Maailma muuttuu koko ajan hyvat ihmiset, alkaa pudotko karryilta!!
Vaikka jossakin kytytallissa ajaisi kuinka kova rattimies tahansa, ei sitä kukaan huomaa.
Väärin. Aika moni huippukuski esim. M. Schumacher, Häkkinen, Räikkönen jne. Aloittavat juuri näissä jämätalleissa. Kyllä heidän kyvyt ja nopeus tulevat siellä esiin ja saavat varmasti näyttöpaikan paremmassa tallissa. Joskus jopa kesken kauden.
Koita nyt edes tosissasi olla vitsikäs. Salibandyssä menee fyysisissä kontakteissa vuosittain useita luita, niveliä ja siteitä rikki. Itseasiassa kyseessä on yksi loukkaantumisherkimpiä lajeja fyysisen luonteensa takia.
Kävely on verrattavissa perinteisen hiihtoon. Ei nopein mahdollinen etenemismuoto ko välineillä. Kuten ylläolevasta huomataan, määrittely on hankalaa. Helpommin varmaan pitää "tosiurheiluna" niitä lajeja joita on kokeillut. Harvempi meistä formuloita? Urheilukalastus kuullostaa terminä tyhmältä, kilpaileminen riittää ilmeisesti tuohon urheilutermiin.Myös kävely nostaa karvat pystyyn -- okei, siinä tulee hiki, tarvitaan tekniikkaa, voidaan mitata, jne, mutta jokin tökkii. Vähän kuin ajaisi rallia vain kahta ekaa vaihdetta käyttäen. tjsp. Mistä tulikin mieleen ettei moottoriurheilukaan ole... Äh, ei tästä tule loppua ollenkaan. Poistun takavasemmalle (hei, loistava baarin nimi!).
Eikö nämä nopeat liikkeet ole siten fyysisyyttä, joka erottaa sen esim shakista ja backgammonista, joihin tämä alkuperäinen vitsiniekka niitä vertasi? En ainakaan ole kuullut backgammon pelaajien selittävän vammojaan pitävillä tossuilla, pitävillä alustoilla tai nopeilla liikkeillä. Ja vaikka pito on onkin osa tekijä vammoissa, niin lähes kaikissa on silti myös kontakti vastustajan pelaajaan mukana.Ei nyt silti anneta mopon karata käsistä. Eiköhän säbässä tulevat vammat johdu pääsääntöisesti yhdistelmästä pitävä tossu + pitävä alusta + nopeat liikkeet. Ei siinä tarvita kummoistakaan tönäystä kun jotain hajoo -- ja aina ei tarvita kontaktia ollenkaan. Omat urheiluvammani ovat lähes pelkästään tämän lajin syytä. Niinpä en ole sitä pelannutkaan taas pariin vuoteen.
On aika yliampuvaa väittää noiden vammojen olevan suoraa seurausta kovasta kontaktipelistä. Fyysinen lajihan säbä nyt ilman muuta on, mikäli sillä tarkoitetaan urheilusuoritusta, mutta kyllähän noi kontaktit on lähinnä nojailua. (Juu, katsoin kevään finaaleja telkusta.)
En tiedä millä tasolla pelaat, mutta omaa kömpelyyttä telominen kuulostaa enemmän firman sählyvuoroilta kuin huippu salibandyltä.No juu, kyllähän minä niputan salibändyn urheiluun. Mutta alkuperäinen sanamuotosi oli "fyysisissä kontakteissa", joka ei liene kuitenkaan se perimmäinen syy loukkaantumisiin --> minä olen onnistunut telomaan itseni ihan omaa kömpelyyttäni, tosin boldaamieni kohtien avustuksella.
Tämä on ihan höpöhöpöä, että kontaktit olisivat nojailua. Vaarallisimmillaan nuo tilanteet ovat tietenkin laidan lähellä, jossa ensinnäkin kontakteja sattuu enemmän ja toisaalta missä nuo laidat aiheuttavat kaaduttaessa loukkaantumisriskin. Kyllä minä muistan että viime vuoden pudotuspeleissäkin verta tuli ihan jonkin verran ja tikkejä tarvittiin kun keskialueella miehet törmäilivät. Pahin äkkiä mieleen tuleva tämän tyyppinen Salibandy-kenttien loukkaantuminen oli silti Kohosen Mikon saama reisivamma:On aika yliampuvaa väittää noiden vammojen olevan suoraa seurausta kovasta kontaktipelistä. Fyysinen lajihan säbä nyt ilman muuta on, mikäli sillä tarkoitetaan urheilusuoritusta, mutta kyllähän noi kontaktit on lähinnä nojailua. (Juu, katsoin kevään finaaleja telkusta.)
Snooker.Joku viisashan on sanonut, että Golf ja purjehdus ovat ainoita urheilulajeja, joissa voi kessutella ja ottaa vielä hieman näkäräistäkin.
Salibandy on lajina vielä tilanteessa, jossa juniori-valmennus kehittyy niin isoin askelin että jokainen vuosikerta on hieman edellistä kovempi, mikä taas aiheuttaa sen että pelaajien keski-ikä on erittäin nuorta esim Jääkiekkoon verrattuna. Se selittää osittain keskipainon, mutta tärkeämpi tosiasia silti on että salibandyssä juoksunopeus on niin tärkeä asia, että liian lihaksikas kaveri antaa tasoitusta muilla osa-alueilla.Enkä tässä nyt sen enempää dissaa ko. lajia, minä en vain miellä sitä kovaksi kontaktilajiksi, siinä se. Ei liene sattumaa että säbäpelaajien keskipaino lienee 70 kilon kieppeillä (mutua, mutua), kun lätkässä ollaan reippaasti 80 kilon paremmalla puolella.
Eipä silti, ennustan että tulevina vuosina myös säbäpelaajien paino lähtee nousuun, kun huomataan että "nojailulla" saa joukkueelleen hyötyä. Nykyisellä varrellani olisi ihan kiva kokeilla kuka saa nojattua meikän pallosta irti... (190/100)
Salibandy on lajina vielä tilanteessa, jossa juniori-valmennus kehittyy niin isoin askelin että jokainen vuosikerta on hieman edellistä kovempi, mikä taas aiheuttaa sen että pelaajien keski-ikä on erittäin nuorta esim Jääkiekkoon verrattuna. Se selittää osittain keskipainon, mutta tärkeämpi tosiasia silti on että salibandyssä juoksunopeus on niin tärkeä asia, että liian lihaksikas kaveri antaa tasoitusta muilla osa-alueilla.
Jääkiekko on taatusti lajina fyysisempi, mutta se ei tarkoita sitä etteikö jalkapallo, salibandy tai vaikka koripallo olisi myös fyysisiä lajeja.
Kyllä silti Jääkiekon puolella esim Sami Heleniukselta saadaan melko hyvin "nojattua" se kiekko pois, vaikkei vastustaja olisi kuin 180 senttinen.
Mainittakoon vielä, että salibandykenttä on kooltaan aika pieni, eli luulisi että futikseen verrattuna juoksunopeus ei olisikaan NIIN tärkeä? Tämä siis ihan ihmettelynä, ei vittuiluna. Tietty nopeat spurtit nousevat arvoon arvaamattomaan, kuten ehkä juuri futiksessa kärkimiehillä (ja tällä viittaan pelipaikkaan, en pelaajan tasoon).
