Tampereen ylioppilaslehti Aviisi ennusti 50-vuotisjuhlanumeronsa kunniaksi paperilehden jokseenkin pikaista näivettymistä. Pari päivää sitten Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen puolestaan arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa, että mediasisältöjen siirtyminen verkkoon ja talouskriisi uhkaavat koko nykymuotoisen median olemassaoloa.
Sellaisia lausuntoja ammattilaisilta suoraan alan sisältä. Jyrkän taloustaantuman saattoi moni ekonomisti mielessään arvata, mutta harva siitä halusi puhua ääneen, jottei ruokkisi negatiivista kierrettä. Media-alalla kuitenkin näemmä tartutaan härkää sarvista ja esitetään arvioita, jotka voivat johtaa oman työnkuvan muuttumiseen ja oman alan työpaikkojen dramaattiseen vähenemiseen.
Entä mitä ajattelevat lukijat? Tiedetään, paperilehtien valmistaminen ja kuljetus nielevät julmetusti kustannuksia, touhu on erittäin epäekologista ja monien mielestä vanhanaikaistakin, kun aamiaispöydässä luetaan niitä uutisia jotka olivat verkossa jo edellispäivänä. Silti ainakin minä olen siinä määrin vanhanaikainen ja tapojeni vanki, etten halua kuvitella sylimikroa aamiaiseni vieressä, vaan ehta lehti sen olla pitää. Vielä enemmän huolettaa se, että mökkireissuilla ja muilla matkoilla, jolloin on tilaisuus ottaa välimatkaa tietokoneeseensa, pitää olla laite mukana lukemista varten. Sähköiset lukulaitteetkaan eivät nykyisillä käyttöominaisuuksillaan ja hinta/laatu-suhteellaan houkuttele yhtään.
Paperilehtien näivettyminen olisi tappio myös journalismin laadulle. Liian moni hyvä toimittaja rajautuisi ainakin osin järjestelmän ulkopuolelle, koska tiukan rekrytointipolitiikan mediatalot suosivat konemaisen tehokkaita työntekijöitä, jotka pärjäävät verkkomedian reaaliaikaisuuden haasteiden kanssa. Veikkaisin myös, että aikakauslehtimäisten pitkien artikkeleiden suosio vähenisi, sillä niitä lukeva kansanosa tuskin omaksuu kyseisten juttujen lukemista verkosta yhtä vahvasti kuin paperilta.
Paperilehtien väheneminen ja oheneminen on väistämätöntä, mutta tapahtuuko kaikki niin nopeasti ja jyrkästi kuin Aviisi, Hyvärinen ja kumppanit ennustavat?
Sellaisia lausuntoja ammattilaisilta suoraan alan sisältä. Jyrkän taloustaantuman saattoi moni ekonomisti mielessään arvata, mutta harva siitä halusi puhua ääneen, jottei ruokkisi negatiivista kierrettä. Media-alalla kuitenkin näemmä tartutaan härkää sarvista ja esitetään arvioita, jotka voivat johtaa oman työnkuvan muuttumiseen ja oman alan työpaikkojen dramaattiseen vähenemiseen.
Entä mitä ajattelevat lukijat? Tiedetään, paperilehtien valmistaminen ja kuljetus nielevät julmetusti kustannuksia, touhu on erittäin epäekologista ja monien mielestä vanhanaikaistakin, kun aamiaispöydässä luetaan niitä uutisia jotka olivat verkossa jo edellispäivänä. Silti ainakin minä olen siinä määrin vanhanaikainen ja tapojeni vanki, etten halua kuvitella sylimikroa aamiaiseni vieressä, vaan ehta lehti sen olla pitää. Vielä enemmän huolettaa se, että mökkireissuilla ja muilla matkoilla, jolloin on tilaisuus ottaa välimatkaa tietokoneeseensa, pitää olla laite mukana lukemista varten. Sähköiset lukulaitteetkaan eivät nykyisillä käyttöominaisuuksillaan ja hinta/laatu-suhteellaan houkuttele yhtään.
Paperilehtien näivettyminen olisi tappio myös journalismin laadulle. Liian moni hyvä toimittaja rajautuisi ainakin osin järjestelmän ulkopuolelle, koska tiukan rekrytointipolitiikan mediatalot suosivat konemaisen tehokkaita työntekijöitä, jotka pärjäävät verkkomedian reaaliaikaisuuden haasteiden kanssa. Veikkaisin myös, että aikakauslehtimäisten pitkien artikkeleiden suosio vähenisi, sillä niitä lukeva kansanosa tuskin omaksuu kyseisten juttujen lukemista verkosta yhtä vahvasti kuin paperilta.
Paperilehtien väheneminen ja oheneminen on väistämätöntä, mutta tapahtuuko kaikki niin nopeasti ja jyrkästi kuin Aviisi, Hyvärinen ja kumppanit ennustavat?