Mitä tehdä jos netissä menee tunteisiin?

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Maailma on muuttunut.

AIkanaan bulletin boardeilla imutettiin modeemilla viestejä 28,8K nopeudella, että saatiin uusi lasti viestejä joista osa saattoi olla sinulle tarkoitettuja vastauksia keskusteluissa. Ihan hemmetin kovia vääntöjä, mutta silti reilussa hengessä. Oli omat sääntönsä, että jos sanan säilällä sait toisen satimeen, niin piti antaa arvokas tie nousta ylös. Koska jokainen käyttäjä oli purkille tärkeä ja toisaalta sinne BBS:ään ei voinut soittaa kovin moni kerrallaan, niin häätäessäsi huonolla käytöksellä jonkun keskustelijan, niin siitä tuli SysOpin kautta välitöntä palautetta, mikä piti sinut ruodussa.

Sitten tuli Newsit. On huomattavaa kuinka monta nykypoliitikkoa tai kolumnistia on tuolta ajalta. Mutta siellä väittely sai ensimmäistä kertaa minun silmissäni ilkeitä piirteitä ilman kunnian sääntöjä. Oli hahmoja, jotka nuijivat jatkuvasti toisia maanrakoon säälimättä ja kuvittelinkin heidät suunnilleen 120kg terminaattoreiksi, kunnes sitten näin oikean kuvan villaneuleisesta silmälasipäisestä nörtistä.

90-luvun lopussa ja siitä pitkälle 2000-luvulle keskustelu yleistyi kaikkien huviksi ja itse koen sen jonkinlaisena kulta-aikana. Oli normaalia, että oli ihan kaikki keskustelemassa intohimonsa ympärillä. Silloin jääkiekkopalstoilla puhuttiin jääkiekosta ja vapaat keskustelut olivat jotain sivuoireita. Kaikilla oli oikeus kirjoittaa ja liki kaikilla alkoi olemaan netti!

Sitten jossain 2008 tai jotain alkoi TYKKÄÄ-kulttuuri, minkä alla sisäänrakennettuna alkoi kypsyä viha. Kuplassa olijat keksivät nopeasti tavat, millä sai lisää peukkuja ja siten lisää pontta omalle viestilleen. En tiedä muiden some-historiasta, mutta ainakin omassani alkoivat saada supersuosiota hieman epävakaat kaverit, jotka maanisessa vaiheessa valloittivat ihan kaikki ihmiset. Eli itse koen sen jotenkin epäteknisten narsistien alkupotkuksi, mutta tiedän että termi on leimaava.

Samaan aikaan alkoivat muuttua sijaansa saaneet keskustelupalstat. Keskustelu alkoi muuttua siten, että alkoi tulemaan ns, "puuttujia", eli kolmansia osapuolia jotka vetivät keskustelun raiteiltaan kohti omia arvojaan. Etsittiin kirjoituksen heikoin kohta ja iskettiin siihen. Tavallaan samaa kuin oli news-aikana, mutta silloin se oli vakio-hörhöjen leikkikenttä. Laajennettuna koko valtakuntaan asiasta tuli oikeasti merkittävä.

Niin. Paha olo on tullut sieluun useasti koko netin aikana, mutta jostain syystä nykyään se osuu isommin kuin koskaan. Varmaan osa on omalla herkistymisellä omien kokemuksien kautta, mutta väittäisin että koko keskustelukulttuuri on tällä hetkellä todella kova ja vastakkain asetteleva.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Raportoida ja ignoorata!

Ei kyllä itsellä voisi edes tulla mieleen että joku menisi tunteisiin jossain keskustelupalstalla. Silloin netin alkuaikoina asia oli eri kun käyttäjiä oli murto-osa nykyisestä ja suurin osa viesteistä tuli luettua ja oli ihmeellistä kun näin pystyy kommunikoimaan. Niin ja toki ikääkin oli sen teinin verran. Nykyään miltei kaikki kirjoittelee ympäri nettiä ja koska suurin osa ihmisistä on ihan vitun tyhmiä, yllättäen suurin osa nettikirjoituksistakin on täyttä paskaa. Vähän kärjistäen näin. Jotensakin nämä vaan sivuuttaa pelkällä *huoh* reaktiolla. Henkilökohtaisuudet taas eivät voisi jonkun anonyymin nimimerkin toimesta vähempää kiinnostaa ellei sitten ole nerokasta, osuvaa ja saatanan julmaa/mustaa huumoria, jolloin nousee virtuaalipeukku.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
En muista pahoittaneeni mieltäni nettikirjoittelusta. Jos nyt joku jotain epäasiallista kirjoittelee niin en minä siihen kiinnitä huomiota. Viiskymppisten lähestyessä voi myös todeta vaikka, että: ”jonnet meihkaa.” Vaihtoehtoisesti, vaikken mitenkään uskonnollinen ihminen olekaan, voin siteerata Raamattua, ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Raportoida ja ignoorata!

