Mitä peruskoulun luokkatovereistasi on tullut?

[Jymäkkä]

Ihan koko kirjo on tullut, eipä noita viitsi edes alkaa luettelemaan. Kyllähän yläasteella ihminen taitaa olla tyhmimmillään, ja onhan sen myöhemmin huomannut, että ihan yhteiskuntakelpoista sakkia tullut suurimmasta osasta, vaikka välillä aikanaan epäilytti.

Isoin yllätys mulla on kyllä lukion puolelta, kun yksi mimmi, joka erosi lukiosta 2. luokalla riitaannuttuaan niin pahasti lyhyen matikan maikan kanssa, ilmestyi luokkakokoukseen kovan luokan diplomi-inssinä. Ei ollut pelkästään tuo lyhyt matikka ja ero, vaan ei ollut yhtään mielenkiinto siihen suuntaankaan ja ällin kanssakin vaikutti olevan niin ja näin. Melkonen tarina hänellä olikin kerrottavanaan, mutta ei mahdu tänne.

 

[Turha Kaukalo]

Vissiin aika hyvin on monilla mennyt. Tosin eräs vatipää ei enää harjoita urheilulajiaan, kun toimi ns. laittomasti. Kusipää se oli jo kouluaikoina. Ei oo ollut luokkakokouksia, kävisin kyllä luokkakokouksessa mielelläni kehumassa itseäni.

 

[PataJaska]

No onpa erikoinen ketju.. vertaa itseäsi ikätovereihin ja masennu/tunne olevasi toisten yläpuolella :D vastaanpa silti

Ala-aste aikaisista omalla luokalla olleista en ole enää edes tekemisissä kuin kolmen-neljän kanssa. Mutta jos puhun yleisellä tasolla ikäluokkani tutuista, niin sen mitä tiedän kukaan ei ole kuollut, ei oman käden kautta eikä tietääkseni muutenkaan. Kukaan ei myöskään käsittääkseni ole linnassa, vaikkakin joskus kuulin huhua että joku olisi hengaillut jossain moottoripyöräporukoissa. Muutama tyttö tuli raskaaksi hyvin nuorina (kaikkein nopein taisi tulla jo ysillä, joku muu heti lukiossa/ammattikoulussa), ja lapsia on varmasti yli puolella ihmisistä nyt jo yli kolmekymppisinä. Yhdellä naispuolisella luokkalaisella on nykyään neljä lasta kolmen eri miehen kanssa, joten siinä sitä onkin arjessa pyörittämistä..

Suuri enemmistö on kuitenkin luonnollisesti ihan tavallisia ihmisiä: hitsaajaa-insinööriä-lähihoitajaa. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä jää kuitenkin ihan tavallisiksi tallaajiksi, sukupolvesta riippumatta, eikä se mikään synti ole..

Ylipäätään sen mitä tiedän, niin äärimmäisen harva jos kukaan on nykyään sitä mitä lapsena suunnitteli/haaveili olevansa. Perustimme neljän kaverin kanssa varmaan jo tokaluokalla bändin, koska halusimme isona ammattimuusikoiksi ja rocktähdiksi. Noh, en ole nyt ammattimuusikko, eikä kukaan meistä ole. Kolme meistä viidestä kuitenkin jatkoi koko kouluajan semiaktiivisesti soittelua, ja aikuisiällä saivat eräällä kokoonpanolla ainakin yhden levynkin aikaan. Musiikkityylinsä oli vain sellainen, että markkinat olivat hyvin pienet, joten puoliammattimaiseksi soitteluksi poikien homma jäi..

 

[Kirjoittelija]

Ala-asteen koulukavereista on tullut duunareita, narkkareita ja aika monta vainajaa. Niiden henkiin jääneiden kanssa ryypätään ja reissataan edelleen säännöllisesti. Lontoossa viisi vuotta sitten eräs britti kyseli seitsemän hengen reissuporukastamme, että olemmeko me koulukavereita tai työkavereita vai mistä me oikein tunnemme toisemme. Kun kerroin, että koulukavereita ollaan, seuraava kysymys oli, että mitä me olemme opiskelleet yhdessä. Siihen olisi kai pitänyt vastata, että kertotaulua ja aakkosia.

Yläasteen tai lukion "kavereista" ei ole mitään käsitystä. Ei olla koskaan liikuttu samoissa piireissä, sillä siinä koulussa ihmiset olivat vähän paremmista perheistä ja osasivat valita kaverinsa sen mukaisesti. En tiedä onko jotain lukion luokkakokousta joskus pidetty mutta minua ei ainakaan ole kutsuttu. Ja hyvä niin.

Ala-asteen luokkakokous kymmenen vuotta kuutosluokan jälkeen päättyi aikanaan siihen, että osa luokan pojista innostui myllyttämään jo juhlapaikalla sen verran innokkaasti, ettei heistä ollut baariin lähtijöiksi. Ja ne loputkin lensivät baarista pihalle heiteltyään siellä pöytiä pitkin lattioita. Kokouksen järjestäneet tytöt ilmoittivat, että se oli viimeinen kerta, kun he järjestävät tälle porukalle yhtään mitään.

Yläasteen luokkakokoukseen mut pakotettiin paikalle, vaikken olisi yhtään halunnut. Siellä jätkät maistelivat oluita kauluspaidat päällä ja esittivät sitten analyysejä tyyliin "aikas mielenkiintoinen aromi tässä, vähän samanlaista maistoin Prahassa hiljattain". Tarkemmin en heidän käyttämiään adjektiiveja enää muista. Mitä sitä nyt kaljasta yleensä sanotaan? Hedelmäinen, samettinen, täyteläinen, tamminen, jne. Mua ei maku silloinkaan oluessa hirveästi kiinnostanut, vaan se että kun sitä juo riittävästi, tulee vekkuli olo. Onneksi sinne tuli yksi ala-astetuttu kuokkimaan mäyräkoiran kotona nautittuaan. Kokouksen järjestäjät tosin katsoivat vähän alta kulmain, kun hän seuraavaa anniskeluravintolaa pohdittaessa huusi kovaan ääneen että "eikös sitä nyt luokkakokouksessa yleensä pillubaariin oo menty".

 

[pernaveikko]

En tiedä, mutta ala-asteen opettajan vaimo on tiedepiireissä tunnetun miehen vaimo. Fasekaveriksi on pari pyytänyt, onko se sana yrittäjävetoinen, kun puskee omaa firmaansa.

En ikinä menisi luokkakokoukseen ja eipä ole kutsuttukaan kahteenkymmeneen vuoteen.

 

[pernaveikko]

Kokouksen järjestäneet tytöt ilmoittivat, että se oli viimeinen kerta, kun he järjestävät tälle porukalle yhteen mitään.

Täysin mahdotonta uskoa tähän, mutta jos se näin oli, niin tytöt ovat varmaankin ilmoittaneet. Mitähän ne kuvittelivat puuhastelevansa.

 

[adolf]

Hauska ilmiö tuo mistä on monet maininneetkin että silloin kouluaikoina kun näiden ihmisten kanssa oltiin oikeinkin tiiveissä väleissä koulun ulkopuolellakin, niin nykyään jos jossain näkee niin ei siinä oikein muuta tule mieleen kuin nämä perus työpaikka/perhejutut käydä läpi. Se mikä tuosta vielä vaivaannuttavaa tekee on se että ei mua oikeasti kiinnosta pätkääkään miten jonkun jantterin kesäloma on mennyt tai miten niiden työpaikalla menee, ketä en ole nähnyt moneen vuoteen. Ja uskoakseni tunne on molemminpuoleinen.

Tietysti se on kiva että heillä menee hyvin mutta tämä mua juuri jossain luokkakokoukseen menemisessäkin epäilyttäisi jos semmoinen järjestettäisiin.

 

[Luotain]

Rikoskomisario tänne Pasilaan, eli ei menneet meikäläisen koulukaverit aivan tärviölle.

