Mitä mieltä glory huntereista?

[Osmo Rapeli]

Joskus 96? oli tehty tutkimusta Oulussa ja kysytty suosikkijoukkuetta ja TPS ja Jokerit oli ylivoimaisia. Sitä en muista kumpi voitti. Saatoi olla finaalien aikaan, mutta oli siellä kärpätkin vaihtoehtona.

Miten lie ollut kysymyksenasettelu tuossa...totta kai yleisellä tasolla liigassakin oli kiinnostavaa pitää peukkuja jollekin joukkueelle, kun matsitkin tulivat televisiosta ja kaikkea, vaikka samaan aikaan katsoi Kärppiä alempana. Itse kävin divaripeleissä mutta pidin samaan aikaan peukkuja HPK:lle liigassa (how sick is that), TPS-Jokerit-finaaleissa peukut oli Summanen-Koivu-Lehtisen puolella. Vähän samalla tavalla kuin futiksen arvokisat, eiköhän moni olisi vastannut tuolloin ja kenties nykyäänkin suosikiksi Italian, Saksan tai Brasilian. Vaikka siis kävisi olympiastadikallakin.

SM-liigan ympärillä oli muutenkin erilaista glooriaa kuin nykyisin, televisiomatsit olivat hienoja, pelasi siellä kuka tahansa, eikä käsitettä "gloryhunttaus" varsinaisesti edes tiedetty.

 

[Sphinx]

SM-liigan ympärillä oli muutenkin erilaista glooriaa kuin nykyisin, televisiomatsit olivat hienoja, pelasi siellä kuka tahansa, eikä käsitettä "gloryhunttaus" varsinaisesti edes tiedetty.

Ei sitä termiä nykyäänkään kovin hyvin tiedetä. Gloryhunttereita enemmän itseäni risovatkin ne, jotka ovat ymmärtäneet koko termin väärin. Näihin väärinymmärtäjiin näemmä lukeutuu tämänkin ketjun avaaja. Gloryhuntteri ei ole sellainen henkilö, joka kömpii esiin vain oman kylän tai oman maan joukkueen voittaessa mestaruuden. En oikeastaan ymmärrä mitä pahaa siinä on jos joku ei seuraa urheilua yhtä intohimoisesti kuin hän, joka katsoo oikeudekseen juhlia kannattamansa joukkueen menestystä enemmän kuin joku pienemmällä intohimolla asiaan perehtynyt. Luulisi, että jokainen saa seurata omaa joukkuettaan niin tiiviisti kuin haluaa ilman, että tullaan syyllistämään, ettei saisi katsoa finaaleita jos ei ole ollut katsomassa tiettyä määrää runkosarjaotteluita. No, mutta tuolla nyt ei gloryhunttauksen kanssa siis olekaan tekemistä. Sen sijaan gloryhuntteri on sellainen henkilö, joka vaihtaa suosikkijoukkuettaan menestyksen mukaan. Esimerkiksi jääkiekon SM-liigaa seuraava aito gloryhuntteri kannatti 80-luvulla Tapparaa, 90-luvulla TPS:ää ja viime vuosikymmenellä Kärppiä. Näissä TPS:n tai Suomen viimeistä mestaruutta juhlineissa tyypeissä tuskin oli montaa gloryhuntteria, koska eivät muiden joukkueiden saavutuksia olleet aiemmin juhlineet. Ylipäätään satunnaiskatsojat hyvin harvoin ovat gloryhunttereita, koska aito gloryhuntteri seuraa urheilua melko tiiviisti, jotta osaa aina vaihtaa suosikkinsa menestyväksi joukkueeksi.

 

[Sisäliitin]

Tepsin mestaruuden jälkeen huomasi että kyseisen joukkueen fanit lisääntyivät ainakin puolella. Naamakirjassa porukka joiden en edes tiennyt seuraavan kiekkoa hehkutti mestaruutta ihan tosissaan. MM-kiekossa jotenkin ymmärrän tämän kun suurin osa suomalaisista seuraa jääkiekosta vain arvokisat.

 

[Deko]

Jotenkin aina kun "gloryhuntterit" eli, Suomen ollessa kyseessä, nämä MM-kisojen aikaan lätkästä innostuvat, nostavat (rumaa päätään), minusta tuntuu että minä, satoja tunteja ja jonkin verran myös omaa rahaa vuodessa Jokereiden seuraamisen uhraava kannattaja, olen samalla viivalla niiden kanssa, jotka katsovat ainoastaan sen 1-2, maksimissaan 3-4, Suomen peliä MM-kisojen aikaan.

 

[Chiesa di Totti]

Jotenkin aina kun "gloryhuntterit" eli, Suomen ollessa kyseessä, nämä MM-kisojen aikaan lätkästä innostuvat, nostavat (rumaa päätään), minusta tuntuu että minä, satoja tunteja ja jonkin verran myös omaa rahaa vuodessa Jokereiden seuraamisen uhraava kannattaja, olen samalla viivalla niiden kanssa, jotka katsovat ainoastaan sen 1-2, maksimissaan 3-4, Suomen peliä MM-kisojen aikaan.

Ensinnäkin termi on glory hunting eli kunnian metsästäjä. Sinä olet lajifani eli fanaatikko. Ja mitä tulee noihin Suomen otteluihin, MM-kisat taitavat vetää vuodesta toiseen Ylen parhaat katsojamäärät, aika tasaisesti saman määrän, tuli sitä mestaruutta tai ei. Mitäs nämä satunnaiskatsojat silloin hunttaavat kun sitä menestystä ei tule ja silti katsovat pelejä? Ja sanotaan, että normikatsoja katsoo MM-kisoissa sen 7 peliä, joihin Suomen kisat yleensä loppuvat.

Gloryhunttaus on taas sitä, että vaihdetaan suosikkia sen kertaisen menestyjän mukaan.

 

[Kaulasuoja]

Jotenkin aina kun "gloryhuntterit" eli, Suomen ollessa kyseessä, nämä MM-kisojen aikaan lätkästä innostuvat, nostavat (rumaa päätään), minusta tuntuu että minä, satoja tunteja ja jonkin verran myös omaa rahaa vuodessa Jokereiden seuraamisen uhraava kannattaja, olen samalla viivalla niiden kanssa, jotka katsovat ainoastaan sen 1-2, maksimissaan 3-4, Suomen peliä MM-kisojen aikaan.

Kannustavatko nämä veijarit siis muulloin kuin MM-kisojen aikaan Ruotsia tai Kanadaa vai mitä mahdat tarkoittaa?

Ja kun Suomi pelaa lätkää se iskee joka jätkään...

 

[Deko]

Kannustavatko nämä veijarit siis muulloin kuin MM-kisojen aikaan Ruotsia tai Kanadaa vai mitä mahdat tarkoittaa?

Ja kun Suomi pelaa lätkää se iskee joka jätkään...

Ainakin oman logiikkani mukaan tuo "glory hunting" voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö, joka ei normaalisti ole kiinnostunut jääkiekosta, innostuu yhtäkkiä hetkellisesti seuraamaan lätkää (tai jotain Suomen (tai vaihtoehtoisesti jonkun muun maan) menestyessä.

Ja jos sitä nyt yhtään voi käyttää vertailukohtana, niin omien Fb-kavereideni suosikkijoukkueisiin alkoi ilmestymään "Leijonat" vasta legendaarisen välierän jälkeen, eikä muutenkaan vaikuttanut että yleisesti kovin tarkasti Fb-kaveripiirissäni oltaisiin seurattu vielä alku-/jatkosarjan otteluita.

