Suurinpiirtein kymmenen vuotta sitten noin 15 vuotiaana aloitin tämän keskustelun. Tänä aikana olen ehtinyt valmistua ammattiin ja aloittaa työuran hyvin luonnonläheisellä alalla, nimittäin metsätalousinsinöörin ammattinimikkeellä hoidan metsäneuvojan tehtäviä. Tähän ketjuun se liittyy siten, että metsästys on suuri syy ammattini valintaan. Vastaavasti ammattini on lisännyt ymmärrystäni luonnosta ja sen kiertokulusta monesta näkökulmasta, joka on tuonut uudenlaista perspektiiviä metsästykseen.
Hirvenmetsästys on saanut lisää näkökulmia johtuen sen vaikutuksesta yhteen Suomen suurista elinkeinoista eli metsätalouteen. Hirvieläimet ovat merkittäviä vahinkoeläimiä taimikoissa. Vuosittain hirvieläinten aiheuttamat taimikkotuhot ovat tuottaneet suurta harmia metsänomistajille. Yksikin hirvi onnistuu tuhoamaan talven aikana pienen taimikon käytännössä kokonaan, joten moni metsänomistaja on luultavasti hyvin tyytyväinen siihen, että hirvikantaa säädellään metsästämällä.
Hirvien aiheuttamia vahinkoja toki korvataan metsänomistajille, mutta aivan yksi yhteen korvaukset eivät vahinkojen kanssa mene. Tässä hirvenmetsästyksellä on merkittävä rooli, sillä hirvivahinkokorvaukset maksetaan hirvien kaatoluvista. Hirvenmetsästyshän pohjautuu tiettyyn määrään kaatolupia per hirviporukka. Hirvilupia myöntää Riistakeskus ja hirviporukat joutuvat maksamaan tietyn summan jokaisesta kaatoluvasta. Näillä rahoilla korvataan siis metsänomistajille hirvien aiheuttamia taimikkotuhoja. Näin ollen metsätalouden vinkkelistä katsoen hirvenmetsästys on erittäin hyvä asia monelta kannalta katsoen.
Tässä kohtaa lienee syytä mainita, etten kannata hirvien sukupuuttoon ampumista. Taimikoissa ruokailu on hirville luontaista käyttäytymistä eikä siinä mitään. Mutta mikäli hirvikantaa ei säädeltäisi, vahingot nousisivat myös sillä saralla liian suuriksi. Tämän hetkinen hirvikanta on aika sopiva. Paljon tätä vähemmäksi hirviä ei kannata metsästää hyvän geeniperimän turvaamiseksi, mutta tätä suurempi hirvikanta ei toisi luontoon varsinaista lisäarvoa, vahinkojen määrä vain kasvaisi. Tästä on kokemusta 5-10 vuotta takaperin, kun hirviä oli huomattavasti nykyistä enemmän.
Kuljen työni puolesta metsissä erittäin paljon ympäri vuoden. Tämä on saanut minut huomaamaan, kuinka vähäinen merkitys metsästyksellä on vaikkapa metsälintukantaan. Huomattavasti suurempi merkitys on sääoloilla ja elinympäristöjen tilanteilla. Esimerkiksi viime talvena pohjoisessa Suomessa oli monin paikoin paksu tykkykerros puissa. Tästä johtuen esimerkiki teeret ja pyyt, joiden ravintoa talvella ovat pääosin lehtipuiden urvut, vähenivät paikoin huomattavasti talven aikana. Linnuilla kun oli hankaluuksia löytää ravintoa paksun tykyn alta. Ja vaikka ravintoa lopulta löytyi, kuoli osa linnuista jäisestä ruuasta johtuvaan paleltumiseen. Talven yli pesimään selviytyviä lintuja oli ainakin "omilla seuduillani" selvästi edelliskesää vähemmän. Huonon talven lisäksi huonot säät kuoriutumisen aikaan verottivat poikasia, joten poikueet olivat keskimäärin pieniä ja lintuja suhteellisen vähän edelliseen syksyyn verraten. Muutamana aikaisempana vuonna on kuitenkin ollut hyvin vahvat metsälintukannat, joten lintuja on silti metsissä ihan hyvin.
