GTA IV:ssä oli myös mielestäni sarjan paras tarina, maailma ja hahmo, joka oli lisäksi erittäin samaistuttava. Vakavamielinen ja rikkinäinen Niko Bellic, sotaveteraani, saapuu pakotettuna maahanmuuttajana harmaaseen "New Yorkiin" jahtaamaan amerikkalaista unelmaa. Hän oli pakotettu jättämään vanha synkäksi muuttunut elämä jälkeensä, minkä vuoksi hän hautoo sydämessään kostoa. Minkä vuoksi hän ei kykene saavuttamaan haluamaansa vapautta ja uutta alkua, vaan luisuu ulkoisten tekijöiden avittamana takaisin synkkään alamaailmaan ja ei pysty pakenemaan menneisyyttään. Eli Niko tuntuu ihmiseltä ja tuo luisuminen siihen vanhaan elämään siellä alkutehtävissä tuntui aina hieman haikealta. Pelasin tarinan läpi varmastikin puolen tusinaa kertaa ja joka kerta pystyin sekä jaksoin samaistua häneen. Minkä lisäksi tuo sotatausta toi myös pelaajanakin sellaisen powertripin, että Niko oli helppo kuvitella joksikin serbialaiseksi Ramboksi näissä varsinaisissa gangsteritehtävissä. Samaan tapaan kuin Rambossa, niin silmille hyppijät eivät tienneet kenen kanssa olivat tekemisissä.
Siihen päälle vielä hyviä sivuhahmoja kuten sarjan parhaimpiin kuuluvat Roman (myös liioitelluista piirteistään huolimatta hyvin ihmismäinen ja samaistuttava, jota pelaaja rakastaa kuin veljeä) ja Brucie, sekä vaikka Manny.
Lisäksi se IV:n siniharmaa Liberty City oli tarinan puolesta täydellinen ympäristö ja tuki tarinan sävyä. Syksyinen, sateinen ja haikea, mätänevä ja kylmä. Sopivasti vielä julkkariaikana finanssikriisi puhkesi ja moraalittomien ihmisten myötä maailma muuttui jälleen hieman kyynisemmäksi. Mutta vaikka GTA IV esitti ympäröivän piirroselokuvamaisen liioitellun maailmansa ehkä pohjimmiltaan kyynisen itsekkäänä, niin Niko ei sellainen ollut. Pohjimmiltaan hän pyrki pelin eri käänteissä auttamaan lähimmäisiään ja oli sympaattinen muiden kärsimykselle. Minulle on erityisesti se rikollispomon vaimo jäänyt pysyvästi mieleen.
Ja ajaminen pelissä oli tosiaan myös makeaa. Ei ole ihan yksi tai kaksi tuntia, kun vain ajelin siellä kaupungissa korttelirallia Lambolla. Liikennettä piisasi vilkkaimmilla kaduilla, joissa piti olla tarkkana ja jarruakin piti käyttää. Muuten lennettiin tuulilasin läpi.
Ostaisin kyllä heti vaikka täydellä hinnalla tuon IV:n PS5:lle. Tällaista toista tuskin enää tulee, vaan aikuismaisemmat tarinat on säästetty Red Dead Redemptioneihin ja tämä jäi GTA-sarjan kohdalla ainoaksi kokeiluksi "oikean" tarinan ja kokonaisvaltaisemman tarinankerronnan saralla.
