Kesälomaa tässä alkaa jo odotella, eipähän olis enää kuin kolme päivää jäljellä. Tekemistä tosin olis vähän useammallekin, joten saanee venyttää loppuviikkoa kohti.
Päivystyksessä odotan haavanputsaukseen pääsyä.
Poljin tänään reilut 66km ja puoli kilsaa kotoa kaaduin mutkassa missä oli reiusti hiekkaa. Tilannenopeutta noilla slikseillä oli hivenen liikaa.
Ei polvessa pinnan lisäksi mitään rikki ole, mutta tulin varmuuden vuoksi ton haavan putsauttamaan, sillä se on melkoista mössöä, enkä ole varma sainko sen kotikonstein putsattua.
On toi peukalokin kyllä aika saatanan kipee.
Ai saakeli, mulla oli vähän vastaava keissi muutamia vuosia sitten. Oli pyörälenkki lopuillaan, olin ylittämässä risteystä ja kun katsoin olkani yli ennen tien ylitystä ettei takaa tule autoja, niin enpä huomannut sitä perhanan monttua tiessä. Eturengas monttuun vähän vinottain ja siitä tangon yli tonttiin. Mahtoi olla se monttu osittain vedenpeitossa kun oli satanut aikaisemmin päivällä. Kyynärpää auki ja vähän sattui muuallekin, matka jatkui kotiin kuitenkin pyöräillen. En tosin huomannut ennen kotiin pääsyä koko kyynärpäätä. Naapurit vaan siinä kovasti tuijottelivat mitään sanomatta kun laitoin pyörää varastoon, tajusin sitten hetkeä myöhemmin kenkiä heittäessä että sitähän ne vekkiä ihmettelivät. Puhdistelin ja laastaroin haavan piiloon ja arvelin että siitähän se paranee.
Vaan eipä tietenkään. Näky oli varsin mielenkiintoinen kun seuraavan päivän olin ollut helteessä ulkona töissä ja haava muhinut laastareiden alla. Päätin sitten mennä päivystykseen näyttämään, sieltä sai sitten vähän asiallisempaa apua. Sitten kävinkin puolitoista viikkoa joka päivä sitä näyttämässä, raaputtivat "kuolleen" kerroksen pois ja uutta lappua/sidettä päälle. Se vaihtelikin hauskasti tuo raaputtelu riippuen siitä, minkälainen täti oli päivystyksessä vuorossa. Yks oli sitä mieltä että pitää ehdottomasti puuduttaa. Seuraavana päivänä olikin toisenlainen täti joka lähti raaputtelemaan suoraan kun ei se kuulemma paljoa sattuisi. No ensimmäisellä kerralla ilman puudutusta kutitti jonkin verran, mutta kyllähän siihen tottui. Ei vaan se ensimmäinen tapaus enää uskonut kun yritin hänellekin sanoa ettei sitä puudutusta tarvita. Oli kuulemma puudutus edelleen välttämätön, sanoin mitä sanoin.
Olkapää tuossa rytäkässä myös kipeytyi. Sillä tavalla salakavalasti. Jos tuli vähän huolimaton askel, niin sanotusti "putosi" tyhjän päälle toisella jalalla niin vihlaisi niin julmetusti olkapäästä. En tosin ehtinyt lääkärille asti kun tuo sitten parani. Joku venähdys tuo vissiin oli.