Mielenkiintoista on myös myyräkannan vaikutus metsälintujen kantoihin. Äkikseltään on vaikea kuvitella näillä olevan yhteyttä, mutta olen huomannut seuraavan seikan. Kun myyriä on paljon, keskittyvät pienpedot lähinnä myyrien saalistamiseen. Ja kun ravintoa on helposti saatavilla, kasvavat pienpetokannat. Sitten kun myyräkannat aina yhtäkkiä romahtavat, alkavat suuresti lisääntyneet saalistajat pyydystämään paljon aiempaa enemmän myös metsälintuja, joiden kanta on kasvanut hyvien myyrävuosien aikana. Metsälinnut vähenevät hiljalleen ja pedot ravinnon puutteessa myös. Kantojen vaihteluun on toki olemassa useita muita syitä kuten edellä mainitut elinympäristöt ja vaikkapa loiset. En jaksa kuitenkaan alkaa kaikkia käsittelemään.
Syy, miksi näitä kirjoittelen on, että olen toisinaan kuulut metsästäjiä syytettävän jonkin lajin heikkosta menestyksestä. Suomessa harrastettava metsästys ei kuitenkaan ole omien havaintojeni perusteella milläänlailla merkittävä tekijä luonnossa, vaan luonto itse yhdessä ihmisen muun toiminnan kanssa ovat suurin syy muutoksiin. Toki metsästäminen voi paikallisella tasolla aiheuttaa jonkin eläinlajin hupenemisen, mutta kokonaistilanteeseen vaikutus on lähes olematon.
Metsästyksen vastustaminen liittyy usein myös eettisiin kysymyksiin. Kysymys kuuluu, onko oikein tappaa eläintä?
Luonnossa miltei jokainen eläin kuolee aikanaan jonkin toisen eläimen saaliina. Eläimen näkökulmasta on yksi ja sama, onko saalistaja ihminen vai toinen eläin. Jos eläimet osaisivat asiaa ajatella, ne luultavasti jopa toivoisivat sen olevan ihminen, sillä loppu on ihmisen aikaan saannoksena yleensä nopea ja kivuton. Eläimen ollessa asialla saaliseläin kuolee yleensä pitkään kituen tai tulee elävältä syödyksi.
Tavallaan on hyvä määrittää myös ihminen. Onko ihminen eläin? Jos on, niin metsästämällä ihminen toimii hyvin luonnonmukaisesti. Jos ei ole, niin estääkö se ihmistä käyttämästä elinympäristöään hyväkseen niin kuin eläimet tekevät? Tottakai ihmisellä täytyy siihen kykenevänä kantaa vastuuta ympäristöstään, mutta Suomessa tapahtuva metsästys ei mielestäni ole ristiriidassa tämän asian kanssa. Niinkuin tässä ketjussakin ollaan usein mainittu, on metsästäjien seassa olemassa useita idiootteja, mutta he ovat kuitenkin selkeää vähemmistöä. Heidän vuoksensa ei kannata automaattisesti leimata koko harrastusta ja harrastajakuntaa.
Ymmärrän ja hyväksyn sen, etteivät kaikki ihmiset pidä metsästyksestä. Luulen kuitenkin, että luonnon ymmärtäminen lieventäisi jyrkimpiä mielipiteitä. Metsästys kun kuitenkin on suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin tappamista, siitä on tässä ketjussa kirjoiteltu jo paljonkin. Ääritapaukset meidän joukossamme lisäävät ääritapauksia myös metsästyksen vastustajissa. meillä metsästäjillä itsellämme on myös suuri vastuu valvoa omaa harrastustamme siten, että pääsisimme eroon pahimmista lieveilmiöistä. Sillä tavalla pystyisemme mahdollistamaan harrastuksemme säilymistä tulevaisuudessa aiempaa paremmin.