Mitä peruskoulun luokkatovereistasi on tullut?

[adolf]

Ja onko elämä ajanut kokonaan eri teille vai onko jonkinlaiset yhteydet säilyneet?

Omalta kohdaltani ala-asteelta (1995-2001) löytyy juristi, poliisi, palomies,SM-sarjatason urheilija ja sitten pari niistä 9-10 oppilaista on jo nyt kivunneet yhteiskunnan portailla melkoisen korkealle, varsinkin vielä nuoren ikänsä huomioon ottaen.

On toki sitten myös muutama niitä joilla elämä ei ole mennyt ihan niin putkeen ainakaan tähän mennessä. Isoin osa on kumminkin ihan sitä tavallista Tauno Tasalakkia. Äkkiseltään mietittynä noin puolet.

Olisko meitä siitä ala-asteen luokasta 6 vai 7 siirtyneet myös samalle yläasteen luokalle (2001-2004). Näistä muista yläasteen luokkalaisista ei äkkiseltään mietittynä ole kenestäkään tullut mitään poikkeuksellista. Ihan tavallisissa keskituloisissa ammateissa taitavat olla kaikki sen mitä itse tiedän. Se yksi pahislikka on vissiinkin mennyt elämässään aikalailla just siihen suuntaan, mihin merkit viittasikin silloin yläasteella, eli ns. elämäm kouluun.

 

[Alfred E Neuman]

Ei minkäännäköistä käryä. Eikä kyllä kiinnostakaan.

 

[V-G-]

Yhdelle tulee kohta toinen lapsi, viettävät perus perhe-elämää ja tekevät ns. normiduuneja amk-koulutustaustalla.

Toisesta tuli räppäri ja kolmannesta muuttomies. Neljäs taitaa olla maratoonari.

Yksi tytöistä lähti Norjaan hoitsuksi ja yksi jonnekin päin Aasiaa lentoemännäksi. Parin tyypin tiedän vielä opiskelevan ja muutama harkitsee sellaisen aloittamista.

Muutoin, selvästi yli puolesta ala-asteen luokkakavereista ei ole hajuakaan.

 

[SgtMarkov]

En tiedä, yksi kaveri ainakin on päättänyt päivänsä. Enkä panisi pahakseni vaikka samaan ratkaisuun olisivat päätyneet loputkin. Eipä mulla hirveästi ollut kavereita koulussa. Siinä taitaakin olla yksi syy miksi aikanaan muutin pois Kouvolasta.

 

[alwahla]

Yhdestä tuli aseintoileva vartija, toisesta tietokonepelejä suunnitteleva nörtti ja yhdestä ilmeisesti jonkinlainen bodari. Muista en tiedä, koska he tuntuvat jämähtäneen keskiselle Uudellemaalle, jossa liikun ehkä kerran viidessä vuodessa. Eipä juuri kiinnosta, mitä ex-luokkalaiseni nykyään tekevät.

 

[Ilmari Ahde]

Kai niistä jotain on tullut, minusta ei ole tullut mitään. Ei kiinnosta ja tunne on varmasti molemminpuolinen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Peruskouluilin vv. 1977-1986. Samanikäisistä koulukavereistani suurinta osaa en ole varmastikaan nähnyt sitten 1990-luvun. Muutamien niidenkin myöhemmistä vaiheista tiedän jotakin. Parhaiden poikavuosien koulukaverien kanssa olen edelleen tekemisissä, silloin tällöin nähdäänkin. Jokainen heistä on perheellinen, ihan mukavissa ammateissa, ja elämän muutkin perusasiat ovat heillä aika lailla kohdallaan.

Varhaisimpien alakouluaikojen luokkakavereistani kukaan muu ei lisäkseni tainnut hankkia yo-lakkia. Pieni koulu, ei ollut kovin montaa samanikäistä kaveria. Ylemmillä luokilla toki oli. Muutama on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon; on pari diplomi-insinööriä, psykologi, oikeustiedettä lukenut, tietojenkäsittelymaisteri, ja pari yhteiskuntatieteistä valmistunutta. Tietotekniikkainsinööri löytyy myös, samoin rakennusarkkitehti, ja muutama tekninen tai kaupallinen AMK:sta valmistunut. Ja tietenkin useampi hoitoalalle päätynyt naispuolinen koulukaveri. Moni kävi ammattikoulun ja löysi työpaikan joko kotipaikkakunnaltaan tai lähiseudulta. On mm. pari poliisia, pari sähkömiestä, seurakuntamestari, muutama myyjä/kassatyöntekijä, yrittäjä, sosiaalialan työntekijä, leipuri, bussikuski, useampikin puunseppä ja metallimies, pianonvirittäjä-muusikko, kiinteistönvälittäjä, pari maanviljelijää ja maatilan emäntää, ja tietenkin muutama elämäm_koululainen. Työttömyyttä on kokenut tuosta joukosta useampikin, kuka enemmän, kuka vähemmän. Suuriin rikkauksiin ei liene kukaan yltänyt, mutta moni on saavuttanut kohtuullisen tai jopa varsin hyvän toimeentulon.