 

[pettter]

Onko jengi täällä jotain koulukiusattua vai mitä? Ihmeellisiä viestejä vaan. Muutenkin tosi nörttimäistä ajattelua.

Joo hirveästi en tiedä ala-asteen tyypeistä. Pari nyt tunnen nettitasolla. Pitää vissiin pistää viestiä.

 

[Waqu]

Hiukan tylsiä mitä tiedän noita. Lääkäri, insinööri, rakennusmestari, yrittäjä mainosalalla, taksiyrittäjä, roskakuski, vaatesuunnittelija, hoitaja ja kotiäiti. Yksi "jätkä" oli semmonen mikä sitten vanhempana aina hengas tosi nuorien (poikien) kanssa ja reppana oli muutenkin, oiskohan siitä pedari tullut.
Ala-asteen lopun tyttöystävä/ihastus myy kenkiä, aika pintaliitäjältä vaikuttaa ja turvonnut reippaasti.

Muutamiin tulee pidettyä yhteyttä. Yrittäjä mainosalalla oli paras kaveri ja tietyllä tapaa on sitä vieläkin, aina tulee morjesteltua ja jotain tehtyä kun nähdään, vaikka nykyisellään reilut 200km väliä. Roskakuski asui kanssa lähellä omaa taloa ja tullut hänen kanssaan pelattua futista/pipolätkää tuhansia tunteja. Välillä tulee morjesteltua, kun sattuu maisemiin samaan aikaan.

Taitaa joku luokkakokouskin kohta olla, yläasteen oli ja osa samoja naamoja kuin tuossa. Enemmän oikeastaan odottaa tuota ala-asteen. Ei yläasteenkaan porukassa sinällään vikaa ollut, mutta poikia oli pirun vähän ja niistäkin yksi hyvä tyyppi päättänyt päivänsä. Ja meidänluokan tytöissä ei montaa helmeä ollut :/

 

[-OO-]

Ala-asteen luokkakavereiden kanssa en ole kyllä ollut missään tekemisissä vuosikausiin. Silloisen parhaan kaverini kanssa tapasin viime kesänä kymmenen vuoden tauon jälkeen mutta muuten en kyllä ole ollut kenekään kanssa tekemisissä jotain satunnaisia törmäyksiä ja moikkauksia lukuunottamatta. Facebookin kautta noihin tietysti törmää, ja pienellä paikkakunnalla tietää muutenkin mitä kukin touhuaa vaikka ei varsinaisesti tekemisissä olisikaan.

Ammatteja löytyy ainakin seuraavia. Palomestari, pari kirjanpitäjää, diakonissa, hitsari, toimistotyöntekijä, ikuinen opiskelija, valokuvaaja, kassatyöntekijä, mielenterveysongelmainen työtön elämäntaiteilija jne.

Mukuloita näyttää löytyvän suurimmalta osalta, parilla jo täysi-ikäisiäkin. Muuten en tiedä sen enempää kenenkään elämästä. Yksi ainakin on kuollut.

Ylä asteen kavereita en viitsi edes miettiä kun luokka vaihtui useampaan kertaan ja niitä luokkakavereita kertyi siksi aika pitkä liuta. Sieltä alkaa kuitenkin löytyä näiden perusduunareiden lisäksi ihan korkeissa viroissa olevia tohtoreita yms. joten jotkut on ainakin ammatillisesti päässeet melko pitkälle elämässään. Ylä asteen luokkakavereista löytyy ainakin kolme kuollutta lisää, ja kaikki nämä (+ tuo ala-asteen kuollut) auto-onnettomuuksissa.

 

[Sanainen arkku]

Aika vähän on tietoa asiasta, mutta jotain tiedän.
Yhdestä on tullut Jatkoajan palstalainen ja työnantajankin tiedän. Toisesta poliisi. Kolmannesta kuljettaja. Neljännestä Ylen toimittaja. Viidennestä hoitaja. Kuudennesta yrittäjä.

