa opettelemassa ihan perusasioita. Toki aselajilla on valtava merkitys. Nyt sattui käymään tuuri ja pääsi sellaisiin joukkoihin mitkä oikeasti kiinnostivat. Toki erinomainen porukka auttaa valtavasti. Paljon jäi hyviä kavereita, joista osan kanssa vieläkin on yhteyksissä, enemmän tai vähemmän.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Kävin intin Säkylässä vuonna 1999. Pioneerinä ja tuo vuosi oli ensimmäinen kun pääsi puolella vuodella pois. Vuosituhannen viimeisenä päivänä veks, heinäkuusta joulukuun loppuun siis. Aika sujahti yhdessä humauksessa.

Cooperit vedin kahteen kertaan paremmin kuin yksikään muu 200:sta pioneeristä. Lukemat olivat 3300m ja toisella kerralla lopetin 11min jälkeen 3200 metrin kohdalla. Lenkillä en ollut koskaan käynyt. Huvitti hieman kun samaan aikaan urheilijavapaita sai melko kovan tason jääkiekkoilijat, jotka juoksivat cooperin vain 2800m. Toki sen ymmärtää kun lihasta on sen verran enempi että 12 minuutin juoksu on haastavampaa kuin minun kaltaisella luontaisella ajokoiralla.

Hiihtämään ei päästy koko armeijan aikana, vaikka loppuleirillä telamiinoja hangessa kannettiinkin.
Mitä tulee uintitestiin, niin en sitä koskaan suorittanut ja siihen liittyy erikoisempi tarinakokonaisuus. Vaikka lenkillä en ole viihtynytkään, niin melko laaja-alaisesti olen sporttaillut, kun kansallisesti kilpaa junnuna pelannut tennistä, jalkapalloa, koripalloa ja myös muutaman muun lajin parissa mukana. Vesi elementtinä ei ole minun juttuni, mutta pysyn pinnalla sen 200 metriä taistelemalla ja väkinäisellä tyylillä. Jostain syystä armeijan uimatestin aikaan uikkarini olivat hävinneet ja sanottiin, että käyn suorittamassa sen myöhemmin, mutta koskaan ei perään huudeltu, koska minua pidettiin armeijassa niin kovakuntoisena ja monipuolisena urheilijana, että kyseistä testiä luultiin minun osalta itsestäänselvyydeksi, jota ei olisi ollut.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Vuonna 2004 tuli vietettyä Riihimäen viestirykmentissä puoli vuotta, eli silloisella minimiajalla mentiin. Tuosta ajasta ei paljoa positiivista jäänyt mieleen, jollain tavalla jo silloin koin armeija- ja muut sotatouhut epämiellyttäviksi monella tasolla ja tässä pari vuotta sitten tulikin erottua reservistä, eli olen siis reservinkieltäytyjä. Tuo päätös onkin tuntunut täysin oikealta, eli kaipa jo intissä sisälläni kyti pieni pasifismin siemen joka myöhemmin puhkesi kukkaansa. Olisi pitänyt aikoinaan jo valita sivari, mutta kun pentuna sitä helposti apinoi kavereitaan eikä niinkään osaa itseään kuunnella. Intistä positiivisena mieleen jäi kuitenkin muistoja mukavista tupakavereista, joten ei pelkkää negaa sentään.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
I/08 saapumiserässä matkasin Vekaralle ja alkushokin jälkeen viihdyinkin pääosin ihan hyvin.
Kah vain, ollaan samaa vekaranjärven saapumiserää. 07.01.2008

En kyllä mitenkään ikävöi niitä ensimmäisten viikkojen pimeitä pakkasaamuja. Poltin vielä silloin itse tupakkaa ja koko patterilta pimitettiin röökin polttaminen, kun jätkät jäivät kiinni siitä että olivat yöllä käyneet kuivaushuoneessa vetämässä röökit, mikä nyt ei tietenkään ollut sallittua. Pari päivää siinä taisi mennä että yksikään alokas ei polttanut kessun kessua.

Sain itse B:n paperit terveydellisistä syistä ja olisin halutessani saanut ilmeisesti vapautuksen kokonaan koko palveluksesta. Tuli sitten kuitenkin se puoli vuotta suoritettua ja siinähän se sitten meni.

Silloin kun siellä oli, niin sitä kaikki jututhan oli vain intti sitä ja intti tätä. Siitä on kuitenkin jo sen verran paljon kulunut aikaa, että ei minua esimerkiksi jossain illanistujaisissa kauheasti kiinnosta ruveta muistelemaan mitään inttijuttuja. Ellei joku nyt ihan väkisin halua niitä asioita ottaa puheeksi. En lukeudu niihin jotka jotenkin loppuikänsä kaiholla muistelisi inttiaikoja. Suurimmaksi osaksi se oli ihan paskaa aikaa.

Mutta hyvä että se tuli käytyä silloin nuorena. Ei minusta varmaan enää olisi ainakaan siihen P-kauden leikkimiseen mukaan lähtemään. Joku 19-vuotias juippi komentamassa asentoon... Ei saakeli kyllä ole helppoa niillä jotka menee vasta vanhemmalla iällä tuonne.
 
Viimeksi muokattu:

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
HPK - Ilves
  • 2.45
  • 3.95
  • 2.50
JYP - SaiPa
  • 1.40
  • 5.80
  • 5.60
Lukko - Kärpät
  • 3.40
  • 3.90
  • 1.95
Pelicans - Jukurit
  • 2.15
  • 3.95
  • 2.90
Sport - Ässät
  • 2.05
  • 4.10
  • 3.00
Tappara - KalPa
  • 1.40
  • 5.50
  • 6.00
IPK - Ketterä
  • 2.55
  • 4.10
  • 2.15
Jokipojat - Hermes
  • 2.18
  • 4.30
  • 2.45
K-Vantaa - KOOVEE
  • 2.60
  • 4.20
  • 2.10
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös