Mitä Porin Ässät sinulle merkitsee?

[ks]

Jaa a, hyvinkin vaikea kysymys. Ainakaan järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jokainen tappio vituttaa ja ilta on taas pilalla. Sitä odottaa aina paluuta siihen entiseen suuruuteen, rämmittiin kuinka pohjamudissa hyvänsä.

En hyväksy mitään tappionöyristelyä koskaan, vaikka mestaruuden jälkeen taival on ollut tuskaisen monipolkuinen. Toivon vielä joskus näkeväni taas Ässien menestyvän, eipä siihen kukaan uskonut myöskään vuosina ennen viimeistä mestaruutta, jolloin Ässät kävi jopa karsinnoissa sarjapaikastaan.

Ässät on nyt hyvällä tiellä, nyt vaan se myös tulostaululle!

 

[PataJaska]

Toivon vielä joskus näkeväni taas Ässien menestyvän, eipä siihen kukaan uskonut myöskään vuosina ennen viimeistä mestaruutta, jolloin Ässät kävi jopa karsinnoissa sarjapaikastaan.

Niin no voinee sanoa, että "kukaan" ei uskonut Ässien menestyvän edes kolme kuukautta ennen kuin se mestaruus tuli :D tammikuussa 2013 pata oli kuitenkin vielä jäämässä kokonaan jatkopelien ulkopuolelle

Karsinnat nyt olivat oma lukunsa, toki sekin kokemus kait sitten tarvittiin näin jälkikäteen ajatellen. Edelleen kun kyse oli tuolloin etenkin niiden kahden mestaruutta edeltäneen kauden kehityksestä ja siitä mitä niistä osattiin ottaa opiksi (toki kuten edellä mainitaan, niin se kausi oli jo aika lähellä mennä reisille). Kaudella 10-11 pata oli runkosarjan kakkonen, ja sitten täysin käsittämättömällä tavalla hävittiin sääleistä vastaan tulleelle Bluesille, koska ei vain "osattu" pelata pudotuspelejä. Seuraavalla kaudella oltiin runkosarjan viides, ja rimpuiltiin puolivälierissä jo ihan ok niitä tuolloin ihan kultaisia vuosiaan elänyttä JYPiä vastaan

Nyt ei ehkä olla tuollaisessa kehityksellisessä jatkumossa, jossa tällaista isoa menestystä voisi ensi kaudella odottaa. Mutta jos nyt palattaisiin taas sinne puolivälieriin, ja katsellaan sitten kaudella 25-26 mikä tilanne isomman menestyksen (mitalipelien) näkökulmasta..

 

[ks]

Niin no voinee sanoa, että "kukaan" ei uskonut Ässien menestyvän edes kolme kuukautta ennen kuin se mestaruus tuli :D tammikuussa 2013 pata oli kuitenkin vielä jäämässä kokonaan jatkopelien ulkopuolelle

Karsinnat nyt olivat oma lukunsa, toki sekin kokemus kait sitten tarvittiin näin jälkikäteen ajatellen. Edelleen kun kyse oli tuolloin etenkin niiden kahden mestaruutta edeltäneen kauden kehityksestä ja siitä mitä niistä osattiin ottaa opiksi (toki kuten edellä mainitaan, niin se kausi oli jo aika lähellä mennä reisille). Kaudella 10-11 pata oli runkosarjan kakkonen, ja sitten täysin käsittämättömällä tavalla hävittiin sääleistä vastaan tulleelle Bluesille, koska ei vain "osattu" pelata pudotuspelejä. Seuraavalla kaudella oltiin runkosarjan viides, ja rimpuiltiin puolivälierissä jo ihan ok niitä tuolloin ihan kultaisia vuosiaan elänyttä JYPiä vastaan

Nyt ei ehkä olla tuollaisessa kehityksellisessä jatkumossa, jossa tällaista isoa menestystä voisi ensi kaudella odottaa. Mutta jos nyt palattaisiin taas sinne puolivälieriin, ja katsellaan sitten kaudella 25-26 mikä tilanne isomman menestyksen (mitalipelien) näkökulmasta..

Vaihteeksi ihan järjelläkin ajatellen Porissa pitäisi olla edellytykset tuollaiselle pysyvälle keskitason menestykselle, joka onkin seuran tavoite. Se edellyttää, että tehdään oikeita asioita, mutta ihan realismia se on. Viime vuosina ollaan oltu kaukana siitä, mikä kertoo, että ei olla tehty oikeita asioita.

Parina viime kautena ollaan oltu siinä alemman playoff- viivan tuntumassa, siitä pitäisi nyt pukata steppi ylöspäin, mihin kyllä on kaikki edellytykset. Ollaan rakennettu seuraa vähän pitemmällä tähtäimellä, minusta oikeaan suuntaan. Viime kauden loppu meni kuten meni, mutta ei se isoa kuvaa muuta. Nyt vaan ei saisi tulla tästä seuraavasta kaudesta floppia, että sellainen eteenpäin suuntautuva meininki säilyisi.