Ei kyllä itsellä voisi edes tulla mieleen että joku menisi tunteisiin jossain keskustelupalstalla.
PIdin paljon vastauksestasi, mutta pakko kysyä, että eikö oikeasti mikään ole koskaan itselläsi mennyt tunteisiin? Sanotaan nyt vaikka keskustelupalstan viestit ja Jatkoajan uutisointi.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
PIdin paljon vastauksestasi, mutta pakko kysyä, että eikö oikeasti mikään ole koskaan itselläsi mennyt tunteisiin? Sanotaan nyt vaikka keskustelupalstan viestit ja Jatkoajan uutisointi.
Niin no... Ehkä tässä pitäisi olla yleisesti selvillä mikä lasketaan "menoksi tunteisiin"? Toki siis tulee useinkin fiiliksiä kuten "ei vittu mitä paskaa" tai "voi vittu mikä urpo", mutta en tuo näitä tunteita ainakaan kovin kärkkäästi mielestäni palstalle. Tunteisiin tosin voi mennä myös muuten kuin ottamalla raivarit. Kyllähän Perniksen poismeno nyt viimeksi "kävi tunteisiin" vaikken kaveria tuntenutkaan, oli vaan niin oleellinen osa palstaa. Samasta nimimerkistä voisi johtaa myös toisen esimerkin. Eli Perniksen besservisseröinti alkoi välillä kyrpimään, mutta en ainakaan itse laskisi sitä tunteisiin menoksi. En nyt tiedä vastasko tämä postaus kysymykseesi, mutten osannut nyt tähän lähtöön paremminkaan selvittää.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Johnnyn linjoilla tässä. EI minua jaksa kiinnostaa paskan vertaa, jos joku minulle sanoo pahasti netissä. Jätän vain vastaamatta ettei lähde homma laukalle. En kyllä myöskään itse yleensä halua provota ja olen muutenkin sellainen, joka välttelee kaikkia konflikteja.

Kerran muistan pistäneeni kommentin yhteen mielestäni todella idioottimaiseen viherutopiajulkaisuun facessa (nyt kun tätä kirjoitan niin muistinkin että se liittyi lääkkeiden eläinkokeiden kieltämiseen. Vastasin että mielummin pelastetaan ihmiset kuin eläimet. Tuli sen verran kova paskamyrsky, että meni sen postannut kaveri pois seurattavien listalta, en kuitenkaan poistanut eikä kaverikaan ole näköjään minua poistanut).

Aiemmin meni enemmänkin tunteisiin ihmisten tyhmyys ainakin nettikirjoituksissa, mutta ikä tekee tehtävänsä eikä noihin enää jaksa suhtautua muuten kuin nykypäivään kuuluvana ja ne voi ohittaa olankohautuksella.
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
No mites te suhtaudutte tyyppin joka teoriassa on tasan teidän tasolla, mutta ottaa jostain syystä (joka teidän pitää selvittää) hermoon?
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ja Leijonat
Vastaukset ovat tähän mennessä kaiketi yli kolmekymppisten aikuisten kirjoittamia mietteitä, joten tässä nuoren miehenalun vastaavia.

Olen vielä melko uusi netissä. Täällä on vietetty toki aikaa jo vuosikausia, mutta olen ollut keskustelijan roolissa vasta jotain 3-4 vuotta. Suurin osa kirjoittelusta on tehty täällä Jatkoajan keskustelupalstalla. Kommentoimista on harrastettu myös YouTubessa sekä Satakunnan Kansan ja Ilta-Sanomien kommenttiosioissa.

Tarkoitus on aina ollut keskustella rauhallisesti ja kunnioittavasti. Täytyy tosin todeta, että vittuilijoille on yleensä annettu takaisin samalla mitalla, ainakin tässä viimeisen vuoden aikana. Eli jos olen saanut jonkun tarkoituksellisen paskaviestin, olen vittuillut takaisin. Joskus kirosanoja säästelemättä, joskus ilman. Vaikka olenkin ollut joskus rääväsuinen, en ole koskaan sellainen tarkoituksella. En pidä päänaukomisesta täysin puupäisen osapuolen kanssa. Tätä on tapahtunut oikeastaan lähinnä YouTubessa, ei muualla.

