Mitä mieltä glory huntereista?

[tutzba]

Mikä yhdistää TPS:n edellistä mestaruutta ja Suomen maailmanmestaruutta? No tietysti se, että molempien seurauksena glory hunterit ryömivät esille! Nyt pohditaankin mitä näille wannabe-faneille pitäisi tehdä.

Onko jääkiekon suosion nouseminen aina hieno asia? Vituttaako sinua 15-v. tytöt, jotka laulavat Miiiiikke Graaanlund, Mikke Granlund -laulua (sävel Viiille Peltonen, Ville Peltonen)? Onko sillä eroa, onko gh maajoukkueen vai seurajoukkueen hunttaaja?

Itseäni risoo lähinnä se, että seuraan jääkiekkoa koko vuoden ajan ja sitten tulee gh ja mönkii esille silloin kun itselleen sopii. Väitän, että yksikään noista #64-naamaisista tepsuista ei tiennyt ennen MG:n ilmaveiviä kuka Granlund edes on. No mutta onko sillä sitten merkitystä? Toisaalta on, toisaalta ei.

Myönnetään, että jääkiekon kannalta on hyvä asia saada lisää katsojia ja lajista kiinnostuneita. Seurajoukkue-gloryhuntereissa ongelmana on se, että he eivät tule hallille pimeänä syysiltana käveltyään ensiksi kymmenen kilometriä loskasateessa, eli he eivät tuo rahaa seuroille. Silti he käyttäytyvät mestaruuden ratkettua kuin olisivat omistaneet kausikortin samalle paikalle jo kymmenen vuoden ajan. Maajoukkue-gh:t ovat melkein yhtä rasittavia, mutta he voivat aina vedota siihen, että tietysti he kannattavat suomalaisina Suomea.

Sana on vapaa.

 

[Paul Kemp]

Oikeastaan aivan sama, koska onhan NHLn fanittaminen omalla tavallaan gloorian metsästämistä. Vaikka kannatankin sarjan yhtä suurimmista rupusakeista, niin sekin on paikallisuuden nimeen vannovien mielestä "väärin, niin väärin". Ehkä todellisempaa geehoilua on mielestäni kuitenkin se, että samalta henkilöltä löytyy monta suosikkijoukkuetta ja jotka kaikki ovat ns. kovia, jolloin SC osuu kohdalle isolla tod.näköisyydellä joka kevät. Ehkä se on toisaalta jonkinlaista ymmärrettävääkin terapiaa niille, joiden kotokaupungin joukkue on "saipa", koska pääseepähän sitten edes jonkun Detroitin puinaisilla siivillä toisinaan maistamaan jopa voittoa.

Ainoa todella rasittava suomalainen GH-ilmö oli käsittämätön Jokeri-buumi ysärin alussa. Ei pysty ymmärtämään, että miksi pitkin Suomea yhtä helsinkiläistä joukkuetta alettiin yhtäkkiä niin kiimassa kannattamaan ja monet saman luokan pojat hylkäsivät entiset suosikkinsa KalPat, Ilvekset, divarijengit jne. suunnilleen yhdessä yössä. Mitä niin ihmeellistä siinä muka oli, eihän Tepsin triplamestaruuskaan 1989-1991 herättänyt mitään massiivisia fanilaumoja ainakaan Itä-Suomessa.

Edit: Mutta wanha totuushan on se, että Suomi on ennen kaikkea menestyshullu maa, eli gloryhunterismin mekka. Pelkkä urheilu itsessään ei ole mitään ja sen ympärille ei erityisen kestävää kulttuuria ole täällä rakentunut, vaan nimenomaan menestys, kulta ja glooria saa suomalaisen fanin aivan hulluun kiimaan. Enkä nyt tarkoita jääkiekkoa, vaan mitä tahansa lajia pellevesihypystä curlingiin ja pujotteluihin ym. mäenlaskuihin(ollaanhan me alppikansaa, joo). Pääasia täällä on, että saa kokea olevansa sinivalkoinen maailmanmestari ja kuittailla muutaman drinkin jälkeen thaimaalaiselle baarimikolle, että hähää tai polttaa Ruotsin lipun. Tämä siis raju kärjistys, koska toki Suomestakin aitoja rakkaudesta lajiin toimivia ihmisiä löytyy.

Jokainen tavallaan toki, en minä ala mitään kieltää tai tuomita.

 

[Alamummo]

Onko jääkiekon suosion nouseminen aina hieno asia? Vituttaako sinua 15-v. tytöt, jotka laulavat Miiiiikke Graaanlund, Mikke Granlund -laulua (sävel Viiille Peltonen, Ville Peltonen)? Onko sillä eroa, onko gh maajoukkueen vai seurajoukkueen hunttaaja?

Itseäni risoo lähinnä se, että seuraan jääkiekkoa koko vuoden ajan ja sitten tulee gh ja mönkii esille silloin kun itselleen sopii. Väitän, että yksikään noista #64-naamaisista tepsuista ei tiennyt ennen MG:n ilmaveiviä kuka Granlund edes on. No mutta onko sillä sitten merkitystä? Toisaalta on, toisaalta ei.

Tässä pitäisi nyt erottaa jääkiekon fanittaminen ja henkilön fanittaminen. 99% näistä typsyköistä viis veisaa jääkiekosta, he fanittavat Mikael Granlundia, koska tämä on niin ihqu ja söpö. Tämä on tyypillinen ilmiö teinityttömaailmassa. Mediassa hehkutetaan kuvien kanssa jotain menestyvää, puhdasnaamaista nuorukaista ja yhtäkkiä kaikki tsirkut ovat ihan sekaisin ja haaveilevat hänestä. Aloitekykyisimmät pyrkivät tekemään itsensä tykö hinnalla millä hyvänsä, mutta hehän ovat jo golddiggereita.

Gloryhunttaus on mielestäni sitä, että fanittaa aina voittavaa joukkuetta, kohde vaihtuu aina jengien menestyksen mukaan ja on ilmiönä ärsyttävä. MG:tä fanittavat tytöt lähinnä aiheuttavat hymähdyksen.

 

[Wilson-]

Itseäni vituttaa ihmiset jotka heti menestyksen aikana alkavat leikkiä die-hard fania. Esimerkikisi Hifkin voittaessa mestaruuden näitä tapauksia oli todella paljon. Jopa ihmiset jotka oikeasti kannattivat hifkiä ja seurasivat pelejä vetivät fanituksen ihan uudelle tasolle. Nyt en puhu mestaruusjuhlinnasta vaan siitä, että muuten ollaan aseteella "toivottavasti se hifk nyt voittaa, mutta loppupeleissä ihan sama", mutta mestaruuden tullen ollaan fanipaidat päällä ja hehkutetaan joukkuetta joka puolella.

Itsekin seuraan jalkapalloa jääkiekon ohella ja minulla on oma suosikkijoukkue siinä, mutta en menestyksen tullen ala harrastamaan mitää ylenpalttista hypetystä. Olen vain helvetin tyytyväinen.

Suomen mestaruuden yhteydessä on mielestäni täysin naurettavaa alkaa edes puhumaan mistään glory huntereista. Mestaruus on koko kansan juhla ja sen juhliminen ja hehkuttaminen on ihan ok vaikka ei lätkää pahemmin seuraisikaan. Kunhan on suomalainen.

 

[Kulminaatiopistelijä]

Ainoa todella rasittava suomalainen GH-ilmö oli käsittämätön Jokeri-buumi ysärin alussa. Ei pysty ymmärtämään, että miksi pitkin Suomea yhtä helsinkiläistä joukkuetta alettiin yhtäkkiä niin kiimassa kannattamaan ja monet saman luokan pojat hylkäsivät entiset suosikkinsa KalPat, Ilvekset, divarijengit jne. suunnilleen yhdessä yössä. Mitä niin ihmeellistä siinä muka oli, eihän Tepsin triplamestaruuskaan 1989-1991 herättänyt mitään massiivisia fanilaumoja ainakaan Itä-Suomessa.

Jokereita fanitettiin sankaritarinana. Yhtä-äkkiä se nousi ryysyistä rikkauteen. Teemu Selänne oli Granlundin tapainen sankari. Media työnsi joukkuetta esille kattavammin kuin koskaan ennen, sillä tv-tarjonta lisääntyi huomattavasti. Helsinkiläisjoukkue oli tietysti valtaosin pääkaupunkiseudulle sijoittuvan median kannalta suurimman huomion kohde, joten siellä Itä-Suomessakin iltapäivälehdet kertoivat isoin kirjaimin Jokereiden urotöistä. Tähän kelkkaan oli siten helppo lähteä. Ehkä myös maajoukkueen entistä parempi menestys ja kisojen tiiviimpi seuranta synnyttivät hurmosta, joka vain etsi kohdettaan.

Ja mitä kysymykseen tulee, niin tehkää te muut mitä haluatte. Niin minäkin teen.

 

[#71]

Kyllähän se tavallaan vituttaa, kun on itse seurannut IFK:ta ihan pikkuskidistä ja saanut monesti lähteä hallilta ihan raunioina. Sitten mestaruuden tullessa mestaruusbileissä pyörii jengiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko seurasta tai edes lajista. Ja ollaan niin kovia faneja että.

Suomen voittaessa tuo ei niin paljon ottanut päähän, olihan kyseessä kuitenkin kaikkien yhteinen kotimaa, eikä jääkiekon suosion -hetkellinen- nousu ole kuin hyvä asia. Rahaa seurojen ja liiton kassaan.

 

[Muhkea]

Ihan sama, menestyksen hetkellä niitä tulee, enkä jaksa vittuuntua niistä sen kummemmin. Ehkä joku "gloryhuntereista" sitten sattuukin innostumaan lätkästä ja seuraa myös tulevinakin vuosina tiiviisti lajia.

 

[ernestipotsi]

Siis periaatteessa on ihan hyvä, että HIFK saa/sai uusia faneja mestaruuden myötä, koska faniutta tarvitaan ja uusia faneja pitää tulla koska vanhoja aina poistuu. Toki se vitutti että heti mestaruuden jälkeen kaapista heräsi "vannoutuneita HIFK-faneja". Niitä samoja faneja, jotka eivät halunneet lähteä puolta vuotta aikaisemmin syksyiseen runkosarjan HPK-matsiin.
HIFK:n suosio tottakai tulee nousemaan ainakin hetkellisesti ja syksyllä matseissa näkyy jos jonkinlaista tyyppiä, mutta vasta aikaisintaan vuoden päästä voidaan varmemmin erottaa mestaruuden tuomat oikeat fanit gloryhuntereista. (Oikea fani on ja pysyy, GH pysyy vain lyhyen aikaa)

MJ-toiminta torihärdelleineen menee jo myötähäpeän puolelle.

 

[motamoro]

Kyllähän se tavallaan vituttaa, kun on itse seurannut IFK:ta ihan pikkuskidistä ja saanut monesti lähteä hallilta ihan raunioina. Sitten mestaruuden tullessa mestaruusbileissä pyörii jengiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko seurasta tai edes lajista. Ja ollaan niin kovia faneja että.

Tässä viestissä ollaan asian ytimessä.

Mietin vain, että mikä ajaa ihmisen tällaiseen toimintaan, imagon nostatus? Pääsee useammin ryyppäämään? Maajoukkueen yhteydessä homma kasvattaa vain mittasuhteitaan, eihän se mitenkään eroa siitä jos joku helsinkiläinen ei-jääkiekkoa-seuraava lähtee IFK:n mestaruuden (olisi lähtenyt myös Jokereiden) myötä käymään mestaruusjuhlissa ja vuoden -98 mestaruuslippis päällä kuin siinä, että samainen henkilö lähtee maailmanmestaruutta juhlimaan torille. Facebookissa homma korostui vielä, kun tiedän satavarmasti, että suurin osa "nyt lähdetään juhlimaan maailmanmestaruutta" statuksia kirjoittelevasta porukasta ei normaaliolosuhteissa edes kusisi jäähallia kohti.

Sitten on vielä oma lukunsa nämä "myötätuulifanit", on olevinaan oma joukkue jota kannattaa, mutta tekee sitä vain silloin kun menee hyvin. Ei huonoina aikoina edes kehtaa myöntää kannattavansa esim. TPS:ää (viime vuonna mestaruutta torilla ja kauden aikana 2 runkosarjapeliä + 6 playoffottelua), tänä vuonna 1 peli hallilla, kauden avaus, luultavasti ei olisi paljoa liikuttanut vaikka seura olisi pudonnut Mestikseen. Erona gloryhunttaajiin, ettei sentään hypätä toisen seuran matkaan.

 

[Deko]

Kyllähän se tavallaan vituttaa, kun on itse seurannut IFK:ta ihan pikkuskidistä ja saanut monesti lähteä hallilta ihan raunioina. Sitten mestaruuden tullessa mestaruusbileissä pyörii jengiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko seurasta tai edes lajista. Ja ollaan niin kovia faneja että.

IEhkä joku "gloryhuntereista" sitten sattuukin innostumaan lätkästä ja seuraa myös tulevinakin vuosina tiiviisti lajia.

Tiivistin keskustelun annin mielestäni kahteen tärkeimpään pointtiin, jotka liittyvät myös minuun. Jokerikannatukseni alkoi omalla tavallaan gloryhunttauksena vuonna 02 kun olin 6-vuotias. Jokerit pelasi finaaleissa ja hävisi ensimmäisen pelin, ja koska en ole koskaan ollut mitenkään kummoinen liikunnassa/urheilussa, päätin sympata häviäjää ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Kuitenkin olen tässä vuosien varrella lukuisten hyvien hetkien lisäksi itkenyt monet itkut ja pettynyt pahasti useamman kerran. Juuri näiden vaikeuksien takia uskon, että kun kauan odotettu mestaruus aikanaan tulee, niin se iskee kuin miljoona volttia. Sitä tunnetta en usko finaalisarjassa Jokereita "kannattamaan" alkavan läheskään saavuttavan ja se riittää ainakin jollain tasolla minulle.

Suomalainen menestyshulluus nosti jälleen tänä keväänä rumaa päätään, kun kaikki olivat ainakin hetken kovia lätkäfaneja, mutta jälleen syksyllä innokaasti jääkiekkoa seuraavia katsotaan kieroon.

 

[Kirjoittelija]

Ei vituta glory-hunterit. Olen sellainen itsekin. Käyn katsomassa runkosarjan aikana ehkä 3-4 Ipan peliä (olen yleensä pelien aikaan töissä), sekä mahdollisesti pleijareita/karsintoja. Jos Ilves sattuisi joskus vielä olemaan menestyvä joukkue, niin kävisin varmaan 5-6 runkosarjamatsissa ja pleijareita varten voisi koittaa ottaa vaikka vapaata. Viime vuosina noissa pleijareissa on tullut yleensä katsastettua se eka kotipeli, jonka jälkeen yleensä ollaan voitoin 0-2 häviöllä ja sarja on taputeltu.

Enkä minä näe tässä edes mitään pahaa. Viihdebisnestähän tuo SM-liiga on, eikä minulla ole nähdäkseni mitään varsinaista velvollisuutta maksaa tuotteesta, joka ei ole kymmeneen vuoteen ollut kunnossa.

Nuorempana ehkä itseäkin olisi vituttanut nuo leijonien kullista hullaantuneet tyypit, jotka eivät kiekosta mitään tajua. Tällä iällä oikeastaan enemmän ärsyttävät jo nämä besser-wisserit, jotka vetävät pikkutyttöjen vilpittömästä riemusta herneet nenäänsä.

edit.

Seurajoukkue-gloryhuntereissa ongelmana on se, että he eivät tule hallille pimeänä syysiltana käveltyään ensiksi kymmenen kilometriä loskasateessa, eli he eivät tuo rahaa seuroille. Silti he käyttäytyvät mestaruuden ratkettua kuin olisivat omistaneet kausikortin samalle paikalle jo kymmenen vuoden ajan.

Itsehän omistin kyllä Ilveksen kausikortin yhdeksän kautta putkeen vuosina 1989-1998. Pitänee käydä porukoilla katsomassa, josko nuo kortit olisivat vielä tallella. Niitä on hyvä sitten esitellä nuorisolle rollaattoria Keskustorilla työnnellessään ja todistaa näin uskottavuutensa Ilveksen miehenä, jos siellä joskus vuonna 2060 päästään juhlimaan Ipan seuraavaa mestaruutta ;)

 

[MAKE #89]

Vähän sekä että ilmiö mielestäni. Toki esim. finaaleissa saattaisi vituttaa ihan huolella, jos monivuotisena kausikorttilaisena jäisi ilman lippuja jonkin GH-ryntäyksen vuoksi. Näin ei kuitenkaan ole vielä koskaan käynyt. Samalla ketuttaa lähinnä seuran puolesta, kun moni takki kääntyy vaikeina aikoina, eikä sitä TPS-henkisyyttä sitten enää löydy. Enemmän se on kuitenkin ylpeyttä siitä, että itse jaksaa kannustaa kuin katkeruutta siitä, että toiset hylkäävät. Kyllähän se vähän huvittaa kun menestyksen myötä kaikki ovat henkeen ja vereen Seuran ihmisiä.

Toisaalta olisi varsin tylsää, jos menestyksen hetkellä halli olisi edelleen puolillaan ja minkäänlaista buumia ei syntyisi. Mielummin kannatan GH-porukan kanssa täydessä hallissa kuin tosifanien kanssa puolityhjässä hallissa.

 

[Diablo]

Vaasassa tämän GH-ilmiön huomasi taas varsin hyvin tänä keväänä. Miksei jo finaaleissakin, mutta viimeistään kun Pelicansia vastaan päästiin tahkoamaan. Halukkaita olisi halliin ollut moninkerroin mitä on kapasiteettia, mutta ei pahemmin näitä esimerkiksi maakunnasta tulleita naamoja näkynyt hallilla runkosarjan aikana.

En nyt tiedä vituttaako tämä ilmiö, mutta kyllähän se näin joukkuetta erittäin aktiivisesti seuraavana ja kaikki (koti)pelit paikan päältä katsovana fanina nakertaa, kun on erittäin kovan työn ja tuskan takana saada ratkaisupeleihin minkäännäköistä lippua, kun sielä menee liput netin kautta ja ties mistä, sellaisille tyypeille, jotka eivät varmaan osaa nimeltä edes paria kolmea Sportin pelaajaa.

Maajoukkueen menestyksen myötä tämä ilmiö on kyllä jotenkin vielä niin paljon moninkertaisempi. Jotenkin hymyilyttää kun vaikkapa pääasiasta yksinomaan futista seuraavista kavereista yhtäkkiä on niin moni, niin moni, hirveitä hardcore lätkäfaneja ja experttejä, ja hehkuttavat menestystä niin maan p*rkeleesti.

Nojoo, mutta nämä kaikki taitavat olla lajin ja kannattamansa seuran kannalta kuitenkin vain hyväksi. Pakkohan se on myöntää. Eikä tämä nyt niin suuresti nakerra, mitä kirjoituksestani voi ehkä ymmärtää. Pakkohan tähän hyvään ketjunavaukseen oli tarttua.

 

[_Kuusyks]

Melko säälittävää on myös se, että korostetaan omaa hardcore fanitaustaa ja sitten haukutaan muita, jotka eivät ole niin tosifaneja. Mitä sitten vaikka finaalipeleihin tulee moninverroin runkosarjaan nähden? Eiköhän se ole selvä asia, että finaalit kiinnostaa ihan eri tavalla ja voi nähdä kun se oma joukkue saavuttaa jotakin (se on oma joukkue, vaikka ei olisikaan se HC-fani"). Ja mitä helvetin väliä vaikka mestaruusjuhlissa pyörii faneja jotka ovat katsoneet pelkät playoffit ja runkosarjasta pelkästään urheiluruudun välähdykset. Jos mestaruus oikeasti koskettaa niin eikö saisi juhlia koska ei ole tarpeeksi kärsinyt joukkueen puolesta kävellessä hallille kaatosateessa ja vittuuntunut katkerasta tappiosta? Itse soisin tuon voittamisen ilon ihan kaikille, joille se oikeasti merkitsee.

Tietenkään en arvosta heitä, jotka vaihtavat suosikkijoukkuettaan menestyksen mukaan. Mutta yhtä paljon ihmetyttää tämmönen toiminta. Jääkiekko on kaikille.

 

[JMA]

Sinällään hauskaa, että juuri tutzba avasi ketjun TPS:n glory hunttauksesta.

JYPin mestaruudessahan oli se hieno asia, että jokainen Jyväskyläläinen on hardcore JYP-Fani ja kaikki muut vihaavat seuraa joten kukaan ei liiemmin päässyt glory hunttaamaan.

Opin muuten myös, että glory hunter kirjoitetaan erikseen. Kait.

 

[Fernando]

Glory huntingissa on kaksi puolta, ensinnäkin seura saa uusia faneja, mutta samalla osa näistä uusista faneista on mukana vain sen sekunnin ajan kun se seura on kovassa huudossa.

 

[Keltainen Jaffa]

Melko säälittävää on myös se, että korostetaan omaa hardcore fanitaustaa ja sitten haukutaan muita, jotka eivät ole niin tosifaneja.

Tällaista glory hunttausta nähtiin massoittain myös silloin, kun Suomi pääsi finaaliin, ja se ryöstäytyi käsistä, kun tuli kultaa. Mikään ei voi olla ärsyttävämpää, kuin fanipoika joka sanoo ensin: "Olin oikeassa! Tunnistin Jukka Jalosen maailman parhaaksi jo HPK-aikoina!" ja vasta sitten onnittelee Suomea kullasta.

Saahan sitä olla onnellinen ja kiljua kimeästi, kun oma lempijoukkue voittaa, mutta pakko samalla on itseään korostaa?

 

[Kirjoittelija]

En nyt tiedä vituttaako tämä ilmiö, mutta kyllähän se näin joukkuetta erittäin aktiivisesti seuraavana ja kaikki (koti)pelit paikan päältä katsovana fanina nakertaa, kun on erittäin kovan työn ja tuskan takana saada ratkaisupeleihin minkäännäköistä lippua, kun sielä menee liput netin kautta ja ties mistä, sellaisille tyypeille, jotka eivät varmaan osaa nimeltä edes paria kolmea Sportin pelaajaa.

Tätä systeemiä kutsutaan markkinataloudeksi, ja tämä kyllä käsittääkseni voittaa mennen tullen kaikki muut kokeillut talousjärjestelmät. Sellaista peliä ei varmasti ole maailmassa pelattukaan, johon ei rahalla olisi lippua saanut. En siis oikein usko, että lippu voi näin netin ja kännyköiden aikakaudella olla mitenkään ylimaallisen työn ja tuskan takana. Hallin edestäkin niitä varmasti saa ennen peliä.

 

[Kummeli]

Toisaalta se on hyvä, että kiekko kiinnostaa, mutta kyllä minua vituttaa glory-hunttaus. Tänä keväänä pahin on ollut juuri tuo Granlund -huuma, vain ja ainoastaan se ilmaveivimaalin takia. Mitään Mikeltä pois ottamatta, niin se hypetys on vaan mennyt ihan järjettömästi yli, niinkuin hän itsekin sanoi.

Sama juttu heti MM-kullan jälkeen jotkut kaverit, jotka eivät ole katsoneet koskaan jääkiekkoa, olivat keskustorilla keskellä yötä remuamassa. Mietin, että tuo on glory hunttausta, mutta mietin tarkemmin ja ajattelin, että ehkä se kulta on kovempi juttu niille, jotka eivät oikeasti katso mitään muuta kuin MM-kisojen mitalipelit (mikäli Suomi on mukana). Kun itse seuraa SM-liigaa ja NHL:ää koko kauden, niin yksi parin viikon turnaus ei oikein sytytä niin kovia fiiliksiä, kuin voisi kuvitella.

 

[Rocket Richard]

Sama juttu heti MM-kullan jälkeen jotkut kaverit, jotka eivät ole katsoneet koskaan jääkiekkoa, olivat keskustorilla keskellä yötä remuamassa. Mietin, että tuo on glory hunttausta, mutta mietin tarkemmin ja ajattelin, että ehkä se kulta on kovempi juttu niille, jotka eivät oikeasti katso mitään muuta kuin MM-kisojen mitalipelit (mikäli Suomi on mukana). Kun itse seuraa SM-liigaa ja NHL:ää koko kauden, niin yksi parin viikon turnaus ei oikein sytytä niin kovia fiiliksiä, kuin voisi kuvitella.

Tämä se minuakin vituttaa. Heti kullan ratkettua esim. metrossa oli varmasti 90% sellaisia ihmisiä, jotka eivät harmaana ja jo pimenevässä tammikuun illassa olisi menossa Nordikselle tai Jaffalaan. Eivät edes lähelle. Hypetyksen ja juhlinnan toki ymmärtää, mutta ärsyttää se silti. Itse sitä väijyy SM-liigat, Mestikset, Suomi-sarjat, Euroopan huippusarjat ja vielä NHL:n päälle. Nämä GH:t kuulivat vasta finaalissa ensimmäisen kerran nimen Magnus Pääjärvi ja ihmettelivät, onkohan kaverilla suomalaisia juuria. Perkele!

Eli itse kysymykseen taisi tulla jo vastattua. Tähän saa kuitenkin tottua, sillä Suomi on GH:n luvattu maa, eikä muuksi muutu. Onneksi meitä oikeita jääkiekon suurkuluttajiakin sentään on! Rakastan teitä kaikkia!

 

[Blackie]

Onko jääkiekon suosion nouseminen aina hieno asia? Vituttaako sinua 15-v. tytöt, jotka laulavat Miiiiikke Graaanlund, Mikke Granlund -laulua (sävel Viiille Peltonen, Ville Peltonen)? Onko sillä eroa, onko gh maajoukkueen vai seurajoukkueen hunttaaja?

No, ei vituta näin aikuisella iällä enää. Mukulana vitutti, kun Jokereiden kaltainen paskaseura nousi konkurssin partaalta HIFK-namusedän avustuksella mestariksi ja pikkutytöt huusi Teemua ja koulun pihalta rupesi löytymään yhtäkkiä Jokeri-faneja, vaikka Helsinki oli kaukana. Ei mitään paikallista eikä alueellista ylpeyttä ja se otti luonnon päälle pikku-Blackiella.

Nykyään sitä elämänkokemusta on kertynyt sen verran, ettei enää sen kummemmin jaksa tällaisia edes miettiä.

 

[kiljander]

mitä se keneltäkään on pois jos jengi haluaa juhlia jotain asiaa? Ei tää urheilu ja kannatus niin vakavaa ole. Keskustelu ylipäätään tällaisesta aiheesta on mielestäni lapsellisen ja naurettavan välimaastossa, mutta jos ongelmia haluaa luoda niin saahan niitä aikaiseksi.

 

[Diablo]

Sellaista peliä ei varmasti ole maailmassa pelattukaan, johon ei rahalla olisi lippua saanut. En siis oikein usko, että lippu voi näin netin ja kännyköiden aikakaudella olla mitenkään ylimaallisen työn ja tuskan takana. Hallin edestäkin niitä varmasti saa ennen peliä.

Netti lipunmyynti oli aivan tukossa. Ehkä jokusen kymmentä prosenttia halukkaista onnistui saamaan lipun netin kautta. Hallilta sai lipun, jos pystyi irtaantumaan töistä ja menemään jonottamaan lippua tunteja ennen matsin alkua. Väitän tuntevani kaikki parhaat keinot ja niksit, että miten ja koska saada lippuja Sportin peleihin, mutta h*lvetin vaikeaa se noissa viimeisissä peleissä oli.

Esimerkiksi noihin peleihin oli aivan eri asia saada lippua, kuin vaikkapa Ipan yhteenkään peliin viime kaudella, joihin sai toki aina lipun ja sen suurempia jonottolematta.

Toki voi kuitata ja sanoa, että voihan sinne mennä jokaiseen peliin jonottamaan lippuluukulle aamusalla tunteja ennen pelejä ja ottaa töistä vapaata, jos on kunnon HC-fani...

 

[saster]

Tähän ketjuun on pakko avautua. Nämä hunterit kyllä risovat yleensä ja risovatkin kunnolla. Itselle, niin kuin varmasti monelle muullekkin Jatkoajassa kirjoittaville urheilu on erittäin suuri asia ja siihen kuuluu suurena osana myös fanitus. Oma ajatusmaailma fanittamisen suhteen on, että "on vain yksi". En voisi kuvitella hamuavani montaa fanitettavaa joukkuetta samasta sarjasta tai samasta lajista, jossa joukkueet saattaisivat edes jollain todennäköisyydellä kohdata toisessa kilpailussa, vaikka pelaavat yleisesti eri sarjassa/maassa. On vain se yksi joka on nyt ja aina. Tähän ajattelumalliin nuo seuraa vaihtavat fanit eivät saa muuta kuin halveksuntaa. Nämä Barca - ja City-ilmiöt ovat kaikista tuskaisempia, mutta täytyy todeta heti perään, että olen iloinen vuosikymmeniä Cityä kannustaneiden ihmisten puolesta. Paskaa on tullut ja paljon, mutta nyt alkaa olemaan valoisaa jo jossain muuallakin, kuin siellä loputtoman pitkän tunnelin päässä.

Tässä ketjussa on nostettu esiin se seikka, että miksi HC-fanien pitää nostaa itsensä jalustalle, jos oma seura voittaa jotain suurta. Mikäli Montreal veisi Cupin, niin juhlisin aivan helvetisti, mutta en niinkään lähtisi omaa Habs-fanihistoriaa hehkuttamaan, mutta jos ja toivottavasti kun Liverpool tulee lähivuosina kannuja nostelemaan, niin annan kuulua ja kauas. Voi pojat sitä naljailun määrää tässä männä vuosina, kun Pool ei ole pärjännyt... Itsellehän nuo vastoinkäymiset ovat tuoneet seuraa vain enemmän ja enemmän lähemmäksi ja tuo rakkaus on vahvistunut. Miksi sitten kerron tätä tarinaa? Kerron siksi, koska haluan jotai perusteluja sille, miksi glory hunterit ovat sieltä syvältä ja täytyy nostaa vielä esiin kysymys, että miksi ihmisen pitää juhlia jotain asiaa niin sairaasti, vaikka se ei käytännössä ole niin tärkeä? Kun katsoi noita kuvia Helsingistä 6-1-voiton jälkeen, niin kyllähän se siltä näytti, että jääkiekko oli osalle elämää suurempi ja MG Jumalasta seuraava, ylöspäin. Näinhän se ei noillakaan kavereilla mene. Toisaalta tulisiko minusta GH, jos juhlisin esim. Suomen EM-mitallia lentopallossa? Toki en tekisi sitä tossa mittakaavassa, mutta olisin kumminkin erittäin iloinen, vaikka laji ei allekirjoittanutta kiinnostakkaan. Pitäisikö minun olla vain samanlainen juro lajia kohtaan myös menestyksen hetkellä, kuin nyt?

Tähän loppuun on vielä todettava, että nuo lukuisat jääkiekosta mitään ymmärtävät hehkuttajat saivat ajoittan myös meikäläisen melkeimpä katkeraksi. Aivan kuin olisit omin käsin puurtanut uuden talon valmiiksi ja hakannut verisin sormin naulaa lankkuun ja oma emäntä esittelee tuttaville kuinka te yhdessä teitte sen. Tuo emäntä oli se, joka valitsi vain pohjapiirustuksen ja kävi raksalla vain aloituspäivänä ja viimeisellä viikolla. Kokonaiskuva on kumminkin toinen. Mikko Koivun sanojen tapaan, tämä oli koko Suomen voitto.

 

[Jj]

Kyllähän ne hieman harmittavat, vähän kuin lempibändi jota on alusta asti tukenut ja suosion kasvaessa tulee jotain "näil oli se yksi piisi radiossa" -tyyppejä hölöttämään keikalle omiaan. No, plussaa tietty se että esim. seura saanee GH:lta hyvinkin oheismyynnistä rahaa kun pitää olla mestaruuslippistä ja viiriä sun muuta. Ja toki joukkueesta saa innostua mitä kautta tahansa, mutta yhtä nopeasti nuo katoavat kuin mahdollinen menestyskin ja harmitus sen mukana.

2010 suomenmestaruusjuhlissa satunnaisesti peleissä käyvä ystäväni onnitteli kun "teillehän se on isompi juttu jotka olette sitkeästi käyneet hallilla kaikki nämä konttauksen vuodet". Tiedä sitten saako siitä enemmän kuin vain rusinat pullasta ottamalla, mutta voisin kyllä kuvitella niin. Sen verran tohkeissani muistan olleeni ettei sellaista kiimaa saa päälle parin viikon lämmittelyllä.

Edit: Niin joo, huntterien lisäksi varsinkin facebookissa minulla on useita tuttuja jotka ovat pikemminkin Glory Heittereitä. Penkkiurheilu, saati sitten niinkin junttimainen laji kuin lätkä on täysin vastenmielistä ja se piti ilmoittaa kovaan ääneen, mieluiten vielä niin että postaamaalla mitä -muuta- teki silloin kun Suomi voitti.