Missä olet tavannut kumppanisi?

[irGGu]

-

.

 

[bisnesman]

Viestin lähetti assat__85
Minä, ihminen, joka olen parantumaton romantikko, oon aina ollu kiinnostunu seurustelevien, kihlautuneiden ja naimisissa olevien ihmisten tapaamispaikasta, -tavasta, -ajasta, kihlajaispäivästä, miten valittiin, oliks yhteinen sopimus, extempore, kumpi kosi, missä puitteissa ym.?

Kertokaa omat tarinanne, vaikka sensuroituina versioina, tai jotain, mutta kertokaa.

Itselläni ei vakituista (eikä vähemmän vakituista) elämänkumppania ole, joten mun tarinaa ette kuule, mut mä haluun kuulla teidän. Jään odottelemaan.

Ensirakkauteni tapasin koulussa. Oltiin samalla luokalla. Siitä se pikkuhiljaa syttyi, ja roihusi aikamoisilla liekeillä. Piti välillä sammutella kiljupönikän kans, ettei ois menny liian kuumaksi.
Oltiin 11 vee.

13-vuotiaana tapasin elämäni rakkauden kesäleirillä. Siellä missä bisnesmanin kuuluisat laulut saivat ensiesityksensä. Viina ei onnistunut sotkemaan vielä tätä kahden nuoren ja viriilin ihmisen suhdetta. Sen sotki joku muu...

Sitä seuraavat poikkeuksetta kännissä. Joko discossa tai kaupungilla. Yleensä silleen, että huomasi olevansa jonkun kanssa siellä penkkien välissä kuumassa kielisuudelmayhteydessä.
Näistä reissuista riittää tarinaa, mutta ne jääköön sit kertomatta. Aika kultaa muistot ja unohtaa murheet..


Ei silti, kivaa oli, mut jumala rankaisee minua niistä kisoista joita järjestettiin paikallisessa teinidiscossa.
Lajin nimi oli "kellon eniten illan aikana". Huikeimmillaan saattoi olla 7 joiden kanssa oli ainakin suudellut. Sen ikäsenä ei onneksi vielä osannut duunailla pahempia :)

Nyt pariin vuoteen ei ole sen vakituisempia ollut. Hoitojahan ei lasketa.

En kyllä panisi vastaan vaikka joku pokaisi minut silleen, etten olisi kännissä. Se vaan lienee kovin mahdotonta, koska en liiku useinkaan virka-ajan ulkopuolella selvinpäin.

 

[teemu_s]

Bisnesman, jos sinulle ei ole tätä aiemmin sanottu mutta nyt sanon: hanki elämä! ;-)

Itse muuten tapasin nykyisen tyttöystäväni ICQ:n kautta. Kesäkuun 15. päivä 2001. Perjantai-iltana joskus kello 21.00 jälkeen. Miettikääpä sitä!

ps. bis, hankipas muuten sinäkin ICQ, jos vaikka tärppäis! :-)

 

[bisnesman]

Viestin lähetti teemu_s
Bisnesman, jos sinulle ei ole tätä aiemmin sanottu mutta nyt sanon: hanki elämä! ;-)

Itse muuten tapasin nykyisen tyttöystäväni ICQ:n kautta. Kesäkuun 15. päivä 2001. Perjantai-iltana joskus kello 21.00 jälkeen. Miettikääpä sitä!

ps. bis, hankipas muuten sinäkin ICQ, jos vaikka tärppäis! :-)

Hankin.
Vai laitetaanko samanlainen kisa kuin Hymyssä oli Jasminille: "Jatkoaika etsii bisnesmanille vaimoa?" ;)

 

[Oloneuvos]

Oikeastaan pitäisi sanoa, että kuppilassa. Siellä tosin vain näimme toisemme. Totuus kuitenkin on, että kaveri kysyi silloin aikanaan saako pikkusysteri tulla kesämökilleni juhannusta viettämään. Silloin varsinaisesti tapasimme. Tunnustan syöneeni kuormasta, tosin vasta vuotta tämän juhannuksen jälkeen, jolloin olimme uudelleen samassa paikassa ja osin eri kokoonpanossa.

 

[JLand]

Legendaarinen rakkaustarina.

JLand & olutpullo huomaa tummaverisen kaunottaren baarin nurkassa, ottaa rohkaisuryypyn, astelee typyn luokse ja lataa "Do I come here often?"

Kaksi vuotta sitten tavattiin baarissa ja sillä tiellään ollaan edelleen.

 

[M@rko77]

Viestin lähetti teemu_s
ps. bis, hankipas muuten sinäkin ICQ, jos vaikka tärppäis! :-)

ICQ sun muut irkit on, muttei kumppania..Eli ei tärppää ei..

 

[leivoja]

Näistä kahdestä kädestä on meikäläinen tähän maailmaan revitty ja näillä pitäisi huumoria tästä hommasta repiä. En siis kumppaniani/kumppaneitani ole valinnut, ne valitsivat minut!

 

[teemu_s]

Viestin lähetti M@rko77
ICQ sun muut irkit on, muttei kumppania..Eli ei tärppää ei..

Ilmeisesti minä olen siis onnellinen paskiainen kun olen yhyttänyt oman kullan sitten vaikka internetistä. Eihän sille mitään voi että ei ole sitä oikeaa vielä ilmaantunut, mutta kaikki aikanaan. Sehän voi olla vaikka se lähikaupan kassaneiti tai joku muu. Ei sitä koskaan tiedä millä oksalla se piru istuu.

 

[jerry]

Viestin lähetti M@rko77
ICQ sun muut irkit on, muttei kumppania..Eli ei tärppää ei..

Kirjoittamiesi juttujesi perusteella totean ehkä hieman humoristisesti: En ihmettele ollenkaan.

Oman puolisoni tapasin ravintolassa, mutten ehkä niin perinteisellä kaavalla.

Olin lähdössä sinkkuna kotiin kotiin, ihmeellistä sinällään, kun lyhyt ja lihava ämmän pätikkä käveli vastaani ja kysyi: Lähdetkö tanssimaan?
Katselin ilmeisesti hetken aikaa suu auki huvittuneena tilannetta, koska tämä kyseinen persoona jatkoi juttuaan. Hän selitti olevansa ystävänsä asialla, ja pyysi että tulisin edes katsomaan mitä on tarjolla. Pöydässä näkemäni olento oli skaalalla 1-10 mitattuna n.13,5 verrattuna tuohon mainitsemaani parittajaan, joka muuten myöhemmin osoittautui lepsoksi. Vedettiin siinä sitten parit hitaat ja ......Seuraavana päivänä nähtiin taas.

 

[PeteX]

Kymmenen vuotta sitten muutettuani Suomeen naapurista paikallisessa pubissa porukkaa oli pelaamassa sököä nurkkapöydässä rahasta (silloin se oli vielä mahdollista). Peliin mukaan ja keittoa huiviin. Raha liikkui, mutta siinä vaiheessa se ei ollut ongelma. Pöytään tuli nainen, joka halusi mukaan peliin. Hän vei kaikkien rahat, mukaan luettuna omat vikat 350,-. Hän lähti pöydästä ja minun oli "pakko" seurata hänen perässään ja laittaa kaikki peliin. Homma toimi ja kimpassa ollaan. Kaikkia sotia ja eroamisia mitä tässä välillä on tapahtunut en viitsi tähän kertoa. Joka tapauksessa vanhan biisin mukaan "Kohtalo kuljettaa kuin kaarnalaivaa".

 

[TBK]

No se vuosisadan rakkaustarina juontaa juurensa kouluvuosiin. Minä olin futis joukkueen kapteeni ja vaimoni oli huutosakin johtaja ja kun meidät vallittiin päätöstanssijaisten kuninkaaksi ja kunigattareksi tajusin, että kuulumme yhteen nyt ja ainiaan....

