Kaikki on suhteellista, eli ei minua tässä asiassa kiinnosta, meneekö jollain vinkuintian tai hevonvittumaan pienipalkkaisella työntekijällä hyvin tai huonosti suomalaisiin tai vaikka itseeni verrattuna. Varmaan voi mennäkin huonommin, mutta se ei ole järkevä lähtökohta, että täällä pitäisi etuja ja elintasoa heikentää jonkun Ambomaan tasolle, jotta valtio "säästäisi". Kansalaisten hyvinvointi, riittävä elintaso ja riittävä ostovoima on myös valtion etu, minkä takia jatkuva kuristusnuoran kiristäminen pieni- ja keskituloisten kurkun ympärillä vain ylläpitää taloudellista noidankehää.
Tämä ei tarkoita, etteikö systeemejä tulisi virtaviivaistaa, turhaa byrokratiaa karsia ja jonninjoutavia peite- ja palkintovirkoja lopettaa. Julkisella sektorilla(kin) on trimmattavaa, valitettavasti trimmaus ei juuri koskaan kohdistu välijohtajiin, "asiantuntijoihin" ja raskaaseen organisaatioon vaan supistuksilla lähinnä hankaloitetaan niiden työntekijöiden elämää, joiden on joka tapauksessa taattava lakisääteisesti tietyt palvelut ja joista supistaminen vie aikaa ja rahaa myös palveluiden käyttäjiltä.
Todennäköisesti rahaa jäisi enemmän käytettäväksi olennaisiin asioihin mikäli turha säätäminen ja suhmurointi saataisiin kuriin, joten suurimman osan ei tarvitsisi luopua perusasioistaan. Omalla työpaikallani olisin heti valmis luopumaan toistuvista organisaatiouudistuksista vailla muuta syytä kuin uudistusvimma, myös konsulttien palveluista ja monesta ylimääräisestä palaverista voisi luopua.
Jos veroja nostettaisiin, niin kannattaisin korvamerkittyjen verojen ja -maksujen paluuta sillä ehdolla, että esim. 50% veroistani menisivät niihin kohteisiin jotka katsoisin olennaisiksi ja loput menisivät yleisveroiksi. Tällöin joutuisin luopumaan osasta tulojani, mutta saisin vastineeksi päättää edes vähän, mihin rahoja pistetään. Samalla puita syleilevät ja maailmaa halaavat Hyvät Ihmisetkin saisivat miettiä, haluavatko tukea veropuolikkaallaan monikulttuurista rikkautta vaiko vaikkapa omien lapsiensa/vanhempiensa säällistä hoitoa.