Muutama pärjäsi kohtuullisesti kilpaurheilussa. Kaksi heistä ylsi edustamansa yksilölajin nuorten kansallisen tason huipulle, yksi jopa Suomen mestaruuksiin asti.

Ainakin kaksi samaa koulua käynyttä ikätoveriani on jo mennyt menneeseen. Yhden vei syöpä, toisen kaatoi kuluttavien elämäntapojen edesauttama sairauskohtaus.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kai niistä jotain on tullut, minusta ei ole tullut mitään. Ei kiinnosta ja tunne on varmasti molemminpuolinen.

Kiusaako muuten sinua koskaan, arvoisa veljeni kirjasivistyksessä, se, että ainakin lukukykyisimmät koulukaverisi tietävät vallan hyvin, että sinusta tuli jonkinmoinen geokätkijä? Tai ainakin tomera kätköillä kävijä.

 

[ernestipotsi]

Reilut parikymmentä meitä taisi olla niin ala-asteella kuin yläasteellakin. Pari-kolme samaa luokkatoveria taisi olla.
Ala-asteen luokkatovereista läheiset välit on kahteen. Näiden lisäksi facebook-tasolla kavereita on 5-6

Yläasteen luokkatovereista en ole aktiivisesti yhteyksissä keneenkään, facebook-kaverilistalla taitaa pari-kolme olla.

Yhden ala-astekaverin sekä toisen yläasteluokkatoverin tiedän päätyneen vankilaan vaikken heihin olekaan ollut sen koommin yhteyksissä vuosikausiin.

Suurimmasta osasta ei ole minkäänlaista aavistusta, että mitä he puuhailevat. Joitakin heistä olisi ihan kiva vähän jututtaa, mutta ääripäiden hörhöjä en niinkään kaipaa.

 

[Byvajet]

EDIT: Pitääköhän tähän kirjoittaakin jotakin. No, tuollainen. Varmastikin erinomainen ihminen tuohon hommaan. Tuntuu vain jännältä, kun minä olen henkiseltä vireeltäni jotakuinkin päinvastainen. Tuntuu kummalliselta ajatella, että joku tekee työkseen tuollaista. En vain pysty edes kuvittelemaan, mikä motivoi tuollaiseen työhön.

Strategia-asiakirjan valmistelutilanne

 

[Ilmari Ahde]

Kiusaako muuten sinua koskaan, arvoisa veljeni kirjasivistyksessä, se, että ainakin lukukykyisimmät koulukaverisi tietävät vallan hyvin, että sinusta tuli jonkinmoinen geokätkijä? Tai ainakin tomera kätköillä kävijä.

Teräviä ihmisiä oli luokkakavereina, etenkin jos minuun vertaa, mutta ei kiusaa metriäkään. Täytyypä täten tunnustaa, että kätköllä tuli käytyä, parempi lopettaa kun on vielä hyvä maku suussa.

 

[Lico]

Löytyy kaikenlaista- ja näköistä.

Yksi vanhoista tutuista on yksi näistä Mustan Barbaarin kavereista, ei tosin Seksikäs Suklaa. Some-nimestä ei ole tarkempaa tietoa.

Löytyy yksi räppäri, Amerikkaan yliopistotasolle lähtenyt amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, RAY:n blackjack-jakaja, karaten maailmanmestari sekä useampi yliopistossa opiskeleva tuttu.

Jotain varmasti unohtui, mutta pari mainittua lähettää tässä terveisiäkin, kun jälleen tavataan. Lukiotutuista voisi vielä helpommin heitellä, kun heidän elämästään enemmän tietää.

