Odotan jännityksellä maanantai 23. tätä kuuta, jolloin mulla on ratkaiseva työhaastis koskien hakemaani duunipaikkaa.. Keväällä/alkukesästä laitoin jotakuinkin viitisentoista hakemusta ja myös kahdesti aiemmin selvisin videohaastikseen asti mutta aiemmilla yrityksellä homma tyssäsi siihen vaiheeseen. Tästä paikasta mulla oli siitä hetkestä lähtien, kun sain kolmannen videohaastiskutsuni hyvä kutina ja eteninkin vauhdilla videohaastiksen kautta ryhmähaastikseen, jossa onnistuin ilmeisesti olemaan tämän rekrytoijan silmissä niin vakuuttava, että vaikka alkuperäinen paikka jota hain, oli jo täytetty niin tämä ihana nainen hoiti minulle jatkohaastiksen toiseen pisteeseen.
Kaupan alan hommia olen siis etunenässä hakenut, sikäli loogisesti kun etenen paraikaa merkonomin opinnoissa loppusuoralla ja syksyllä olisi viimeistään anyway pitänyt kaivaa jostain duunipaikka viimeistä tutkinnon osaa varten. Yllätin nyt kerrankin itseni olemalla liikkellä about puoli vuotta etuajassa hakuprosessin aloittamisessa. Nyt vain sormet ristiin että aktiivisuuteni todellakin kannatti, enkä kompastu metri ennen maaliviivaa.
Jos suunnataan katseet vähän pidemmälle tulevaisuuteen, niin odotan myös ehdottomasti sitä, että pääsisin ehkä noin samoihin aikoihin valmistumiseni kanssa muuttamaan ekaan omaan kämppään. Ikää alkaa kuitenkin olemaan täälläkin jo sen verran mittarissa, että halu ottaa ruori omiin käsiini ja itsenäistyä niin taloudellisesti kuin fyysisestikin on kehittynyt viimesen puolen vuoden aikana isosti. Totta kai lapsuuskodissa asumisessa on hyvätkin puolensa, kuten ilmaset safkat ja asumiskustannukset mutta kuukausi sitten neljäsosavuosisataa täyttäneenä nyt on meikäläisenkin korkea aika alkaa rakentaa omaa tulevaisuutta.
Ja kyllähän tässä iässä oma kämppä tuo vapauden tunteen lisäksi sellasenkin tuntuvan edun, että jos sitä jossain vaiheessa osuisi kohdalle jotain romanssin tapasta, niin helpottaa kummasti kun ei tarvi punastella ja tunnustaa että asun vielä saman katon alla vanhempien kanssa.
Kolmas asia, mitä odotan on em. valmistuminen merkonomiksi, koska siinä kohtaa voin konkreettisesti suunnata katseeni kohti ammattikorkeakoulu-opintoja. Sekä kaupallinen että media-ala kiinnostavat yhä ja halu kehittää ammattitaitoa on kova.
Mutta tosiaan päälimmäinen D-day tällä hetkellä on tuo 23.7. Sen aamupäivän lopputulema määrittää pitkälti mun loppukesän suunnitelmat. Fingers crossed ja sitä rataa...