Esimerkiksi täällä Jatkoajassa yritän aina pitää huolen siitä, että viestit ovat julkaisukelpoisia. Joskus tulee lähetettyä myös tasoltaan heikompia viestejä, mutta se lienee silkkaa inhimillisyyttä. Täydellistä kirjoittajaa ei olekaan. Minäkään en ole, vaikka lähivuosina onkin tullut saatua paljon kehuja kirjoitustaidoista.

Minulla on mennyt monta kertaa jokin viesti tunteisiin. Myös täällä Jatkoajassa. Osa teistä tämänkin viestin lukijoista muistanee lokakuun puolivälin tienoilla syntyneen kalabaliikin, jossa muutaman nimimerkin jauhaminen palstan heikosta nykytasosta meni minulla hermoon ja annoin palautetta takaisin, mistä sain sitten kaikenlaista vastausta. Minulla paloi käämit. Haluaisin pysyä kaikessa aina täysin rauhallisena ja kypsänä, mutta on ihan selvää, että olen vielä kasvuvaiheessa. En pysty joskus pitämään hermojani kasassa. Väsymys ja huonot hetket ovat monesti syynä hermostumisiin, mutta minulla on muutenkin vähän tulinen temperamentti, johon liittyy lisäksi heikko häviöiden sietokyky.

Mitä olen tehnyt viestin mennessä tunteisiin? Vastannut yleensä jotakin takaisin. Minulla on ajatuksena antaa vittuilijalle samalla mitalla, mutta tällaisella keskustelupalstalla vähän kevyemmin kuin esimerkiksi YouTubessa. Ajattelen kuitenkin mainettani ja profiiliani heikommillakin hetkillä. Kun minulla meni vähän vajaa kuukausi taaksepäin kuppi nurin tähän palstaan, olin täältä lyhyen ajan poissa tai ainakin vaitonainen. Annoin siis asian vaan olla ja hauduttelin vitutusta pääni sisällä.

Voin kertoa ystävistäni, samanikäisistä veikkosista sen, että heilläkin on mennyt joskus hermot nettikeskusteluissa ja on annettu takaisin kovalla kädellä. Joskus näille asioille on vaan naureskeltu yhdessä. "Ai sä oot riidelly tollasen jätkän kanssa, no perhana kuis tällee..." Olen itsekin pannut merkille YouTube- ja muita nettikommentteja lukiessa, että sisältö on aika paikoitellen raskasta luettavaa. Taso on joskus vallan olematon.

Kaikille teille fiksuille aikuisille jotka ette menetä hermojanne nettiviesteistä: loistavaa. Minäkin haluaisin olla tuollainen, mutta joskus vaan sattuu menemään tunteisiin ja vituttaa. Aina se tuntuu ihan yhtä hölmöltä ja turhalta, mutta hermoilleen ei joskus mahda oikein mitään. Kokonaisuutena osaan kuitenkin sivuuttaa monet vittuilut ja paskakommentit, joita mä saan. En ole mikään täysi taukki.

Ainakaan ei omasta puolestaan sorru ylitseampuvaan provoiluun. Pois se minusta.
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Mutta mitä jos nettikeskustelu oikeasti menee tunteisiin? Onko se sitten väärin? Onko keskustelun säännöt erilaiset kuin jos oltaisiin samassa pöydässä olutlasin ääressä ja katsotaan koko keskustelun ajan silmiin.

Oma mielipide on, että samassa pöydässä keskustelu on paljon sivistyneempää ja huomioon ottavaa. Rakentavampaa ja sovittelempaa kun puhutaan suoraan.
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllä mä olen aina ajatellut, että ne joilla netissä menee tunteisiin on samoja joilla menee ihan tosielämässäkin tunteisiin. Aika hölmöä molemmat.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ja Leijonat
Mutta mitä jos nettikeskustelu oikeasti menee tunteisiin? Onko se sitten väärin? Onko keskustelun säännöt erilaiset kuin jos oltaisiin samassa pöydässä olutlasin ääressä ja katsotaan koko keskustelun ajan silmiin.

Oma mielipide on, että samassa pöydässä keskustelu on paljon sivistyneempää ja huomioon ottavaa. Rakentavampaa ja sovittelempaa kun puhutaan suoraan.
Onko väärin jos nettikeskustelu katkoo hermosoluja? Sitä voi luonnehtia hölmöksi, mutta se ei ole väärin. Ihminen menettää aina joskus hermonsa. Mielestäni se on inhimillistä. Siksi ei ole väärin suuttua, ainakaan yleensä.