 

[Ignoramus]

Yksi kuoli liikenneonnettomuudessa monta vuotta sitten, ja yksi on näpistelevä nisti. Muista en tiedä, enkä haluakaan tietää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Teräviä ihmisiä oli luokkakavereina, etenkin jos minuun vertaa, mutta ei kiusaa metriäkään. Täytyypä täten tunnustaa, että kätköllä tuli käytyä, parempi lopettaa kun on vielä hyvä maku suussa.

Tule Ilmari joskus jouluna käymään. Jaetaan toisillemme lahjat. Maistuuhan sinulle ainakin pienesti hapan? Ja kelpo kestomakkara on aina mukavaa purtavaa. Kade tulisi tästä koulukavereille, noille turhanaikaisille kutjakkeille.

 

[TweetyLeaf]

Ei kiinnosta. Jätkät oli mulkkuja ja likat vittupäitä. Oli kivaa peruskoulussa siis.

 

[mutina]

En ole yhdenkään luokkatoverit kanssa missään tekemisissä, samoista kouluista kavereita on kyllä jäänyt. Luokkalaisista tiedän siis sen, mitä lehdissä olen joskus nähnyt: korkeushyppääjä, josta tuli lääkäri, Suomen mittapuulla kuuluisa filosofi, lastenvaatekauppias, kemisti, näyttelijä/laulaja, kotiäiti (koulutus: taiteilija), autokauppias, paikallispoliitikko, astrofyysikko ja tarjoilija. Venepakolaisena maahan tulleella oli ainakin jossain vaiheessa ravintola. Alaluokilta asti seurustellut pari on kuulemma eronnut.

 

[Murkula]

Jaa mielenkiintoinen aihe, ensinnäkin muutamasta peruskoulun luokkakaverista on tullut nykyinen kaveri ja jopa ystävä. En taida tietää naissukupuolen edustajien nykyisiä ammatteja kuin yhden osalta ja hän on parturikampaamoyrittäjä. Pojissa on paljon sellaisia jotka päätyivät insinööriksi tai dippainssiksi ja totetuttavat itseään omilla aloillaan. On siellä joku rautakauppias ja joku pankkiirikin. Yhden taisi päihteet viedä johonkin minulle tuntemattomaan suuntaan ja yksi menehtyi aikuisiällä huuruisen ravintolaillan päätteksi kaatuessaan kerrostalon portaikossa. Yhteistä meille -83 syntyneille taitaa olla se,että aika moni on jonkun lajin alasarjaurheilussa mukana. Ihan kaikista en ole kuullutkaan eikä kyllä kiinnostakaan.
Kaikenkaikkiaan ihan paria jätkää lukuunottamatta ala-asteen luokkatovereista on tullut menestyjiä.

 

[Ilmari Ahde]

Tule Ilmari joskus jouluna käymään. Jaetaan toisillemme lahjat. Maistuuhan sinulle ainakin pienesti hapan? Ja kelpo kestomakkara on aina mukavaa purtavaa. Kade tulisi tästä koulukavereille, noille turhanaikaisille kutjakkeille.

Ainahan hirvestä tehty kestomakkara ja hapan maistuu. Siellä pohjoisen kulmilla muutama sopiva "sijoituspaikka" onkin, äkkiäkös mainiolla autolla käväistään katselemassa maisemia ja poikkeamme tien sivuun peninkulman verran.

 

[JYP#44]

Hyvä ketju.

Mulla siinä mielessä vähän poikkeuksellinen tilanne että minulla oli 9 vuoden peruskoulun aikana peräti neljä eri luokkaa mitä ehti olla vaikka en kertaakaan vaihtanut koulua tai ollut ongelmanuori. Laskin että ysiluokkani 21 oppilaasta 7 minulla on FB-kaverina. Näistä yhteyttä voin sanoa pitäväni yhteen, ja toista näen aika usein ja vaihdamme kuulumisia. Kaikki nämä 7 kaveria olivat parhaita kavereitani ysillä, mutta niin vain elämä ajoi meidät eri suuntiin ja erkaneminen lähti jo siitä kun minä lähdin lukioon ja lähes kaikki muut amikseen. Tämä läheisin kaverini lähti kanssani lukioon joka selittää miksi olemme läheisempiä. Harmittaa kun ei ole yhteyttä tullut pidettyä. Toisaalta myös "kulttuurierot" ovat vaikuttaneet, sillä nämä keihin en pidä ollenkaan yhteyttä ovat ainakin osittain päihdeongelmaisia, työttömiä ja muuten epämääräistä porukkaa.

