Mitä pelejä pelaat juuri nyt?

[Man in the Box]

Pelattavana on ollut Prodeus-niminen räiskintä. Nopeatempoista aivot narikkaan -viihdettä vanhojen Doomien hengessä. Olen jonkin verran pelannut muitakin "moderneja retro-räiskintöjä" kuten Dusk ja Amid Evil, mutta yksikään niistä ei ole iskenyt läheskään niin paljon kuin tämä Prodeus. Hienon näköinen ja kuuloinen peli (soundtrack on aivan loistava) ja etenkin haulikolla on pirun mukava räiskiä. Pelissä lentää niin paljon verta ettei välillä meinaa eteensä nähdä :D

Pidän tästä enemmän kuin uudemmista Doomeista. Niistäkin on toki vaikutteita otettu etenkin kenttien ja soundtrackin suhteen. Viholliset ja aseet muutenkin on aika lailla kopioitu Doomeista. Secretitkin ovat mukana, mutta onneksi tässä ei ole juurikaan lukittuihin oviin tarvittavien avainten etsimistä, mitä olen aina inhonnut.

Suosittelen ehdottomasti, mikäli hakusessa on nopeatempoinen ja täysin aivoton räiskintäpeli. Mukava muutenkin että nykyään indie-porukat ovat ruvenneet väsäämään tämäntyyppisiä pelejä. Alla vielä Gmanlivesin arvostelu pelin early access -versiosta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=UUGXuAUlM28

 

[Red Machine]

@Apassi Itsellä oli ihan sama fiilis pelin läpäistyäni. Meni aika pitkä aika ennenkuin pystyin pelaamaan mitään tarinavetoista, niin "puhki" olin tuon jälkeen. Ehdottomasti yksi parhaista peleistä omalla kaikkien aikojen pelit - listallani, mutta en ole edes harkinnut aloittavani tätä uudelleen. Ehkä vielä joku päivä.

Hep. Aloitin NG+ nyt yli vuoden tauon jälkeen ekasta läpipeluusta. On muuten hauskaa. Voi skipata osan tarinavideoista. Ja se pelaaminen on ihan erilaista kun on Seattle day onesta alkaen kaikki aseet lähes tappiin modattuina. Mp5 silencerilla on tupannu olemaan monen suden ja arpinaaman kohtalo.

Joelin golfaukset piti tietty alussa kattoa niin sai motivaatiota kummasti. Huikea peli. Tämä kostosaga kun on valmis niin sitten joko Krastosta koneeseen Ragnarokiin valmistuen. Tai sitten RDR2…

 

[Jargon]

Soulsborne pohdintaa:

Olen aina ohittanut From Softwaren pelit koska olen ajatellut ettei riitä innostus/aika hakata samaa kohtaa kymmeniä kertoja. Tuli Huhtikuussa kuitenkin Elden Ringin hommattua ja jos tuon olisi fyysisenä ostanut, niin olisin sen varmaan vienyt vaihtoon parin ensimmäisen päivän jälkeen koska pelaaminen lähinnä vitutti. Jatkoin kuitenkin pelaamista ja parin hahmokokeilun jälkeen tuli päädyttyä Samuraihin joka tuntui enemmän omalta ja sillä jotenkin pärjäsi. Opettelin pelin mekaniikkoja/saloja ja leveloin ukkoa pikkuhiljaa ja jossain 15-20 levelin tienoilla rupesi jo pärjäämään vähän paremmin eikä kuollut ihan joka iskusta. Siitä se sitten lähti ja kun oli ensimmäiset bossit voittanut, niin siihen tunteeseen jää koukkuun eikä vastaavaa ole oikein muista peleistä saanut. Tuli Elden Ring päästyä loppuun parin kuukauden ”nautiskelun” jälkeen ja ajattelin pitää siitä taukoa ennen NG+:aa tai uutta hahmoa.

