Faija on metsästäny jostain 10-vuotiaasta asti ja tätä perintöä yrittänyt minulle ja veljilleni pikkuhiljaa siirtää. Vanhin onkin jo lähtenyt mukaan, mutta itse en asuinpaikkani vuoksi voi osallistua, vaikkaikin nykyään jo haluaisinkin. Nuorempana olin ajoporukoissa, tai faijan kanssa passissa. Kun muistelee noita poika vuosien metsästyreissuja, niin lämmin tunne tulee pintaa, niin mukavaa luonnossa liikkuminen ja vanhojen metsästysjuttujen kuunteleminen on. Jos on joskus jossain kalajutussa, kalastajan lisää niin, kyllä sitä lisää löytyy myös metästysporukan jutuista.
Nuorempana en pystynyt katsomaan eläimen ampumista, mutta nyt vanhemmiten sen kanssa ei ole enää samanlaista ongelmaa, ainkaan pienpetoja saalistaessa. Mäyrä ja supikoira jahti onkin noussut itsellä vuotuiseksi tapahtumaksi,alkutalvella kun menen Faijalla käymään niin käymme tarkistamassa lähialueen luolat ja kolot, faijalla on vielä tähän touhuun tarkoitettu koira. Muutaman kerran on meinannut koira jäädä luolaan, mutta onneksi sen verran järkeä päässä ettei ole itseään sinne tapattanut, muutamalla haavalla on aina selvitty. Tuohan on sinäänsä aika raakakin touhua, ainakin ulkopuolisen mielestä, mutta se koira oikeasti rakastaa sitä hommaa, se aistii jo edellisenä iltana että, huomenna aamulla on lähtö metsälle. Mitä lähemmäksi kohdetta lähestymme sitä enemmän koira on innoissaan ja kun pääsemme metsään niin, se iloisuus vaihtuu hetkessä tappaja vaistoksi. Noilla koirilla on vielä ihan jäätävä kipukynnys.
Ajon hankkia metsästysluvat kunhan löydän ensin aikaa, että voin käydä useammin metsällä, ei niitä kuitenkaan viitsi yhden tai kahden reissun takia hankkia.
Ihmetyyttää hiukan tuo kaupunkilaisten asenne rehellistä metsätystä kohtaan, lihaa kyllä syödään kunhan se on vakuumiin pakattuna, eikä tarvitse itse nähdä prosessia eikä vaivaa. Sitten jeesustellaan slipoveri päällä että, on se kauheaa kun eläimiä tapetaan, voin kertoa että on se hirvellekkin noin sata kertaa mukavampi juttu että, tappajana toimii 57 luoti eikä 3 sutta tai BMW:n keula.
Ja mistä on lähtenyt tämä yleinen käsitys siitä että, metsästäjät tappaisivat ilosta, tai että, he tappaisvat vaikka ei olisi tarvetta? En ole kyllä koskaan kuullut kenekään metsätäjän tappaneen eläintä vain jättääkseen sen metsään. (psl. Mäyrät ja supikoirat), mitkä tosin nekin useimmiten kaivetaan ainakin mättään alle jos ei muuten. Metsästyporukat myy yli jäävät lihansa jolla, rahoitetaan taas seuraavan vuoden lupamaksut, tämä on kaiketi aika yleinen käytäntö.
Susi kuuluu suomen luontoon, kun esim kissa ei kuulu. Ymmärrän jotenkin (tai voin kuvitellla elämän hankaluuden) porotilallisten vainot susia kohtaan, mutta, en ymmärrä ihmisten inhoa sutta kohtaan alueilla missä se ei ole edes läsnä, ikäänkuin vihataan vaan vihaamisen ilosta. Luonto on luonto, ei sitä voi ihminen hallita, eikä oikeen rajoittaakkaan. Jos susi tappaa koiran kotipihaan hihnan päähä, on syy silloin ihmisen ei suden (jos nyt syyllinen pitää löytää) Ei susilla ole elämässään mitää tontin rajoja, se tappaa jos jokin on sille uhka ja se tappaa jos joku on sille ruokaa.
Susia ja karhua pelkäävän on myös hyvä muistaa se seikka, kun pidetään riistaeläinten pääluku aisoissa, pidetään samalla petojen pääluku aisoissa.
On kyllä jopa surullista että, ihmiset eivät hyväksy metsästämistä, tai metsästäjiä. Maanläheisempää ihmisporukkaa saa kyllä hakemalla hakea. He välittävät aidosti luonnosta ja toimivat sen mukaisesti myös muussa elämässä. Nämä ihmiset ketkä metsästäjiä vihaa niin, heille on kyllä piiretyt ja lastenohjelmat menneet syvälle tunteeseen. Asiasta usein keskustelleena voi sanoa että, ainakin naisten suusta kuulee perusteluna sen, kun pienenä on nähnyt eläinten puhuvan niin jotenkin se tuntuu samalle kuin ihminen tapettaisiin. Kumpi sitten on väärin ja kumpi ei. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta en nyt ihan tuon syyn perusteella lähtis metsästystä lopettamaan.