PLÄÄH ja pa***t!
Nykyinen vaimoni oli minun kaverini tyttöystävän kaveri ja tutustuin häneen sitä kautta erinäisten vaiheiden jälkeen. No nyt olemme olleet yhdessä jo viisi vuotta ja rakkauden rypäleenä on kolme vuotias tyttö. On ollut ylä- ja alamäkee, mutta aina ollaan lyhyiden erojenkin jälkeen yhteen palattu ja hyvin menee.

 

[koo]

Romantiikkaa

Minä rekisteröin kumppanini eka kerran Stoccan kulmalla Tampereella. No se oli VAIN rekisteröinti. Muutamia kuukausia myöhemmin tapasimme uudelleen...huutokaupassa. Edelleenkin meillä on erimielisyyttä siitä kumpi huusi kumman. Jos se olin minä, sanoisin, että ihan ok huutokauppalöydöksi. Nytkin tekee jotain valkosipulisörsseliä sukulaisille joululahjaksi.

Terveisin koo

 

[Kalkun rusakko]

Re: Romantiikkaa

Viestin lähetti koo
Minä rekisteröin kumppanini eka kerran Stoccan kulmalla Tampereella. No se oli VAIN rekisteröinti. Muutamia kuukausia myöhemmin tapasimme uudelleen...huutokaupassa. Edelleenkin meillä on erimielisyyttä siitä kumpi huusi kumman. Jos se olin minä, sanoisin, että ihan ok huutokauppalöydöksi. Nytkin tekee jotain valkosipulisörsseliä sukulaisille joululahjaksi.

Terveisin koo

Eikös ne samaa sukupuolta olevien rekisteröinnit pitäis tehdä maistraatissa?? Vai onko Stoccan kulmalle tullut joku sivukonttori?

Eikä mitään hymiöitä sitten

 

[masahiko]

Ensitapaamisemme tapahtui junassa H:ki-Kontiomäki v.1971.
Vaihdettiin muutama katse,hetki juttelua ja ennen junasta poistumista vaihdettiin puh.nrot.Muutamia soittoja landella ollessani.Homma lähti rullaamaan palattuani stadiin,välillä kiihkeämmin välillä viileämmin,kuitenkin koko ajan yhteyttä pitäen.
Kunnes sitten jysähti, -78 naimisiin,-79 syntyi tytär.
Sillä tiellä ollaan vielä,eli yli 30v.on kestetty toisiamme ja loppua ei ole näkyvissä.(taitaa olla niin pitkä aika,ettei teistä monikaan ole tallannut tätä palloa niin kauan.)

 

[Senior]

Viestin lähetti masahiko

Kunnes sitten jysähti, -78 naimisiin,-79 syntyi tytär.
Sillä tiellä ollaan vielä,eli yli 30v.on kestetty toisiamme ja loppua ei ole näkyvissä.

Senior lähettää masahikolle kaikki käytettävissään olevan rispektin hienosta suorituksesta! Keep on going!

 

[Snakster]

Viestin lähetti Senior
Senior lähettää masahikolle kaikki käytettävissään olevan rispektin hienosta suorituksesta! Keep on going!

Mitä mitä. Eikö Senioria kiinnostakaan, että mitä kuuluu tyttärelle?

Masahikolle propsit myös täältä, parisuhteiden touho-serkulta. Vaikka nyt näyttääkin ihan lupaavalta...

 

[Tatzka]

No joo vaikea vastata edellinen tavattiin baarissa, halittiin pihalla pakkasessa haalareissa, juteltiin yö kiltisti. Samainen hurmattiin ruusuilla, kuvattiin kameralla poskien puna, vietiin hurvittelemaan vesipuistoon, mökillä yöllä soudettiin, sormukset jäätelökioskin edessä vaihdettiin, syksynsateessa erottiin.

 

[Rööri]

No jos koo, niin miksen minäkin

Tuleva, ja nykyinenkin vaimoni, bongasi minut Roihuvuoressa sijanneessa asunnossa, jossa hän oli viettämässä jollain mittapuulla rauhalliseksi luokiteltavaa iltaa, silloisen poikaystävänsä ja muutaman muun ihmisen muassa. Tarina kertoo hänen huokaisseen tuon ruipelon kainalosta ääneen haluavansa minut – kuka häntä tuosta osaa syyllistää? Andyn sanoin: sun pitää varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen. Hän sai minut.

