Mitä kirjaa suosittelet?

[Snakster]

Suosittelen Harri Tapperin omaelämäkerrallista Missä kurkien aura on -kirjaa. Loistavaa tekstiä ja hienoja huomioita elämän varrelta.

 

[fullkelson]

Pietiläinen, Kyösti & Petri: Legioonalainen Peters
Lehtonen, Harry: Valmis tuskaan ja kuolemaan

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti Mäkkäri67
Tällä hetkellä viimeiset sivut menossa Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomesta. Loistava kuvaus 70-luvun nuoren elämästä.

Minäkin pidin tästä kirjasta paljon. Ihan kaiholla rupesin kaipaamaan omia Magyarin makuisia angstisia teinivuosiani kun kirjaa luin, olivat ne vaan aikoja ne. Rinnakkaisteoksena toimiva levykin lukeutuu mielestäni Kaukon parhaimistoon.

Eivät Röyhkän kirjat loppujen lopuksi mitään elämää suurempaa proosa ole, mutta kerronta on äärimmäisen sujuvaa. Teksti on helppolukuista ja tarinat on helppo visualisoida omassa päässään.

Aloitin juuri eilen Kaukon novellikokoelman Faust ja muita kertomuksia. Ainakin kirjan ensimmäinen virkamiehen mielenkiintoisista elämänkäänteistä kertova novelli oli mainio. Vaikuttaa lupaavalta.

Röyhkän Finlandia-ehdokkaanakin olleesta Kaksi aurinkoa -kirjasta en nyt hirveästi tykännyt, vaikka kaikenlainen irstailu ja pimeiden voimien kanssa pelleileminen aina kiehtovaa onkin.

 

[Cosmo]

Da Vinci-koodi

Lähden tästä Goalle ja ajattelin ottaa moisen hittikirjan mukaan. Jotta voisin friikahdella oikein kunnolla, niin pitäisköhän mun tulostella jostain Da Vincin maalauksista jotain pikkukuvia mukaan? Kirjanmerkeiksi jne. Mona Lisa ja Last Supper kai tarvitaan, mitäs muita? Vai onko turhaa?

 

[Snakster]

Suosittelen perulaisen kirjailijan Manuel Scorzan kirjaa Liikkumaton tanssi . Erityisesti kannattaa tutustua, jos on yhtään kiinnostusta Etelä-Amerikkalaiseen vasemmistovehkeilyyn, sillä siitä kirjassa on kyse sekä vallankumouksen osin surkuhupaisasta suunnittelusta. Nussitaan siinä myös.

Vasemmistolaisista ajatuksistaan tunnettu Scorzahan oli pitkät pätkä maanpaossa ja on siinä mielessä itsekin aihettaan lähellä.

 

[grace]

Mika Waltarin "Neljä päivänlaskua" on aivan mahtava kirja Sinuhen luomisvaiheista. Suosittelen lämpimästi kaikille!

 

[grace]

Re: Da Vinci-koodi

Viestin lähetti Cosmo
Kirjanmerkeiksi jne. Mona Lisa ja Last Supper kai tarvitaan, mitäs muita? Vai onko turhaa?

Viimeisestä ehtoollisesta kannattaa tehdä kirjanmerkki jos siltä tuntuu. Onhan kirja hetkittäin todella viihdyttävä, mutta ei siitä kyllä saa suurta lukukokemusta mielestäni tekemälläkään.

 

[scholl]

Viime yönä luin Staffan Bruunin romaanin Pizza al-Quida. Se oli hauskaa luettavaa. Itse asiassa semihyvä kirja tollaiseksi kevyeksi viihteeksi. Ruotsalaiset lukijat varmaan ihmettelevät, että mitä kalja, jumalauta ja vittu tarkoittavat, mutta itse asiassa kirjassa oli kyllä vain yksi henkilö, joka näitä suomenkielisiä termejä viljeli.

 

[Johannes]

Ostin tänään Sun Tzun kirjan "sodankäynnin taito". Suosittelen kaikille jääkiekosta kiinnostuneille kirjan lukemista.
Sodankäynnin taito-kirjasta selviää esim. miksi Lukko löi HIFK:n ja miksi Lukko toisaalta ei pärjännyt Kärpille. Kirjassa otetaan myös kantaa tappeluihin jääkiekossa ja melkein kaikkiin muihinkin jään tapahtumiin, jos korvaa sanan sota, sanalla jääkiekko.

Raimo Summanen on ainakin lukenut Sun Tzunsa...

 

[Violaattori]

No en tiedä onko kukaan suositellut H.P Lovecraftin kirjoja, mutta teen sen nyt. Kaikki hänen Cthulhu-mytologia kirjansa ovat aivan mahtavia, esimerkkinä nyt vaikka "Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia", jossa on on monia tarinoita liittyen Cthulhu-uskontoon. Yliluonnilsta kauhua parhaimmillaan...

 

[koo]

Torgrim Eggen, norjalainen kirjailija ja kirjan nimi Sisustaja, kannattaa lukea.
En osaa sanoa oliko varsinaisesti hyvä kirja mutta aika erikoinen ja vähän sairas. Ensimmäiset 100 sivua oli aikas puuduttavaa. Nyt kuitenkin luettuani koko opuksen sanoisin, että se oli johdanto. Toki joku kirjoittaja olisi tuon kaiken saanut mahtumaan kolmeenkymmeneenkin sivuun, mutta hyvä, että en luovuttanut.
Kirja kertoo sisustajasta, ihan "pohköstä" miehestä mutta se ei ole mikään Avotakkajuttu vaan ihka oikea romaani, jossa on inhottava loppu.

Terveisin koo

 

[smasa]

Vuorikiipeilystä vähänkin kiinnostuneiden kannattaa lukea "Jäätäviin korkeuksiin", kirjoittajana Jon Krakauer. Uskomaton tositarina kiipeilyonnettomuudesta Mount Everestillä.

 

[Troy]

Re: Re: Da Vinci-koodi

Viestin lähetti grace
Viimeisestä ehtoollisesta kannattaa tehdä kirjanmerkki jos siltä tuntuu. Onhan kirja hetkittäin todella viihdyttävä, mutta ei siitä kyllä saa suurta lukukokemusta mielestäni tekemälläkään.

Onhan tuossa kirjassa heikkoutensa, mutta viihdyttävyydessä tosiaan huippuluokkaa. Ei kyllä tule aika pitkäksi tuota lukiessa. Jotkut sanoneet, että sisältää asiavirheitä tai aukkoja logiikassa ja juonessa, mutta minua ei tuollaiset pikkuasiat ainakaan vaivanneet. Oikein mukavaa luettavaa.

 

[Vaughan]

Murha Käpylässä

Taisipa täällä olla joku dekkariketjukin, mutta pistetään tänne, kun tämä on sopivasti käsillä. Kuitenkin sellaista tuoretta kotimaista kirjaa oli tarkoitus suositella kuin Murha Käpylässä, kirjoittanut Ata Hautamäki.

Kirja on tyyliltään lähinnä perinteinen murhamysteeri, vaikka takakannessa sitä kutsutaankin "jännnäriksi." Tapahtumapaikkana on 50-luvun Käpylä, ja ajankuva ja miljöö onkin aika suuressa roolissa. Henkilöhahmot ovat uskottavan oloisia oman aikansa suomalaisia miehiä ja naisia, eli sotaveteraaneja, leskiä, isättömiä lapsia jne. Huumoriakin löytyy muutamista osuvista repliikeistä, vaikka mitään Vares -hahmoja on turha etsiä.

Itse en ole kovin suuri dekkarifriikki, mitä nyt sen verran lukenut, että tiedän millaisesta genrestä on kyse. Siksi ehkä itselleni kiinnostavinta olikin ajankuvaus ja henkilöhahmot. Aasinsiltana jääkiekkoon toimikoon sivuosassa vilahtanut turkulainen Koivun perhe - sattumaako nimen valinta kirjailijalta?

 

[The Original Jags]

Väinö Linnan Täällä Pohjan Tähden alla.

Luin Linnan trilogian joskus 12-13 vuotiaana, mutta silloinen lapsen ymmärrykseni ei kyennyt tajuamaan kirjan sisältöä kuin osittain, joten otin työkseni lukea tämä teos uudelleen. Nyt on kaksi osaa kolmesta luettu.

Suosittelen teosta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen historiasta. Teos alkaa kuuluisilla sanoilla "alussa oli suo, kuokka ja Jussi". Pappilan torppari Jussi raivasi torpan Suomen korpeen 1880-luvulla, ja tästä alkoi tapahtumasarja, joka jatkuu aina Talvi- ja Jatkosotaan asti 1940-luvun puoliväliin.

Täällä Pohjan Tähden alla on Tuntemattoman sotilaan ohella eniten suomalaisten historiankäsityksiä muokannut kaunokirjallinen teos. Ainakaan se oli ensimmäinen valkoisesta historiankirjoituksesta huomattavalla tavalla poikennut teos, joka sai paljon julkisuutta ja lukijoita. Teos kuvaa Suomen muuttumista sääty-yhteiskunnasta kansalaisyhteiskunnaksi yhden perheen ja kyläyhteisön näkökulmasta, ja kaikkea sitä mitä näihin tapahtumiin liittyi. Mukana on myös surullinen, mutta realistinen kuvaus kansalaissodasta ja erityisesti Hennalan vankileiriltä, jonne Jussin poika, punapäällikkö Akseli joutui. Molemmat veljensä sodan jälkeisissä teloituksissa menettänyt Akseli pelastui lopulta leiriltä ja palasi kotiin Elinansa ja poikiensa luokse. Sodan aiheuttamaa traumaa pienen ihmisen näkökulmasta kuvaa hyvin se, että Akselin parikymppiset veljet teloituttivat oman kylän isännät.

Kirjan lukemalla ymmärtää myös paremmin, miksi kansalaissota syttyi. Luokkaerot kävivät liian jyrkiksi. Maatalouden ja viljelyksen kehittyessä isäntien ja maanomistajien hyvinvointi lisääntyi, mutta työväestön asema pysyi yhtä kurjana kuin ennenkin. Siinä missä isännillä oli entistä enemmän viljaa aitoissaan, saattoivat kurjimmat muonamiehet nääntyä nälkään raataessaan 12-tuntista työpäiväänsä viljapelloilla.

Omistajien ja köyhälistön välinen juopa syveni näin liian suureksi. Vuonna 1917 tapahtunut vallankumous Venäjällä ja samana vuonna Suomessa tapahtunut sosialisti-enemmistöisen eduskunnan hajottaminen laukaisivat tuhoisan tapahtumaketjun keväällä 1918, joka johti Suomen historian suurimpaan tragediaan. Punakaarteja alettiin aseistaa, ja omistajaluokka aseisti puolestaan omia suojeluskuntiaan. Aseellista yhteenottoa ei enää tässä vaiheessa voinut kukaan estää. Yhteenotto paisui lopulta valtavat mittasuhteet saaneeksi sisällissodaksi, jossa jopa joka 60. suomalainen menetti henkensä.

Sodan loppuvaiheita Linna kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti pentinkulmalaisten näkökulmasta. Punaisille omaisuuttaan pakkoluovuttaneet isännät kostivat saamansa kohtelun julmimmalla mahdollisella tavalla: renkejä, muonamiehiä ja torppareita teloitettiin ilman minkäänlaista armoa. Joukossa meni paljon viattomiakin, kuten vanha räätäli Aadolf Halme, joka ei eläessään ollut aseeseen tarttunut.

Vielä on siis kolmas osa lukematta, joka käsittelee 1920- ja 1930-lukujen Suomea ja sen hidasta kehittymistä kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiota. Kansalaissodan trauma näkyi edelleen, mutta porvariston ja vallasväen oli kuitenkin pakko pikkuhiljaa luopua monista entisistä etuoikeuksistaan. Sitä, mitä punainen kapina ei saavuttanut, saavutettiin vähitellen rauhanomaisin keinoin.

Linnan teos on erinomaisen koskettava historiaan pohjautuva kertomus yhden suvun vaiheista kolmen sukupolven aikana. Minusta jokaisen suomalaisen kannattaisi se lukea kunnolla alusta loppuun kerran elämässään.

 

[Evenuel]

Yritin katsella ketjua ylöspäin, mutta en löytänyt tätä:

Melissa P. Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa.

Itse en pystynyt lopettamaan kun kerran aloin lukemaan. Vierähtihän siinä kolmisen tuntia.
Tykkäsin. Vaikka se loppu hieman siirappinen olikin.

 

[Sistis]

Viestin lähetti The Original Jags

Suosittelen teosta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen historiasta. Teos alkaa kuuluisilla sanoilla "alussa oli suo, kuokka ja Jussi". Pappilan torppari Jussi raivasi torpan Suomen korpeen 1880-luvulla, ja tästä alkoi tapahtumasarja, joka jatkuu aina Talvi- ja Jatkosotaan asti 1940-luvun puoliväliin.

Oikeastaan tuota voisi suositella niillekin, jotka eivät ole hirveästi kiinnostuneita Suomen historiasta. Kirja on nimittäin todellakin loistava ja opettaa historiasta huomattavasti enemmän, kuin yksikään tylsä koulukirja.

Ensimmäinen osio voi tuntua vielä tylsältä, mutta kun toinen osa pääsee vauhtiin, alkaa tapahtua.

BTw, mielestäni tuo etenee jopa 50-luvun alkuun asti. No eipä sillä niin väliä...

