Jos asumismuoto on liian kallis, on ihan luonnollista ja järkevää pohtia sen muuttamista. Oli sähkönhintakriisi tai ei.
Mielenkiinnosta kysyn, oletko yhtään tietoinen kuinka monta ihmistä asuu omakotitaloissa taajaman ulkopuolella, joilla ei takan ja sekä ilmalämpöpumpun lisäksi ole mitään muita keinoja säästää laskuissa laitteistojen suhteen.
Kun talot ovat tehty 60, - 90 luvulla, jopa 2000 luvun rakennustapojen mukaisesti suorasähköllä.
Ei auta vilpit, ei auta maalämmöt eikä kun lämmönjakotapa on aikanaan valittu kiinteäksi kaapeleiksi/ pattereiksi.
Nämä ihmiset elävät valmiiksi usein erittäin niukasti,vuodessa ei välttämättä edes myydä tuollaista taloa, ei taajamissa ole välttämättä tarjolla rivari kerrostaloasuntojakaan. Vaikea muuttaa muualle kun asuntolaina kuitenkin juoksee työpaikat lujassa ja rahat/ asunnon vakuudet eivät myöskään riitä remontteihin ja kun eletään 16-17 asteessa saunomatta, erittäin nopeilla suihkuilla sekä aivan kaikessa säästäen, voi lasku siitä huolimatta olla yli 800 euroa kuukaudessa ajalla loka- huhti.
Todella hankala minun on esim keski-ikäistä ihmistä syyllistää siitä, että kiinteä, toistaiseksi voimassaoleva sopimus joka on sellaisenaan jatkunut jopa montakymmentä vuotta, yksipuolisesti korotetaan vain kolminkertaiseksi. Näitä toistaiseksi voimassaolevia sähkösopimuksia nimittäin riittää.
Turha tällaisia ihmisiä on moittia siitä, etteivät ole varautuneet. Näin on selvitty aina, on selvitty ja se on riittänyt. Monille riittää, että selviää arjesta. mutta nyt sähkön hinnan kolminkertaistuessa jopa nelinkertaistuessa loppuu yksinkertaisesti eväät. Aivan sama kun asuntolainat korot nousisivat lähelle 20 % ja sitten sanottaisiin et nyt ne riskit realisoituvat, miksi ette varautuneet. Tai vuokrat nousisivat kaksin jopa kolminkertaiseksi.
On asioita joihin voi kohtuudella varautua, sitten on asioita mihin kovakaan varautuminen ei vaan riitä.