Mika Waltarin kaksiosainen suurteos Mikael Karwajalka/Mikael Hakim. Ei ole yhtä tunnettu kuin klassikko Sinuhe Egyptiläinen, mutta ainakin minuun tämä Waltarin teos kolahti.
Suurteos kertoo 1500-luvun alussa syntyneestä suomalaispojasta Mikaelista, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyi lopulta Turkin sulttaanin Selimin hoviin korkeaan asemaan. Tähän väliin mahtui kaikenlaisia seikkailuja joka puolella Eurooppaa, ja välillä myös Pohjois-Afrikkaa.
Mikael jäi nuorena orvoksi, kun hänen äitinsä käveli veteen Mikaelin ollessa vain pieni vauva. Isästä ei ollut tietoa. Isovanhemmat ottivat Mikaelin kasvatettavakseen, mutta Suomen rannikkoa terrorisoineet tanskalaiset surmasivat heidät, ja Mikael-parka jäi kokonaan orvoksi.
Vanha-piika Pirjo Karwajalka otti Mikaelin kasvatikseen, ja hänen hoteissaan Mikael kasvoi teini-ikään. Mikael osoittautui nopeaoppikseksi ja älykkääksi pojaksi, ja tämän ansiosta hän pääsi kirkon teinikouluun oppilaaksi.
Mikaelin onnistui kuitenkin siinä määrin, tosin omaa viattomuuttaan, sotkeutua valtapolitiikan kiemuroihin, että häntä uhkasi hirttoköysi Suomessa. Niinpä Mikael karkasi Eurooppaan yhdessä ystävänsä Antti Tykinvalajan kanssa, joka oli pelastanut Mikaelin hengen ja tulisi pelastamaan useamman kerran myöhemminkin.
Euroopassa Mikael opiskeli Pariisin yliopistossa eri tieteitä, mutta lopulta olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Saksaan. Saksassa Mikael jöutui rosvojoukon ryöstön uhriksi, ja hänet jätettiin makaamaan henkihieverissään metsään. Sieltä hänet lysi Mikaelia kymmenen vuotta vanhempi, kolmikymppinen vanhapiika Barbara, joka hoivasi Mikaelin kuntoon ja samalla rakastui tähän.
Barbara ja Mikael menivät naimisiin, ja elivät onnellista mutta niukkaa elämää vuoden verran. Inkvisitio kuitenkin poltti Barbaran roviolla noitana Barbaran ollessa kuitenkin syytön noituuteen, ja Mikael joutui aloittamaan kaiken alusta.
1500-luvun alussa uskonpuhdistuksen tuulet levisivät läpi Saksanmaan. Martti Luther oli vasta iskenyt teesinsä kirkon oveen, ja Lutherilla oli Saksassa paljon suosijoita ja kannattajia. Katolisen kirkon uskollinen poika Mikaelkin sai Lutherin uskosta uusia vaikutteita.
Mikael joutui mukaan talonpoikien sotaan ruhtinaita ja vaaliherroja vastaan. Luther tukijoineen asettui kuitenkin ruhtinaiden ja vaaliherrojen puolelle, ja talonpoikaiskapina kukistettiin Saksassa verisesti. Mikael kuitenkin säilytti henkensä verilöylyssä onnensa ja Antin ansiosta, johon Mikael oli törmännyt sattumalta taistelun tiimellyksessä. Antti oli pestautunut ruhtinaiden ja vaaliherrojen sotaväkeen.
Myöhemmin Mikael ja Antti osallistuivat myös Rooman sotaretkeen yhdessä saksalaisten ja espanjalaisten sotajoukkojen kanssa, ja kokivat Rooman hävityksen ja osallistuivat toki itsekin siihen. Roomassa Mikael sairastui kauheaan ruttotautiin, mutta selvisi siitä elossa taas Antin ansiosta.
Mikael ja Antti katuivat syntejään Roomassa siinä määrin, että päättivät lähteä pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin sovittaakseen raskaat syntinsä Rooman hävityksessä. Matkalla kohtalo puuttui jälleen tapahtumien kulkuun, ja Mikael sai käsiinsä kuolleen postinkantajan käsistä kirjeen, josta kävi ilmi Ranskan kuninkaan salaliitto keisaria vastaan. Mikaelin ja Antin hurskas pyhiinvaellusmatka katkesi siihen, ja miehet päättivät hyötyvänsä kohtaamastaan onnesta paljamalla keisarille salaliiton. Mitään onnea tästä ei kaveruksille kuitenkaan siunaantunut, vaan rahansa menettäneinä ja katkerina miehet joutuivat palaamaan takaisin Italiaan.
Vahingosta viisastuneina Mikael ja Antti päättivät jatkaa pyhiinvaellusmatkaansa Pyhään maahan, mutta jälleen kohtalolla oli toiset suunnitelmat kaverusten varalle. Islamin uskoa tunnustavat merirosvot hyökkäsivät Mikaelin ja Antin laivan kimppuun kapteeni Torgutin johdolla, ryöstivät laivan ja tappoivat suurimman osan laivan väestä. Kuin ihmeen kaupalla Mikael ja Antti säilyttivät jälleen henkensä, tosin se vaati heiltä kristillisen uskonsa kieltämistä ja turbaanin ottamista.
Näin Mikael Karwajalasta tuli islamilainen orja-Mikael, ja Antti Tykinvalajasta tuli islamin uskoa tunnustava painija Artan. Antilla näet oli harvinaiset voimat, jotka olivat pelastaneet sekä Mikaelin että Antin hengen useamman kerran.
Kaverukset joutuivat Pohjois-Afrikassa sijaitsevaan Algierin kaupunkiin orjaksi eräälle rohdoskauppiaalle. Laivassa Mikael oli tutustunut italialaiseen tyttöön Giuliaan, ja he rakastuivat toisiinsa. Giulia joutui myös orjattareksi samaan paikkaan.
Muslimimaailmassa eläessään Mikael tuli huomaamaan, että muslimien hallinto oli monessa mielessä inhimillisempää ja elämä parempaa kuin kristillisessä sotien ja myllerrysten runtelemassa Euroopassa, jossa kirkko, herrat ja ruhtinaat tekivät rahvaan elämästä sietämätöntä kohtuuttoman verotuksen avulla. Islamilaisessa maailmassa vallitsivat edistyneemmät lait ja ihmisten välillä suurempi tasa-arvo kuin kristillisessä maailmassa. Tämä oli Mikaelille suuri yllätys, sillä olihan Pyhä kirkko aina opettanut, että islamin uskoiset olivat sivistymättömiä raakalaisia.
Mikaelia, Anttia ja Giuliaa kohdeltiin orjina hyvin. Mikael ja Giulia menivät myös naimisiin. Giuliasta kuitenkin alkoi paljastua vähitellen vähemmän miellyttäviä piirteitä. Tyttö oli loputtoman kunnianhimoinen ja rahanahne, ja Mikael tunsi itsensä riittämättömäksi yrittäessään tyydyttään Giulian loputtomia vaatimusia.
Mikaelia kohtasi kuitenkin onnenpotku, kun hän kohtalon oikun vuoksi pääsi koko valtavan Osmanien valtakunnan sulttaanin hoviin orjaksi. Tekijät, jotka tähän johtivat ovat liian pitkiä tässä selitettäväksi.
Tähän vaiheeseen olen ehtinyt lukiessani tätä Waltarin suurteosta. Suosittelen kirjaa kaikille. Waltarin tyyli kirjoittaa on humoristinen, mutta samalla realistinen. Waltarilla on valtavat tiedot historiasta, ja hänen kirjojaan lukemalla oppii samalla historiasta, koska kirjojen tapahtumat perustuvat historian tapahtumiin.
