Dragon Age sarja PC:llä työn alla. Aikanaan olen sekä tuon ensimmäisen että toisen osan pelannut pariinkiin otteeseen läpi. Inquisition on jäänyt pölyttymään.
Juuri tässä mietiskellyt, että kunpa jostain jollain ilveellä Dragon Age ykkösen saisi pelattavaksi pleikkarille. Mutta kun on EA:n tuotos, niin ei Playstation Now'hin varmaankaan tule ja ei tuo EA:n omassakaan passissa ole, kun ei ole PS4-versiota tehty.
On yksi hienoimpia pelaamismuistoja PS3:lla ja ylipäätään muutenkin. Olisikohan ollut lisäosineen kolmas vai peräti neljäs läpipeluukerta, mikä sitten lopulta jäi kesken. Trendi ja innostus jatko-osien suhteen sitten olikin laskeva. En enää reilun kymmenen vuoden hajuraolla osaa eritellä miksi se ykkönen oli niin hyvä, mutku se oli. Toki ensimmäisiä kosketuksia tuollaisiin peleihin.
Vähän Final Fantasy XV:tä pelannut, mikä on ensimmäinen pelaamani FF ikinä. Joskus ala-asteen alaluokilla olen kerran nähnyt kaverin pelaavan jotain kutosta PS1:llä, muuten olen jotenkin onnistunut välttämään täysin. Kymmenisen tuntia pelasin ja enpä tiedä onko kuitenkaan ihan minun juttuja. Mukavaa ja näin, mutta tarina ja tuo poikaporukka ei oikein onnistu kietomaan sisäänsä. Tavallisesti pelaisin läpi, mutta tuossa PS Now'ssa on niin paljon pelattavaa, että ei viitsi jäädä mitään pitkää peliä tahkoamaan, joka ei täysillä kiedo sisäänsä. On tuo tosin puoli vuotta tarjolla, joten kuka tietää.
Mutta itse aloitin Metal Gear Solid HD Collectionin. Tapahtumajärjestyksessä lähtee Snake Eateristä, jota jo ehdin hyvän matkaa taivaltaa ja pian on tätä näkymättömyysteknologiaa omaavan bossin kohtaus viidakossa edessä. Onhan se ollut tajuttoman hyvä peli PS2-aikakaudelle ja on se hyvä vieläkin. Jopa vähän tykkään tuosta, että edetään vähän putkessa rajoitetuilla alueilla. Kun hiipii ja tekee virheen, niin ei ole tukikohdallinen porukkaa heti niskassa. Aikanaan osasin pelata peliä vaikka silmät kiinni ja kohtalaisesti se on vieläkin muistissa. Aikanaan oli itkupotkuraivarit lähellä Sorrow'n kanssa, kun se tappoi aina ihan tosta vain ja ei tiennyt ollenkaan, mitä piti tehdä.
Sons of Libertya ja Peace Walkeria en olekaan pelannut. Ja kyllä tuohon perään pitää varmaan ainakin Guns of the Patriots pelata, joka on itselleni ehkä se hienoin ja tunteikkain MGS-kokemus. En ole koskaan hakannut nappuloita yhtä tunteella kuin kyseisen pelin loppukohtauksissa. Tästä viimeisestä MGS-pelistä en tiedä jaksanko, koska se oli niin pitkä.
EDIT: En tosin muistanutkaan tätä Snake Eaterin komeaa Bond-introa.