Mistä maalintekijät suomalaiseen kiekkoiluun?

[palle fontän]

Tämä hymyilytti.

Itseäni lähinnä ihmetyttää, että mihin on vuosien varrella kadonnut se Miettinen, joka läpimurtokaudellaan liigassa haastoi puolustajia todella röyhkeästi ja hyvällä menestyksellä. Miettinen on viimeisissä arvokisoissa ollut todellinen Suomi-kiekon ruumiillistuma - siinä negatiivisessa merkityksessä.

 

[Mänizeri]

Ihan sellainen kysymys, että harjoitellaanko SM-liigatasolla tai Mestis-tasolla kesäisin maalintekoa? Käydäänkö aktiivisesti videoilta läpi, miten ne maalit tehdään (hyviä esimerkkejä: www.youtube.com tai www.nhl.com)? Käydäänkö ampumassa kiekkoja, vaikka vanerilta tai vaikkapa rullalätkäkaukaloissa, ihan miten vaan.

Ja sitten kysymys, että jos ei harjoitella niin miksi?

Kesällä kuitenkin juostaan, nostellaan rautoja ym. ja kaikelle löytyy selitys. Tosin näillä treeneillä ei tehdä muuta kuin se, että jaksetaan luistella ja painia. Mikä yksilötasolla varmasti onkin ihan tarpeellista?

Ilmeisesti kuitenkin jalkapalloa on fiksua pelata, samoin käsipalloa. Kehittyykö näissä suomalaisissa kesätreeneissä jääkiekkoilijaksi vai aerobiccaajaksi?

 

[Tkachuk7]

Mitäs jos vaihdettais pienempään NHL-kaukaloon? Pelin intensiteetti kohoaisi maalintekotilanteiden, maalineduspelin, taklaamisen ja kulma/laitapelaamisen osalta automaattisesti. Etenkin junnuille siitä olisi paljon hyötyä, kun kaikkia olennaisia yksilötaitoja joutuisi pelatessakin käyttämään enemmän.


Valmentajatkin varmaan insipiroituisivat etsimään ja suosimaan vähän useamman kaltaisia pelaajatyyppejä...

 

[PJx]

Ettei menisi liian yksipuoliseksi: Missä olivat Tsekin maalintekijät eilen, kun Suomea vietiin kentällä ja paikkoja avautui? Samoin: Missä olivat Kanadan maalintekijät silloin kun peliä ratkottiin ja paikkoja aukesi?

Maalintekijät ovat suhteessa vastustajaan. Kun otat kaverilta tilan ja ajan pois, "maalintekovaisto" sammuu.

Tässäkin keskustelussa olisi syytä pohtia sitä, missä määrin kysymys on heikosta viimeistelystä ja missä määrin siitä, että tilanteet eivät loppupeleissä olekaan niin helppoja maalintekoa ajatellen.

Itse näkisin, että tehottomuudesta iso osa menee sen piikkiin, että hyökkäyspelisuunnitelmaa ei noudatettu tai se oli huono. Jalosen täytyisi ehkä ottaa seuraavaksi teemakseen sota-alueen pelin.

 

[Mänizeri]

Ettei menisi liian yksipuoliseksi: Missä olivat Tsekin maalintekijät eilen, kun Suomea vietiin kentällä ja paikkoja avautui? Samoin: Missä olivat Kanadan maalintekijät silloin kun peliä ratkottiin ja paikkoja aukesi?

Tsekin miehet laittoivat rankkareissa yhden enemmän sisään. No joo, onhan Tsekilläkin turnauksessa ollut isoja ongelmia maalinteossa. Samoin Kanadalla varsinkin "isoja" vastaan.

Mutta isossa kuvassa fakta on se, ettei meillä ole NHL:ssä, eikä oikein muuallakaan, sellaisia maalintekijöitä joille maksetaan juuri maalien tekemisestä. Koska viimeeksi suomalainen pelaaja on NHL:ssä hankittu saatesanoilla "odotamme häneltä maaleja"? Useammin kuulee "kova tekemään töitä, hyvä joukkuepelaaja, haluamme antaa hänelle mahdollisuuden jne.".

Itse näkisin, että tehottomuudesta iso osa menee sen piikkiin, että hyökkäyspelisuunnitelmaa ei noudatettu tai se oli huono. Jalosen täytyisi ehkä ottaa seuraavaksi teemakseen sota-alueen pelin.

Ei meillä ole kulttuuria tähän. Kun joku laukoo tai ajaa maalille, niin yleensä kuulee valmentajan kommentoivan tilannetta sanoin "hyvä, juuri noin". Toinen vaihtoehto olisi ottaa taulu käteen ja näyttää siitä, mihin olisi kannattanut ajaa, mihin olisi kannattanut laukoa jne. Sopimalla muiden askelmerkit etukäteen pelaaja voisi heittää kiekkoa takaviistoonkin ns. "sokkona", jolloin muut odottaisivat sitä.

Meillä tyydytään siihen, että kiekko saadaan vastustajan alueelle siten, että puolustuspelivalmius säilyy. Tämä juontaa Westerlundilaisesta ajattelusta, jossa maalintekoon johtavat tilanteet tulevat kiekonriistoista. Ja varmasti tulevatkin, mutta sitten pitäisi enää laittaa se kiekko reppuun.

 

[Bnito]

Oma veikkaus on että tämä jalosen haluama tapa pelata kiekkoa vaikutti osittain siihen että maaleja saatiin vähemmän. Silmiin pistävää oli juurikin ajaminen sinne maalinteko sektorille, hirveästi pyörittiin kulmissa ja lauottiin jostain laidan vieresta ja kun viivasta ammuttiin ei siellä maalin edessä kyllä ollut kovin usein maskissa miestä. YV:llä tämä vielä korostui kun sijoituttiin siten ettei maalin edessä ollut varsinaisesti koskaan ketään, vaan 2 hyökkiä laidan vieressä ja kolmas maalin takana, kun taas eilen kun seurasin venäjän ja kanadan koitosta oli esim kanukeilla järjestäen tämä maalin takana ollut pelaaja maalin edessä ja tarvittaessa koukkas sinne maalin taakse.

Nyt varmaan painotettiin liikaa sitä kiekon pitämistä jolloin ei ollut suoraviivaisuutta pelissä edes silloin kun sitä olisi välillä tarvinnut..

 

[Juicey]

Oma veikkaus on että tämä jalosen haluama tapa pelata kiekkoa vaikutti osittain siihen että maaleja saatiin vähemmän. Silmiin pistävää oli juurikin ajaminen sinne maalinteko sektorille, hirveästi pyörittiin kulmissa ja lauottiin jostain laidan vieresta ja kun viivasta ammuttiin ei siellä maalin edessä kyllä ollut kovin usein maskissa miestä.

Turhan paljon vetoja lähti myös kun päästiin kiekon kanssa alueelle sisään, heti "taistelualueen" laitamilta veto päin maalia, ongelmana se että usein kiekko sitten päätyi torjunnasta vastustajalle ja kakkoskiekkoja ei jäänyt kovinkaan montaa omalle joukkueelle. Muutama maali näistä kaukolaukauksista toki tuli, mutta toisaalta eihän niihin voi jäädä tukeutumaan sitten halki koko turnauksen vaikka joku tilastokummajais-onnistuminen tuleekin. Totuus on kuitenkin se että suorista laukauksista aika vähän tulee maaleja. Pakit pelasivat varovaisesti ja olivat hyvin alhaalla jopa ylivoimaa pelatessa; rännipurkuja ei uskallettu / haluttu lähteä katkomaan paikoissa joissa katkaisu olisi onnistunutkin ja omalla alueella laiturit jäivät turhan paljon nököttämään omalle alueelleen vaikka oli lähin mies kiekkoon nähden. Vastahyökkäyksiä selvästi pyrittiin välttelemään, mutta toisaalta jos pelataan viisikkona lähellä vastustajan maalia niin välttämättä aktiivisella pelaamisella ei vastahyökkäyksiin edes synny mahdollisuuksia koska vastustajakin joutuu reagoimaan siihen että pakit ovat sijoittuneet rohkeasti peliin. No, varmasti sellaisia asioita joita tilastojen valossa kannattaakin kaukalossa tehdä, mutta käytäntö ei ole tilastoja ja jotenkin tuntui että ehkä pelaajillekin ajattelu tilanteissa oli vähän vieraan oloista.

Kaikenkaikkiaan jäi tunnelmat että enemmän kuitenkin pitäisi palata taas sinne ajattelumalliin että jääkiekko on pelaajien peli ja yli-sitoutuminen pelitapaan ei synnytä pelikentällä "poikkeavia tilanteita" joista maalintekotilanteet tulevat "kuin itsestään". Kyse on kuitenkin samaan aikaan myös materiaalista, jos rehellisiä ollaan niin tuloshan on kutakuinkin sitä mitä joukkueen kokoonpano on antanut odottaakin.

 

[Viltsu]

Meillä on alettava arvostaa enemmän jo junnuissa pelaavia, itsekkäitä kusipäitä, jotka menee laput silmillä maalintekosektorille ja ampuu. Nythän meillä näitä tyyppejä arvostellaan ja kysellään, "mikset syöttänyt" tai "miksi et puolusta"?

Meillä hyvistä maalintekijöistä on kautta aikojen etsitty puutteita, kuin että olisi arvostettu sitä itse maalintekotaitoa. Varmaan, jos voitaisiin ottaa otanta jutuista, jossa kirjoitetaan ja analysoidaan Arto Javanaista tai Kai Nurmista pelaajina, nousee varmaan yllättävän paljon negatiivista juttua näiden kahden loistavan maalintekijän pelillisistä puutteista. Se, kuinka loistavia maalintekijöitä nämä kaksi olivat, usein unohdetaan.

Sama tilanne se on junnupelaajissakin. Itsekäät pelaajat saavat monasti valmentajilta kunnon löylyn, vaikka ovat hinnalla millä hyvänsä pyrkineet tekemään maaleja.

 

[petete]

Tämä keskustelu on nyt turha kun suomikiekon messias, Suhosen Ape kertoo vastauksen otsikon kysymykseen päivän IL:ssä:
Suomalaisilla on paska kunto. "Ajatellaan vaikka Juhamatti Aaltosta tai Jussi Jokista: ei heidän heikko viimeistelynsä ole kiinni siitä, etteivät he osaisi, vaan siitä, etteivät he pysty. Kun reidet ja kädet puutuvat paljon suhteessa vastustajiin, ei ihme, ettei maaleja synny."

Niinpä niin.. eli nyt vaan siellä junnutreeneissä vielä vähän lisää sitä mäkijuoksua ja punttia, niin eiköhän ole 5-10 vuoden päästä NHL pullollaan suomalaisia huippumaalintekijöitä.

Ihan oikeasti hei, miten tuo mies on voinut olla NHL:n päävalmentaja?

 

[Quethas]

Apehan on taas fiksulla linjalla. Jokisen 30 maalia maailman kovimmassa sarjassa ja viime vuoden pudotuspelien hyvät esitykset ovat tulleet siis huonokuntoiselta pelaajalta. Miettikääpä, kuinka monta maalia Jokinen tekisikään jos olisi kunnossa!

Mutta onhan se tosi, että monella suomalaiskiekkoilijalla fysiikkassa olisi parantamisen varaa. Mutta laukaisutaidossa vain on vieläkin enemmän.

 

[AC/DC MAN]

Turhan paljon hukattiin sellaisia "varmoja" maalipaikkoja, joista olisi pitänyt tehdä ihan varmasti. Suomella oli koossa paperilla ihan ok hyökkäys, mutta se ei riitä jos on ok, sen pitäisi olla huippu. Toki oli paljon kieltäytymisiä, mutta silti huolestuttava asia. Antti Miettinen oli yksi maalintekijöistä, joka olisi pitänyt onnistua, mutta. Samoin myös J. Jokinen. Ekat maalit tuli vasta Slovakiaa vastaan. Paikkoja oli sitä ennenkin.

Tässä on paljon mietittävää Suomella jatkossa.

 

[Cjyyl]

Täällähän on päästy perimmäisten kysymysten äärelle, huh huh sentään. ;)

Mutta asiaan: Ongelmat lähtevät jo todella syvältä. Rapakon takana nuorien kaverien toistomäärät ovat huikeita. Harjoituksissa lauotaan paljon erilaisia laukauksia, erilaisista paikoista ja eri asennoista. Suomessa pääpaino on syöttelyssä tms. Suoranaisia laukausharjoitteita on todella vähän.
Lisäksi laukomisessa huomaa ehkä kaikista eniten kuinka paljon pelaaja on käyttänyt omaa aikaa harjoitteluun, koska laukominenhan usein on se mitä siellä kentällä yksikseen tehdään. Tästähän joku voisi päästä junnujen laiskuuteen, mutta taidan jättää sen puolen muille...

Suomessa kärjistettynä koko "virallinen totuus" jääkiekkotaktiikasta on tiivis puolustaminen ja sitten koitetaan vaan saada syöttelemällä niin tyhjä paikka ettei huonompikaan laukoja voi saada siitä ohi. Maalintekijät ja siihen lahjat omaavat tukahdutetaan ikuisilla "hyvät syötöt" ja "tiivis puolustuspeli"- sanonnoilla. Yhtään syöttämistä ja puolustusta aliarvioimatta sanon, ettei yhdelläkään syötöllä tai oikea-aikaisella katkolla tule maalia vastustajan päätyyn. Ja on joku viisas tainnut joskus sanoakin, että jääkiekko on maalintekopeli.

Mistä tämä sitten johtuu? Miksi yleinen asenne on tämä mikä se nyt on? Onko vika valmentajissa vai pelaajissa? Vai kenties koko systeemissä?
Tässäkin asiassa tietysti pelaajalla itselläänkin on oltava vastuuta. Kenestä tahansa ei ole maalintekijäksi ja pelaajalla pitää olla palava halu todella tehdä niitä maaleja ja ratkaista pelejä. On oltava oma-aloitteisuutta ja aikaa. Räntäiltoinakin pitää jaksaa raahautua sinne kentälle tai levylle. Kun pelaajalta löytyy nämä ominaisuudet, on hänessä potentiaalia.

Mutta kaikkea ei pelaajakaan voi tehdä yksin. Syntipukiksi #1 nostaisinkin juniorijoukkueiden valmentajat. Usein valmentajana toimii täysin normaali pelaajan isä. Usein näillä "isillä" ei ole hirveästi näkemystä kiekosta pitkällä tähtäimellä, vaan kuhan nyt katellaan lätkää telkkarista ja valvotaan poikien pelailua aina tiistai-iltaisin.
Tämän lisäksi usein junnujääkiekossa syyllistytään menetyksen tavoitteluun nyt heti. Ja tämä taas johtaa pelitaktiikan liian aikaiseen opetteluun. Jätetään laukomiset ja luistelemiset vähemmälle ja hiotaan taktiikka ja syötöt viimeisen päälle kohdilleen. Tämä toimii, kun joukkue todella on yhdessä käytännössä aina ja asioiden opetteluun on aikaa. Mutta entäs kun nämä kaverit kasvavat isoiksi ja parhaat heistä hyppäävät Leijoniin. Maajoukkueessa ei juuri koskaan ole riittävästi aikaa hioa kemioita kohdilleen ja nyt tarvittaisiin todella niitä maalintekijöitä, jotka pistävät kiekon pusiin paikasta kun paikasta. No, tässä vaiheessa huomataan ettei heitä ole, koska kaikki juniorit harjoittelivat jo pienestä pitäen erilaisia kuvoita hetikaikkimullenyt-menestyksen toivossa. Kumpi sitten on hienompaa: Ratkaista kortteli-liigan finaali vai ratkaista MM-kisojen finaali? Siitä voi kaikki olla eri mieltä, itse ehkä kuitenkin ottaisin sen jälkimmäisen.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että koko ajattelutapa on Suomessa väärä. Nuoruusvuosina pitäisi keskittyä entistä enemmän perusasioihin ja taktiikoiden käsittely pitäisi ottaa mahdollisimman myöhään mukaan kuvioihin. Lisäksi pelaajia pitäisi koittaa innostaa harjoittelemaan laukauksia mahdollisimman paljon omalla ajalla, nykyiset jäävuorot eivät riitä mihinkään.


PS. viestin negatiivisesta sävystä huolimatta en aliarvosta puolustustyöskentelyä ja syöttötaitureita ollenkaan. Kaikkia tarvitaan ja kaikille on tilaa. Parhaastakaan maalintekijästä ei ole hyötyä jos hän ei saa kiekkoa tekopaikoille/omassa päässä soi jatkuvasti.

 

[Mänizeri]

Yhteenvetona voitaneen todeta, että koko ajattelutapa on Suomessa väärä. Nuoruusvuosina pitäisi keskittyä entistä enemmän perusasioihin ja taktiikoiden käsittely pitäisi ottaa mahdollisimman myöhään mukaan kuvioihin.

Menee taas vaihteeksi OT:ksi.

Kyllä taktiikoiden käsittely kuuluu jääkiekkoon ihan alusta pitäen, ei junnuja voi miten tahansa peluuttaa. Ehkä olennaisempaa on se, miten niitä käsitellään ja miten sitten peluutetaan. Ja tämähän sitten on taas kiinni seuran ja valmentajan linjasta, jos sellaisia ylipäätään on.

Ja mitä tulee noihin perussasioihin, niin tuo on maailman helpoin sanoa, mutta nykypäivänä äärimmäisen vaikea toteuttaa. Aikaisemmin nuoret hankkivat fyysisen perustansa pyörimällä ulkona päivät pitkät tekemällä kaikennäköistä, jääkiekkotreeneissä riitti pelkkä jääkiekkoon keskittyminen.

Nyt kun perusliikkuminen on vähentynyt, joutuvat seurat keskittymään entistä enemmän myös asioihin, joille ei ennen ollut tarvetta. Ja jos ei kroppa ei ole valmis sietämään fyysistä rasitusta, ei jääkiekkoon liittyviä perusasioitakaan jaksa oppia. Eikä fyysinen kunto nouse pelkästä intervallista, jota jääkiekko suurimmaksi osaksi on, vaan pitää olla peruskuntopohjaa, jotta intervallin voi kestää. Ulkona omilla jaloilla liikkuminen on asia, jota ei korvaa tunnin esim. tunnin juoksulenkki, vaikka se tapahtuisikin omaehtoisesti. Nuorena liikunnan määrää pitäisi olla reilusti enemmän. Mitkä sitten on nykynuorten kiinnostusten kohteet, en tiedä. Facebook ja pleikkari?

Itse muistan hyvin nuoruuden kesälomilta, kuinka porukalla saatettiin olla koko päivä uimassa. Jatkuvasti jotain tapahtui, joko juostiin pallon perässä, uitiin kilpaa tai muuten vaan hypittiin altaan reunalta. Jos asiasta tekee tiedettä, niin kyse oli käytännössä 8h treenistä. Mennen tullen mentiin pyörällä. Ja illalla saattoi sitten olla vielä kesätreenit jääkiekossa tai futistreenit. Joku voisi sanoa, että aivan hullua, mutta hengissä tässä vielä ollaan.

Puutteet näkyvät esim. yleisurheilun puolella, jossa suomalaiset pitkän matkan juoksijat ovat jatkuvasti lasaretin puolella. Ja ne ketkä eivät ole, eivät juhli kansainvälisellä tasolla, koska treeniä on sen verran kuin kroppa kestää. Todennäköisin syy on se, että heillä ei ole riittäviä valmiuksia nuoruudestaan kestämään sitä treenimäärää, jota vaaditaan huipulla nykyään. Ja se määrä on aivan tolkuton. Afrikkalaiset taas kestävät selvästi paremmin, koska he ovat liikkuneet nuoruudessaan omilla jaloillaan joka paikkaan. Toki juoksijamassaakin on enemmän ja silmissä siintää elintason nousu, mutta kuitenkin.

Miten tämän sitten liittäisi maalintekoon, niin jos joka päivä jaksaa harjoitella maalintekoa vaikka ihan salibandymailalla ja pallolla, niin sekin on jo iso plussa. Joutuu olemaan omilla jaloilla, väkisinki liikkua edes vähän etc. Kaikki minuutit, jossa lapsi tekee jotain fyysistä, on plusssaa.

 

[Cjyyl]

Menee taas vaihteeksi OT:ksi.

Kyllä taktiikoiden käsittely kuuluu jääkiekkoon ihan alusta pitäen, ei junnuja voi miten tahansa peluuttaa. Ehkä olennaisempaa on se, miten niitä käsitellään ja miten sitten peluutetaan. Ja tämähän sitten on taas kiinni seuran ja valmentajan linjasta, jos sellaisia ylipäätään on.

En väitäkkään, etteikö jotakin jääkiekon taktiikoista ja idesta pitäisi käydä läpi, mutta ne kaikista tarkimmat ohjauspelinvivahteet ja muut liibalaabat voisi aivan hyvin jättää myöhemmälle. Lisäksi nuori juniori ei sisäistä (taktiikkataululla olevia) asioita niin hyvin kuin vanhempi. Tämä voi johtaa siihen että kyseinen pelaaja pelaa myös varttuneemmalla iällä tietyissä tilanteissa väärin. Ja kaikki tämä siksi että ei nuorena vielä ymmärtänyt taktiikan taka-ajatusta.

Nuorten liikkumattomuudesta olen täysin samaa mieltä. Mutta jotenkin tällä hetkellä vain näyttää siltä, ettei asiaan oikeastaan ole ratkaisua ja tähän tilanteeseen on sopeuduttava. Nuoret harvemmin enää itse raahautuvat sinne kentälle ja tämä ei voi olla näkymättä otteissa. Tästä siis samaa mieltä.

Mutta! Nyt tuosta kunnon puuttesta ja sen nostamiseen käytettävästä ajasta olen eri mieltä. Käytännössä katsoen lapsien ei mielestäni tarvitse olla kovassa kunnossa n. E-junioreista nuorempiin. Vasta siinä ala-asteen viimeisten luokkien lähestyessä alkaa todella olla merkitystä fyysisellä kunnolla ja yleensä siihen mennessä on myös opittu jo vetämään (jos nyt opitaan lainkaan). Älä nyt ymmärrä tuota väärin, tottakai kaikki yleishyödylliset hipat sun muut ovat aina hyviä, mutta jollain porrasjuoksulla ei pitäisi olla vielä mitään yhteyttä tuon ikäisiin. Tämän lisäksi täytyy sanoa että fyysisellä kunnolla ja laukomisen treenaamisella en näe mitään yhteyttä. Ehkä olen tyhmä, mutta en vain löydä siitä sitä pointtiasi.

Kun sitten siinä n. D-junnuissa aletaan kuntoa nostamaan fysiikkaharjoitteilla, ei tämän pitäisi ottaa mitään pois laukaus- tai muilta perusharjoitteilta. Jos näin kuitenkin on, voidaan todeta joukkueen harjoittelujärjestyksen olevan täysin väärä. Tämän lisäksi tuossa D/C-junnu iässä alkaa olemaan myös lajivalinta ja siihen panostus selvillä, jolloin pelaajilta voi jo olettaa omatoimista harjoittelua. Tällöin aikaa ei kuluisi joukkueen omissa harjoituksista fyysisen kunnon nostamiseen. Jos pelaaja kuitenkaan ei tee omatoimista, on vakavan harkinnan paikka mitä jääkiekolta todella haluaa.

Perustan ajatukseni siihen, että perusasiat harjoitellaan heti ensimmäisinä vuosina. Tällöin kuvioissa ei ole minkäänlaista fysiikkaharjoittelua ja ei pitäisi olla myöskään mitään taktiikkaharjoitteita. Kaikki perusasiat harjoitellaan kunnolla, josta sitten on vanhemmissa ikäluokissa helppo lähteä rakentamaan hyvää kokonaisuutta.


Perusasiat opitaan kunnolla ---> paremmat taidot yksilöillä ---> helpompi toteuttaa erilaisia pelitapoja

Perusasiat opitaan kunnolla ---> nousee joukosta myös enemmän hyviä laukojia ja maalintekijöitä

 

[HMenthal]

Mutta kaikkea ei pelaajakaan voi tehdä yksin. Syntipukiksi #1 nostaisinkin juniorijoukkueiden valmentajat. Usein valmentajana toimii täysin normaali pelaajan isä. Usein näillä "isillä" ei ole hirveästi näkemystä kiekosta pitkällä tähtäimellä, vaan kuhan nyt katellaan lätkää telkkarista ja valvotaan poikien pelailua aina tiistai-iltaisin. Tämän lisäksi usein junnujääkiekossa syyllistytään menetyksen tavoitteluun nyt heti.

Nyt olisi kiva nähdä kaikkien niiden isien naamat, jotka vapaaehtoisina toimivat junnujoukkueiden valmentajina, kun ketään muutakaan ei ole saatavilla, tai kiinnosta, koska siitä ei saa rahaa.

Kun nämä isät katsovat lätkäpelejä, esim MM-skaboja telkusta, niin ajattelevatkohan he, että otan tästä syyt niskoilleni, kun suomalaiste eivät osaa tehdä maaleja?! Ja vähän lisää keskiketterää perään... Mielenkiintoista.

Menee taas vaihteeksi OT:ksi.

Kyllä taktiikoiden käsittely kuuluu jääkiekkoon ihan alusta pitäen, ei junnuja voi miten tahansa peluuttaa. Ehkä olennaisempaa on se, miten niitä käsitellään ja miten sitten peluutetaan. Ja tämähän sitten on taas kiinni seuran ja valmentajan linjasta, jos sellaisia ylipäätään on.

Joo, niin menee, mutta menköön.

Itse tiedä muutamia suurseurojen valmetajia, jotka käyvät "taktiikkaa" läpi pelkästään ennen pelejä kopissa ja jäällä keskitytään niihin perusasioihin. Ja hyvin näyttää silti peli toimivan.

Syntipukiksi #1 nostaisinkin...

... jonkin tällaisen kansallisen tavan/asenteen - tai jotain, keksikää parempi nimitys - suhtautua ko. asiaan yleisesti. Katsokaapa treeneissä, kuinka moni poika vetää jokaisen maalinteko- ja/tai laukaisutilanteen kunnolla loppuunasti! Ja tähän ei nyt riitä se suurseuran "ns. edari", johon on jo E-junnuissa kerätty pojat try-outilla. Ja kun tätä samaa asiaa seuraa tuolla futiskentällä, niin ei tämä asia hirveästi muutu. Todella harvalta löytyy jokaiseen suoritukseen sellainen oikea tahto tehdä se maali, ehkä n. 99,9% vetää vain sinnepäin ja on tyytyväinen tähän, kun pleksit koliseee ja sitten jonoon juttelemaan kaverin kanssa täsät, että "näitkö!"

Usemapi laji mukaanlukien, Suomesta löytyy näitä syntipukkeja meinaan aika perkeleesti. Onneksi kenenkään ei tarvitse kantaa leimaa yksinään...

 

[Cjyyl]

Itse tiedä muutamia suurseurojen valmetajia, jotka käyvät "taktiikkaa" läpi pelkästään ennen pelejä kopissa ja jäällä keskitytään niihin perusasioihin. Ja hyvin näyttää silti peli toimivan.

Jos taktiikka on pakko käydä läpi, on tämä ehdottomasti esimerkillinen tapa.

... jonkin tällaisen kansallisen tavan/asenteen - tai jotain, keksikää parempi nimitys - suhtautua ko. asiaan yleisesti. Katsokaapa treeneissä, kuinka moni poika vetää jokaisen maalinteko- ja/tai laukaisutilanteen kunnolla loppuunasti! Ja tähän ei nyt riitä se suurseuran "ns. edari", johon on jo E-junnuissa kerätty pojat try-outilla. Ja kun tätä samaa asiaa seuraa tuolla futiskentällä, niin ei tämä asia hirveästi muutu. Todella harvalta löytyy jokaiseen suoritukseen sellainen oikea tahto tehdä se maali, ehkä n. 99,9% vetää vain sinnepäin ja on tyytyväinen tähän, kun pleksit koliseee ja sitten jonoon juttelemaan kaverin kanssa täsät, että "näitkö!".

Ja tässä kohtaa esiin astuu taas se pelaajan vastuu. Mitä hakee jääkiekolta? Onko oikeasti tosissaan mukana? Jos ei ole tosissaan, pitäisi ehdottomasti siirtyä pois tosissaan mukana olevien alta.
Ikävä kyllä, olet oikeassa tuosta asennevammassa tai mikälie onkaan. Siihen ei voi valmentajat tai kukaan muukaan juuri vaikuttaa. Tämän vuoksi olenkin esim. Nuori Suomi-ohjelman vastustaja. Aktiiviset, lahjakkaat ja tosissaan treenaavat pitäisi ehdottomasti ohjata kaltaisten joukkoonsa, ei jättää pyörimään höntäilijöiden joukkoon. Tällöin myös potentiaalisen pelaajan halu ja motivaatio laskee auttamatta.

Meni vähän OT:ksi, mutta menköön; Seurasinhan vain muiden esimerkkiä ;)

 

[Sateentekijä]

Mänizeriltä muutamia loistavia pointteja tuossa vähän ylempänä.

Nuoren perusliikunta lapsena ja nuorena on yksi tekijä siihen, mikä tekee aina asteen vaikeampaa nousta huipulle. Eli sen puute on ongelma. Näin mutuntumalta ei joidenkin mielestä välttämättä niin ole, mutta mennäänpä pinnan alle.

---

Älä nyt ymmärrä tuota väärin, tottakai kaikki yleishyödylliset hipat sun muut ovat aina hyviä, mutta jollain porrasjuoksulla ei pitäisi olla vielä mitään yhteyttä tuon ikäisiin. Tämän lisäksi täytyy sanoa että fyysisellä kunnolla ja laukomisen treenaamisella en näe mitään yhteyttä. Ehkä olen tyhmä, mutta en vain löydä siitä sitä pointtiasi.

Eihän pikkuskideille pidä porrasjuoksua määrätäkään, vaan tärkeintä olisi saada mahdollisimman paljon monipuolista liikuntaa lapsena: koripallo, tennis, sulkapallo, yleisurheilu, jalkapallo ja kaikki liikkuminen kehittävät lapsen koordinaatiota, yleiskestävyyttä, hapenottokykyä ja itsesäätelyä, yms.

Fyysisellä kunnolla ja laukomisen treenamisella ei ole suoraa yhteyttä, mutta fyysisellä kunnolla ja laukomisella todellakin on merkitystä. Tämä on päivänselvä asia, jos tätä ei ymmärrä, niin sitten ei voi mitään. Kun sulla on habaa kroppa täynnä, jaksat pelata kentällä pitkiä vaihtoja, ottaa iskuja vastaan ja jaella niitä, jaksat laukoa hyvin, vaikka olet jo hapoilla. Sama pätee maalintekoon. Kun olet fyysisesti vahva, häkki heiluu.

Crosby ja Ovechkin ovat esimerkkejä siitä, kuinka suuri etu on siitä, että sulla on paljon jerkkua ja voimaa. Crosby muuten niittasi Vancouverin olympialaisissa Venäjää vastaan tukevan puolustajan Grebeshkov'n kumoon. Vaikka Crosby on viisi senttiä Grebeä pienempi, Sid paina saman verran Grebeskov'n kanssa eli 88 kiloa.

Facebook ja pelikonsolit syövät urheiluaikaa vapaa-ajalla, se on selvä juttu se. Nostaisinkin esiin vanhempien roolin. Nyt ylös, ulos ja pelaamaan, niin kuin olisi jo, pitäisi vanhempien sanoa eikä niin, että pelaa nyt teemu halosi loppuun ja ota sipsipussi kaapista. Joku ajattelee, että eihän pikku nulikan päätä käännetä. Kyllä voi. Ihminen on yllättävän sopeutuvainen asiaan kuin asiaan ja jos opettaa lapsen liikkumaan nuorena, lapsi saa kipinän urheilla lisää ja lisää. Tällä tavoin lapselle kehittyy sisäinen motivaatio eli hänellä on itselähtöistä motivaatiota tulla yhä paremmaksi ja paremmaksi.

Koululiikuntaa tulisi lisätä, se on selvä juttu. Paljonko muuten nykypäivänä liikuntatunteja on viikossa? Itse kun olin peruskoulussa, niin taisi olla huikeat kaksi tuntia/per viikko.

Muistuttaisin vielä, että ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen puolen on oltava ihmisessä kunnossa, jotta hänestä voisi tulla huippupelaaja. Kaikki lähtee pikkulapsesta vanhempien roolia edelleen peräänkuuluttaen kasvattajana. Alkoholi, huumeet ja rööki ovat sitten ikäviä juttuja, jotka pilaavat monta nuorta lupausta. Kun kaveri ottaa, niin otan minäkin. Näin se vain menee.

Raha on luultavasti myös yksi ongelmista. Ei siitä sen enempää. Money talks.

---

Mitä jääkiekon kehitys- ja parannusinvestoihin tulee niin on päivänselvää, että lahjakkaat junnut omaan joukkueeseen. Pykälää ylemmäs ikäistänsä voi nostaa, jos haastetta ei enää samassa jengissä riitä.

Mitä itse maalintekemiseen tulee, niin Kai Nurminen sanoi eräässä vanhassa jääkiekkolehdessä hyvin:

"Ammu sinne, missä näkyy verkko." YV:llä ranteella tätä tyyliä olisi ainakin käytettävä, kun laittaa ranteet lukkoon B-pisteen kaarelta. Tasakentällisin on hivenen haastavampaa, sillä aikaa ei ole verkon etsiskelyyn. Tärkeää olisi, että paitsi pystyy laukomaan hankalista asennoista pystyisi myös tekemään asiat turhia miettimättä, niin, että toiminta tulisi selkäytimestä. Päättäväisyydesta ja määrätietoisuudesta kaikki lähtee muistaen samalla, että laukominen on jääkiekossakin tekninen laji. Tekniikkaan pitäisi kiinnittää huomiota jo ihan junioreissa.

 

[Mänizeri]

En väitäkkään, etteikö jotakin jääkiekon taktiikoista ja idesta pitäisi käydä läpi, mutta ne kaikista tarkimmat ohjauspelinvivahteet ja muut liibalaabat voisi aivan hyvin jättää myöhemmälle. Lisäksi nuori juniori ei sisäistä (taktiikkataululla olevia) asioita niin hyvin kuin vanhempi. Tämä voi johtaa siihen että kyseinen pelaaja pelaa myös varttuneemmalla iällä tietyissä tilanteissa väärin. Ja kaikki tämä siksi että ei nuorena vielä ymmärtänyt taktiikan taka-ajatusta.

Joo, tarkoitin lähinnä sitä, ettei kentällä juosta miten sattuu. Aika pitkälle pääsee, kun käskee pitämään kaistat kentällä, jos joku poistuu yhdeltä toinen paikkaa tarvittaessa. Pakit pakkeina, hyökkääjät hyökkääjinä. Kevyet sapluunat kehiin. Sen jälkeen antaa poikien pelata ja ratkoa itse tilanteita.

Nuorten liikkumattomuudesta olen täysin samaa mieltä. Mutta jotenkin tällä hetkellä vain näyttää siltä, ettei asiaan oikeastaan ole ratkaisua ja tähän tilanteeseen on sopeuduttava. Nuoret harvemmin enää itse raahautuvat sinne kentälle ja tämä ei voi olla näkymättä otteissa. Tästä siis samaa mieltä.

Mutta! Nyt tuosta kunnon puuttesta ja sen nostamiseen käytettävästä ajasta olen eri mieltä. Käytännössä katsoen lapsien ei mielestäni tarvitse olla kovassa kunnossa n. E-junioreista nuorempiin. Vasta siinä ala-asteen viimeisten luokkien lähestyessä alkaa todella olla merkitystä fyysisellä kunnolla ja yleensä siihen mennessä on myös opittu jo vetämään (jos nyt opitaan lainkaan). Älä nyt ymmärrä tuota väärin, tottakai kaikki yleishyödylliset hipat sun muut ovat aina hyviä, mutta jollain porrasjuoksulla ei pitäisi olla vielä mitään yhteyttä tuon ikäisiin. Tämän lisäksi täytyy sanoa että fyysisellä kunnolla ja laukomisen treenaamisella en näe mitään yhteyttä. Ehkä olen tyhmä, mutta en vain löydä siitä sitä pointtiasi.

Mitä sitten tarkoittaa ns. "kova kunto", siitä voidaan olla montaa mieltä. Ns. tehotreeni ei aina kohota kuntoa, vaan väärin toteutettuna (yleensä tarkoittaa suomessa sitä että tehdään niin perkeeleesti ilman että kestävyyden eri tasojen kehitystä) voi jopa heikentää kestävyystasoja. Mutta tämä on resurssikysymys. Siksi Suomessa tehdään edelleen enemmänkin mentaliteetilla "tehdään näin, kun on ennenkin tehty." Vaikka nuoriso ei ole valmiuksiltaan samanlaista kuin ennen.

Nuorempi veljeni harrasti aikanaan yleisurheilua seuratasolla. Kerran ko. seuran junioritoimintaa tuli seuraamaan ulkomailta varsin meritoitunut valmentaja, joka halusi nähdä mitä Suomessa tapahtuu ylipäätään seuroissa. No totta kai kaikki vanhemmatkin halusivat olla paikalla, kun jonkin sortin gurua tuotiin seuraamaan myös pikkunassikoiden treeniä. Pienimmät juoksivat 200m vetoja. Hetken seurattuaan tämä ulkomainen vieras kysyi: "Miksi nuo nuorimmat ovat täällä ohjatuissa treeneissä?" Tuli pitkä hiljaisuus, johon herra jatkoi: "Miksi he eivät ole leikkimässä kotipihalla?"

Pointti hänellä oli siinä, että liikkumaan ei voi pakottaa ja lapsi ei siedä ohjattua treeniä, joka on kopioitu aikuisilta. Hänen mukaansa olisi paljon parempi pistää lapset leikkimään pihalle koko päiväksi, liikkumaan luonnostaan, kuin tuoda tunniksi treeneihin illalla.

Laukomisesta ja fyysisestä kunnosta, kun sen tekee salibandymailalla: tekee sitä kuten ulkojäillä. Kuljetuksia, harhautuksia ja laukaus jonnekin tiettyyn paikkaan. Tai laukoo suoraan juoksusta mahdollisimman nopeasti. Ja kun sitä tekee siten, että syke pysyy matalla (näinhän se yleensä menee, kun lapsi omatoimisesti leikittelee) kehittyy ns. peruskestävyys.

Ja jos haluaa treenata fyysistä kestävyyttä tiedon varassa, suosittelen kaikille urheilijanaluille kuntopyörällä suoritettavaa ergometritestiä, jossa selvitetään kestävyyden eri tasot. Aukaisee aika paljon silmiä. Tällöin saa massoille tehdyistä treeneistä irti parhaat puolet ja voi omalla ajalla treenata sitä osaa fysiikasta, jossa on eniten tekemistä. (Ja jos vetoa pitäisi lyödä, niin 9/10 saisi ohjeen parantaa peruskestävyyttä.)

 

[PJx]

Ehkä tässä syyllisten etsinnässä tulisi myös muistaa, että vaatimustaso on loppujen lopuksi koko ajan nousussa. Tuskinpa kaikki nuo entisaikojen suuruudet olisivat silloisella treenillä pysyneet putkessa mukana.

Voimistelu ja taitoluistelu on hyviä esimerkkejä mihin systeemi on meitä viemässä. Vaahtosammuttimen mittaisena tavoitteelliseen reeniin tai olet ulkona kuvioista...

Toki, jos tyydymme vaatimattomampaan junnumenestykseen, asiat voi tehdä toisinkin. Sekään ei taida oikeasti onnistua drop-out ilmiön takia.

Tällä tarkoitan sitä, että peruutuspeilistä ei löydy tietä menestykseen. Katse on suunnattava eteenpäin ja tunnustettava, että tekemisen meininkiä on muutettava.

Itse näkisin, että suomalaisilla suurimmat taidolliset puutteet ovat syötöissä/syöttöjen vastaanottamisessa kovan paineen alla, tilannekovuudessa ja pelinäkemyksessä. Taitopuoli on kohtuullisesti hanskassa, mutta taitoa ei pystytä käyttämään.

Näkisin, että Suomessa peliä pelataan liikaa "mukavuusalueella". Taktiikan ottaminen mukaan nuorempana pakottaisi kaverit ahtaisiin tiloihin, jolloin olisi mahdollista oppia mainitsemiani asioita. On aivan sama kuinka kaunista luistelu on teknisesti, jos kaveri ajaa yli.

Kun pääsin jokunen vuosi sitten vertailemaan n. 14v suomalaisia ja Kanadalaisia (sikäläinen ylin sarjataso kahdella alueella), niin olihan suomalaiset taidoissa edellä, paitsi asioissa, jotka luettelin. Harmi vaan, että kysymys oli lajista nimeltä jääkiekko. Jääkiekon pelaamisessa Kanadalaisilla oli selkeä etu puolellaan.

Vaikka vielä tuossa iässä peli oli varsin tasaista, niin kanadalaiset olivat huomattavasti lähempänä voittavaa jääkiekkoa. Ne tiesivät mitä yrittää. Omien poikien osalta surffauskulttuuri jatkui tästä eteenpäinkin vielä vuosia.

 

[Mänizeri]

Nostellaan tätä ketjua taas...

Tämän päivän Kanada - USA nuorten MM-välierässä silmiinpistävää jenkkien tekemissä maalissa oli kiekon sijainti laukaisuhetkellä ja kuinka lyhyellä liikkeellä kiekko pistettiin liikkeelle ja kovaa! Ns. rannelaukauksia kaikki maalit, mutta todella modernilla tavalla. Maalivahteja on helppo syyttää, mutta kyllä saa olla aika nopea syvyyssuunnan liikkeessä, jos tällä tavalla lähtevien laukausten edessä ehdit vastaan.

Siittä vaan videot pyörimään ympäri Suomen, miten laukauksia pitää lähettää luistelusta liikkeelle.

Aika kaukana vanhan liiton vetolaukauksista.

 

[siffa]

Tämän päivän Kanada - USA nuorten MM-välierässä silmiinpistävää jenkkien tekemissä maalissa oli kiekon sijainti laukaisuhetkellä ja kuinka lyhyellä liikkeellä kiekko pistettiin liikkeelle ja kovaa! Ns. rannelaukauksia kaikki maalit, mutta todella modernilla tavalla. Maalivahteja on helppo syyttää, mutta kyllä saa olla aika nopea syvyyssuunnan liikkeessä, jos tällä tavalla lähtevien laukausten edessä ehdit vastaan.

Siittä vaan videot pyörimään ympäri Suomen, miten laukauksia pitää lähettää luistelusta liikkeelle.

Aika kaukana vanhan liiton vetolaukauksista.

Tärkeän ketjun nostit ylös. Laukaisutaidossakin on meillä Suomessa isot puutteet. Olennaista olisi saada videot harjoittelutilanteista, joita toistamalla tuhansia kertoja, saadaan laukaus lähtemään oikealla tavalla. Se olisi myös selvitettävä, että minkä ikäisinä pohjoisamerikkalaiset aloittavat laukaisuharjoitukset, joita sitten jatkuvasti toistamalla vuosikausia tulos on sitä, mitä nähtiin eilen ja tänään mm. USA:n Geatreaun esittämänä.

 

[zet]

Tärkeän ketjun nostit ylös. Laukaisutaidossakin on meillä Suomessa isot puutteet. Olennaista olisi saada videot harjoittelutilanteista, joita toistamalla tuhansia kertoja, saadaan laukaus lähtemään oikealla tavalla. Se olisi myös selvitettävä, että minkä ikäisinä pohjoisamerikkalaiset aloittavat laukaisuharjoitukset, joita sitten jatkuvasti toistamalla vuosikausia tulos on sitä, mitä nähtiin eilen ja tänään mm. USA:n Geatreaun esittämänä.

Mitä mieltä Siffa olet, kumpiko on junioreissa tärkeämpää, hioa satoja tunteja Meidän peli- harjotteita vai saman ajan käyttäminen maalinteon harjoitteluun? Kumpiko on tärkeämpi taito aikuisena, "ymmärtää peliä" vai laittaa kiekko maaliin tärkeässä paikassa? Sanoit itse että suomalaiset hävisivät ottelun yksilötaidossa ruotsalaisille. En tunne pohjoisamerikkalaista juniorivalmennusta jotta voisin varmaksi sanoa mutta löisin vetoa että siellä keskitytään yksilön kehittämiseen ja jätetään taktinen puoli vähemmälle.Tulokset näkyvät sitten tulostaululla.

 

[siffa]

Mitä mieltä Siffa olet, kumpiko on junioreissa tärkeämpää, hioa satoja tunteja Meidän peli- harjotteita vai saman ajan käyttäminen maalinteon harjoitteluun? Kumpiko on tärkeämpi taito aikuisena, "ymmärtää peliä" vai laittaa kiekko maaliin tärkeässä paikassa? Sanoit itse että suomalaiset hävisivät ottelun yksilötaidossa ruotsalaisille. En tunne pohjoisamerikkalaista juniorivalmennusta jotta voisin varmaksi sanoa mutta löisin vetoa että siellä keskitytään yksilön kehittämiseen ja jätetään taktinen puoli vähemmälle.Tulokset näkyvät sitten tulostaululla.

Junioreissa ikävuosina 2-12 ehdottomasti lähes kaikki aika on käytettävä yksilötaitojen harjoittelemiseen. Luistelun oppimiseen eniten, sitten kiekonkäsittelyyn ja maalintekoon sen jälkeen, kun luistelutaito ja mailankäyttö sen mahdollistavat. Outo kysymys sinulta. Mitä tarkoitat tuolla Meidän Pelin harjoittelulla taidon herkkyysiässä?

 

[zet]

Junioreissa ikävuosina 2-12 ehdottomasti lähes kaikki aika on käytettävä yksilötaitojen harjoittelemiseen. Luistelun oppimiseen eniten, sitten kiekonkäsittelyyn ja maalintekoon sen jälkeen, kun luistelutaito ja mailankäyttö sen mahdollistavat. Outo kysymys sinulta. Mitä tarkoitat tuolla Meidän Pelin harjoittelulla taidon herkkyysiässä?

Tarkoitin sitä että ei kai näiden ikävuosien jälkeenkään tätä harjoittelua pidä unohtaa taktisen puolen kustannuksella? Tuntuu vaan oudolta kun tälläkin palstalla vaikuttava kaveri kertoi valmentamansa joukkueen käyttäneen b-junioreissa satoja tunteja meidän pelin harjoitteluun.

 

[Vanhapuuma]

Tarkoitin sitä että ei kai näiden ikävuosien jälkeenkään tätä harjoittelua pidä unohtaa taktisen puolen kustannuksella? Tuntuu vaan oudolta kun tälläkin palstalla vaikuttava kaveri kertoi valmentamansa joukkueen käyttäneen b-junioreissa satoja tunteja meidän pelin harjoitteluun.

Mielestäni siffa vastasi jo kysymykseen, myös tähän jatkokysymykseesi. Olen samaa mieltä siinä, että nimenomaan varhaisessa junnuvaiheessa tulisi keskittyä ennen kaikkea henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittämiseen, jotta se tekninen pohja olisi kunnossa. B-junioreissa ei nyt enää tulisi keskittää valmennuksen puolesta aikaa rannelaukauksen tai muiden tällaisten ominaisuuksien hinkkaamiseen, näitä harjoitteita tulisi tehdä omalla ajalla siinä määrin kuin haluaa niitä kehittää. Mitä itse muistan omista junnureeneistä, ihmettelin sitä, minkä helvetin takia me juurikin vielä B-junnuissa(!) harjoiteltiin luistelua (kesken normireenien) kun ainakin itse kävin ulkojäillä tekemässä samoja juttuja joka tapauksessa. Vielä tuossa vaiheessa oli toki sellaisia pelaajia, jotka olivat laiskahkoja ja kävivät pelailemassa lähinnä sen takia kun pysyivät vielä temmossa mukana eikä muutakaan tekemistä ollut (ja ehkä vanhemmat halusivat), mutta ei tämä nyt voi mikään syy olla siihen, että pitää aivan perusjuttuja käydä läpi joukkueen yhteisissä harjoituksissa.

Valmennus voi ja joskus sen tuleekin antaa joitakin vinkkejä näiden ominaisuuksien kehittämiseen - ja vaikka treenien jälkeen tai muulloin jäädä auttamaan näissä, mutta jos niitä pitää käydä koko joukkueen kesken läpi yhteisissä harjoituksissa, jotakin on mennyt vikaan aiemmassa vaiheessa.

Ja mitä maalintekoon tulee, se on aina ollut itseni kaltaiselle ratkaisukyvyttömälle puolustavalle peruspakille täysi mysteeri. Mutta jos nyt heitellään kumminkin enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia: siinä lienee kyse tyytymättömyydestä siihen, että pelkästään pääsee hyvälle maalintekopaikalle ja kykenee vielä "ihan hyvään ratkaisuun" ollessaan vastakkain maalivahdin kanssa vaikkei maalia saisikaan. "Silmät kiinni ja sinne päin" on klisee, josta pitäisi päästä eroon. Jotkut nimittäin luulevat, että niin se vain menee. Ehkä Suomessa kyllä, mutta mitä nyt pohjoisamerikkalaisia katsoo, niin saattaisin olla vähän eri mieltä. Niiden mentaliteetti tuntuisi enemmän olevan se, että "silmät auki, ranteet lukkoon ja suoraan yläpörsään - siinä kaikki mitä yritin tai epäonnistuin ja pahasti".

Mutta tämän pelkkä toteaminen tuskin auttaa paljoa, jos puhutaan tällaisesta "tahtotilasta", mutta silti, kyllä sillekin voidaan jotain tehdä. Esimerkiksi lähdettäisiin juuri niistä perusjutuista, että ensinnäkin saadaan jo varhaisessa vaiheessa pelkkä rannelaukauksen tekniikka kuntoon. Ja peliharjoitteissa (1 vs.1, 3 vs. 2 jne. mutta myös 1 vs. 0, maalivahdin alkulämmöt pois lukien) tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, että näissä keskitytään kaiken muun ohessa myös siihen, että harjoite päättyisi maalintekoon. Pakeilla luonnollisesti vähän eri motiivit, mutta ei ruveta näsäviisastelemaan. Maalin tekeminen tuntuu joskus olevan täysi sivuseikka, joskus se toki on ymmärrettävämpää harjoitteen keskittyessä johonkin toiseen asiaan, mutta lähtökohtana ei tulisi olla se, että saadaan "ihan hyvä laukaus", vaan vain ja ainoastaan maali on onnistunut lopetus.