Tuopillisella istuminen baarissa ja samanaikainen keskustelu kasvotusten on melkeinpä vuorenvarmasti parempaa kuin räyhääminen jonkun tuntemattoman nettikäyttäjän kanssa. Säännöt eivät ole samat. Internetissä voi periaatteessa huudella mitä lystää, sillä toinen ei tiedä todennäköisesti piiruakaan viestin lähettäjän olemuksesta, ajatusmaailmasta sekä ennen kaikkea senhetkisistä tunteista. Kun mainitut kohdat ovat selvästi näkyvillä ja tiedostettavissa, keskustelun luonne muuttuu. Nyt joutuukin jo täysin todistetuksi, jos ryhtyy puhumaan vittuilevaa sontaa.

Suoraan puhuminen tasoittelee vähän väkisinkin ihmisten puhetapaa. Anonyymi tilanne on kenelle tahansa helppo paikka vetää rooliansa kevyemmällä kädellä. Harva tuskin uskaltaa huudella turuilla ja toreilla yhtään mitään. Minä en ainakaan uskaltaisi. Enkä edes haluaisikaan. Sivistynyt keskustelu vie asioita aina eteenpäin tai pitää ainakin tason samana. Myrkyllinen käytös johtaa aina vähintään jonkun pahaan mieleen.
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Onko väärin jos nettikeskustelu katkoo hermosoluja? Sitä voi luonnehtia hölmöksi, mutta se ei ole väärin. Ihminen menettää aina joskus hermonsa. Mielestäni se on inhimillistä. Siksi ei ole väärin suuttua, ainakaan yleensä.

Tuopillisella istuminen baarissa ja samanaikainen keskustelu kasvotusten on melkeinpä vuorenvarmasti parempaa kuin räyhääminen jonkun tuntemattoman nettikäyttäjän kanssa. Säännöt eivät ole samat. Internetissä voi periaatteessa huudella mitä lystää, sillä toinen ei tiedä todennäköisesti piiruakaan viestin lähettäjän olemuksesta, ajatusmaailmasta sekä ennen kaikkea senhetkisistä tunteista. Kun mainitut kohdat ovat selvästi näkyvillä ja tiedostettavissa, keskustelun luonne muuttuu. Nyt joutuukin jo täysin todistetuksi, jos ryhtyy puhumaan vittuilevaa sontaa.

Suoraan puhuminen tasoittelee vähän väkisinkin ihmisten puhetapaa. Anonyymi tilanne on kenelle tahansa helppo paikka vetää rooliansa kevyemmällä kädellä. Harva tuskin uskaltaa huudella turuilla ja toreilla yhtään mitään. Minä en ainakaan uskaltaisi. Enkä edes haluaisikaan. Sivistynyt keskustelu vie asioita aina eteenpäin tai pitää ainakin tason samana. Myrkyllinen käytös johtaa aina vähintään jonkun pahaan mieleen.
Toisaalta juuri sunlaisen ihmisen kanssa on mukava purkaa asioita kirjaimiksi. Myönnän - enkä ole siitä lainkaan ylpeä - että on joidenkin kirjoittajien kohdalla oma reaktio lähinnä primitiivinen. Ehkä siksi juuri otan esimerkiksi tuon olutbaarin, että koen sen liki viimeiseksi tilaksi jossa saan olla oma juntti itseni muiden seassa. Ei mekään siellä ekaksi puhuttaisi politiikasta tai semmoisesta, mutta jutun syventyessä voisimme siihen päätyä - ihan riippumatta puoluekannasta.

Mutta vaikka kuinka erilaisia ihmisiä oltaisiin, niin väitän että läpättäisiin kättä lähtiessä. Se on jotain mitä kaipaisin täällä keskusteluissa, mutta en tiedä miten sen toteuttaisi.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Onko väärin jos nettikeskustelu katkoo hermosoluja? Sitä voi luonnehtia hölmöksi, mutta se ei ole väärin. Ihminen menettää aina joskus hermonsa. Mielestäni se on inhimillistä. Siksi ei ole väärin suuttua, ainakaan yleensä.

Tuopillisella istuminen baarissa ja samanaikainen keskustelu kasvotusten on melkeinpä vuorenvarmasti parempaa kuin räyhääminen jonkun tuntemattoman nettikäyttäjän kanssa. Säännöt eivät ole samat. Internetissä voi periaatteessa huudella mitä lystää, sillä toinen ei tiedä todennäköisesti piiruakaan viestin lähettäjän olemuksesta, ajatusmaailmasta sekä ennen kaikkea senhetkisistä tunteista. Kun mainitut kohdat ovat selvästi näkyvillä ja tiedostettavissa, keskustelun luonne muuttuu. Nyt joutuukin jo täysin todistetuksi, jos ryhtyy puhumaan vittuilevaa sontaa.

