Omasta mielestäni antaa ihmisten gloryhuntata vaan, jos intoa on. Toki se ehkä vähän herättää ärsyyntymistä, kun täysin lajia seuraamattomat meuhkaavat sitten "oman seuransa" mestaruuden johdosta. Ei tuo nyt kuitenkaan kovin suurta tuskaa itselle aiheuta, mutta toisaalta kiinnostaisi tietää, että mikä se juttu tuossa gloryhunttauksessa on? Miksi ihmisiä alkaakin kiinnostaa, jos joukkue josta ei muuten välitä menestyy?
Itselleni tuon ymmärtäminen on kohtuu haastavaa, kun itse seuraan ennemminkin lajia kuin jotain tiettyä joukkuetta tai urheilijaa. Jääkiekkoa tulee esim. seurattua kohtuu paljon, mutta se mikä joukkue milloinkin menestyy on suhteellisen yhdentekevää. Tälläkin kaudella on tullut katsottua varmaan toista sataa lätkämatsia televisiosta, enimmäkseen änäriä ja KHL:ää + muutama ilmaiseksi näkynyt Liigamatsi, eikä noissa ole ollut edes niin väliä ketkä siellä tahkoavat. Jääkiekkoa on yleisesti ottaen kiva seurata. Toki joillekin joukkueille toivoo menestystä enemmän kuin toisille. Itse niin sanoakseni fanitan Capsiä änärissä ja Jokereita KHL:ssä, mutta ihan mielellään katson muittenkin pelejä, jos peli vaan on kohtuullista.
Omalla kohdallani tuohon joukkueen symppaamiseen vaikuttaa aika paljon millaista kiekkoa kyseinen jengi pelaa ja millaisia pelaajia siellä on. Capitals on usean vuoden ajan pelannut näyttävää kiekollista peliä, johon aika ajoin lisämausteeksi tarjolla on ollut vaikkapa numeron 8 yksilösuorituksia. Toki Trotzin tulon myötä jengistä on tullut turhankin kurinalainen omaan makuun. Vastaavasti Jokereitten kohdalla tämä ei ainakaan ole ollut ongelma, vaan aina on voinut sattua mitä tahansa, oli vastassa kuka tahansa. Jokereita kannatan varmaan sen takia, että Viasat on näyttänyt heidän kaikki pelinsä, joten joukkue on tutun oloinen. Hallille on niin paljon matkaa, että hyvä jos kerran kaudessa pääsee paikalle. Noin muutenhan Salavat Julajev Ufa on ollut oma KHL suosikki.
Mitä tulee gloryhunttaamiseen, niin pahinta mielestäni on se, että jos joku suomalainen menestyy, niin nousee kauhea buumi, vaikka ketään ei laji muuten olisi kiinnostanut pätkääkään. Yleensä noitten yksien kisojen jälkeen se into vielä katoaa, eikä laji saakaan yhtään uusia seuraajia ja harrastajia. Sen takia joskus lätkän mm-kisoissakin on toivonut ettei menestystä tule, niin ei tarvitse katsella iltapäivälehtien lööppejä ja kuunnella lätkää täysin seuraamattomien innostunutta hypetystä jostain pelaajasta, joka tekee hattutempun alkusarjassa vastustajan ollessa luokkaa unkari & co. Nuo U-20 kotikisat olivat aika lähellä painajaista itselleni. Onneksi Suomi pelasi viihdyttävää lätkää, niin saattoi sentään itsekin heitä kannustaa. Aikuisten kisoissahan näin ei aina ole ollut. World Cupissahan esim. P-Amerikan junnut ja Venäjä olivat jengejä, joita tuli kannustettua.
No juu, eiköhän tämä avautuminen riitä. Vuodatuksestani huolimatta olen siis sitä mieltä, että jokainen saa kannattaa haluamaansa jengiä haluamallaan tavalla. Gloryhunttaajat ovat tervetulleita katsomoihin siinä missä muutkin. Jokainen kannattakoot ketä haluaa ja ihan mistä syystä tahansa. Ylenpalttinen hypetys median suunnalta on paljon pahempaa kuin kenenkään yksittäiset gloryhunttaukset. Äänestän siis vaihtoehtoa aivan sama.