 

[aquanqua]

Suomen jääkiekkomaajoukkueella ja jääkiekon arvoturnauksilla(muutkin kuin Suomen MM-kisaottelut keräävät usein isoja katsojalukuja) on todella vahva ja vakiintunut kannatus/seuranta Suomessa ja otteluiden TV-katsojaluvut ovat tasaisen vahvoja aika pitkälti menestyksestä riippumatta. Tilanne on ollut tämä koko minun elämäni ajan, joten siinä mielessä en tiedä, voiko Leijonien kohdalla puhua merkittävästä "gloryhunter" -kulttuurista. Sitä lopullista, koko kansan sekoittavaa, menestystäkään ei ole tullut kuin kahdesti, enkä tiedä, voiko sanoa yli miljoonan suomalaisen katsoneen keväällä 2010, Tanskalle kärsityn shokkitappion jälkeistä, Suomi-Saksa -alkusarjaottelua vain sen takia, että Suomi oli voittanut viisitoista vuotta aiemmin kultaa.

Se on sitten eri asia, pitääkö jääkiekkoa vain Suomen arvoturnauspelien aikaan seuraavaa henkilöä varsinaisena laji-ihmisenä/jääkiekkofanina tms., mutta kyllä jääkiekkomaajoukkueella on pääosin aika lojaali kannattajakunta, jos maaotteluiden TV-katsojaluvuista voi jotain päätellä.

 

[Steyer]

En pidä glory huntereita juuri minään.

Myöskään mieshuoraaminen ei erityisemmin saa arvostusta (vaikka itsekin harrastan tuota), jos pitää joka helvetin sarjaa huorata.

 

[Deko]

kyllä jääkiekkomaajoukkueella on pääosin aika lojaali kannattajakunta, jos maaotteluiden TV-katsojaluvuista voi jotain päätellä.

Nyt aletaan olla asian ytimessä. Miksi suomalaisia maajoukkuetta seuraavia, ei kiinnosta jääkiekko, kun sitä pelaavat seurajoukkueet? Otetaan esimerkiksi Englanti, jolla on Suomen tapaan erittäin lojaali maajoukkueen kannattajakunta futiksen puolella ja Sheffield, joka on aika tarkasti suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki. Kuitenkin Helsingin joukkueet saavat yhdessä keskimäärin noin 15 000 katsojaa per kotipeli, kun taas Sheffieldin joukkueiden Unitedin ja Wednesdayn pelejä todistaa yhteensä keskimäärin 40 000 katsojaa. Ja kumpaakaan edellämainittu jengiä ei voi pitää kovin menestyneinä 2000-luvulla, sillä ne pelaavat ensi kaudella Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, perinteitä sen sijaan piisaa, se selittänee varmaankin ainakin osan yleisömääristä (tosin on pitkä historia HIFK:llakin Helsingin jengeistä). Ja yhteensä kauden (varsinaisen pääsarjan huomion ainoastaan) aikana yleisöä kävi Helsingin joukkueiden peleissä yhteensä n. 450 000, kun taas Sheffieldin joukkueiden peleissä yhteensä n. 900 000. Kysymykseni kuuluu miksi ihmeessä suomalaista ei kiinnosta lähteä lämmitettyyn jäähalliin katsomaan jääkiekkoa, kun brittiä kiinnostaa lähteä tuuliselle stadionille katsomaan futista? Eikä pelin tasoonkaan voi hirveämmin vedota Suomen kohdalla, sillä mielestäni SM-liiga on kaikista liigajärjestön mokista huolimatta erittäin kiinnostava ja tasainen sarja.

 

[Dvozak]

Nyt aletaan olla asian ytimessä. Miksi suomalaisia maajoukkuetta seuraavia, ei kiinnosta jääkiekko, kun sitä pelaavat seurajoukkueet?

Helppo. Suomalaiset eivät ole samalla tavalla ylpeitä omistaan. Heti kun tappioita tulee haudataan fanipaidat ja jäädään pois peleistä. Englannin futiksessa ottelupäivä on pyhitetty jalkapallolle oli kentän puolella tilanne mikä tahansa.

Täällä voidaan vain uneksia kunnon kulttuurista, niin kauan kuin täällä kustaan omiin muroihin suureen ääneen esimerkiksi alituisesti SM-liigan heikosta tasosta, joka on aivan toissijaista puhetta pelin viihdyttävyyden kannalta.

Isät viekää poikianne peleihin, kertokaa heille mitä suosikkijoukkue teille merkitsee.