Teki mieli jatkaa From Softwaren parissa joten aloittelin Elden Ringin jälkeen Dark Souls Remasteredia ja vaikka se varmasti on klassikko, niin heti ER jälkeen oli vähän turhan samanlainen (ja paikoitellen aika paljon ikääntynyt) joten pitää katsoa tuota myöhemmin.

Siirryin sitten Bloodborneen ja se on taas ihan oma maailmansa joten tuota on nyt tullut pari viikkoa pelailtua. Tätäkin yritin joskus 5v sitten mutta silloin en tajunnut yhtään miten tätä kannattaa pelata niin jäi silloin lähes alkuvaiheeseen. Tämä on aseiden ja säätämisen osalta ehkä vähän simppelimpi koska uutta asetta tai varustetta ei tule vastaan samaa tahtia kuin noissa muissa mitä olen pelannut eikä maagi vaihtoehtoa ole (tietääkseni).

Yleensä pelaan pelit normal-vaikeustasolla enkä hae ehdontahdoin vaikeutta mutta Fromin peleissä sitä vaihtoehtoa ei ole ja se on varmaan osa viehätystä että kokemus/vaikeus on kaikille sama.

Boss-taistelut ovat pääsääntöisesti vaikeita mutta reiluja eli pitää vaan koittaa katsoa miten mitäkin bossia vastaan kannattaa tehdä. Toisinaan pitää olla iholla agressiivisesti tai toisinaan odotella hetkeä jossa käy tuikkaamaassa pari iskua ja sitten vetäytyä.

Taistelun lisäksi näissä on paljon myös oivaltamisen iloa kun tajuaa jonkun asian jota ei ole kädestä pitäen selitetty. Tai esim. löytää jonkun vivun ja oikoreitin. Toki wikejä on joutunut välillä käyttämään koska ainakin itsellä menee muuten aika paljon ohi.

Vaikka Soulsbornet eivät varmasti ole kaikkien mieleen, niin ovat nämä omassa lajissaan hienoja pelejä ja kannustan antamaan mahdollisuuden vaikka alku olisikin hankala.

 

[A Siente]

Crash Bandicoot 4 tuli ladattua ps+ peleistä. Mukavan nostalgista. Mutta onhan tämä todella vittumainen peli. Jatkuvasti tippuu laatan sivulta ulos. Kamerakulma on aina näissä peleissä ollut todella hankala. Ehkä olen tullut vanhaksi, kun ei meinaa reagointinopeus aina riittää. Mitenköhän näitäkin on lapsena pystynyt pelaamaan ilman, että on ohjain lentänyt seinään. Tässä sentään voi jatkaa checkpointista eikä ole pakko aloittaa alusta, jos elämät loppuu kesken.

Toisaalta pitkästä aikaa mukava pelata peliä, joka herättää edes jotain tunteita.

 

[sami1975]

Red dead redemption 2 tuli kokeiltua mutta en päässyt pelin makuun. Ei vaan iskenyt millään tavalla.
Horizon forbidden west nyt menossa ja peli imi heti mukaansa.

 

[MT Corso]

Kiitokset kaikille Bloodbornea ja vastaavia kommentoineille. Haastavat pelit kyllä viehättää, mutta eivät oikein sovi nykytilanteeseen. Tällä hetkellä kun ehtii/jaksaa pelata ehkä muutaman tunnin kuukaudessa, niin mitään liian vaikeaa ei viitsi aloittaa. Talven pimeinä hetkinä voi sitten koittaa ehkä uudestaan. Ei mene sitten pelikerrat siihen, että opettelee kontrolleja uudestaan, kun on ehtinyt unohtaa.

Jonku kevyen tasohyppelyn vois varmaan asentaa sadepäivien varalle. Tuo Crash 4 tulikin juuri sopivasti PS+:n puolelle.

 

[Buster]

Crash Bandicoot 4 tuli ladattua ps+ peleistä. Mukavan nostalgista. Mutta onhan tämä todella vittumainen peli. Jatkuvasti tippuu laatan sivulta ulos. Kamerakulma on aina näissä peleissä ollut todella hankala. Ehkä olen tullut vanhaksi, kun ei meinaa reagointinopeus aina riittää. Mitenköhän näitäkin on lapsena pystynyt pelaamaan ilman, että on ohjain lentänyt seinään. Tässä sentään voi jatkaa checkpointista eikä ole pakko aloittaa alusta, jos elämät loppuu kesken.

Toisaalta pitkästä aikaa mukava pelata peliä, joka herättää edes jotain tunteita.

Odota kun pääset viimeisille tasoille. Tuo on toki kaikkinensakin kenttäsuunnittelultaan paljon, paljon vaikeampi kuin alkuperäiset. Kun ne alkuperäiset ja tämä nelonen tuli pelattua saman puolen vuoden aikana silloin nelosen julkkariaikoina.

Itse huomasin vahvana poikkeuksena sääntöön olevani paljon parempi noissa vanhoissa Crasheissa kuin kärsimättömänä mukulana. Mutta tuo uusi oli lähes sielua musertavan vaikea, mutta onneksi ei tosiaan uudessa tarvitse pelata elämiä vastaan. Nimimerkillä kyllä siellä taidettiin olla kolminumeroisissa pahimmillaan.

Silti tuo toki maistui erittäin hyvin.

 

[hablaa]

"Stray" ilmeistyi juuri - jos tätä pitäisi jotenkin tiivistää, niin kissakävelysimulaattori cyberpunkmaailmassa, jossa ei enää ole ihmisiä. Joukossa pientä pulmanratkontaa ja vihollisten välttelyä, että ei täysin passiivista pelaamista, mutta enemmän menee tosiaan "kokemus"-osastolle.

Ja toistaiseksi aivan mahtava kokemus. Jos omistat PS+ Extran niin kuuluu tarjontaan, muussa tapauksessa maksaa 30€ (onko se sitten sen arvoista riippuu ihmisestä, kesto ilmeisesti luokkaa 5-6h).

 

[ernestipotsi]

Ghost of Tsushima ollut viime iltojen puhteena. Mukavaa ja nättiä menoa, mutta en nyt ihan myyty vielä ole. Tarina on kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta sivutehtävät ja maailma eivät oikein motivoi tutkimaan esim. RDR2:n tapaan. Ehdottomasti kuitenkin pelaamisen arvoinen.

Mustavalkoisella Kurasawa-moodilla erittäin tyylikäs peli.

 

[hablaa]

Mustavalkoisella Kurasawa-moodilla erittäin tyylikäs peli.

Tyylikäs kyllä, mutta jos omistaa hyvän HDR-yhteensopivan telkun ja/tai surround-järjestelmän/käyttää kuulokkeita PS5:lla, missaa todella paljon. Sikäli toki arvostan elettä (ja ilmeisesti tuolle on Kurosawan perikunnan siunaus), mutta etenkin äänimaailma kärsii niin paljon että ei mielestäni ole todellakaan sen arvoista. Vähän niin kuin kuuntelisi väkisin savikiekkolevytystä vaikka olisi FLAC-versio tarjolla. Rajansa hipsterismilläkin.

 

[ernestipotsi]

Tyylikäs kyllä, mutta jos omistaa hyvän HDR-yhteensopivan telkun ja/tai surround-järjestelmän/käyttää kuulokkeita PS5:lla, missaa todella paljon. Sikäli toki arvostan elettä (ja ilmeisesti tuolle on Kurosawan perikunnan siunaus), mutta etenkin äänimaailma kärsii niin paljon että ei mielestäni ole todellakaan sen arvoista. Vähän niin kuin kuuntelisi väkisin savikiekkolevytystä vaikka olisi FLAC-versio tarjolla. Rajansa hipsterismilläkin.

20e Lidlin kuulokkeilla ainakin mulle "ihan riittävä".

------- ------ -------


Mutta asiaa sivuten laadukkaita yksinpelejä tuntuu olevan entistä vähemmän.

Itseäni nämä online-moninpelit eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet.

Saa suositella!

 

[Man in the Box]

Jokin aika sitten piti löytää yli 10 vuotta vanhalle kannettavalle pelattavaa. Hakuvaihtoehtoja rajasi paitsi läppärin tehottomuus, myös se etteivät kaikki näppäimet ole toiminnassa. Niinpä päätin ottaa testiin jonkin Diablo-tyyppisen pelin, jota pystyy pelaamaan pelkällä hiirellä. Diabloista en ole jostakin syystä koskaan innostunut, joten piti hakea jotakin muuta. Lopulta pelattavaksi valikoitui Torchlight II.

Torchlight II on juuri semmoinen perus isometrinen action rpg kuin Diablot ja vastaavat. Eli tapetaan vihuja niin maan perkeleesti, kehitetään ukkoa ja kerätään parempia aseita ja asuja. Vedin pelin jo läpi semmoisella pistooli-hemmolla, toki helpoimmalla vaikeustasolla. Ihan hauskaa ajanvietettä, joskaan en niin paljon pelistä innostunut että heti perään lähtisi toinen läpipeluu. Vaan saipa vähän eräänlaisena ummikkona hieman opastusta isometrisen action rpg -pelien maailmaan.

Pidin pelin värikkäästä ilmeestä, ei ole niin synkistelyä kuin Diablo. Tässä on myös erittäin hieno ominaisuus: mukana kulkee elukka jonka inventoryyn voi heittää ylimääräiset tavarat ja lähettää sitten myymään ne. Tällä tavoin ei tarvitse huolestua jos inventory meinaa täyttyä tai tehdä ylimääräisiä reissuja kaupunkeihin.

Torchlightista innostuneena otin sitten varsinaiselle pelikoneelle testiin Grim Dawn -nimisen samantyyppisen pelin. Sitä koitin muutaman tunnin muttei oikein napannut. Pelattavuus periaatteessa parempi kuin Torchlightissa mutta ongelma sama kuin Diablossa: liian synkkää meininkiä. Lisäksi tuossa pelissä oli todella onneton kartta, jonka kautta eri questien löytäminen oli melkoisen hankalaa.

Seuraavana testiin lähtee Borderlands 2. Ja kaverin kanssa co-oppina. Saa nähdä miten innostaa t: vannoutunut yksinpelikokemusten ystävä. Ja tuon jälkeen sitten syksyn sateisiin varattuna on todellinen herkkupala: Horizon Forbidden West. Zero Dawn on yksi viime vuosien lempipelejä, joten kovat odotukset tuolle. Mutta myöhemmäksi ajattelin tuota säästellä :)

 

[Tinke-80]

@Man in the Box Kokeilepa myös Path of Exileä jos Diablon tyyliset pelit sinulle toimivat.

 

[Ronikki73]

"Stray" ilmeistyi juuri - jos tätä pitäisi jotenkin tiivistää, niin kissakävelysimulaattori cyberpunkmaailmassa, jossa ei enää ole ihmisiä. Joukossa pientä pulmanratkontaa ja vihollisten välttelyä, että ei täysin passiivista pelaamista, mutta enemmän menee tosiaan "kokemus"-osastolle.

Ja toistaiseksi aivan mahtava kokemus. Jos omistat PS+ Extran niin kuuluu tarjontaan, muussa tapauksessa maksaa 30€ (onko se sitten sen arvoista riippuu ihmisestä, kesto ilmeisesti luokkaa 5-6h).

Ihan mukava kokemus tälläselle kissaihmiselle tassutella katilla...
Suht helppo vetää platinakin, tosin se yksi Cant catch me? -trophy oli aikas ärsyttävä...

Vanhat South Parkit tuli pelailtua läpi, kun tulivat tuohon PS-extraan...
Stick of Truthissa oli kyllä aikas penaalista, kun osa oli sensuroitu, ei ollut aikanaan PC:llä kun pelailin...

Seuraavaksi varmaan menee Final Fantasy IX ja XII platinan metsästykseen...
VII, VII remake, VIII, X, XV on platinat, niin kai se nuokin on sitten tehtävä...

 

[Man in the Box]

@Man in the Box Kokeilepa myös Path of Exileä jos Diablon tyyliset pelit sinulle toimivat.

Pitää ottaa jossakin vaiheessa työn alle. Sen mitä olen pelistä lueskellut niin vaikuttaa melko isolle operaatiolle. Ehkä ennakkoon ajateltuna "liian vaativa", mutta katsellaan. Ilmainen ilmeisesti joten tuskin mitään menettää kunhan laittaan vain työn alle.

Seuraavaksi varmaan menee Final Fantasy IX ja XII platinan metsästykseen...
VII, VII remake, VIII, X, XV on platinat, niin kai se nuokin on sitten tehtävä...

Final Fantasy IX on mahtava peli, vahvat suositukset sille! Itselle jakaa parhaan Viimeisen Fantasian titteliä yhdessä alkuperäisen Seiskan kanssa. Ehkä eniten tykkään siitä settingistä: on oikeasti hyvän mielen fantasia-meininkiä.

 

[KovaT]

Pelaan RDR2 ja ostin PS storen kesäalesta Metal Gear Solid - Phantom Painin ja Green Hellin. Toi GH vaikuttaa jänskältä.

 

[kyyninen]

Disco Elysium (toista kertaa), Doom Eternal, Hitman 2 (uudempi versio) ja TES: Skyrim Anniversary Edition.

Joutuu tyytymään vähän vanhempiin tekeleisiin, kun on tullut hypättyä Nvidian RTX 20 ja RTX 30- sarjan korttien yli. RTX 40 sitten seuraavaksi ostoon ja muutenkin kone kokonaan uusiksi. Sen jälkeen tosin uusimpiin peleihin varaa olekkaan.

 

[DarkTower]

Pelaan Ori and the Blind Forestia, maksaa 5€ Steamissa. Huikea peli, vaan helvetin vaikea jatkossa.

 

[kyyninen]

Pelaan Ori and the Blind Forestia, maksaa 5€ Steamissa. Huikea peli, vaan helvetin vaikea jatkossa.

Itseltäni puuttui listasta "Ori and the Will and the Wisps". Upean näköinen, etenkin HDR:n kanssa OLEDlla. Ja hyvä tasoloikka muutoinkin, kuin visuaalisesti. Ensimmäistä osaa en ole pelannut.

 

[KwutsNI]

TES: Skyrim Anniversary Edition.

Jos ei ole jo tuttu, suosittelen kokeilemaan myös Steamista erillisenä pelinä löytyvää modia Enderal: Forgotten Stories. Se ei tapahdu TES-maailmassa, vaan on täysin erillinen, ja tarjoaa erilaisen tarinavetoisemman kokemuksen. Ladattavissa ilmaiseksi jos omistaa Skyrimin. Huikea tarina ja musiikki.

 

[Expendable]

Odota kun pääset viimeisille tasoille. Tuo on toki kaikkinensakin kenttäsuunnittelultaan paljon, paljon vaikeampi kuin alkuperäiset. Kun ne alkuperäiset ja tämä nelonen tuli pelattua saman puolen vuoden aikana silloin nelosen julkkariaikoina.

Itse huomasin vahvana poikkeuksena sääntöön olevani paljon parempi noissa vanhoissa Crasheissa kuin kärsimättömänä mukulana. Mutta tuo uusi oli lähes sielua musertavan vaikea, mutta onneksi ei tosiaan uudessa tarvitse pelata elämiä vastaan. Nimimerkillä kyllä siellä taidettiin olla kolminumeroisissa pahimmillaan.

Silti tuo toki maistui erittäin hyvin.

Luin tämän viestin, kun olin päihittänyt ekan kerran aiemmista peleistä tutun päävihollisen. Silloin ajattelin että eihän tämä nyt niin vaikea ollutkaan. Mutta sitten peli jatkui ja tuli nuo mainitsemasi viimeiset tasot.
Silloin söin sanani.

Mutta anyway peli maistui todella hyvin!

 

[Purkan Jauhaja]

Tuli otettua tuo Ps plus extra palvelu testiin. Aika paljon näyttäisi olevan tuossakin pelattavaa.

Eilen aloittelin kissapeli Stray:ta ja pelin musiikki oli kyllä mahtavaa! Lisäksi yleistunnelma oli mukavan leppoinen.

 

[Buster]

Syphon Filter menossa PS5:lla uuden PS Plussan porvaripuolen kautta. Ei millään meinaa tajuta, ettei oikeasta tatista liiku tähtäin ja että ukkoa olisi vasemman tatin sijaan helpompi liikuttaa d-padilla. Mutta tuo d-padi on vähän sellainen löysä.

Onhan tuo hieno peli ja hienoja muistoja. Ei olisi uskonut '99, että pelaa tuota 2022 internetiin yhdistetyssä nykytehoisessa pelikonsolissa ja että pelistä saa vielä trophyja. Joskus tuo peli näytti komealta ja oli siistiä kun puistossakin sai ammuttua kaikki valotolpat pimeiksi, sekä kaljapullot mäsäksi ykköskentässä.

Pelasin tuota toki viimeksi tyyliin 2015, mutta jostain syystä jo puistossa oli vaikeaa ja sitten museossa hiippaillessa paloi käpy täysin, kun ei osannut tuolla kankealla tähtäämisellä penska-aikojen tapaan osua millään vartijoita päähän. Ja aina joutui aloittamaan tason alusta.

Mutta tuolla emulaattorilla on kätevä ominaisuus, että voi kelata taaksepäin haluamaansa aikaan, eli juuri prikulleen ennen sen virheen syntyä. Eiköhän nyt tällainen nykyajan pehmentämä kermapersekin jaksa ja pääse pelin läpi ilman kummempaa epätoivon tunnetta.

Tuota ennen on fiilistelty jo Ape Escapeakin.

Muita uuden tarjonnasta pelattuja on Horror Anthologyn Man from Medan (H.P. Lovecraft -henkeä ja Larry Fessenden käsikirjoituksessa, mutta en hirveästi pitänyt, kun niin karkea pelinä) sekä Little Hope (inspiroiva Fear Street -henkinen tarina). Lyhyet nelituntiset kummankin parissa ja aika vähän oli molemmissa varsinaista pelattavaa, mikä ehkä nakersi immersiota. Ei olisi tarvinnut kuin vähän vapaampi mahdollisuus nuohota paikkoja tai jotain. Until Dawnista pidin valtavasti, sekä kaikista David Cage -tuotoksista. The Quarryn kohdalla odottelen, josko se Until Dawnin hengessä tulisi vuoden sisään plussaan. Ei ole kiirettä.

Myös Assassins Creed: Roguen pelaamatta jääminen tuli korjattua. Se julkaistiin samana päivänä Unityn kanssa marraskuussa 2014; Unity uudelle sukupolvelle ja Rogue vanhalle. Rogue meni täysin ohi ja ihmekös Unitya pelatessa tuntui tuolloin, että olen missannut jotain. Jälkikäteen voi sanoa, ettei edelleenkään haittaa. Rogue on Black Flag eri ulkokuoressa, enkä pitänyt Black Flagista. Iso ja vaikeakulkuinen kartta, kun pitää veneellä mennä joka paikkaan. Kerättävääkin niin valtavasti. Ja laivaa pitää päivittää jossain vaiheessa päästäkseen tarinatehtävissä eteenpäin. Roguessa selvisi onneksi vain 1,5 tunnin ylimääräisellä rykäisyllä. Muutoin pelistä sai tehdä juuri niin pitkän kuin halusi ja lyhyeksi se jäi. Black Flagista taas tein todella pitkän, kun jokaisesta mahdollisesta paikasta nuohoilin kerättävät ennen kuin oli aivan pakko edetä tarinassa. Tietysti sain koko pelistä tarpeekseni jossain kohtaa ja sitten pelissä oli kätevästi ne tarinatehtävät vielä jäljellä.

Ezio Collection kuitenkin pitää jossain kohtaa pelailla tuolta pois. Että oliko ne niin hyviä pelejä hyvällä tarinalla ja loistavalla päähahmolla. Itse kuulun varmaan harvinaisempaan porukkaan, että kahden ekan Ezio-pelin jälkeen pidän seuraavaksi eniten nelosesta. Ellei jopa haasta siellä joukossa. Hyvä peruskostotarina, lumiympäristö ja minipelit jääneet mieleen näin vuosien jälkeen.

 

[Manazeri]

Itse kuulun varmaan harvinaisempaan porukkaan, että kahden ekan Ezio-pelin jälkeen pidän seuraavaksi eniten nelosesta. Ellei jopa haasta siellä joukossa. Hyvä peruskostotarina, lumiympäristö ja minipelit jääneet mieleen näin vuosien jälkeen.

Tarkoitatko kuitenkin kolmosta? Nelonenhan on tuo Black Flag, jota kritisoit.

Itselle tuo kolmonen maistui aikanaan todella hyvin, mutta lienet oikeassa, että olemme vähemmistössä tämän asian kanssa. Kolmonen ainakin sai aikanaan yhteisöltä paljon (aiheetonta) kritiikkiä. Itselle kolmonen oli oikeastaan koko pelisarjan huipennus aikanaan. Tuon jälkeen tuli vielä Black Flag ja Rogue pelattua läpi, mutta ihan samaan fiilikseen näiden kanssa en koskaan päässyt. Unityä sitten tuli aloiteltua, mutta jäi kesken aika nopeasti ja tämän jälkeen en ole uudempiin edes koskenut.

Reilu vuosi sitten ostin muistaakseni Verkkokaupasta Orginsin, kun halvalla sain, ajatuksena antaa uusi mahdollisuus näille uudemmille peleille. En toki ole kyseistä peliä vielä edes kokeillut, koska aloitin pelisarjan läpipelaamisen uudestaan alusta. Brotherhood tällä hetkellä kesken/tauolla. Pelaaminen meni siihen, että pitää kaikki trophyt kerätä, mikä Brotherhoodissa tarkoittaa, että kaikista tehtävistä muistaakseni piti saada jokin hyvä "arvosana". Jokin aarrekammio piti läpijuosta johonkin tiettyyn aikaan ja se jäi uudelleen kokeilematta ja tuon takia peli ollut nyt pidempään tauolla. Ei ole saanut itsestä energiaa lähteä tuota uudestaan kokeilemaan. Ehkä vielä loman aikana..

 

[Konteksti]

Tällä hetkellä menossa AC Valhallan tuorein laajennus (kyllä, taas yksi lisää) The Forgotten Saga, joka jatkaa osaltaan Odinin tarinaa Dawn of Ragnarök-laajennuksen jälkeen. Pelityyliksi muutettu rogue-lite ja laajennus (käsittääkseni) ilmainen. Haastetta siis enemmän, kuin perus pelissä, eteneminen lineaarisempaa ja kuollessa palaa alkuun, jossa voi sitten upgradeta kykyjä ja pukuja. Muutoin matkan varrella poimitut aseet menetetään kuollessa ja homma jatkuu aloitus gearillä. Lyhyellä kokeilulla maistuu ainakin itselleni ja liekö tämänkin trophyjen keräämiseen saa taas tunnin poikineen kulumaan.

Toisena tekemisenä Ape Escapen platinointi menossa.