 

[WakaWanha]

Minulle se merkitsee vähän katoamassa olevaa Porilaisuutta. Olen pienenä poikana Porista pk-seudulle muuttanut ja Ässiä aina seurannut ja kannattanut. Se tuo esille niitä juuria, ja onkin suuri osa henkilökohtaista identiteettiä. Eihän tässä voi mahdottomasta menestyksen tavoittelusta puhua, mutta identiteetin lisäksi tuo myös niitä ilon ja pettymyksen hetkiä, joista ne ilot muistetaan aina pidempään.

Ieevesin teksti voisi olla suoraan minun kynästäni. Pori pysyy aina syntymäkaupunkina, mutta kun oikein alan miettimään, että miten kaikkien näiden vuosien jälkeen porilaisuus minussa ulospäin näkyy, niin onhan se Ässät. Toisaalta surullista, toisaalta hienoa. Merkitsee siis paljon.

 

[ks]

Odotan nyt kyllä Ässien nousua pitkän surullisen vaiheen jälkeen taas voittavaksi joukkueeksi. Minusta se on perusteltua, koska pohjia on nyt järkevästi rakennettu muutaman viime vuoden aikana, yleisö on taas hyvin mukana. Nyt vaan ei olisi varaa sössiä toista kautta peräkkäin jotta tunnelma säilyisi, ja sitä vartenhan valmentajaakin vaihdettiin. Nyt täytyy edellyttää vähintään sitä sijaa 8. runkosarjassa, muuten on pahasti epäonnistuttu, taas.

Eihän porilaisuuteen kuulu mikään tappiomieliala tai alistuminen, eihän?

 

[Vilivilperi]

Näin uutena jatkoaikalaisena varmaan ihan hyvä ketju vähän avata omaa elämää, eli siis olen ”paljasjalkainen” stadilainen mutta perheen jakautuessa kahtia ifkn ja jokereiden välillä ilmeisesti halusin sitten jo nuorena erottua ja valita jossain toisin, ja toisin oli Ässät, en tiedä mikä siinä niin miellytti tai pisti erottumaan silloin mutta tässä sitä nyt ollaan ja vieläki padan puolesta liputetaan! Joku voisi sanoa että olen jopa henkisesti porilainen. Mennäänpä siis itse aiheeseen Ässät on aina ollut asia jonka mukana hengittää vähän liian paljonkin välillä, mulla saattaa olla vaikka maailman paras päivä ikinä menossa, mutta ässien mahdollinen tappio syöksee sen huonon puolelle ja vice versa. Yläaste ikäsenä muistan jos ja kun ässät hävisi jokereille niin lintsasin koulusta koska kaverit ja opettajat alkoi siitä kettuilemaan, toki aina ässien voittaessa annoin aika paljon takaisinkin. Mutta siis Ässät vielä tänä päivänäkin merkitsee melko valtavasti itselle, vieläkin huono päivä kääntyy hyväksi jos ässät voittaa, tappiota toki osaa käsitellä jo vähän paremmin eikä ne nyt enää varsinaisesti päivää pilaa vaikkakin harmittaa, ainoat itkua itelle aiheuttavat asiat on elokuvat/ sarjat jossa koira kuolee tai sitten vuoden 2013 uusintojen katsonta, vieläkin alkaa silmät kostumaan kun Ude nostaa pokaalin ilmaan, ja auta armias sitä peliä silloin livenä kun oma isänikin tuli ihmettelemään et mitä helvettiä täällä itketään. Pahoittelut pitkästä viestistä ja tässäkään ei tarpeeksi voinut ässien merkityksestä kertoa!

 

[Vahva tunne]

Ennenkin kirjoittanut, että kovin paljon merkitsee, vaikken ole Porin läheltäkään. Pikkupoikana kauan sitten aloin fanituksen ja vaikka vanha ukko jo olen, niin aina sykähdyttää pelit. Yksi kaveri myös ässäfani, muut sitten Ipan tai Tapparan miehiä, yllätys siellä suunnalla.
Toisinaan pääsee ihan hallille asti, ja onhan siellä todella hienoa olla, useammin pitäisi käydä. Nykyään yrittää olla neutraalimpi, mutta eihän siitä stna mitään tuu. Kotona villiä tuuletusta, jos kova vastus kaatuu. Näillä sivuilla ei jaksa kauheasti provoilla enää vihuille, vaan jotain tasaisempaa tekstiä vaan.
Loppuun asti mennään tällä. Hieno joukkue ja hienot fanit, täällä ja Isomäessä varsinkin. Hyvä me!