Kaikki nämä olisi ollut melko helppoja arvata ehkä toimittaja poislukien. Suurimman osan kohtaloista en tiedä. Joskus olen facebookissa stalkannut. Kenenkään en tiedä kuolleen, alkaneen tosiasiallisesti rikolliselle uralle tai upporikastuneen. Eli sensaatioita ei pompsahda pintaan.

 

[BigRedBob]

Mulla oli muutamia hyviä ystäviä koulukavereina, jotka ovat ystäviä tänä päivänäkin, mutta noin ylipäätään en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut koulukavereiden, armeijakavereiden, enkä työkavereiden touhuista. En voisi kuvitellakaan lähteväni viettämään vapaa-aikaa esim. duunikavereiden kanssa. Jostain pikkujouluista puhumattakaan. Haluan pitää selkeän eron vapaa-ajan ja työelämän välillä.

 

[DR_J]

Pääasiassa ihan tavallisia veronmaksajia noista näyttää tulleen. Tekemisisissä en ole ollut peruskoulun päättymisen jälkeen, mutta fb-kavereista suurinosa kuitenkin löytyy ja päivityksien perusteella sieltä on tullut poliisia, sairaanhoitajaa, kulttuurituottajaa, insinööriä ja jopa yksi nykyinen kansanedustaja. Yläasteen luokkani pahin vittupää ja häirikkö kuului tuolloin jo skiniporukkaan, nykyään kuulemma päätynyt vankilakierteen ja liivijengien kautta huumeporukoihin. En voi sanoa yllättyneeni, vaikka isäm maata tuo oli tuolloin puolustavinaan viimeiseen asti.

 

[Sanainen arkku]

Yläasteen luokkani pahin vittupää ja häirikkö kuului tuolloin jo skiniporukkaan, nykyään kuulemma päätynyt vankilakierteen ja liivijengien kautta huumeporukoihin. En voi sanoa yllättyneeni, vaikka isäm maata tuo oli tuolloin puolustavinaan viimeiseen asti.

Intissä oli yksi tyyppi, joka oli myös ihan älyttömän skini. Kaverin palvelus meni pelkkänä vötkyilynä ja häröilynä niissä merkeissä, että loppujen lopuksi sai syystä jota en muista kolme päivää yp:tä. Tämä on kova juttu, koska armeijassa ei tarvitse osata mitään / onnistua missään. Osallistuminen riittää.

 

[Barcelona]

Omituinen ketju. Mutta kun meikäläisellä oli suunilleen samat luokkakakaverit sekä ylä- ja ala-asteella niin kyllähän noi ihmiset on mieliin jäänyt ja suurin osa löytyy FB-kaverista. Joten:

IT-konsultti 4 kpl
Myyjä/asikaspalveljia 3 kpl
Lääkäri 2 kpl
Lentoemo
Valokuvaaja
Arkkitehti
Arkistonhoitaja
Autonkorjaaja
Baariminna
Biokemisti
Proviisori
Yrittäjä/toimitusjohtaja
Vahtimestari
Taksikuski
Työtön akateemikko
Pikkurikollinen/juoppo (huhu)
Ei tietoa 4 kpl

 

[sampio]

En voisi kuvitellakaan lähteväni viettämään vapaa-aikaa esim. duunikavereiden kanssa. Jostain pikkujouluista puhumattakaan. Haluan pitää selkeän eron vapaa-ajan ja työelämän välillä.

Tämä on asia, johon silloin tällöin törmää, enkä nyt osoita tätä vain sulle, vaan nostan esille, kun satuit siitä mainitsemaan. Nimittäin en oikein ymmärrä, mikä työkavereista tekee erilaisia kuin opiskelu-, intti- tai seurakavereista. Moni saa elinikäisiä ystäviä em. viiteryhmistä, mutta silloin tällöin kuulee, että työkavereiden kanssa ei joku voisi kuvitellakaan vapaa-aikaansa viettävän. En mäkään toki kaikkien, mutta ihan mielelläni käyn pikkujoulujen alkupuolen ja tuparit lävitse, ja muutamien kanssa on tullut oluella istuttua. Helposti voisin ihan lähimpien kanssa lähteä johonkin konserttiin tai matsiin myös. Toki sanotaan nyt sekin, että parin kanssa en juurikaan koe yhteyttä, mutta virallisissa yhteyksissä ja joukon jatkona nekin menevät. Ihan hyvää tai vähintään ok-jengiä ovat.

