Enpä muista mitään zombileffaan aikaisemmin katsoneeni, eikä tämä Juna Busaniin (Yle Teema) anna kyllä aihetta kyseisen genren tarkempaan seuraamiseen.
Mulla oli aikanaan samoja fiiliksiä, koska itselläkin Juna Busaniin oli melkeinpä ensimmäinen kosketus zombie-elokuviin ja osa Busanin viehätystä on oletettavasti (en ole nähnyt sen jälkeen, enkä muista mitään), miten se osaltaan välttää genrelle ominaisia kliseitä ja odotuksia, eli ts. on yksi moderni osa pitkää zombie-leffojen perinnettä. Ja varmasti toinen osa, miten se on tyypilliseen e-korealaiseen tapaan varmasti kuvattu ns. tosissaan otettavana vakavana elokuvana ja asiaankuuluvalla harmaalla värisävytyksellä, mikä assosioidaan nykyaikana suoraan vakaviin taiteellisiin laatuelokuviin. Zombieleffoilla kun on pitkä perinne vetää yli jollain tasolla, eivätkä niiden elokuvien maailmat eivät usein enää hirveästi muistuta meidän jokapäiväisiä elinympäristöjämme, joten niitä on vaikea ottaa ns. tosissaan.
Kannattaa kuitenkin antaa genrelle mahdollisuus, koska zombie-elokuvien aligenreen mahtuu monenlaisia "aligenren aligenrejä" musikaaleja, high school- ja rakkauselokuvia myöten. Jos haluaa vinkkiä, mistä aloitella, niin voi tsekkailla elokuvia kuten metafiilistelevä kaverikomedia Shaun of the Dead, loistavan Jacques Tourneurin tunnelmallinen 40-luvun jännäri I Walked With A Zombie, Wes Cravenin kauhuun nojaava jännäri The Serpent And The Rainbow, verinen Lucio Fulcin Zombie (loogisesti Zombi 2 virallinen nimi). Sitten on pari vuotta takaperin tullut kekseliäs japanilainen One Cut of the Dead, jossa on yksi parhaista puolivälin käänteistä koskaan. On Danny Boylen zombie-genreä milleniumin alussa valtavasti ravistellut 28 Days Later ja tietenkin George A. Romeron ikonisista ikonisin toinen zombie-elokuva Dawn of the Dead (jatkoa niin ikään legendaariselle Night of The Living Deadille), minkä lisäksi esimerkiksi Dan O'Bannonin 80-luvulla syntynyt parodia The Return of The Living Dead on ihan visiitin arvoinen virstanpylväs sekin. Myös komediallinen Lovecraft-filmatisointi Re-Animator menee genren alle ja itse olen pitänyt myös hahmokomedioihin sekä henkilökemioihin nojaavasta Zombielandista, sekä Robert Rodriguezin tyylille uskollisesta Planet Terrorista. Mutta vedetään nyt viiva johonkin, ettei ihan karkaa käsistä. Etsivä löytää halutessaan hyvää ja mikään yksi elokuva ei pysty edustamaan koko genreä, siihen ei riitä edes kymmenen elokuvaa jos oikein aletaan poimimaan eri aikakausia ja hakemaan laidasta laitaan.