Niin, jalkapallossa muiden maajoukkueiden fanaattinen kannatus on kummallinen juttu. Juontaa juurensa varmasti kauas lapsuuteen, kun Suomesta ja jalkapallosta ei voinut puhua yhtäaikaa. Mutta, kun jalkapalloa harrasti ja oli suorastaan pakko päästä kannustamaan jotakin, niin olihan se valittava.
Valinta on aikoinaan osunut Saksan kohdalle, ei voi mitään, vaikka nykyään Saksan futis on vähän mitä on ja viime MM-kisat suorastaan karmeat, mutta vielä täältä noustaan. Suosikkia ei kuitenkaan vaihdeta, ei muotioikkujen eikä menestyksen mukaan, se on varmaa.
"Sergei_Krivokrasov: Olen aina halveksinut omalla maaliviivalla kikkailevia rasvaisia latinopalloilijoita ja vannonut baijerilaisen tehokkuuden nimiin. Jawohl!!"
Voiko tuota enää täsmällisemmin sanoa. Pannaan Italia vielä samaan kasaan ni alkaa olla valmista.
Tehokkaan jalkapallon ystävänä voisi myös Hollanti olla suosikki, mutta siitä on tullut oikeastaan anti-suosikki, kun se oli Saksan pahin vastustaja silloin jalkapallon katseluni alkuaikoina, totaalijalkapallon kulta-aikaan. Viimeinen niitti oli se, kun Rijkaard sylkäisi Völleriä. Pärkkele, jos tämä poika olisi ollut katsomossa silloin, niin istuisin vieläkin Mexicolaisessa vankilassa miestaposta. Vai Italialaisessa? Kun ei muista, viha synkentää aistit.
Vähän sama laulu pätee Argentiinaan ja samasta syystä, tosin 80-luvulta. Ja se Maradonan kekkuli, se käsimaali; aaarrgghh:mad:
Näissä kisoissa toivon myös Portugalin saavan menestystä ja myös Espanjan vihdoin karistavan sen peikon harteiltaan. Lisäksi saamme taas todistaa, kuinka Afrikkalaiset joukkueet ovat kuin hurmiossa alkusarjassa, mutta putoavat kaikki pois ennen välieriä, kun pää ei kestä. Menee vielä pitkään ennenkuin afrikkalainen joukkue voittaa mm-kultaa, vaikka taidot toki ovat kohdallaan. Se tiukka puristus, yhteispeli ja puolustuksen kautta lähtevä pelityyli ja koko mentaliteetti ei vain kuulu heidän luontoonsa. Ehkä sitten, kun käytännössä koko joukkue on Euroopassa pelaavia pelaajia, jotka ovat oppineet uuden pelikulttuurin.