Jonkin absoluuttisen ja kaikki pienimmätkin nyanssit huomioivan paremmuden selville saamisella ei ole kilpaurheilussa hevon puupuhaltimen merkitystä. Sen sijaan voittajan selville saaminen on kilpaurheilussa olennaista, pois lukien mittelöt joissa tasapeliin tai ratkaisemattomaan päätyminen tai voiton jakaminen useamman kilpailijan tai joukkueen kesken on hyväksyttävä lopputulos. Mikäli hyväksytään se, että kilpailijoiden tai joukkueiden sen hetkinen paremmuus ratkaistaan yleisesti tiedossa olevilla ja kaikkia osallistujia koskevilla kilpailusäännöillä, niin kyseisten sääntöjen mukaan toimitetun kilpailun voittaja on tuolla kerralla paras. Sillä ei ole tässä katsannossa merkitystä, seulotaanko voittaja esille sarjamuotoisella tavalla, cup-muotoisesti, vai jollakin muulla kilpailusäännöissä kuvatulla tavalla, jonka osallistujat ovat kilpailuun ilmoittautuessaan hyväksyneet. Jos jonkun mielestä "paras" ei voittanut, vaikka kilpailusääntöjä ja lajin voimassaolevia sääntöjä noudatettiin, niin omapa on asiansa.
Samalla on myös hyväksyttävä, että käsite "paras" on vähintään aikaan sidottu käsite, johon edellä mainittu "sen hetkinen" viittaa. Paras eilen tai 100 vuotta sitten ei ole sama kuin paras tänään, joka taas ei ole sama kuin paras huomenna tai 100 vuoden kuluttua. Saksa on tietysti aina kova, tietäkää se, juuttaat.
Niin, tosiaankin jos kilpailusääntöjä ja lajin voimassaolevia sääntöjä noudatettiin, voidaan näin periaatteessa ajatella. Tuo ei kuitenkaan ole mikään binäärinen noudatettiin-ei noudatettu tilanne. Asiassa on nyansseja. Sattuman jätät täysin huomiotta, ja sattuma vähämaalisissa lajeissa täysin selvästi aiheuttaa "paremman häviöitä". Tämän toteamiseksi ei tarvitse kuin myöntää sattumalla olevan rooli ottelun kulussa.
Otan lainauksen Dixonin artikkelista (jonka lukemista edelleenkin suositan, kun siinä on käsitelty aikalailla jokainen argumentti joita täällä vilisee):
"A final objection draws a line in the sand and insists that, no matter how close a team may have been to scoring several goals, it does not deserve to win if it does not score. According to this defense, the team that wins by a freakish goal on an isolated attack, despite several lucky escapes, including having its own goal's woodwork rattled repeatedly by opponents' shots, deserves to win. The problem with this impregnable sounding argument is precisely that it is too impregnable. Instead of honestly confronting the role of luck in sports, it tries to legislate it out of the picture by simply defining the best team as the one that scores most point. Arguments, not question-begging stipulative definitions, are needed to decide the question. And the arguments that I have presented in this and previous sections indicate that refereeing errors, cheating, unacceptable gamesmanship, and bad luck can all result in undeserved victories by inferior teams."
Tätä ongelmaa pidin itsekin esillä Jääkiekko ja sattuma -ketjussa palstan filosofiajaoston kanssa väitellessä. On mieletöntä puhua koko paremmuudesta jos voittajuus määritellään jo etukäteen paremmuudeksi. Tällöin ne ovat käsitteinä yhtäpitäviä, ja "parempi voittaa aina, koska voittaminen on paremmuutta" on täsmälleen sama kuin sanoa että "voittaja voittaa aina, koska voittaminen on voittamista". Jotenkin en näe tuollaisen määritelmän arvoa.
Dixon myös nostaa hyvin esille, että voittaminen on paremmuuden operatiivinen määritelmä samoin, kuin älykkyysosamäärä on älykkyyden operatiivinen määritelmä tai rikoksesta tuomitseminen on syyllisyyden operatiivinen määritelmä. Kuitenkin tiedetään, että syyttömiä tuomitaan eikä kaikkien syyllisten kohdalla näyttö riitä.
Ps. Ennen kuin joku tarttuu tuohon tolppalaukauskohtaan, Dixonkin toteaa tekstissään etteivät edes maailman parhaat pelaajat kykene laukomaan palloa tuuman tarkkuudella. Tässäkin voitaisiin miettiä että laitetaan satoja huippufutaajia ja ei-futaajia laukomaan kohti seinässä olevaa pientä pistettä esim. 30 metrin päästä ja toistetaan tätä tuhansia kertoja. Välillä tuohon osuu joku maailman huipuista, mutta välillä sitten heidän sijaan joku 12-vuotias lätkäjätkä kärkkärillään. Tuo heppu on ilmeisesti monen tänne kirjoittavan mielestä lyhyen hetken maailman paras laukoja tuolta etäisyydeltä. Minusta ajatus kuulostaa naurettavalta.
Viimeksi muokattu: