Mitä jos Saksa olisi voittanut WW-II:n?

  • 17 204
  • 95

lennox

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, HIFK
vlad kirjoitti:
Ensimmäinen tapaus jossa Göring munasi on tietty taistelu Iso-Britanniasta, Gröring suoranaisesti lupasi, että Luftwaffe hoitaa taistelun Britanniasta mutta tähän Luftwaffe ei kuitenkaan kyennyt joten tätä voidaan pitää Göringin ensimmäisenä virheenä.

Seuraava suurempi virhe on tietty taistelu Stalingradista jossa Göring lupasi Lufwaffen hoitavan suunnilleen 350 tn rahtia/vrk piititetyille joukoille mutta parhaimmilaankin päästiin suunnilleen 100 tn/vrk eli alle kolmasosaan vuorokaudesta mitä Göring oli luvannut.

Göringin Lufwaffe ei mielestäni missään vaiheessa kyennyt siihen mitä Göring lupasi, joko jäätiin siitä mitä Göring lupasi tai sitten jollain muulla tapaa kalusto ei kyennyt siihen mitä oli luvattu. Eli en voi missään mielessä sanoa, että Göring olisi täyttänyt lupauksiaan, en vaikka kuinka ajattelisin Göringin parasta.

vlad.

Toki Göring ei pystynyt em. asioissa siihen mitä lupasi. Mutta Ehkä syy siihen oli juuri se, että pelko Hitleriä kohtaan (Hitler mm. tapatti SA:n johtaja Röhmin pitkien puukkojen yönä, eli kukaan ei ollut turvassa, vaikka Ernstkin oli tehnyt hyvää työtä, mutta Aatun vainoharhaisuus koitui kohtaloksi) oli suuri, eli lupaukset olivat suuria. BOB kaatui Saksan vanhaan kalustoon. Villi veikkaus on, että Hitlerillä oli paljon enemmän näppinsä pelissä BOB:n epäonnistumisessa kuin yleisesti tiedetään. Hitlerillä kun oli tapana puuttua joka asiaan.

Stalingradissa yllätti kova vastarinta ja kaluston niukkuus vastarintaan nähden. Edelleenkin Göringillä oli Herran pelko ja pakko antaa suurempia lupauksia kuin mihin pystyi.

Minun mielestäni Göring toimi niillä resursseilla mitä hänellä oli aivan tyydyttävästi. En todellakaan pidä G:tä läskinä narkkarina, hänestä olisi tullut pätevä johtaja Luftwaffelle, jos Saksa olisi voittanut sodan. Hermanni kun olisi saanut kunnon V:t käyttöönsä ja Mersulta uudemman mallin ja puoli vuotta lisää, hänellä olisi varmaan tällä hetkellä oma liputuspäivänsä.
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
juudas kirjoitti:
Suomalaiset ovat rotuopeissa surkeinta sakkia. Tuskin eläimiä kummempia.

Eihän tämä ole mikään yllätys, jääkiekon arvotunauksissakin häviämme aina juuri oman itsetuntomme heikkouden takia, toisin kuin ylivertaiset arjalaiset.
 

bambamcam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Boston Bruins
lennox kirjoitti:
Mutta kyllä suomalaiset olivat arvostettuja saksassa. Hitler nimen omaan (en muista lähdettä, mutta olen jostain opuksesta lukenut), oli raivonnut esikunnalleen, kun saksalaiset eivät "paiskanneet kättä Syvärillä", vaikka suomalaiset siellä jo odottelivat käsi lämpimänä.

Suomalainen "Panttipataljoona" (III. finn/SS-Regiment Nordland) ainakin sai arvostusta palvellessaan Waffen-SS:ssä. Arvostus ansaittiin teoilla. Hyvät taistelusuoritukset nostivat suomalaiset arvostettuun asemaan saksalaisten keskuudessa. Panttipataljoonasta löytyy paljon kirjallisuutta ja suosittelen tutustumaan. Suomalaisia ei myöskään ole syytetty julmuuksista, joihin useat myös rintamalla taistelleet SS-joukot syyllistyivät.

Jo karttaa katsomalla selviää, ettei Saksalla ollut mitään mahdollisuuksia voittaa sotaa. Hyvä niin.

Saksan sotakoneisto on kiinnostanut jo pienestä pitäen. Ulkonäöllisesti ja teknisesti paljon mielenkiintoisempi, kuin Liittoutuneiden vastaava.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jaa, itselleni ovat oikeastaan enemmän kuin keskitysleirikuvaukset vaikuttaneet lukemani tutkimukset natsien lääketieteellisistä "kokeista". Nyt henkilökohtaisesti ajankohtaista hedelmällisyyttä ja hedelmöitymisen estämistä esimerkiksi testattiin tavoilla, joista on vaikea lukea oksentamatta. (Paljon helpompi on leikkiä nojatuolistrategia ja miettiä että jos olisi Barbarossan painopiste kohdistettu Moskovaan ja Leningradiin tai britit murskattu Dunquerquessa jne. jne.) Tietysti määrällisesti nämä "tutkimukset" koskivat vain ehkä tuhansia ihmisiä, mukaalukien pieniä lapsiakin, mutta jotenkin kai on vain vaikea ymmärtää ja todella sisäistää miljoonien tavallisten ihmisten tehdasmaista teurastamista. Onhan toki kuvauksia vaikka joistakin pikkulapsien metsästyksestä kuolemanleirikuljetukseen, kun orjatyöleirin aikuiset ovat suorittamassa pakkotyötään. Tuli itse asiassa mieleen nämä asiat, kun katselin Teemalta dokumenttia japanilaissyntyisten amerikkalaisten "pakkoleireistä" USA:ssa. Toki järkyttävä moraalinen tahra, mutta jotenkin kokonaan eri mittakaavassa, eri planeetalla kuin Hitler ja Stalin.
 

St. Pat

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, NUFC, Les Canadiens
Göringin ansioista ilmasodankäynnin hyväksi saa hyvän, joskin yksipuolisen kuvan lukemalla Adolf Gallandin elämäkerran "Ensimmäiset ja viimeiset" tai vaihtoisesti David Bakerin kirjan "Adolf Galland". Johannes Steinhoff kirjassaan "Messerschmitt Sisilian yllä" taas sitten kritisoi Gallandia sekä Göringiä.

Hannu Valtosen "Messerschmitt Bf109 ja Saksan sotatalous" on myös mainio teos aihetta sivuten.
 

Brunberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kyynärpäätaklaus
Asiaa sivuten

Sodan kulku olisi voinut olla aivan toinen jos Hitler olisi ymmärtänyt tieteen merkityksen. Saksasta lähti Hitlerin valtaannousun jälkeen yli tuhat tohtorintutkinnon suorittanutta tiedemiestä, näistä peräti 26 oli jo voittanut tai voitti myöhemmin nobelin palkinnon tieteen alalla.

Tieteen nobelin palkinnot 1902-1932: Saksa 31(31%), Britannia 16(16%), Yhdysvallat 4(4%)

1933-1966 Yhdysvallat 64(42%), Britannia 27(18%), Saksa 14(%)

Tähän jos lisätään vielä idioottimainen sodanjulistus Yhdysvalloille ja turha rynniminen Moskovaa kohti niin mitä siitä nyt voi seurata? Tottakai se oli hyvä juttu, että Saksa niitattiin mutta pienellä maltilla Hitlerin toimesta homma olisi ollut ihan toinen, ehkä. Pelkästään noiden tiedemiesten maassa pysyminen olisi voinut muuttaa sodan kulun ihan toiseksi, esim. 1942-1943 lanseerattu atomipommi saksan toimesta olisi kääntänyt sodan kolmessa sekunnissa. Yhdysvaltojen pommiproggiksen isä Oppenheimer oli käynyt ammentamassa oppejaan Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että Saksassa täydellä panostuksella pommi olisi ollut valmis ennen Jenkkejä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Oppenheimer
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Tällä hetkellä on työn alla Michael Burleighin teos "Kolmas valtakunta", jota suosittelen kaikille, jotka ovat lukeneet pelkästään sotateknisiä asioita. Kirjassa käydään 1800-luvun lopulta saakka syyt ja seuraukset Hitlerin valtaannousulle. Tiesittekö, että juutalaisia oli 1930-luvulla n. 1% Saksan kansasta ja heitä ei mitenkään erikoisesti vihattu ennen natsien valtaannousua? Tiesittekö. että Gestapon jäsenistä suuri osa oli lakimiehiä ja osa anti-natseja? Tiesittekö miten paljon kommunisteja käänsi kelkkansa ja liittyi natseihin 1930-luvulla? Tiesittekö miten todelliset "arjalaiset" Göring, Himmler ja vaikka Heidrich pääivät valtaan? Surkeaa sakkia, joka ei olisi mahdollisen voiton jälkeen pystyneet pyyhkimään edes omaa persettään.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
PeteX kirjoitti:
Tällä hetkellä on työn alla Michael Burleighin teos "Kolmas valtakunta", jota suosittelen kaikille, jotka ovat lukeneet pelkästään sotateknisiä asioita.

Sama teos työnalla, mutta voi vierähtää tovi ennen kuin tuo tiiliskivi on luettu. So far vaikuttaa hyvältä.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
PeteX kirjoitti:
Tällä hetkellä on työn alla Michael Burleighin teos "Kolmas valtakunta", jota suosittelen kaikille, jotka ovat lukeneet pelkästään sotateknisiä asioita.
Mulla on maannut tuo kirja joulusta saakka kirjahyllyssä, tai luin minä siitä johdannon aattona. Todella mielenkiintoisen oloinen kirja.
 

Snaipperi #16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flames, Leijonat&Team Canada
En ymmärrä sitä seikkaa, että jos olisi ollut puoli vuotta enemmän niin Saksan ilma-ase olisi saanut edun liittoutuneihin verrattuna. Vaikka uusi tekniikka olisi valmistunut tuossa ajassa niin laajamittainen koneiden valmistus olisi kestänyt kauemmin ja materiaalit olivat sodan lopussa jo tosiaaan niukalla. Lisäksi liittoutuneiden pommitukset olisivat vaikeuttaneet uusien koneiden massavalmistusta.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Chilango kirjoitti:
Tais Goringilla olla sormet pelissa jo Dunkirkin munauksessa.
Itselläni on sellainen muistikuva, että tässä olisi ollut Hitlerin ensimmäinen iso strateginen moka. Panssarijoukot olisivat todennäköisesti murskanneet britit rannalle, mutta Hitler käski heidät pysähtymään ja odottamaan jalkaväkeä. Tästä tuli myöhemminkin ongelmia entiselle jalkaväen korpraalille, joka ei kaikessa uhkarohkeudessaan ja ylioptimistisuudessaankaan tajunnut täysin (silloin)nykyaikaisten panssarijoukkojen iskukykyä. Toki kuulostaisi uskottavalta, jos Göring olisi sittemmin kerskunut Luftwaffen pystyvän upottamaan pakenevat britit kanaaliin. Voi olla, että jos evakuointi ei olisi onnistunut, jonkinlainen erillisrauha olisi ollut mahdollinen. Iso-Britannian tuhoaminenhan ei ollut Hitlerille itsetarkoitus ja vasta Berliinin pommitukset kaatoivat vadin.

Göringin suuri vaikutusvalta onkin hämmentävä muuten todella pätevässä sotajohdossa. Ilmeisesti hän oli todella vaikuttava puhuja ja keskimääräistä älykkäämpi puoluejohdosta. Sotilaallinen kompetenssi oli kuitenkin todella heikko. Dunkerquen, Seelöwen ja Stalingradin lisäksi Göring epäonnistui täysin nelivuotissuunnitelmansa kanssa ja Speer tuli hätiin.

Albert Speeriä oltu taidettukaan mainita tässä ketjussa vielä. Muutama Speerin kaltainen jamppa näiden göörinkien ja himmlerien kaltaisten sekopäiden joukkoon olisi saattanut olla hyvinkin ratkaiseva.

Lisäksi täytyy todeta, että saksalaisille oli parista pääliittolaisestaan paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Italialaiset olivat kusessa joka ainoassa operaatiossaan johon yksin ryhtyivät ja tämä nieli saksalaisilta paljon resursseja. Mm. ehkä koko WWII:n kovin jätkä Erwin Rommel meni pitkän aikaa hukkaan Afrikassa. Japanilaiset taas haukkasivat vähän liian suuren palan.
 

Snaipperi #16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flames, Leijonat&Team Canada
Mutta Japanista oli se hyöty, että Tyynenmeren sota sitoi amerikkalaisten resursseja sinnekin suunnalle. Jos USA:n koko kapasiteetti olisi ollut Saksaa vastaan niin sota olisi loppunut aikaisemmin. Tosin ilman Pearl Harboria jenkit ei välttämättä olisi edes liittyneet sotaan ainakaan niin aikaisin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
tuuski kirjoitti:
Itselläni on sellainen muistikuva, että tässä olisi ollut Hitlerin ensimmäinen iso strateginen moka. Panssarijoukot olisivat todennäköisesti murskanneet britit rannalle, mutta Hitler käski heidät pysähtymään ja odottamaan jalkaväkeä. Tästä tuli myöhemminkin ongelmia entiselle jalkaväen korpraalille, joka ei kaikessa uhkarohkeudessaan ja ylioptimistisuudessaankaan tajunnut täysin (silloin)nykyaikaisten panssarijoukkojen iskukykyä. Toki kuulostaisi uskottavalta, jos Göring olisi sittemmin kerskunut Luftwaffen pystyvän upottamaan pakenevat britit kanaaliin. Voi olla, että jos evakuointi ei olisi onnistunut, jonkinlainen erillisrauha olisi ollut mahdollinen. Iso-Britannian tuhoaminenhan ei ollut Hitlerille itsetarkoitus ja vasta Berliinin pommitukset kaatoivat vadin.

Göringillä oli ainakin jonkinasteinen vaikutus siihen, että Dunqerquen evakuointi onnistui - muistaakseni hän oli juuri se henkilö joka sanoi Luftwaffen kykenevän estämään evakuoinnin ja tämä vakuutus oli sitten lopullinen niitti sille miksei Hitler antanut panssarijoukkojen jatkaa hyökkäystä Dunqerquen "mottiin".

Epäilemättä panssarijoukot olisivat kyenneet ilman riittäviä maavoimien (jalkaväen) tukijoukkojakin murskaamaan rantahietikolle kerääntyneen likimain hajalle lyödyn armeijan. Nythän nämä panssarijoukot olivat (muistaakseni) 20 km päässä evakuointialueelta, eli käytännössä aivan iskuetäisyydellä.

Göring on kieltämättä mielenkiintoinen persoona, hänellä oli uskomaton vaikutus moniin tahoihin Saksassa - kuin myös Hitleriin. Tuntui siltä, että Hitlerin luotto häneen oli lähes rajaton vaikkakaan Göringin johtama Luftwaffe ei onnistunut läheskään kaikissa tapauksissa parhaalla mahdollisella tapaa (osa epäonnistumisista johtuu osaltaan kaluston vajavuudesta mutta muutenkin herra antoi varsin usein täysin epärealistisia lupauksia). Muistelen jostain lukeneeni, että Göringiä pidettiin älykkäänä - olisiko tässä sitten syy sille miksi hän sai esitettyä asiansa juuri oikealla tapaa.

vlad.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
vlad kirjoitti:
Muistelen jostain lukeneeni, että Göringiä pidettiin älykkäänä - olisiko tässä sitten syy sille miksi hän sai esitettyä asiansa juuri oikealla tapaa.
Natsien älykkyysosamääriä G.M. Gilbertin teoksesta alla. (Nämä löytyivät nyt kahdesta eri lähteestä netistä. Gilbertin kirjaa olen kauan metsästänyt, mutta en vielä lukenut. Näkemäni luvut vaihtelevat jossain määrin. Esim. Streicherilta olen nähnyt alle sadan menevä älykkyysosamäärän, jonka helposti uskoisin. Vastenmielinen mies.) Tutkimukset tehtiin natsijohtajien ollessa vankeudessa odottamassa oikeudenkäyntiä. Göringille tappio tässä kisassa oli kova paikka.

Usein esitettyjen väitteiden mukaan 119 on raja, jonka yli menestyvän kansanjohtajan tulee yltää. John F. Kennedyn ÄO:n kerrotaan olleen 119. Minusta tällaiseen voi suhtautua varauksella.

1. Hjalmar Schacht 143 (Luku ei ole yllätys, sillä Schahct oli menestynyt mies ilman natsejakin. Huomiooon täytyy tosin ottaa, että Schahct sai lisäpisteitä korkeasta iästä johtuen. Joka tapauksessa Hjalmarin tapaus osoittaa, miten älykäs ihminen voi olla heikko ja vietävissä.)

2. Arthur Seyss-Inquart 141 (Slaavilainen menestynyt lakimies, joka operoi sodan aikana vähän joka puolella Eurooppaa. Oli maailmanmies jo ennen. Mies, joka olisi varmasti jättänyt jälkensä jollain tavalla historiaan ilman tätä toista itävaltalaista, mutta ei natsina kuitenkaan ollut ihan eturiviä.)

3. Hermann Göring 138

4. Karl Dönitz 138 (Hitlerin nimittämä seuraaja. Nixonin jälkeen älykkäin valtion päämies?)

5. Franz von Papen 134 (Taustoiltaan natsien eliittiä, eli diplomaatti ja aatelinen. Pidetään yleisesti surkeana miehenä. Äly ja voima eivät kohdanneet.)

6. Eric Raeder 134

7. Dr. Hans Frank 130 (Vankeja tutkineen psykologi Leon Goldensohnin mukaan psykopaatti. En ihmettele.)

8. Hans Fritsche 130
9. Baldur von Schirach 130

10. Joachim von Ribbentrop 129 (Kaikkien halveksima ylimielinen mukasivistynyt öykkkäri. Hitlerkin naureskeli shampanjakauppiaalleen, mutta AH:lle tärkeää lopulta oli, että palveluksessa on jees jees -miehiä.)

11. Wilhelm Keitel 129

12. Albert Speer 128 (Speer on niitä harvoja natseja, joiden päässä oli älyn lisäksi edes hiukan inhimillisyyttä ja viisautta. Mutta ei kovin paljon. Miehen jaloa luonnetta on liioiteltu.)

13. Alfred Jodl 127

14. Alfred Rosenberg 127 (Natsi"filosofi.")

15. Constantin von Neurath 125 (Vanhaa aatelistoa, joka yritti kiemurrella irti natsismista, mutta ei onnistunut siinä. Oli menestynyt mies ennen Hitlerin valtaantuloa, eikä ollut valmis menettämään asemiaan. Sai lopulta pikkutuomion, eli 15 vuotta vankeutta, jota ei terveydentilansa takia loppuun asti lusinut.)

16. Walther Funk 124
17. Wilhelm Frick 124

18. Rudolf Hess 120 (Hessiä pidettiin yleisesti mielenterveydeltään epävakaana oikeudenkäynnin aikaan, joten tämä tulos lienee pieni yllätys.)

19. Fritz Sauckel 118 (Esimerkki natsien esiin nostamasta mitättömyydestä. Sinänsä Sauckel nousi köyhyydestä ihailtavasti kohti parempaa elämää, mutta suurin ansio oli liittyä natsipuolueeseen. Speerin suosittelemana nousi sitten sodan aikana vastaamaan pakkotyövoimasta.)

20. Ernst Kaltenbrunner 113
21. Julius Streicher 106
 

Peggis

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Henkilökohtaisesti olen sitämieltä, että historia olisi paljon parempi, jos Führer olisi voittanut sodan. Tarkoitan sillä sitä, että Ryssiin ei ole ikinä voinut luottaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Tietysti tilanteen olisi voinut hoitaa ilman judejen tappamista, mutta se ei liity tähän, että mitä olisi tapahtunut.
 

Jeffrey

Jäsen
Sen kummemmin muita ketjun viestejä lukematta, otsikosta tulee mieleen:

Liittolaisena Suomen pinta-ala olisi nykyisin sen hieman yli 10% suurempi.

Tällähetkellä Usa ei "määräisi" maailmaa vaan se olisi Saksa joka sanelisi ehdot.

Entisen Neuvostoliiton alueiden kuppaamista ei olisi tapahtunut - Eurooppa rikkaampi nykyään.

Lähi-itä olisi säästynyt monilta pommituksilta. Esim. Afganistan, Irak ja Jugoslavia olisi vielä tänäkinpäivänä hieno turisti maa.


Siinä nyt oli muutama nopia miete.
 

Forceberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tre Kronor, Timrå, Detroit, Washington, Jyp
Suurinosa nykyajan tiedoista, joita sodasta on tullut ilmi, ja jotka ovat enemmistöllä valloillaan, ovat juutalaisten värittämiä, eikä tällaiseen propagandaan kannata välttämättä luottaa. Se joka niin tekee on sokea eikä näe merta edemmäs.

Kannattaa katsastaa seuraava sivusto: http://www.kansallissosialismi.com/artikkelit.php
eikä pelkästään mennä vallitsevien käsitysten mukaisesti, koska "kaikki muutkin ovat sitä mieltä". Järjen käyttö on nykyäänkin vielä sallittua! ;)
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mikäli Saksa olisi voittanut sodan, olisi minut likvidoitu ennen kuin opin puhumaan.

Miten Saksa olisi voittanut sodan?

Ensinnä Aatun olisi pitänyt ottaa juutalaiset mukaan rakentamaan suur-Saksaa. Saksassa oli paljon juutaisia, jotka olisivat olleet "isänmaan asialla". Aatu ei (ilmeisesti omasta taustastaan johtuen) kuitenkaan hyväksynyt heitä.

Toiseksi Saksan olisi pitänyt jättää julistamatta sota jenkeille, ja sen sijaan sopia rauhasta brittien kanssa. Britit olisivat olleet valmita tähän, mutta suuruudenhulluudessaan Aatu ei ollut.

Kolmanneksi olisi Operation Barbarossa pitänyt aloittaa huomattavasti aiemmin.

Miten koko sota olisi voitu välttää?

Toisen maailmansodan siemenet kylvettiiin jo Versailles´n rauhansopimuksessa. Tuo sopimus koettiin Saksassa "häpeärauhaksi", joten oli vain ajan kysymys, milloin lähdetään uudestaan. Itävaltalainen korpraali toi sytykkeen, mutta jossain vaiheessa olisi leimahtanut ilman Aatuakin.

Jos Versailles´ssa olisi sovittu rauhasta ehdoin, jotka olisivat olleet kohtuullisia myös saksalaisesta näkökulmasta, olisi saatettu välttyä toiselta maailmansodalta.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
seeyou@jäähalli kirjoitti:
Mikäli Saksa olisi voittanut sodan, olisi minut likvidoitu ennen kuin opin puhumaan.
Tästä tuli mieleeni, että olisin saattanut olla siinä ja siinä, olisinko saanut mahdollisuutta. Minulla oli nimittäin lonkkavika syntyessäni, enkä tiedä, olisiko kaltaiseeni mustahiuksiseen äpärään kohdistettu yhteiskunnan varoja natsien alaisuudessa. Enkä tiedä, olisiko lonkkani sen paremmassa kunnossa, mikäli olisin syntynyt neuvosto-Suomeen. Mun onnekseni tuulipukukansa soi nuorille ja varattomille vanhemmilleni mahdollisuuden hoidattaa esikoisensa kondikseen. Nyyh.
 

Erkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset
seeyou@jäähalli kirjoitti:
Toiseksi Saksan olisi pitänyt jättää julistamatta sota jenkeille, ja sen sijaan sopia rauhasta brittien kanssa. Britit olisivat olleet valmita tähän, mutta suuruudenhulluudessaan Aatu ei ollut.

En tiedä olenko lukenut vääriä lähteitä, mutta käsittääkseni Hitler nimenomaan pyrki rauhaan Iso-Britannian kanssa. Ideologinen päävihollinenhan oli idässä. Churchillin johdolla Saksan rauhantunnustelut kuitenkin torjuttiin. Wikipedia ei ole erehtymätön, mutta käytetään sitä nyt esimerkkinä:

"Hitler believed the war was practically over and that the British, defeated on the continent and without European allies, would quickly be forced to come to terms with Germany. He was wrong. Although there was a strand of British public and political sentiment that favored a negotiated peace with a clearly ascendant Germany, the recently-installed British Prime Minister Winston Churchill nonetheless refused to consider an armistice with the Nazis. Churchill's skillful use of rhetoric hardened public opinion against a peaceful resolution and prepared the British for a long war."

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Britain
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mustahiuksinen äpärä natsi-Suomessa? Äitisikään ei olisi pitkäikäinen.

Sinut olisi likvidoitu nopeammin kuin minut. Minun cp-vammani havaittiin vasta ollessani n. 1,5-vuotias. Olisin siis saanut elää natsi-Suomessa noin 20 kuukautta.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Erkka kirjoitti:
En tiedä olenko lukenut vääriä lähteitä, mutta käsittääkseni Hitler nimenomaan pyrki rauhaan Iso-Britannian kanssa. Ideologinen päävihollinenhan oli idässä. Churchillin johdolla Saksan rauhantunnustelut kuitenkin torjuttiin. Wikipedia ei ole erehtymätön, mutta käytetään sitä nyt esimerkkinä:


Hitler pyrki rauhaan Iso-Britannian kanssa, kun oli liian myöhäistä. Aiemmin olisivat britit suostuneet, mutta silloin Aatua ei kiinnostanut.
 

Brunberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kyynärpäätaklaus
sampio kirjoitti:
Tästä tuli mieleeni, että olisin saattanut olla siinä ja siinä, olisinko saanut mahdollisuutta. Minulla oli nimittäin lonkkavika syntyessäni, enkä tiedä, olisiko kaltaiseeni mustahiuksiseen äpärään kohdistettu yhteiskunnan varoja natsien alaisuudessa. Enkä tiedä, olisiko lonkkani sen paremmassa kunnossa, mikäli olisin syntynyt neuvosto-Suomeen. Mun onnekseni tuulipukukansa soi nuorille ja varattomille vanhemmilleni mahdollisuuden hoidattaa esikoisensa kondikseen. Nyyh.

Goebbelsillä oli paha lonkkavika ja käveli sillä tavalla keikkuen ja silti vaan sai pitää henkensä ja oli aika korkealla natsien hierarkiassa, sut olis varmaan säästetty. Aikamoista ironiaa tavallaan tuo Goebbelsin juttu.

"Lastensa tietämättä Goebbels antoi kuvata heitä vuonna 1939 elokuvaan, joka puolusti vammaisten lasten surmaamista n.k. eutanasiaohjelmassa. Goebbelsin lapset esittivät terveitä arjalaislapsia "vastenmielisten" vammaisten lasten vastakohtana"

Lähde: Wikipedia

edit: en ole ihan varma tuosta lonkasta, joka tapauksessa joku konkelokoipi sillä oli kun se kävely oli niin kamalaa nylkytystä.
 
Viimeksi muokattu:

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ketjussa on jo heitetty muutama skenaario, kuinka Saksan olisi tullut toimia toisin sodan alkuvaiheessa. Itse ajattelin aloittaa jossittelun vuodesta 1942 eteenpäin. Tällöin Saksa oli jo menettänyt mahdollisuuden suunnitelmien mukaiseen täydelliseen voittoon, mutta paljon paremmin se olisi toki voinut pärjätä - todellisuudessahan Hitlerin perseily jopa nopeutti Saksan tappiota (mistä V. Huovinen on esittänyt mielenkiintoisen teorian teoksessaan Veitikka).

Ensimmäisenä El Alamein, jossa Afrika Korps kärsi niukan tappion 8. Armeijalle. Myöhemmin Saksan joukkojen määrää Afrikassa nostettiin, niin suureksi, että sillä olisi El Alamein voitettu helposti, mutta tällöin oli jo liian myöhäistä. Kukistettuaan 8. Armeijan saksalaiset olisivat voineet edetä vapaasti lähi-itään, jonka öljyresurssit olisivat olleet saksalaisten käsissä. Tai vaihtoehtoisesti amerikkalaisten uhan käytyä liian suureksi länsi-Afrikassa, keskittää kaikki voimansa jenkkejä vastaan - mikä luultavasti olisi pysäyttänyt heidän etenemisensä - ja siten vähintään turvata koko eteläinen sotatoimialue ja Italia.

Itärintamalla luopuminen ajoissa Stalingradista, olisi pelastanut 6. armeijan ja siten säästänyt merkittävän joukko-osaston myöhempiä sotatoimia varten. Vetäytyminen olisi ollut mahdollista vielä Puna-armeijan saarrostuksen jälkeenkin uloshyökkäyksellä - minkä Hitler nimenomaisesti kielsi! Myöhemmin operaatio Zitadelle olisi saattanut onnistua, jos se olisi totetutettu huomattavasti aikaisemmin, kuten Eteläisen armeijaryhmän komentaja Von Manstein alunperin ehdotti (ja kun tähän ei suostuttu, hän vaati operaation peruuttamista.)

