Koska tämmöistä kyselyä en löytänyt, niin avaanpa sitten ensimmäisen.
Jotenka, mitä mieltä esi-isiemme selviytymiskeinosta nykyään ollaan. Suomessa on n. 300 000 metsästäjää, joista suurin osa asuu Pohjois-Suomessa. Arvelen Jatkoajan väestön olevan pääosin pääkaupunkiseudulta ja sen lähistöltä, joten kysely lienee teille melko oudosta aiheesta. Mielipiteenne metsästyksestä siis ovat ilmeisesti muodostuneet kuulopuheista ja lehtien palstoilta.
Yleisesti metsästäjiä pidetään kai keski-ikäisinä, kookkaammanpuoleisen keskivartalon omaavina juntteina, jotka syksyllä metsästyskauden alkaessa kokoontuvat suurina joukkoina järvien rantapusikkoihin ryyppäämään pyssyjensä kanssa, joilla ne sitten ampuvat niitä söpöjä elukoita joita meidän Taneli on kesän ruokkinut ja pitänyt lemmikkeinään. Ne pitävät hirveää pauketta myöhään yöhön ja häiritsevät mökeillään olevia kunnon ihmisiä. Tietenkään ne eivät tunne eläimiä ja lintuja, vaan ampuvat kaikkea mikä liikkuu. Tämä siis yleinen (?) kuva.
Yleensä metsästäjät ovat kuitenkin vain luonnossa viihtyviä ihmisiä. Kunnon metsästäjä pyrkii olemaan häiritsemättä muita ihmisiä ja ei missään nimessä ammu eläimiä joita ei tunnista. Metsällä ollaan selvinpäin. Metsästystä pyritään harrastamaan kestävän käytön periaatteella, joka tarkoittaa sitä, että eläimiä ammutaan sen verran vähän ettei lajin tulevaisuus vaarannu. Toisaalta metsästäjät myös huolehtivat ettei mikään lajipopulaatio paisu ylisuureksi. Metsästäjä on yleensä myös marjastaja, kalamies ja lintubongari. Eläimiä tarkkaillaan rauhoitusaikana mielenkiinnosta niitä kohtaan ja jotta tiedetään syksyllä minkä verran voi ampua. Suuri osa eläinten ympärivuotisista ruokkijoista ja pönttöjen laittajista ovat juuri metsästäjät. Saalis ei ole jahtireissun pääasia, vaan yleensä reissun kohokohta on kahvinkeitto nuotiolla tai illalla rakotulilla tai metsäkämpässä, missä siiten yöpyykin, juuri ennen nukahtamista päivän tapahtumien kertaaminen. Tietenkin saalistakin on mukava joskus saada, mutta kuten jo mainitsin, se ei suinkaan ole pääasia. Siitä yöhön asti kestävästä metsästyksestä. Kun valoisasta mökistä katsoo ulos, näyttää tietenkin siltä että on jo sysipimeää. Tilanne on kuitenkin toinen ulkoa katsottuna, ennenkuin aurinko laskee, on lännen taivas sen verran vielä sen verran valoisa että sorsan erottaa vielä selvästi. Että semmoinen juttu se. Näin siis suurin osa metsästäjistä. Valitettavasti on myös niitä, joihin ensimmäinen kuvaus sopii. Onneksi he kuitenkin ovat selvä vähemmistö.
Itse olen metsästyskortin suorittanut kymmenvuotiaana, ja pidän metsästystä jääkiekon ohella harrastuksista parhaana. Metsästäjänä pyrin kuulumaan jälkimmäiseen kuvaukseen.
Mutta arvon jatkoaikalainen, kerro mielipiteesi metsästyksestä ja perustele se.
Jotenka, mitä mieltä esi-isiemme selviytymiskeinosta nykyään ollaan. Suomessa on n. 300 000 metsästäjää, joista suurin osa asuu Pohjois-Suomessa. Arvelen Jatkoajan väestön olevan pääosin pääkaupunkiseudulta ja sen lähistöltä, joten kysely lienee teille melko oudosta aiheesta. Mielipiteenne metsästyksestä siis ovat ilmeisesti muodostuneet kuulopuheista ja lehtien palstoilta.
Yleisesti metsästäjiä pidetään kai keski-ikäisinä, kookkaammanpuoleisen keskivartalon omaavina juntteina, jotka syksyllä metsästyskauden alkaessa kokoontuvat suurina joukkoina järvien rantapusikkoihin ryyppäämään pyssyjensä kanssa, joilla ne sitten ampuvat niitä söpöjä elukoita joita meidän Taneli on kesän ruokkinut ja pitänyt lemmikkeinään. Ne pitävät hirveää pauketta myöhään yöhön ja häiritsevät mökeillään olevia kunnon ihmisiä. Tietenkään ne eivät tunne eläimiä ja lintuja, vaan ampuvat kaikkea mikä liikkuu. Tämä siis yleinen (?) kuva.
Yleensä metsästäjät ovat kuitenkin vain luonnossa viihtyviä ihmisiä. Kunnon metsästäjä pyrkii olemaan häiritsemättä muita ihmisiä ja ei missään nimessä ammu eläimiä joita ei tunnista. Metsällä ollaan selvinpäin. Metsästystä pyritään harrastamaan kestävän käytön periaatteella, joka tarkoittaa sitä, että eläimiä ammutaan sen verran vähän ettei lajin tulevaisuus vaarannu. Toisaalta metsästäjät myös huolehtivat ettei mikään lajipopulaatio paisu ylisuureksi. Metsästäjä on yleensä myös marjastaja, kalamies ja lintubongari. Eläimiä tarkkaillaan rauhoitusaikana mielenkiinnosta niitä kohtaan ja jotta tiedetään syksyllä minkä verran voi ampua. Suuri osa eläinten ympärivuotisista ruokkijoista ja pönttöjen laittajista ovat juuri metsästäjät. Saalis ei ole jahtireissun pääasia, vaan yleensä reissun kohokohta on kahvinkeitto nuotiolla tai illalla rakotulilla tai metsäkämpässä, missä siiten yöpyykin, juuri ennen nukahtamista päivän tapahtumien kertaaminen. Tietenkin saalistakin on mukava joskus saada, mutta kuten jo mainitsin, se ei suinkaan ole pääasia. Siitä yöhön asti kestävästä metsästyksestä. Kun valoisasta mökistä katsoo ulos, näyttää tietenkin siltä että on jo sysipimeää. Tilanne on kuitenkin toinen ulkoa katsottuna, ennenkuin aurinko laskee, on lännen taivas sen verran vielä sen verran valoisa että sorsan erottaa vielä selvästi. Että semmoinen juttu se. Näin siis suurin osa metsästäjistä. Valitettavasti on myös niitä, joihin ensimmäinen kuvaus sopii. Onneksi he kuitenkin ovat selvä vähemmistö.
Itse olen metsästyskortin suorittanut kymmenvuotiaana, ja pidän metsästystä jääkiekon ohella harrastuksista parhaana. Metsästäjänä pyrin kuulumaan jälkimmäiseen kuvaukseen.
Mutta arvon jatkoaikalainen, kerro mielipiteesi metsästyksestä ja perustele se.