 

[Aksu]

Tällä hetkellä menossa Jari Tervon Myyrä ja rinnalla Anthony Bourdainin Kobraa lautasella. Ensinmainittua en kommentoi ennen kuin homma on ohi. Eroaa sen verran paljon herran perinteisistä veijariromaaneista. Jälkimmäisestä taasen voi sanoa, ettei kiinnostavuudessaan ole lähelläkään Kitchen confidential-kirjaa. Se oli viihdyttävä, pelotteleva ja hauska vaikka ei ravintolamaailmasta paljon ymmärtäisikään, mutta tämä Kobraa lautasella sortuu tällaisen peruskokkailijan kannalta liialliseen fiilistelyyn ja ruokalajiluetteloihin yhdistettynä ylitsepursuaviin maisemakuvauksiin. Luenpa nyt kuitenkin, mutta pettymys.

 

[sweeney]

John O'Brienin Leaving Las Vegas

Aivan käsittämättömän mahtava teos... mykistävä suorastaan... alun nihilistisyyden jälkeen teos alkaa kiertää tuskaisissa maisemissaan ja loppua kohti muttuu ah, niin herkäksi rakkauden ylistykseksi... upea, haikea lopetus kruunaa kaiken sen kauneuden jonka kirjan aihealueesta voi kaivaa esiin.

 

[Snakster]

Tuli sitten luettua jo muutaman vuoden hyllyssä lojunut klassikko eli Boris Pasternakin Tohtori Zivago, jossa nimihenkilö pyörii etäisenä tarkkailijana maailmansodan ja vallankumouksen rattaissa menettäen mm. kaiken. Suosittelen.

 

[Stonecold]

Tällähetkellä luvussa Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita 1-2.

Mallia tiiliskivi, mutta ihan keponen lukea. Teoksesta selviä mytologian ja taruston lisäksi paljon historiallisia tapahtumia, erilaisten nykypäivän paikannimien, termien, sanojen ja sanontojen alkuperä sun muuta.

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&cat=tietokirjat&theme=Historia&isbn=951-0-18515-9

 

[hannes_ko]

Viestin lähetti Stonecold
Tällähetkellä luvussa Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita 1-2.

Mallia tiiliskivi, mutta ihan keponen lukea. Teoksesta selviä mytologian ja taruston lisäksi paljon historiallisia tapahtumia, erilaisten nykypäivän paikannimien, termien, sanojen ja sanontojen alkuperä sun muuta.

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&cat=tietokirjat&theme=Historia&isbn=951-0-18515-9

Yksi hauskimpia kirjoja koskaan. Omille kotisivuille päätyi aika monta quotea kirjasta. Lisäksi taisin vahingossa sivistyä lisää. Tuli melkein kade wanhan ajan koululaisia, jotka tankkasivat antiikkia sisäoppilaitoksissa. Melkein.

 

[Stonecold]

Juu! Kyllähän nämä nykyajan saippuaoopperat kalpenevat antiikin suhinoiden rinnalla.

Jos jonkun naama ei ole miellyttänyt, tyyppi on viskottu kalliolta alas, mestattu, tapettu kivittämällä tjsp. Jos naapurin rouva on alkanut himottamaan, asia on hoidettu sopivasti muiluttamalla jumalien viha ukon päälle ja vokoteltu sitten emäntä itselle. Sotia on sodittu sotimisen vuoksi ellei muuten. Delfoin Oraakkeli on ollut kovalla käytöllä, kun on pitänyt saada varmaa tietoa. Jumantsuka. Hei hulinaa!

 

[ms.qvist]

Jos psyykkisesti sairaiden kertomukset kiinnostavat, suosittelisin Leena Vähäkylän toimittamaa kirjaa "Mieli keinussa - Tarinoita masennuksesta ja maniasta". Kirjassa keskitytään suomalaisten maanis-depressiivisten potilaiden kertomuksiin.

Vaihtoehtoisesti voin suositella Kat Jamison Redfieldin teosta "Levoton mieli" - aihealueena jälleen maanisdepressiivisyys, kertojan omiin kokemuksiin pohjautuen.

vlad.

 

[Vimes]

Jeff Long - Tilinteon hetki

Ei ihan niin kova kuin miehen ensimmäinen suomennettu "Helvetin piirit", joka sattuu olemaan yksi suosikeistani. Tällä kertaa stoori on lähempänä normaalia kummitustarinaa kuin Helvetin piirit tai Vuosi nolla joissa uskonnollinen ja tieteellinen ajatuskeikki kulki mukavasti kauhutarinan rinnalla. Ihan pätevää jännitystä jokatapauksessa.