 

[Deko]

tekstiä

En nyt hakenut täysin takaa sitä mitä esitit, vaikka toki tuo mitä kerroit pitää myös osaltaan paikkaansa, sillä mainitsemillani Helsingin joukkueilla on erityisesti paljon ikuisia kausikortinomistajia/kannattajia. Hain takaa sitä miksi suurinta osaa kaksi viikkoa vuodessa maajoukkuetta ja MM-kisoja innokaasti seuraavia ei kiinnosta mennä katsomaan SM-liigaa, jossa pelin taso ei mitenkään oleellisesti eroa MM-kisoista.

 

[Chiesa di Totti]

Hain takaa sitä miksi suurinta osaa kaksi viikkoa vuodessa maajoukkuetta ja MM-kisoja innokaasti seuraavia ei kiinnosta mennä katsomaan SM-liigaa, jossa pelin taso ei mitenkään oleellisesti eroa MM-kisoista.

Ootko nyt ihan tosissasi? Tämähän on vuoden hauskin väite tähän mennessä. Lähellä Saarenheimo vs Bros-kisaa tämä väite on, MM-kisat ja SM-liiga suurin piirtein samalla tasolla :D

Kokeillaanpa pienellä testillä tämän paikkaansa pitämistä, SM-liigaan mahtuvat kaikki MM-kisoissa pelanneet pelaajat mutta montako SM-liigapelaajaa mahtui MM-kisoihin?=)

 

[Deko]

Kokeillaanpa pienellä testillä tämän paikkaansa pitämistä, SM-liigaan mahtuvat kaikki MM-kisoissa pelanneet pelaajat mutta montako SM-liigapelaajaa mahtui MM-kisoihin?=)

No eihän siellä MM-skaboissa rehellisesti sanottuna aina täysillä vedetä NHL-tähdistä huolimatta, helposti voisin kuvitella että. esim Suomi-Tanska-pelissä jos Tanskan paitoihin oli laitettu joku keskitason liigajengi (luonnollisesti kauden keskivaiheiden kunnossa) niin oltaisiin varmasti saatu tasaisempi peli aikaiseksi ja yleisesti Italian/Tanskan/V-Venäjän jne. tasoiset jengit olisivat kaikki ihan liigajengien kaadettaessa, jos siis nuo edellämainitut olisivat MM-kisojen tapaan ilman joitain starojaan.

Samasta Tanskan joukkueesta otettakoon esimerkiksi Nichlas Hardt joka teki kuudessa pelissä neljä maalia ja viisi pistettä, tuskin hän pystyy vastaavaan pistetahtiin ensi kaudella Jokereissa. ;)

 

[Hemingway]

Jos liigapelit olisivat viihdyttävämpiä, kävisin niissäkin, kunhan lippujen hinnat vain puolitettaisiin. Muutaman pelin olen yrittänyt käydä katsomassa, ja yhdestä kävelin kesken kaiken ulos, koska pelin taso yksinkertaisesti puudutti. Teeveestä katsottuna liigakiekko on ihan jees, jos ei ole muuta tekemistä, mutta sitähän ei tule enää ilmaiseksi.

Nykyään ainoa laji, jota käyn katsomassa paikan päällä, on pesäpallo. Se on loistavaa viihdettä, urheilullista ja lippujen hinnat ovat siedettävät. Pelien vuoksi joudun matkustamaan pitkän matkan.

Kun jääkiekkokin yltää yläasteelaisesta sählynyhjäämisestä pesäpallon veroiseksi urheilulliseksi ja siksi viihdyttäväksi lajiksi, niin varmasti sen suosio nousee. Nykyään peleissä vain valitettavasti on todella vahva amatööriyden leima. Pelit eivät katsojan silmiin näytä siltä, että niissä pelaavat ammattilaiset. Osaksi tämä johtuu varmasti lajin luonteesta. Jääkiekko nyt ei vain ole lajina erityhisen näyttävä toisin kuin esimerkiksi taitoluistelu.

 

[Vanha Len]

Ei vituta. Jokainen tulkoon onnelliseksi uskossaan.

 

[TimanttiLada]

Ei kyllä hirveästi vituta. Mikäli joskus näen sen kauniin päivän kun Rauman Lukko voittaa Suomen mestaruuden, ei ole juurikaan väliä kuinka paljon gloory huntereita silloin kanssani juhlii. Itse kyllä tiedän nauttivani voitosta enemmän sillä olen nähnyt vaikeita aikoja ja kokenut karvaita pettymyksiä, mutta mitenkään liiemmin en tätä tuo esille. Jokainen tyylillään.

 

[punasydän]

Ei kyllä hirveästi vituta. Mikäli joskus näen sen kauniin päivän kun Rauman Lukko voittaa Suomen mestaruuden, ei ole juurikaan väliä kuinka paljon gloory huntereita silloin kanssani juhlii. Itse kyllä tiedän nauttivani voitosta enemmän sillä olen nähnyt vaikeita aikoja ja kokenut karvaita pettymyksiä, mutta mitenkään liiemmin en tätä tuo esille. Jokainen tyylillään.

Voiton hetkellä sama, mutta auta armias sitä vitutuksen määrää, kun joku huntteri tulee tappion hetkellä aukomaan päätään. Oikeastaan siitä tunnistan omasta kaveripiiristä juuri nämä gloryhuntterit, että ne itsekin kovaa fanittavat jätkät pitävät ehkä jopa hieman yllättäen turpansa kiinni, kun iskee raju tappio - ja sama tietenkin toisinpäin, ei viitsinyt samana/seuraavana päivänä paljoa turpaansa aukoa näille "hc"-jokerifaneille, kun HIFK oli tiputtanut narrit laulukuoron puolelle.

 

[Dvozak]

Jos liigapelit olisivat viihdyttävämpiä, kävisin niissäkin, kunhan lippujen hinnat vain puolitettaisiin. Muutaman pelin olen yrittänyt käydä katsomassa, ja yhdestä kävelin kesken kaiken ulos, koska pelin taso yksinkertaisesti puudutti. Teeveestä katsottuna liigakiekko on ihan jees, jos ei ole muuta tekemistä, mutta sitähän ei tule enää ilmaiseksi.

Nykyään ainoa laji, jota käyn katsomassa paikan päällä, on pesäpallo. Se on loistavaa viihdettä, urheilullista ja lippujen hinnat ovat siedettävät. Pelien vuoksi joudun matkustamaan pitkän matkan.

Kun jääkiekkokin yltää yläasteelaisesta sählynyhjäämisestä pesäpallon veroiseksi urheilulliseksi ja siksi viihdyttäväksi lajiksi, niin varmasti sen suosio nousee. Nykyään peleissä vain valitettavasti on todella vahva amatööriyden leima. Pelit eivät katsojan silmiin näytä siltä, että niissä pelaavat ammattilaiset. Osaksi tämä johtuu varmasti lajin luonteesta. Jääkiekko nyt ei vain ole lajina erityhisen näyttävä toisin kuin esimerkiksi taitoluistelu.

Hahhaa!! Aika pitkä vitsi, mutta ihan hyvä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei kyllä hirveästi vituta. Mikäli joskus näen sen kauniin päivän kun Rauman Lukko voittaa Suomen mestaruuden, ei ole juurikaan väliä kuinka paljon gloory huntereita silloin kanssani juhlii. Itse kyllä tiedän nauttivani voitosta enemmän sillä olen nähnyt vaikeita aikoja ja kokenut karvaita pettymyksiä, mutta mitenkään liiemmin en tätä tuo esille. Jokainen tyylillään.

Itse näen asian ihan samalla tavalla. Ei ole omasta ilosta pois jos joku muu on jakamassa sitä. Vaikka sitten itse olisi raahautunut sadat kerrat hallille ilman varmuutta siitä, saako koskaan kokea oman jengin mestaruusjuhlia, siinä kun joku kanssajuhlija ei ehkä ole kertaakaan edes käynyt hallissa. Voin kuvitella, että esimerkiksi Lukon pitkän linjan kannattajalle mestaruus olisi melkoinen palkkapäivä, kun edellisen mestaruusvuoden kokeneet ovat jo vanhoja patuja. Vuosikymmenet hallilla käynyt kannattaja kokisi epäilemättä aidompaa ja syvempää riemua kuin viikon joukkuetta kannattanut GH, jolle mestaruusjuhlat ovat todennäköisesti vain yhdet bileet muiden joukossa.

Vastamäessä muiden gloryhunttaus voi tuntua ikävämmältä. Moni voitonjuhliin kärkkyneistä kääntää surutta takkia heti seuraavalla kaudella, jos menestys onkin luokkaa-paria heikompaa.

 

[Barnes]

Eivätpä nuo häiritse. GH:t kuitenkin saattavat tuoda omalla toiminnallaan rahaa joukkueen kassaan ja mikseivät kiinnostua niistä Utsjoen Supikoirista muutenkin kuin menestysmielessä. Minä näet väitän, että aika moni kannatussuhde on saanut alkunsa nimenomaan siitä menestyksestä.

 

[jugitzo]

Eihän niissä niin hirveästi mitään pahaa ole. Kun SaiPa on tässä viimevuosina päässyt jo pleijareihin niin se on tuntunut lähinnä hyvältä kun muualtakin vähän seurataan ja digataan. Jos joskus sattuu mestaruus tulemaan niin saa nähdä mitä tunteita se silloin herättää.

Leijonat taas on jännä ilmiö. Kaverit eikä tyttöystävä seuraa juurikaan jääkiekkoa. Alkusarjan ja keskivaiheen pelejä oikeastin katsoin vain minä. Lady tuojotti lähinnä puhelintaan. Sitten koitti finaali. Kaverit kiljuvat, naiseni huutaa kirosanoja suomipaita päällä. Silloin osat vaihtuivat ja itse nautin vain olutta hiljaa istuen ja tajuten ettei tälle Kanadalle nyt vaan yksinkertaisesti mahdeta mitään. Muita harmitti mutta minä lähinnä nauroin että nyt kävi näin.
Mutta ei siinä mitään vikaa mielestäni ole, kiva että seuraavat edes senkin vähää. Ehkä tajuavat miksi jotkut ko. Lajia pelaavat ja seuraavat niin suurella tunteella.

 

[Roger Moore]

Vastasin että "Aivan sama". Ei ole minulta pois nämä huntterit, eli toisaalta olisin voinut vastata myös "Ei". Mutta toisaalta kun en jaksa toisten ihmisten tekemisiin niin kamalasti takertua, niin olkoot.

 

[benicio]

Onko glory hunttaus sitä, että vaikkapa mikkeliläinen alkaa seurata Jukureita enemmän kun se menestyy paremmin kuin aiemmin? Vai sitä että vaikkapa suomalainen alkaa kannattaa Brasilian jalkapallomaajoukkuetta, koska se on paras/taitavin/näyttävin jne? Ensinmainittu ei vituta, pidän sitä ihan luonnollisena, mutta tuo jälkimmäinen on minulle omakohtaisesti varsin vieras ajatusmalli, joka vähän jopa vituttaa ja pidänkin kaikkia Realin, Barcan, Bayernin ym ja erityisesti Saksan jalkapallomaajoukkueen suomalaisia kannattajia vittumaisina ja ärsyttävinä, lähinnä toki vain tässä kontekstissa.
Kannatettavan joukkueen pitää olla oman alueen joukkue tai pitää olla joku muu selkeä menestykseen liittymätön kiinnekohta, tai sitten joukkueen pitää olla paska. Joillain onnekkailla tietysti täyttyy molemmat kriteerit. En ymmärrä mitä järkeä ylipäätään on kannattaa menestyjää? Jee taas voitettiin.

 

[adolf]

Futisforumilla on tämä väärinkannattajien vastustaminen muotia. Vaikka tavallaan ymmärränkin sen, mutta toisaalta se on minusta aivan naurettava ilmiö että jollekin ottaa niin koville se että on tätä "tuulipukukansaa" joka seuraa menestystä.