Tietysti kunkin työyhteisö ja oman profiilin istuvuus sanelee tätä pitkälti. En minäkään aikaisemmissa varastohommissani hirveästi pikkujouluista tai virkistäytymismatkoista välittänyt, kun vakijengi oli täysin eri aaltopituudella kuin itse, ja vastaavasti kaltaiseni määräaikaiset taas pääosin itseäni nuorempia opiskelijoita. Tällä hetkellä omassa työyhteisössäni on kuitenkin pääosin samanhenkistä jengiä, ja omiin kiinnostuksenkohteisiin löytyy useita juttuseuralaisia, osa jopa samankaltaisista elämäntilanteista. Kyllähän sellainen yhdistää ja luo yhteishenkeä.

 

[Kirjoittelija]

En minäkään aikaisemmissa varastohommissani hirveästi pikkujouluista tai virkistäytymismatkoista välittänyt, kun vakijengi oli täysin eri aaltopituudella kuin itse.

Juu kyllähän duunarit ovat ikävän rahvaanomaista porukkaa. Ei niiden kanssa oikein pysty keskustelemaan henkevästi esim. viinien tai juustojen maistelusta. Eikä golfista, purjehduksesta tai oopperasta. Ennemmin ne juovat paskaa bulkkiolutta ja keskustelevat lätkästä, futiksesta, formuloista ja Popedasta.

 

[sampio]

Juu kyllähän duunarit ovat ikävän rahvaanomaista porukkaa. Ei niiden kanssa oikein pysty keskustelemaan henkevästi esim. viinien tai juustojen maistelusta. Eikä golfista, purjehduksesta tai oopperasta. Ennemmin ne juovat paskaa bulkkiolutta ja keskustelevat lätkästä, futiksesta, formuloista ja Popedasta.

Kyllä se hiukan niin oli, olitpa nyt kuinka tosissasi tahansa. Ihan rehellisesti voin myöntää, että kun itseäni ei niin hirveästi kiinnosta Suomi-rock tai viime viikonlopun kännijuhlat, en jaksa jutella niistä sen enempää varastomiehen kuin opettajankaan kanssa. Toisaalta enpä jaksa jutella rapujuhlista ja purjehduksestakaan muutamien niitä kovasti hehkuttavien kollegojeni kanssa. Lätkästä voisin jutella kumman tahansa ammattiryhmän kanssa, riippuu ihan täysin keskustelukumppanin perehtyneisyydestä, jaksaisinko jatkaa alkua pidemmälle. Tai hän minun kanssani. Varastohommissa vakijengi oli minua parikymmentä vuotta vanhempaa ja duunaritaustaista tietenkin, eipä siinä tuolloin vielä vauvaikäisten lasten humanisti-isukkina hirveästi kytkyä löytänyt.

 

[Ted Raikas]

Vaikea sanoa. En oikeastaan tunne ja ole tekemisissä kuin yhden peruskoulun ajoilta olevan henkilön kanssa. Joka hänkin asuu ulkomailla. Muista ei ole liiemmälti tietoa ja ei niin kiinnostakaan. Yhteydet on vaan katkenneet syystä tai toisesta ja osasta ei nyt ole niin lämpimiä muistoja muutoinkaan. Jos nyt joku tunnistaa meikäläisen ja tulee juttelemaan, niin ok.

Oikeat kunnon ystävät on tulleet elämään mukaan myöhemmin.

 

[Individual]

Oikeat kunnon ystävät on tulleet elämään mukaan myöhemmin.

Yhtä, tai sanotaan vaikka, että kahta lukuunottamatta näin on minunkin kohdalla. Ehkä ne ystäväpiirit keskittyi aina jonkun tietyn asian ympärille ja sitten kun niissä oleminen, tai niiden seuraaminen loppui/ väheni, niin väheni myös yhteydenpito. Nyt on frendiosastolla asiat oikein hyvin, ei paremmin voisi olla ja siitä olen erittäin iloinen.

 

[finnjewel]

Aika vähän noista tiedän, kun paikkakunnan vaihdoksia on tullut niin monta. Tiedossani on kuitenkin kirkkoherra, taksikuski, rakennusinsinööri, EU-toimiston työntekijä. arkkitehti, psykiatri (R.I.P.), pari IT-alan tyyppiä, pari syrjäytynyttä. Useimmista ei ole havaintoja.

 

[Iker]

Normihommia vaikuttavat tekevän ne kenestä jotain vielä tiedän, on remonttireiskaa, graafista suunnittelijaa, poliisia ja ravintoloitsijaa jne.

Yksi kohtalo pysäytti hetkeksi kun jokunen vuosi sitten hääjuhlissa kuulin samoista piireistä lähtöisin olevalta pöytätoverilta, että seiskaluokan pahin rääväsuu ja häirikkö ja tarkkisluokallekin sen lukuvuoden aikana lähetetty sinänsä ihan symppis melko kova urheilijanuorukainen, oli joskus n. 25-vuotiaana tappanut itsensä mm. kovien huumeiden sävyttämien ongelmavuosiensa päätteeksi.

Joskus olin hänen kuulumisiaan miettinyt, ja noin oli sitten hommat menneet.

 

[BigRedBob]

Tämä on asia, johon silloin tällöin törmää, enkä nyt osoita tätä vain sulle, vaan nostan esille, kun satuit siitä mainitsemaan. Nimittäin en oikein ymmärrä, mikä työkavereista tekee erilaisia kuin opiskelu-, intti- tai seurakavereista. Moni saa elinikäisiä ystäviä em. viiteryhmistä, mutta silloin tällöin kuulee, että työkavereiden kanssa ei joku voisi kuvitellakaan vapaa-aikaansa viettävän.

Ei ole edes kyse siitä, että kokisin olevani jotenkin parempi tai liian erilainen, haluan olla vapaa-ajalla täysin irti työkuvioista enkä jaksaisi seurustella niiden naamojen kanssa, joita näen muutenkin viitenä päivänä viikossa. Sama kun jotkut kaveeraavat ja hengaavat asiakkaidenkin kanssa vapaalla. Se on sitä samaa maailmaa. Käyn töissä siksi, että voin viettää sellaista elämää, mitä haluan vapaa-ajalla. Harrastaa omia juttuja, matkustella vähän, kulttuuririentoja ym. ja hengata valitsemani ystäväpiirin kanssa, joka ei takuulla ota mitään väsyneitä työasioita ensimmäisenä puheeksi.

 

[Aunt Wang]

En sen paremmin tiedä, mitä muut tekevät. Somppukaveri jätti koulut kesken ja lähti raksalle, kurdikaveri jätti koulut kesken ja meni pizzeriaan töihin ja niin edespäin. Paras kaveri peruskoulusta muuttaa piakkoin avokkinsa kanssa jenkkeihin, jossa kummatkin aloittavat opiskelut. Kaksi vanhaa luokkalaista pelaa Veikkausliigassa, toinen pääsi aikoinaan junnujen maajoukkueeseenkin. Yksi sai potkut lukiosta heti ensimmäisenä vuotena ja sen jälkeen lienee vain elellyt valtion rahoilla tekemättä mitään. Kassatätejä ja varastomiehiähän nuo taitavat suurimmaksi osaksi olla. Luokkakaveri lukiosta muutti hevon perseeseen ja toimii nykyään autokauppiaana. En häneltä kylläkään autoa ostaisi.