Suoraan puhuminen tasoittelee vähän väkisinkin ihmisten puhetapaa. Anonyymi tilanne on kenelle tahansa helppo paikka vetää rooliansa kevyemmällä kädellä. Harva tuskin uskaltaa huudella turuilla ja toreilla yhtään mitään. Minä en ainakaan uskaltaisi. Enkä edes haluaisikaan. Sivistynyt keskustelu vie asioita aina eteenpäin tai pitää ainakin tason samana. Myrkyllinen käytös johtaa aina vähintään jonkun pahaan mieleen.
Nyt on kyllä loistava viesti. Toki kun ole konlfiktejä haluava ihminen niin en ole tätä tehnyt, mutta olisin voinut ainakin esimerkiksi nimimerkkien @Leon, @Alamummo, @tant gredulin, @Blöö, @hammer lynx, @Pisin Kääpiö 186cm (anteeksi maininta, ensimmäiset jotka tulivat mieleeni) kanssa jostain väitellä tällä palstalla, mutta olen heidät tavannut, ja tiedän että he ovat hyviä ihmisiä oikeasti. Kaikki heistä ovat sanoneet kuitenkin tällä palstalla jotain sellaista, joihin oisin voinut ilkeänä tarttua ja vittuilla, mutta mitä hyötyä siitä olisi minulle? Ei tasan yhtään mitään, koska en saa moisesta mitään mielihyvää. Netti on netti, mutta minä olen aina halunnut tavata ihmisen nimimerkin takana (siksi olen käynyt joskus irc-galleria miitissä kun se oli vielä pelkkien irccaajien paikka).
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Nyt on kyllä loistava viesti. Toki kun ole konlfiktejä haluava ihminen niin en ole tätä tehnyt, mutta olisin voinut ainakin esimerkiksi nimimerkkien @Leon, @Alamummo, @tant gredulin, @Blöö, @hammer lynx, @Pisin Kääpiö 186cm (anteeksi maininta, ensimmäiset jotka tulivat mieleeni) kanssa jostain väitellä tällä palstalla, mutta olen heidät tavannut, ja tiedän että he ovat hyviä ihmisiä oikeasti. Kaikki heistä ovat sanoneet kuitenkin tällä palstalla jotain sellaista, joihin oisin voinut ilkeänä tarttua ja vittuilla, mutta mitä hyötyä siitä olisi minulle? Ei tasan yhtään mitään, koska en saa moisesta mitään mielihyvää. Netti on netti, mutta minä olen aina halunnut tavata ihmisen nimimerkin takana (siksi olen käynyt joskus irc-galleria miitissä kun se oli vielä pelkkien irccaajien paikka).
Ei minun puolestani mitään ongelmaa. Tuossa setissä on laatuisa kokoelma ihmisiä joiden kanssa olisin ilomielin netissä eri mieltä. Koska tiedän että mahdollisista erimielisyyksistä huolimatta kunnioittaisimme toisiamme. Se mun avauksen pohjimmainen ajatus vähän olikin, että voitaisiinko olla törkkimättä toisiamme, vaikka huomaisimme toisen heikon kohdan.

Tällä hetkellä tilanne on, että paras sivaltaja saa isoimmat määrät tykkäyksiä.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ja Leijonat
Toisaalta juuri sunlaisen ihmisen kanssa on mukava purkaa asioita kirjaimiksi. Myönnän - enkä ole siitä lainkaan ylpeä - että on joidenkin kirjoittajien kohdalla oma reaktio lähinnä primitiivinen. Ehkä siksi juuri otan esimerkiksi tuon olutbaarin, että koen sen liki viimeiseksi tilaksi jossa saan olla oma juntti itseni muiden seassa. Ei mekään siellä ekaksi puhuttaisi politiikasta tai semmoisesta, mutta jutun syventyessä voisimme siihen päätyä - ihan riippumatta puoluekannasta.

Mutta vaikka kuinka erilaisia ihmisiä oltaisiin, niin väitän että läpättäisiin kättä lähtiessä. Se on jotain mitä kaipaisin täällä keskusteluissa, mutta en tiedä miten sen toteuttaisi.
Mielenkiintoista pohdintaa tämä jälkimmäinen tekstikappale. Keskustelut eivät ole koskaan liian ystävämielisiä ja miellyttäviä. Ehkä ihmisten olisi hyvä kirjoitella samalla tapaa kuin käyttäytyisi kasvotusten. Varmaan melko kaukana helposta hommasta, mutta voisi yrittää. Meikä haluaa antaa kirjoittaessa hyvän vaikutelman itsestään, pohtien samalla toki keskustelun luonnetta. Osaan olla vitsikäskin, vaihtelevalla menestyksellä. Aina tulee kuitenkin vastaan hetkiä, kun on kehnompi olotila ja kirjoittaa jotain, mitä ei välttämättä kirjoittaisi rauhallisena. Niitä ei ole onneksi kovin paljon.