Ehkä eniten Saksan tappiota itärintamalla nopeutti kuitenkin Keskisen armeijaryhmän tuhoutuminen taistelujen sarjassa vuonna 1944. Hitler jälleen kerran kielsi joukkoja suorittamasta taktisia vetäytymisiä, minkä seurauksena tämä jättimäinen sotatoimiyhtymä käytännössä lakkasi olemasta, kun venäläiset onnistuivat kerran toisensa jälkeen puhkaisemaan tai kiertämään saksalaisten jäykät puolustuslinjat.

Lännessä Normandian maihinnousun yhteydessä Hitlerin vaikutuksesta saksalaiset tekivät jälleen raskaita virheitä, joita ilman maihinnousun torjunta olisi saattanut onnistua. Saksalla olisi ollut merkittäviä reservejä, joiden heittäminen taisteluun heti alusta pitäen olisi luultavasti kääntänyt herkän tasapainon Saksan eduksi. Hitler henkilökohtaisesti viivytti joukkojen siirtämistä Normandiaan, koska uskoi kyseessä olevan harhautushyökkäyksen! Ylipäänsä saksalaisjoukot olivat liian syvällä sisämaasa, koska niiden uskottiin sieltä pääsevän nopeasti maihinnousualueelle - mihin ikinä maihinnousu olisi kohdistunutkaan. Tosiasiassa Liittoutuneiden ilmaylivoima ja Hitlerin viivyttely kuitenkin estivät suunnitellun taktiikan noudattamisen. Hieman myöhemmin saksalaisia jäi suuria määriä mottiin Bretagnen alueelle, koska heitä ei vedetty sieltä ajoissa pois.

Saksalaisten viimeinen strateginen aloite tapahtui loppuvuodesta 1944 Ardenneilla, jolloin heitettiin epätoivoiseen hyökkäykseen suuri määrä sitä varten säästettyjä reservejä - niin miehiä, panssareita kuin lentokoneitakin. Operaation onnistumismahdollisuudet olivat pienet, varsinkin kun joukoilla ei ollut edes tarpeeksi polttoainetta hyökkäyksen loppuun viemiseksi, vaan jo suunnitelmaan itseensä kuului Liittoutuneiden varastojen hyödyntäminen matkan varrella. Käytännössä saksalaispanssarit kärsivät polttoainepulan takia kohtalokkaita viivästyksiä, vaikka tietyissä tilanteissa olivat jo puhkaisseet aukkoja linjoihin ja olivat valmiit etemään taktiikan mukaisesti syvälle vihollislinjojen taakse. Lopulta hyökkäyksen epäonnistuminen kulutti Saksan viimeiset strategiset reservit, ja siten tosiasiassa nopeutti sodan loppumista Saksan romahdukseen.

Vielä taistelujen lähestyessä Berliiniä, Saksalla oli merkittäviä joukko-osastoja ainakin pohjois-Italiassa, Norjassa, Tsekkoslovakissa ja Unkarissa (jossa mm. eliittidivisioona Leibstandarte SS Adolf Hitler -heitettiin vastahyökkäykseen tavoitteena Budapestin takaisinvaltaus vielä tammikuussa 1945!). Kaupunkilaisjärjellä ei voi käsittää, miksi näitä joukkoja ei käytetty emämaan ja Berliin puolustukseen.

Oman jossitteluni lähtökohta oli siis siinä, että toimimalla toisin, Saksa olisi voinut pidentää sotaa huomattavasti. Sitä kautta se olisi ainakin teoriassa voinut yrittää sovitella rauhanehtoja itselleen edullisemmiksi. Tiedän, että Liittoutuneet olivat sopineet vaativansa ehdotonta antautumista, mutta käytännössä useilla vuosilla pitkittyvä sota olisi saattanut muuttaa mielen - muuttihan Neuvostoliittokin mielensä Suomen kohdalla. Osa natsijohtajista toivoi viimeiseen saakka saavansa aselevon lännessä, jolloin Saksa olisi voinut käydä kaikin voimin Neuvostoliittoa vastaan. Osa länsikenraaleista (mm. Patton) olisivat ehkä saattaneet olla myötämielisiä tällaisia suunnitelmia kohtaan - ehkäpä jopa tarjonneet auttavaa kättä...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös