Se mikä on jäänyt sanomatta on robottien samankaltaisuus. Toisin sanoen valmentaja valitsee pelaajia suuren määrän mahdollisimman samanlaisia pelaajia joukkueseen, joiden tärkein ominaisuus on kyky seurata ohjelmointia kaikissa tilanteissa ja kokoajan. Poikkeemista ohjelmoinnista ei sallita..
Tähän on kyllä ihan pakko sanoa, että hieno kuvitelma, mutta ei pidä yhtä toden kanssa. Ymmärrettävä kommentti siinä mielessä, että nuinhan sitä vieraista jengeistä moni ajattelee. Sen toki myönnän, että jengi on roolitettu, mutta eihän se mikään JYP keksintö ole.
Nyt jos verrataan kahta tiukan ohjelmoinnin valmentajaa R.Dufvaa ja K.Jalosta, niin Jalosen joukkue on aina ollut huomattavan värikäs pelaajamaterialtaan. Jalosen joukkueessa on pelaajia joiden vahvuus on ehkä vain yhdessä asiassa, joka sitten kompensoi heikkoutta jossakin muussa. Virheitä ei ainoastaan jätetä rankaisematta, vaan niitä jopa odotetaan.
Kannattaa tässäkin pohdinnassa huomioida, että millä pelimerkeillä nämä valmentajat ovat saaneet operoida, ennenkuin sen suurempia johtopäätelmiä tekee.
Mielestäni kaikissa joukkueissa pyritään kompensoimaan heikkouksia ja hyötymään vahvuuksista. sitä en sitten osaa arvata, mutta noin pääsääntöisesti seurassa kun seurassa virheitä pyritään minimoimaan, eikä niihin suinkaan kannusteta ja niitä odoteta, Dufva ei ole keksinyt penkittämistäkään.
Toen perrään. tuolla aiemmin esitetty 80 - 20 teoria on todellakin pelkkä teoria, menestyäkseen moisella sapluunalla tarvitsisi niin ylivertaisen rosterin, ettei ole realistista tämä.
Kun sitten katsoo kolmen nykykärkijengin pelitapoja, on ne erot kyllä koko lailla kosmetiikkaa, samoihin teeseihin nojataan pienin eroavaisuuksin, jotka johtuu rosterin kokonaisuudesta. Hifk on pikkusen hyökkäävämpi, muttei kuitenkaan pysty tai pyri ruotsalaistyyppiseen kiekonhallintaan, tuo olisi mielestäni ainoa formu, millä tuo 80-20 voisi toimia, ei kuitenkaan painotuksella hyökkäys - puolustus, tai sitten hyökkäyspeliksi olisi laskettava pakin seisoskelu oman maalin takana vaihtoa odottelemassa.
Jotta sitten päästäisiin oikeasti purkamaan sitä robottikiekkoa, listasin tonne edelliseen viestiin joitakin esiintyneitä pelitapoja/taktiikoita, näiden tarkastelu ja vertaaminen voisi mahdollisesti avata, onko tuo robottikiekko vaan pelkkää huuhaata, vai onko siinä jotakin perää. Itse olen aika skeptinen koko idiomin suhteen. Kaikilla näkemilläni joukkueilla on heikkoutensa ja vahvuutensa ihan sitä änäriä myöten, eikä ainoankaan peli täytä mielestäni robotti termin kriteerejä, se että joillakin joukkueilla on oma pelitapa, ei tee niistä robotteja ja niissä on varioo paljonkin joukkueen omissa esityksissä kauden mittaan.
Ylläolevan johdosta sitä päätyy miettimään, onko esim. reagointi-, tai robottikiekolla muuta eroa kuin nimi.
Nykykiekossa oikeastaan ainoa määrittävä tekijä on viisikkopeli, mitä paremmin se on hallussa, sitä paremmin sijoittuu sarjataulukossa, koska se ratkaisee joukkueen tehokkuuden kumpaankin suuntaan ja kärkijengeillä, kuten jo sanoin, se toteutuu minimaalisin kosmeettisin painotuseroin.