Olen saanut uutisoinnin ja nettikeskusteluiden kautta sellaisen käsityksen, että maailmasta on tullut herkkänahkaisempi viime vuosikymmenten saatossa. Nykyisin on kuulemma paljon turhaa mielensäpahoittamista. En ole tuota väitettä vastaan, uskon kyllä. Olenhan minä itsekin vähän mielensäpahoittaja, vaikkakaan en yhtä paljon kuin monet, monet muut ihmiset. Tykkään pohtia, millainen maailma on ollut vuosina 1960-2000, eli juuri ennen syntymääni. Paljon olen kuullut ja lukenut, mutta varsinainen omakohtainen kokemus puuttuu täysin. Enkä tule ikinä saamaan sitä. Se harmittaa jonkin verran, koska olen hyvin kiinnostunut varsinkin 1980- ja 1990-luvuista.

Voi olla, että vuonna 1986 olisi ollut yhtä myrkyllistä ja vähättelevää, mielensäpahoittavaa keskustelua kuin tänäkin päivänä. En vaan tiedä, tuolla ajalla eläneet tietävät varmasti paremmin, vaikka eivät hekään varmasti. Se kun tätä nykymaailman internetkulttuuria ei ollut siihen aikaan. Voi vain spekuloida, millainen nettimaailma olisi ollut siihen aikaan.

Toivon että kykenisin olemaan tarttumatta päivänselviin paskaviesteihin tulevaisuudessa, kun olen rahtusen iäkkäämpi ja viisaampi. Enköhän. Alku aikuisiälle on jo mukavan lupaava. Toivon koko sydämestäni, että maailma puhaltaisi mahdollisimman tehokkaasti yhteen hiileen myös jatkossa. Erimielisyyksiä on aina, mutta selviämme kunnialla eteenpäin vain sietämällä toisiamme. Koskee niin politiikkaa, urheilua kuin nettikirjoittelua.

Nyt on kyllä loistava viesti. Toki kun ole konlfiktejä haluava ihminen niin en ole tätä tehnyt, mutta olisin voinut ainakin esimerkiksi nimimerkkien @Leon, @Alamummo, @tant gredulin, @Blöö, @hammer lynx, @Pisin Kääpiö 186cm (anteeksi maininta, ensimmäiset jotka tulivat mieleeni) kanssa jostain väitellä tällä palstalla, mutta olen heidät tavannut, ja tiedän että he ovat hyviä ihmisiä oikeasti. Kaikki heistä ovat sanoneet kuitenkin tällä palstalla jotain sellaista, joihin oisin voinut ilkeänä tarttua ja vittuilla, mutta mitä hyötyä siitä olisi minulle? Ei tasan yhtään mitään, koska en saa moisesta mitään mielihyvää. Netti on netti, mutta minä olen aina halunnut tavata ihmisen nimimerkin takana (siksi olen käynyt joskus irc-galleria miitissä kun se oli vielä pelkkien irccaajien paikka).
Totta. Nimimerkkiä käyttävä ihminen voi olla todellisuudessa kovinkin erilainen kuin miltä vaikuttaa tekstiensä perusteella. Tekstihän on kommunikaatiotapana erinomainen ja kestävä, hyvin säilyvä. Siinä on vaan yksi ikävä ongelma: se ei välitä tunteita ja luonnetta täydellä teholla suullisen kommunikoinnin tapaan. Olen varma, että monet palstan nimimerkeistä ovat hyviä tyyppejä siviilissä, vaikka vaikuttavatkin vähän ärsyttäviltä. Osa voi olla oikeastikin inhottavia persoonia, mene ja tiedä.

Kaikesta huolimatta tekstit antavat kuitenkin kohtuuhyvän kuvan ihmisestä. After all, ihminen kirjoittaa ajatusmaailmansa kautta. Teksti suodattaa siten ihmisestä osan olemusta luettavaan muotoon. Minä voin vakuuttaa, että olen yhtä kiva hemmo siviilissä miltä vaikutan esimerkiksi nyt tässä ketjussa. En tykkää valehdella. Näyttäydyn teille näppäimistöni kautta sellaisena kuin suurin piirtein olen.