Minä en häntä noteerannut tuona iltana sen kummemmin kuin muitakaan kämpässä häärineitä neitoja.. Tuolloin tuntui, että kaikki ”naiset” olisivat kiinnostuneita vain minusta. Porskuttelin tuolloin vahvassa myötäisessä. Nykyisin aika kyllä menee vastaiseen luoviessa. No kuitenkin. Hän tuppasi liiveihin joka käänteessä, enkä tuolloin ferskiin lihaan taipuvaisena osannut vastustaa kiusausta, vaan työstin nurkumatta eteeni avattua sarkaa. Kuten myös seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana.

Viikon parin jälkeen alkoi nuorta miestä (19 v) kyllästyttää tuo tahkoaminen, ja teki mieli hiloa auransa uusille vaoille. Itkuhan siitä tuli, eikä edes niinkään pitkästä ilosta. Noh, säälistä tuikin vielä muutaman kerran menemään, minkä muilta kiireiltäni kerkesin, ja hyväähän se teki, ei siinä mitään. Noh, neito sitten unohti pillerin pari jossain vaiheessa rietastelua ja tuli tiineeksi. Synnytti mahtavan tyttären johon ihastuin ikihyvikseni. Kohta perään pojan. Aalto kiersi suvussa. Huuli pyöreänä ihmettelin siinä ”rakkauteni hedelmiä”, eikä edes tullut mieleen kartella vastuutani. Mies tekee mitä haluaa ja kantaa teoistaan vastuun, vaikken lähes tulkoon mikään mies ollutkaan - jos vieläkään.

Tuosta tapaamisesta on nyt kulunut yhdeksäntoista vuotta, johon mahtuu melkoinen kirjo elämän eri vaiheita. Mitään huumaavaa rakkautta, taikka ihastusta en ole koskaan kokenut – liekkö moista olemassakaan- mutta pitkä siivu on taaksemme jätetty yhteistä taivalta, ja kunnioitan vaimoani äitinä ja puolisonani enemmän kuin hän koskaan ymmärtääkään. Moni nainen, jos kukaan, ei olisi kanssani jaksanut. Tuota pidän kestävän rakkauden osoituksena, jonka edessä tulee ottaa hattu pois!

Kuten joskus aiemminkin olen sanonut: Rakkaus on sitä, että pystyy sietämään toista läpi vuosikymmenten- Nih!

…

 

[Snakster]

Omani olen tavannut katulapsia auttavassa projekti Qharurussa osoitteessa Calle Inca No. 190, La Paz, Bolivia. Itse olin ko. mestassa töissä ja siippa oli lomailemassa äitinsä työmatkan siivellä. Työmatkaan kuului tutustuminen kyseiseen mestaan ja Snakster äkkäsi saumansa. Loppu onkin historiaa, tai siis nykyisyyttä.

 

[Senior]

Re: No jos koo, niin miksen minäkin

Viestin lähetti Rööri
Tuota pidän kestävän rakkauden osoituksena, jonka edessä tulee ottaa hattu pois!

Kuten joskus aiemminkin olen sanonut: Rakkaus on sitä, että pystyy sietämään toista läpi vuosikymmenten- Nih!

…

-ottaa pipan päästä-

Hieno tarina, bratha.

Mulla on tallessa samantapainen. Tapasin vanhimpien lasteni, kahden hienon poikani, äidin a.k.a ex-vaimoni kauppakoulun naapuripulpetista. Tohdin kyllä tunnustaa, että naisellisuuden törkeäksi kehittyneet ulkoiset muodot kiinnittivät ensin huomioni. Heti. Yhteistä taivaltamme, vai pitäisikö sanoa hänen minua sietämistä, kestikin viisitoista vuotta. Hän oli se, joka kasvatti pojistamme suoraselkäisiä. Minä stiplasin ja maksoin kalliin hinnan. Elämä jatkuu, niin se tekee aina.

Nuorimman poikani äidin a.k.a nykyisen vaimoni tapasin yhtä vähän romanttisesti: yökerhossa. Ja taas avokauluksellisella asulla oli osansa. Minkäs sitä luonteelleen mies mahtaa. Porsas mikä porsas.

Elämän edetessä oppii ymmärtämään sen realiteetteja ja vaikeutta. Ikuinen rakkaus ja intohimo ovat niin haurasta ja särkyvää. Himo muuttuu ajan kanssa kiintymykseksi, yhteenkuuluvuudeksi ja ystävyydeksi. Eletään lasten kautta. Ihminen on aika heikko. Tai ainakin minä. En pysty sanomaan, ettenkö vaihtaisi päivääkään. Asioiden kanssa täytyy oppia vain elämään. Verta pakkiin.

 

[korkki]

Omani olen tavannut Porilaisen Tipukki-nimisen grillin pihassa kotimatkalla vappuna 1993 eli kohta tulee kymmenen vuotta täyteen...
Matkaan mahtuu kaikenlaista, ylä- ja alamäkeä. Naimisiin menimme 1996 ja sen jälkeen tuota jälkikasvua on tullut tasaiseen tahtiin jo neljä, ensin kolme poikaa ja vajaa kaksi kuukautta sitten pikku prinsessa.

 

[Snakster]

Re: Re: No jos koo, niin miksen minäkin

Viestin lähetti Senior

Elämän edetessä oppii ymmärtämään sen realiteetteja ja vaikeutta. Ikuinen rakkaus ja intohimo ovat niin haurasta ja särkyvää. Himo muuttuu ajan kanssa kiintymykseksi, yhteenkuuluvuudeksi ja ystävyydeksi. Eletään lasten kautta. Ihminen on aika heikko. Tai ainakin minä. En pysty sanomaan, ettenkö vaihtaisi päivääkään. Asioiden kanssa täytyy oppia vain elämään. Verta pakkiin.

Väkevää puhetta. Hiljaiseksi vetää kun joku latelee realiteetit pöytään noin karun hienosti. Näitä asioita ei opita kirjoista lukemalla. Jotkut oppivat elämällä, jotkut eivät edes sillä; joitain taas ei edes kiinnosta. Riittää kun on lihaa pöydässä ja kammarissa. Minua kiinnostaa ja mielenkiinnolla tarkkailen ja elän elämää vielä skloddi-statuksella. Kiitos Senior tiivistyksestä.

 

[pale]

Todellisen Rakkauden kaipuutani tyydytin pitkään kuolaamalla alan ruotsalaisia ja jenkkiläisiä julkaisuja ja katsellessani kauniita kuvia ja siinä samalla itseni sielunsilmin kuvaan upotettuna: Voi kun joskus löytäis tollaisen, sitä onnen päivää.

Sen aikuinen duunikaverini ja hyvä ystäväni Timo oli tietoinen, yhteisestä harrastuksesta johtuen, miestä jäytävästä puutteesta ja toikin eräänä aamuna päivän Stadarin, näyttäen siinä ollutta ilmoitusta. Katsoin ja mykistyin. Tämä oli mulle, kukaan ei vie tätä multa .Soitto numeroon ja tällit oli selvät. Duunipäivä meni kärvistellen ja kelloa pälyillen.

Klo 16.42 olin sovitussa paikassa ja astelin spastisin liikkein Kalliossa sijainneen asuintalon kellariin, sen autotalliin. Olin näkemästäni mykistynyt. Ensikohtaamiseni Buick-kaunottareni kanssa oli henkeäsalpaava sessio. Uskomattoman hyvässä orgiskuosissa oleva, norsumoottorilla varustettu matala musta jumalatar katseli mua ja rakastui muhun samantien, kuin huutaen kunnon ajoa. Vihkiseremonia, tässä tapauksessa luovari, oli nopeasti kirjoitettu ja saatoin hellin, mutta varmoin liikkein ohjastaa härskin keulan ulos pimeästä kellarista päivänvaloon kaikkien senaikaisten turbo-hirmujen kiusaksi.

Ja sittten itse aiheeseen. Kyllä kai jokainen sen puoliskonsa jossain vaiheessa löytää, väliäkö sillä miten? Pääasia että homma toimii. Sen allekirjoitan, että Hän voi löytyä melkeinpä silloin, kun sitä vähiten odotat. Joten turha hosua ja enemmän ajelua liukkailla, Kuten Ensio I asian sanoiksi pukisi. Sen oikean kyllä tunnistaa. Tai jotain.

Omani tapasin Gresa-Kamppi-Töölö akselilla joskus 80-luvun alussa ja en nyt häpeäkseni muista miten ja koska ja toivonkin että tää jää meidän keskeiseksi.

Pari jälkihedelmää tossa mankuu pukinkonttiin kannettavaa CD-soitinta ja 18. vuosi ton kummallisen ihmisen kanssa samassa pajassa antaa luvan kiittää Luojaa, että näinkin hyvin pyyhkii.


Editoin uutta/vanhaa tietoa:
Tapasin The Naisen, nykyisen Kummallisen, Tavalla ( missäs muualla, siellähän sitä silloin aina luudattiin) -82 legandeerisen Piratesin keikalla.
Tiesin toki kimman, olin rekisteröinyt ja selvittänyt kuka Hän on päästyäni kuitenkin melko nihkeästi lähikontaktiin sulottaren kanssa, johtuen kai hänen seurestelusuhteestaan johonkin pökiöön, joka ei selvästikkään osannut arvostaa Häntä. Ihastuin ja rakastuin tähän paljasjalkaiseen sen illan aikana minkä olimme kimpassa niin että kipeää teki. Vietimme tän loppuviikonlopun hänen himassaan (vanhemmat landella ja broidit asia hemmoja) Vartsikassa ja yritin selvittää itselleni mitä oli tapahtumassa.

Uskomaton kokemus, olin ihan oikeasti rakastunut, enkä vaan tykästynyt, puhumattakoon pelkästä panosta, millä sen ikäisenä oli aika iso osuus "saavututeista eduista".
Yksi asia, mihin lasteni äitiiin oli hänen naurunsa. Hän nauraa päätään taakse kallistaen punertava-ruskeidenen hiusten lehahdellassa ja jotenkin osaa repeillä jätkämäisen rehellisesti hyvän jutun kuultuaan, eikä kikata supattaen...

Olen varsin onnellisessa asemassa.

 

[Damien]

Joo ensirakkauden tapasin päiväkodissa ja vietimmekin niin kiihkeää yhdessäoloa että hoitajat siirsi meidät eriryhmiin (kuulemma kiihkeää suutelua aina kun silmä vältti :) On meinaan aivan mieletön pakkaus nykyään se muija, harmi vaan että suhde ei kestänyt). No toisen rakkauteni tapasin sitten ala-asteella kun kohtalo lue (läpäisemättömät ehdot) ajoi meidät samalle luokalle, tätäkin tytteliä rakastin erittäin paljon ja rakastan vieläkin. Harmi vaan että olen todellakin omistuksenhaluinen joten tämäkin suhde kariutui (tämäkin nainen on mieletön pakkaus nykyään).

Kolmas oli sitten pitkäikäinen ystäväni josta ei siitäkään tullut mitään koska parhaat kaverit ei oikeestaa voi olla yhdessä.

Nykysen seksikumppani tapasin äitini kohdussa :) eli olen surkea runkkari :(

Ps. mul on kyl icq ja irkki ja nuorempana harrastin kissin chattia mutta ei ole misua löytynyt :(


Edit: odotan kovana jos joku entisistä hoidoista tulis käymää, pari tuttua on sanonut että sulla oli kuulemma uskomaton naisvainu että moni joidenkanssa olin on tullut todellisia kaunottaria.