Osa kirjoittajista hyssyttelee ja sanoo "vasta 5 kierrosta pelattu, ei pidä hätäillä".
Aivan, kyllä sitä sattuu joukkueelle kuin joukkueelle joskus pieniä tappioputkia. Mutta se mikä tässä onkin se suuri pointti, on se tapa millä ne tappiot ovat tulleet. Mikäli Jokerit esittäisi kelvollista jääkiekkoa, ja olisi kyseisissä otteluissa edes teoriassa taistellut voitosta, ei asiaa tarvitsisi täällä ihmetellä.
Mutta kuten on huomattu, niin esitykset kaukalossa ovat jotain aivan muuta kuin pitäisi olla. Selitellään henkisellä lukolla yms.
Valmentajan tehtävä on valmistaa joukkue peliä varten. Ammattijoukkueen ja junnujoukkueen valmentajien eroavaisuus on siinä, että junnujoukkueessa valmentajan iso työsarka on kehittää pelaajia. Sm-liigassa valmentajan ensisijainen tehtävä on saada joukkue pelaamaan kuten hän haluaa. Ei siellä olla enää ensisijaisesti pelaajia kehittämässä.
Eli kun joukkue ei pelaa kuten pitäisi, on katseet valitettavasti käännettävä ensimmäisenä valmentajaan. Joukkueen valmistautuminen otteluun ja valmentajan rooli siinä on niin laaja käsite, että mitään poppaskonstia siihen ei ole. Joukkueessa on kuitenkin reilut parikymmentä yksilöä, joista jokainen tulisi ottaa huomioon. Joku syttyy huutamisesta, joltain taas menee pasmat sekaisin. Valmentajan rooli ja ihmistuntemus korostuvat.
Myös pelaajien henkinen vahvuus joutuu koetukselle. Kun homma ei toimi, niin pelaajat reagoivat kukin omalla tavallaan. Kokenut pelimies saattaa katsoa peiliin, ja pelata nöyrästi perusasioiden kautta. Hän ei kritisoi muita pelaajia, ei selittele, vaan koittaa tehdä parhaansa kaukalossa joukkueen eteen.
Joku toinen pelaaja saattaa tuskastua, ja näkee helposti vain muiden tekemiä virheitä. "Taas toi syötti harhaan, eikö se osaa ees syöttää..." Näennäisesti hänkin saattaa yrittää ja kannustaa muita pelaajia, mutta olemus viestii jostain muusta.
Ja suurin osa pelaajista saattaa osua näiden kahden väliin.
Jokaisella pelaajalla on oma luonteensa, joka on muokkautunut uran aikana. Sitä on vaikea, ellei jopa mahdotonta, muuttaa lyhyessä ajassa.
Joten kun suuri kysymys kuuluu, "kenen on vastuu?", niin kyllä ne katseet kääntyvät Wadeen.
Wade tietää itsekin että hän on nyt tiukassa paikassa. Epäonnistuminen tässä leimaa hänet ja hänen valmentajauraansa pitkän aikaa. Nopea suunnanmuutos tekee saman, mutta positiivisessa mielessä.
Ilves-ottelun loppu antoi merkkejä paremmasta. Toivottavasti valmennusjohto onnistuu ammentamaan tästä "onnistumisesta" itseluottamusta ja toivoa sunnuntain ja tiistain peleihin. Nämä kaksi peliä tulevat kertomaan aika paljon Waden ja joukkueen tulevaisuudesta. Mikäli meno jatkuu samanlaisena, uskoisin että Virmanen tekee jotain. Tosin kukaan ei voi tietää mitä Masa saa päähänsä. Mikäli taas kurssi kääntyy, niin tilanne rauhoittuu ja tämäkin ketju hautautuu Jatkoajan arkistoihin.