Assassin's Creed Valhallan erehdyin asentamaan uudenvuoden päivänä, kun krapulainen keho ja mieli kaipasi jotain pelattavaa.
Ensifiilis oli aika lailla sama kuin Odysseyksessa: mukavan näköinen, kivasti jalostettu tutkimista ja taistelemista Originsista ja tekemistä riittää.
N. 5-tunnin jälkeen kyllä fiilis muuttui. Tämä on koukuttavinta paskaa sitten Divinity Original Sin 1:n maratonin jälkeen. Enkä osaa täysin edes sanoa, että miksi. Samasta puusta se on veistetty kuin nuo pari edellistä osaa, mutta jokin tässä vain vetoaa meikäläiseen. Pelimaailma on mielestäni parempi kuin Originsin ja Odysseyn vastaavat, tekeminen on mielekkäämpää ja tutkiminen paljon palkitsevampaa. AC:lle tyypillinen, kuvakkeita täynnä oleva kartta loistaa nyt poissaolollaan ja tilalla on yksittäisiä, eri värisiä ja harvakseen ripoteltuja palluroita, joista et edes voi suoraan tietää, mikä siellä odottaa. Tykkään tästä uudistuksesta. Myös taisteleminen tuntuu palkitsevammalta kuin ennen. Tosin se vaatii hieman etenemistä pelissä, jotta kykyjä ja erikoisliikkeitä saa avattua.
Ehkä tärkeimpinä kuitenkin on tuo ajanjakso, pelihahmot sekä tarina. Odysseyn tarinasta en muista oikeasti mitään, en yhtään mitään. Joku Leonidaksen jälkeläinen siinä oli, millä pelattiin. Siinä missä Odysseyn tarina on mielestäni jopa pelisarjan heikoin, niin Valhallan alun perusteella taas uusimmassa päästään lähelle kärkeä. Uskallan sen jo nyt sanoa.