Muista luokkalaisistani ei paljoa kerrottavaa ole. Ehkä mielenkiintoisin tarina on eräästä hiku-tytöstä, jonka kanssa olin samalla luokalla kahdeksan vuotta, plus lukio 3 vuotta. Tämä tyttö oli niitä jotka itkivät joskus ala-asteella kun saivat vain 9½ kokeesta. Ei ollut mikään järin sosiaalinen tapaus ikinä, vaikka ulkonäöltään vankkaa keskitasoa. Ei voi ainakaan rumaksi sanoa hyvällä omatunnolla. Lukiossa tämä meininki jatkui, mutta kakkosvuoden keväällä tyttö koki jonkun burnoutin. Ilmeisesti ikuinen hikipinkous yhdistettynä huonoon sosiaaliseen elämään ja vanhempien avioeroon sai jonkin naksahtamaan. Lukio loppui siihen, enkä ole tytärtä enää nähnyt sen jälkeen. Lakkiakaan ei ole tiettävästi tänäkään päivänä saanut lukiosta kun me muut alamme olla jo armeijan ja korkeakoulun käyneitä. Parin mutkan kautta olen kuullut jotain tilannepäivitystä tästä tytöstä kun yksi on ilmeisesti yrittänyt pitää yhteyttä tähän. Siis yrittänyt, ei kovin sosiaalinen ole vieläkään. Ilmeisesti asuu jossain yksiössä tekemättä yhtään mitään ja nukkuu kuulemma lemmikkikaninsa kanssa. Näin siis olen kuullut. En tiedä onko mitään muita sosiaalisia kontakteja kuin tuo kani, en ainakaan usko. Kieltämättä vähän surullista miten elämä menee yhdestä vanhempien avioerosta täysin pieleen.11 vuotta opiskellut aivan täysiä ja lukiossakin varmaan yli 9,5 keskiarvo. Sitten lopulta et saa edes lukiosta papereita ulos kun viime metreillä loppuu kunto.

Edit: voisi jakaa toisen tarinan peruskoulun parhaasta ystävästäni, kutsutaan häntä vaikka Toivoksi. Toivo oli kapiaisen poika, ja isä kasvatti poikaa aika ankarasti. Kuri oli kovaa ja ehkä pahinta oli että tämä jatkuvasti vittuili pojalleen kaikesta. Siis sellaista että ei meidän Toivosta tule yhtään mitään kun se sössii kaiken. Joskus pelattiin salibandya samassa joukkueessa, ja Toivon isä oli niitä vanhempia jotka eivät tukeneet lastaan yhtään. Kyydit harrastuksiin sai järjestää itse ja peleissäkin kannustusta ei jaettu. Paitsi jos virheitä tuli, niistä kyllä huudettiin katsomosta että hyvin vedät. Koulussa Toivo oli ihan keskitasoa, ei paras mutta ei pohjalla huonoimpana. Olisiko ysin keskiarvo ollut 7 aika laiskalla lukemisella. Vielä kasilla Toivo oli tulossa kanssani lukioon, mutta sitten "pahat pojat" houkuttelivat Toivon amikseen. Siis sitä perus yläasteen välituntihuutelua että amikset panee ja lukio runkkaa. Eihän siinä, Toivo meni amikseen jollekin linjalle joka ei kiinnostanut yhtään. Sieltä sitten kaveripiiriin tuli näitä turhuuksia joilla elämä oli jo 16 vuotiaana röökiä, kannabista, kaljaa ja lintsaamista. Amiksen Toivo veti läpi aivan rimaa hipoen aivan paskoilla papereilla. Armeijaan kun lähdettiin niin kapiaisena toiminut isä pystyi junailemaan poikansa AUKiin (ei olisi sinne muuten päässyt), ilmeisesti vähän tarkoituksena pelata pojalle työpaikka. Toivo veti sitten hommat vihkoon myös intissä, eikä tarvinnut kesäkessuksi jäädä. Intin aikana Toivo myös alkoi olla enemmän hämäräjengissä mukana, ja meidänkin välit alkoi kärsiä kun minulta oli aina rahaa lainaamassa. Ja sitä rahaa ei sitten ennalta sovitusti oltu maksamassa takaisin. Nyt kun kotiutumisesta on aikaa yli 3 vuotta, niin en tiedä kyllä mitä Toivo tekee. Ei ainakaan opiskele tai töitä. Ilmeisesti ganja maistuu kaljan kanssa. Toivon isää näin kesällä, ja yritin varovasti kysellä mitä pojalleen kuuluu, mutta ei selvästi halunnut puhua asiasta. Ilmeisesti eivät ole kovin väleissä enää.

Molemmat tapaukset ovat kyllä aika hyviä esimerkkejä siitä miten pienillä virheillä voidaan saada elämä menemään sivuraiteille. Hikutytön tapauksessa sosiaalinen elämä ja harrastukset olisivat varmaan pelastaneet. Toivon tapauksessa taas vanhemmat jos olisivat edes vähän kannustaneet jatkuvan vittuilun sijasta niin lopputulos voisi olla kauniimpi.

 

[kahden suunnan sentteri]

Monen monta perusduunaria (mutterinvääntäjää, ainakin kolme hoitajaa, tatuoija, asiakaspalvelija) ja kotiäitejä. Pari seurasi vanhempiensa jalanjälkiä hommiin joissa pyöritellään suuria summia ja palkaksi saa suuria summia. Koruseppä, informaatiotekniikan tutkija, ICT-asiantuntija, kuvaussihteeri/tuottaja elokuva/tv/mainosalalla, äidinkielen opettaja, tiedemies sanan varsinaisessa merkityksesssä (hiukkaskiihdytys yms.), kasvatustieteen tohtori. Pari lentoemäntä/johdon assari -luonteista naista joilla sekalaista työtä maailmalla, pääpointtina olla maailmalla. Muutaman tekemiset ovat hämärän peitossa. Elämänkoululaisia, nistejä tai juoppoja ei tietääkseni lainkaan.

 

[Vuokralainen]

Marko Palosta tuli maailmanmestari, mutta muista ei aavistustakaan. Joku kivimies se(Kyy) nykyään on.
Peruskouluni päättymisestä on jo pitkälti yli 30 vuotta. Tavallaan olisi hauskaa, jos jo tuolloin olisi ollut facebookit ja instagramit jne., niin varmaan nykyään tietäisi mitä edes osalle luokkakavereista kuuluu.

 

[hablaa]

Itsellä oli kutakuinkin sama luokka, ainakin ydinryhmältään, sekä ala- että yläasteen. Kaipa tuo on harvinaista nykyään, eikä hirveän yleistä silloinkaan, niin vain kävi. Ei tämä silti tarkoita, että olisin tuntenut mitään kovin suurta yhteenkuuluvuutta luokkakavereita kohtaan - ei nyt mitään antipatioitakaan, mutta pelkästään samassa huoneessa istuminen ei hirveästi tee kenestäkään kovin paljoa läheisempää ainakaan itselle. Ja peruskoulun jälkeen, varsinkin kun vähän myöhemmin Jyväskylästä muutti, ei oikeastaan mitään hajua juuri kenestäkään, varsinkaan kun en naamakirjaa käytä. Yksi entinen luokkakaveri asuu kanssa täällä Mansesterissa, jos sattuu kadulla törmäämään niin tuleehan sitä morjenstettua ja vaihdettua muutama sananen, siinä yhteydenpitoni entisiin luokkakavereihin.

Mutta viitisen vuotta sitten sain kutsun luokkakokoukseen. Ajattelin ensin, että miksi ihmeessä (ei tosiaan ole ollut minkäänlaista yhteyttä sitä yhtä poikkeusta lukuunottamatta peruskoulun jälkeen), mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Kyseessä kumminkin vain yksi ilta - otetaan ihan sosiaalipornon kannalta, voihan se olla mielenkiintoistakin. Ja ravintolasta varattu oma privaattitila, voi alkaa kiskomaan viinaa enemmän jos käy liikaa hermojen päälle. Joten lähdin leikkiin mukaan.

Olihan se tosiaan mielenkiintoista ja tuli sitä juotuakin aika paljon, mutta oikeastaan enemmän siksi että oli vaan niin absurdia (eli ei siis "ei helvetti, viinaa" vaan "ei helvetti! viinaa!") nähdä miten kahtia, täysin sukupuolen mukaan, luokka oli sittemmin jakaantunut. Kaikki eivät paikalle tulleet, mutta ihan riittävän paljon, että sai yleiskuvan aiheesta. Tytöt (naisiahan nuo toki nykyään, mutta kerta peruskoulukollegoista kyse, sanotaan nyt että tytöt ja pojat) vastasivat ennakko-odotuksia hyvin pitkälle. Opintoja, töitä, avioliittoja ja -eroja, lapsia, asuntokauppoja. Toki ei jokaisella kaikkia noista (jos kenelläkään), mutta sellaista mitä nyt sopiikin odottaa pikkuisen yli kolmekymppisiltä nuorilta aikuisilta.

Mutta pojat, voi pojat. Vaikka jo muinoin pidin niitä jokseenkin alhaisen tavoitetason omaavina (yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ei ollut paikalla), todellisuus pääsi silti yllättämään. Yksi (1) oli edes opiskellut mitään peruskoulun jälkeen, teki töitä myyjänä (opinnot eivät tosin myyntityöhön liittyneet laisinkaan). Kovin myyjämäiseen tyyliin tarjoili ihmisille juomia isolla rahalla, tiedä sitten oliko tämä vain showta ja loppukuu meneekin nuudeleita syödessä, mutta ainakin teki jotain. Yksi oli perheellinen, lopetti työnsä talonmiehenä että saisi viettää enemmän aikaa kahden pienen lapsensa kanssa - itsekin vanhempana ymmärrän, että mukavaahan se olisi varsinkin tosiaan kun pieniä ovat, mutta onko se sitten taloudellisesti ihan pelimiesliike, siitä en mene takuuseen. Noh, silti jotain saavutettu (ei sikäli että jälkikasvut olisi mikään erityinen saavutus, liiankin helppoahan noita on hankkia, mutta parisuhteen ylläpitäminen edes vähän pidempään kertoo jo jotain). Ja loput oli sitten sellaisia, jotka eivät olleet saaneet aikaiseksi oikeastaan yhtikäs mitään.

Olihan se tosiaan mielenkiintoinen ekskursio. Mutta ei silti mitään sen kummempaa sidettä muodostunut illan aikana, jos tulisi joskus kutsu uuteen kokoontumiseen, jättäisin varmaan väliin.

 

[Nick Neim]

Pari paikkansa vakinaistanutta liigapeluria jääkiekkoon, pari raksaduunaria, rautakaupan varastomies, vankilassa pariinkin otteeseen ollut ongelmatapaus sekä vanginvartija yläasteluokalta. Kaksi viimeistä ei kuulemma ole tavanneet työn merkeissä. Tytöistä pari on matkailualalla, aika iso osa edelleen opiskelee ja yhden tiedän olevan pankissa töissä. Sinänsä nuo liigajätkät ovat aika kova saldo, kun kaupungissa en peruskoulua käynyt.

Ala-asteelta tuleekin lisää raksamiehiä ja pari putkirunkkaria, tytöistä ainakin lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Harmittavan vähän tulee oltua tekemisissä ala-asteen tuttujen kanssa.

 

[Individual]

Vanhin ja melkeinpä paras kaverini on peruskouluajoilta, mutta muihin en juurikaan pidä mitään yhteyttä. En kamalasti jaksa edes muistella niitä aikoja. Mutta jos nostetaan short listalle pari, niin yksi sekosi huumeisiin, tappoi ihmisen ja kuoli sen perästä pian itsekin. Lahjakas yleisurheilija kuten myös toinen esimerkkitapauksistamme, josta tuli puolestaan poliisi. Mutta sen mitä tiedän peruskoulu/ lukio-tutuistani, niin ihan säällisiä juttuja ovat tehneet; kuka on reissannut maailmalla, kuka huolitsee ja kuka kustantaa kirjoja. Yksi toimii SAK:ssa, osa on yrittäjiä, osa muusikoita, toimittajia, tuottajia, opettajia itsekin ja perheitä on hyvin monella, luonnollisesti.

Mutta mitä luokkakokouksiin tulee, siis siihen konseptiin, jota en koskaan ole oikein ymmärtänyt, niin ehkä Joensuun studiotekniikka-koulun (media-assarit) oppilaat ovat sellaisia, joita olisi kiva nähdä ja heihin eniten yhteyttä pitääkin jos ei muuta niin somen kautta.

Lisätään vielä sekin, että olen miettinyt kuinka jännää on se, että voi pentu, - teini, - ja varhaisaikuisuusvuosina olla todella tiiviissä ja paljon merkitsevissä kaveriporukoissa, mutta joista kuitenkin kasvaa erilleen ja vieläpä niin, että tästä frendiydestä ei jää kuin muistot, mutta ei mitään konkreettista tähän hetkeen.

 

[Roku]

EVVK.