Ja hyvin sanottu, Czescku: mitä hyötyä ilkeästä tarttumisesta on? Ei oikeastaan mitään. Ilkeyshän on ihmisen oma valinta, jonka hän kokee hyväksi, oikeaksi ja miellyttäväksi ratkaisuksi. Kuka tahansa voi olla vittumainen toiselle, mutta monesti siihen ei ole oikeasti mitään järkevää syytä. Jotkut vaan ovat vähän vittumaisia luonnostaan. Osa on sellainen vain innostuessaan tai päästessään muuten hyvään olotilaan, sellaiseen jossa hyperventiloi.

Vittuilijat ja muut pellet saavat suoltaa mitä lystäävät, mutta he antavat itsestään ansaitsemansa kuvan. Omapa on asiansa ja/tai häpeänsä. Minulle osui jonkin aikaa sitten YouTubessa vastaan kommentoija, joka alkoi vittuilla jatkuvalla syötöllä. Sain taas esimerkin siitä, miten osa ihmisistä ei ole edes kiinnostunut siitä, miltä he näyttävät muiden silmissä. Minusta se on säälittävän lisäksi myös surullista. No mutta, toiseen on hankalaa vaikuttaa. Joskus mahdotonta. Ihminen on kuitenkin aika jääräpäinen otus. Minäkin olen.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Jos netissä menee tunteisiin, kannattaa sammuttaa se keinomaailma ja lähteä ulos tapaamaan ihmisiä kasvotusten. Jos vielä sielläkin menee tunteisiin, kannattaa etsiä lähin peili.
 

Captain Slow

Jäsen
Suosikkijoukkue
K11ng Perrin, Bratislavan mm-miehistö 2019
Vedä viinaa.

Tai ees kaljaa.
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Mielenkiintoista pohdintaa tämä jälkimmäinen tekstikappale. Keskustelut eivät ole koskaan liian ystävämielisiä ja miellyttäviä. Ehkä ihmisten olisi hyvä kirjoitella samalla tapaa kuin käyttäytyisi kasvotusten. Varmaan melko kaukana helposta hommasta, mutta voisi yrittää. Meikä haluaa antaa kirjoittaessa hyvän vaikutelman itsestään, pohtien samalla toki keskustelun luonnetta. Osaan olla vitsikäskin, vaihtelevalla menestyksellä. Aina tulee kuitenkin vastaan hetkiä, kun on kehnompi olotila ja kirjoittaa jotain, mitä ei välttämättä kirjoittaisi rauhallisena. Niitä ei ole onneksi kovin paljon.

Olen saanut uutisoinnin ja nettikeskusteluiden kautta sellaisen käsityksen, että maailmasta on tullut herkkänahkaisempi viime vuosikymmenten saatossa. Nykyisin on kuulemma paljon turhaa mielensäpahoittamista. En ole tuota väitettä vastaan, uskon kyllä. Olenhan minä itsekin vähän mielensäpahoittaja, vaikkakaan en yhtä paljon kuin monet, monet muut ihmiset. Tykkään pohtia, millainen maailma on ollut vuosina 1960-2000, eli juuri ennen syntymääni. Paljon olen kuullut ja lukenut, mutta varsinainen omakohtainen kokemus puuttuu täysin. Enkä tule ikinä saamaan sitä. Se harmittaa jonkin verran, koska olen hyvin kiinnostunut varsinkin 1980- ja 1990-luvuista.

Voi olla, että vuonna 1986 olisi ollut yhtä myrkyllistä ja vähättelevää, mielensäpahoittavaa keskustelua kuin tänäkin päivänä. En vaan tiedä, tuolla ajalla eläneet tietävät varmasti paremmin, vaikka eivät hekään varmasti. Se kun tätä nykymaailman internetkulttuuria ei ollut siihen aikaan. Voi vain spekuloida, millainen nettimaailma olisi ollut siihen aikaan.
Jos olisit ollut kaltaiseni nuori vuonna 1986, niin urheilukentän nurmikosta neliapiloita etsiessä kysyt kentänhoitajalta, että onko tämä myrkytetty ja hän vastaa että Tshernobylin laskeumat vaan siellä on.... Tuli vaan myrkystä mieleen :)

Nykypäivän keskustelun myrkky on google. Et oikeasti tiedä oletko jutuissa fiksun ihmisen kanssa vai hakukone-Sepon kanssa. Sepon yleensä tuntee vasta siinä vaiheessa, että olet sattunut joskus samalle sivustolle ja sitten onkin hauska seurata jatkoa, missä Seppo jättää lainaamatta sen olennaisimman osan linkkiä. Koska haluaa VOITTAA keskustelun,
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Jos netissä menee tunteisiin, kannattaa sammuttaa se keinomaailma ja lähteä ulos tapaamaan ihmisiä kasvotusten. Jos vielä sielläkin menee tunteisiin, kannattaa etsiä lähin peili.
En ihan viestistäsi hoksannut sitä punaista lankaa, että tarkoititko että netissä kannattaa keskustella ihan samoin kuin normaalisti vai perseillä koska netti?
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ja Leijonat
Tällä hetkellä tilanne on, että paras sivaltaja saa isoimmat määrät tykkäyksiä.
Tähän vielä pieni kommentti, kun kiinnostuin.

Aivan. Ihmisen kirjoittaessa jotain oikein terävää tai osuvaa palautetta esimerkiksi ihan aiheesta jollekin paskanpuhujalle, ihmiset innostuvat palautteen antajasta ja antavat tykkäyksensä. Kun yhä useampi tykkää ja liittyy mukaan, määrä vaan paisuu. Olen itsekin tykännyt sivaltavista viesteistä, jotka ovat lopulta saaneet karkeasti todettuna sellaiset 7-25 tykkäystä. Yleensä tykkään sivalluksesta, jos olen sen lähettäjän kanssa täysin samaa mieltä ja haluan hypätä mukaan messiin, siihen tykkääjien muodostamaan messiin, joka ikään kuin seisoo sivaltajan takana sitä puupäätä vastaan.

Sitten on toki sellaisia sivalluksia, jotka ovat vähemmän aiheellisia ja menevät enemmän vittuilun puolelle kuin lämpimän iskemisen. Joo, niistä ei tule tykättyä sitten yhtä paljon. Viesteistä tykätessä tulen aina asettaneeksi itselleni kysymyksen: "haluanko mä välttämättä osoittaa mielipiteeni nyt tätä kautta..." Tykkään toki melko helposti, mutta olen ahkera puntaroimaan päätöksiä sekä omaa asennettani ja kunniaani. Pakko pohtia vähäsen, liitynkö mukaan siihen messiin.

Jos olisit ollut kaltaiseni nuori vuonna 1986, niin urheilukentän nurmikosta neliapiloita etsiessä kysyt kentänhoitajalta, että onko tämä myrkytetty ja hän vastaa että Tshernobylin laskeumat vaan siellä on.... Tuli vaan myrkystä mieleen :)

Nykypäivän keskustelun myrkky on google. Et oikeasti tiedä oletko jutuissa fiksun ihmisen kanssa vai hakukone-Sepon kanssa. Sepon yleensä tuntee vasta siinä vaiheessa, että olet sattunut joskus samalle sivustolle ja sitten onkin hauska seurata jatkoa, missä Seppo jättää lainaamatta sen olennaisimman osan linkkiä. Koska haluaa VOITTAA keskustelun,
Niin joo, surullisen kuuluisa Tsernobyl. Ässissä pelasi muuten ensimmäinen ulkomaalainen tuolloin 1986, kanukkihyökkääjä Mark Jooris. Tiesin tämän käsi sydämellä ilman Googlen ääretöntä, virtuaalista paperihallia.

Olisin varmasti viihtynyt 18-vuotiaana vuonna 1986.

Mutta tosiaan, hyvä pointti. Kuka tahansahan osaa hakea tiedon Googlesta ja ryhtyä esittämään suurta tietäjää. Google on toki todella oivallinen keino tiedonhakuun, tykkään kyllä, vaan se vähän vääristänee fiksun ja mukafiksun rajaa. Tuota keskustelun "voittamista" en pysty ymmärtämään. Voiko yhden nettikeskustelun tai yleensäkään minkään keskustelun "voittaminen" olla muka niin tärkeää... keskustelun ei tulisi olla kilpailua, vaan yhteistä kehitystä. Jalkapallo ja lätkä ovat sitten se toinen asiansa. Pitää voittaa, koska se on pelin ydin. Keskustelun ydin on arvokas vuorovaikutus. Ainakin pitäisi olla.
 

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Niin joo, surullisen kuuluisa Tsernobyl. Ässissä pelasi muuten ensimmäinen ulkomaalainen tuolloin 1986, kanukkihyökkääjä Mark Jooris. Tiesin tämän käsi sydämellä ilman Googlen ääretöntä, virtuaalista paperihallia.
Uskon koska kyseessä Ässät. Seiskaluokalla mulle esiteltiin uusi kaveri joka tykkäsi Ässistä ja se veti koko 1992 sarjataulukon maalisuhteineen kaikkineen joka joukkueelta. Ässät on mulle siksi erityinen, että sen hc-fanit on erityisiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös