Missä olet tavannut kumppanisi?

[Fordél]

Jaahas, no kait tässä voi itsekin heittää omat muutamat tarinat peliin. Kaksi naista on ollut, joista ensimmäisen tapasin lukiossa. Vuoden tiukan katsekontaktien jälkeen uskalsin kaverien kannustamana mennä sitten juttelemaan. Sitten sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle ja seuraavalle päivälle...Viisi vuotta oltiin yhdessä, mutta sitten homma kariutui.

Elämäni naiseen puolestani törmäsin kaverin vappupippaloissa. Hän tuli sinne kesken juhlien ja kiinnitti heti huomioni. En kuitenkaan uskaltanut muutaman seikan (joita ei tässä viitsi eritellä) takia lähteä tekemään asialle mitään. No kesällä sitten tavatiin kaverin kautta muutaman kerran uudestaan ja rohkaistuin jopa pyytämään häntä ulos. Siitä se sitten lähti ja sitä kesti 1,5 vuotta kunnes mokasin ja homma meni puihin. Kyllä sitä ihminen voi olla joskus kusipää, idiootti ja vielä sokeakin yhtäaikaa! No katsotaan, jos vielä joskus saisi mahdollisuuden, mutta ne onkin sitten jo naisasiat-ketjun tarinoita ne.

 

[Kaukalon laidalla]

SDP:n eduskuntavaalivalvojaisissa Paasitornissa, 2003. Puoli vuotta sen jälkeen olimme pari, ja muutaman kuukauden kuluttua olemme naimisissa.

Kuinka romssua ;)

 

[Swift]

Duunissa tapasin avopuolisoni syksyllä 2006. Hämärään karkkitehtaaseen, jossa työskentelin, oli eksynyt varsin kaunis mimmi, jota sitten jututtelin siinä tehtaan ruokalassa. Siitä sitten sovittiin, että käydään kahvilla ja siitä lähti. Hyvin on mennyt, tuossahan tuo muija tiskaa ja mä lorvin koneen ääressä.

 

[Seppis]

Ekaks päivällä raviradalla ja illalla sitte baarissa. Onneks ei mennyt joka hippu hevonperseeseen vaan jäi vielä sen vertta et sai pullon viunaa ja tiketin yökerhoon.

 

[SamSpade]

Sen oikean tapasin hiihtolomareissulla Åressa, matkalla tuolihissillä ylös. Tämä oikea osoittautui sittemmin vääräksi.
Sen oikean naisen tapasin kesällä yöuinnilla uimarannalla, pitkä kävely uimrantaa pitkin sen jälkeen. Tämäkin oikea osoittautui vääräksi pitkän ajan jälkeen.
Sen oikean tapasin tanssilavalla. Tämäkin osoittautui vääräksi.
Sen oikean tapasin ravintolassa 6 vuotta sitten. Se on edelleen ehkä se lopullinen oikea mutta olosuhteiden pakosta, ja muista syistä emme ole yhdessä vieläkään, mutta olen vakuuttunut että tulemme olemaan :)
Vakavasti ottaen, mitä eriskummallisimmissa paikoissa on niitä seurustelukumppaneita, ex-vaimo ym tavattu. Kuten vaikka Keskisen kyläkaupassa sovituskoppien edessä, minä vein ja neiti vikisi niin sanotusti, ja ei en ollut humalassa.

Tähän on hyvä lopettaa, sarkastisen toiveikkaana tuon yhden oikean suhteen, Depeche Moden niin hyvin kuvaavin sanoin ;-) It´s no good

"I'm going to take my time
I have all the time in the world
To make you mine
It is written in the stars above
The gods decree
You'll be right here by my side
Right next to me
You can run but you cannot hide

Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
'Cause it's no good

I'll be fine
I'll be waiting patiently
Till you see the signs
And come running to my open arms
When will you realize
Do we have to wait 'till our worlds collide
Open up your eyes
You can't turn back the tide

Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
'Cause it's no good

I'm going to take my time
I have all the time in the world
To make you mine
It is written in the stars above"

 

[rinkeli22]

Loppu onkin historiaa, tai siis nykyisyyttä.

Internetin kautta tutustui meikäläinen 8,5 vuotta sitten mielenkiintoiseen ihmisen. Ihan ystävyyspohjalla mentiin puolisen vuotta kirjoitellen ja soitellen, mutta kun sitten päätimme tavata toisemme, niin tajusimme olevamme luodut toisillemme ihan muulla tavalla kuin ystävinä. Loppu onkin historiaa, kirjaimellisesti.. Tämä sittemmin jo vaimoksi muuttunut ihminen pakkasi tavaransa 3 viikkoa sitten ja käveli ovesta ulos, eli se siitä vuosisadan rakkaustarinasta sitten..

Life's a bitch and then you die..

 

[Bruno]

Työpaikalla Vantaalla. Kyseinen neiti herätti kiinnostukseni kärttyisyydellään. Oli toki samalla todella suloinen, mutta silti aina pieni vitutus päällä. Pikkujouluissa se, yllättäen, alkoi, joskin sen jälkeen oli vähän aikaa hiljaista, mutta näköjään meillä molemmilla oli vetoa toisiimme.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yhden muinaisen tyttöystävän tapasin Ateneumissa. Taputtelin pilanpäiten jonkin ihmishahmoisen patsaan takapuolta ja tästä neito päätteli Kääpiön pelimieheksi.

Toinen missukka saapui liikkeeseen jossa olin myyjänä. Kaupoista ei oikein tullut mitään mutta asiointi oli kummastakin kivaa ja kohta laajensin palveluni kattamaan myös kotikäynnit, kumman tahansa luona.

Muuan seuralainen löytyi kesäyliopiston kurssiryhmästä. Hain pimun kanssa kurssin luentosalia jota ei jostain syystä löytynyt mistään. Myöhemmin kävi ilmi että luento oli peruttu, vain minä ja tämä tipu olimme jääneet tietoa vaille. Luennon sijaan lähdettiin tappamaan aikaa kahvilaan, sen päälle siirryttiin kapakkaan ja lopulta kuoriutumaan vaatteista Kääpiön kämpille. Sinne nti kesäopiskelija sitten liimautuikin kesäopintojensa ajaksi.

Yhden neitosen tapasin ensin sähköisesti, siis ruudun ja näppäimistön välityksellä. Nythän tällaista kai sattuu koko ajan mutta noina vuosina (15 vuotta sitten) ilmiö ei ollut vielä arkipäivää. Tämä tapahtui siis aikakaudella graafisia selaimia. Parin kuukauden sähköisten suhteiden jälkeen sovittiin treffintapaiset ja mentiin elokuviin. Lukuisien vaiheiden jälkeen muutettiin saman katon alle ja aikanaan ryhdyttiin perheellisiksi. Kiitokset myös vaimon ja kolmen lapsemme puolesta ainakin sfnet-keskusteluryhmille, ircin kehittäjälle ja yliopiston unix-ylläpidolle.

 

[sampio]

Ensimmäisen kerran näin nykyisen vaimoni vuonna 1993 Lahdessa vappuna. Tai ainakin ensimmäinen muistikuvani hänestä on tuolloin. Asuimme vajaan 400 kilometrin päässä toisistamme, mutta muutamilla samoilla leireillä olimme ohjaajina vuosien mittaan ja joitain muitakin yhteisiä tapahtumia sattui olemaan, joten silloin tällöin näimme. En varsinaisesti ollut häneen edes ihastunut, koska ajattelin, ettei mulla ole mitään saumaa häneen. Toinen oli iloinen, sosiaalinen ja suosittu, minä taas ujo ja hiljainen jurikka. Tosin komea tietenkin.

Muutamia vuosia meni ihmetellessä, mutta intin jälkeen päätin, että koska tyttö on vielä vapaa, pyrin tekemään lähempää tuttavuutta hänen kanssaan. Emme olleet erityisen läheisiä kavereita tuolloin, vaikka toisemme tunsimmekin, joten aloitin ihan jutun iskemisellä. Tai se sosiaalisempi osapuolihan ne jutut aloitti lopulta, mutta yritinpähän ainakin.

Syksyllä 2000 muutin opiskelupaikkakunnalleni. Ihastukseni asui samassa kaupungissa, joten pikkuhiljaa ystävystyimme, ja lopulta pidimme pienen neuvottelun, miltä pohjalta tätä touhua jatketaan. Itse olin siinä vaiheessa totaalisen myyty, mutta toinen ei, joten juttu lässähti siihen. Vähän aikaa vatvoimme ees sun taas, ja lopulta päätin, että tämä on tässä, minä aloitan tyhjältä pöydältä. No, siitä ei lopulta mennyt kuin jokunen viikko, kun homma loksahti mystisesti paikoilleen, ja istuimme ilta-auringon paisteessa järven rannalla käsi kädessä. Kihlat meinasin vielä ryssiä käytökselläni, mutta sen jälkeen ei ole pahempia mutkia ollut matkassa. Seurustelu- ja kihla-aikana kävimme asioita paljon läpi keskustellen ja, kuten kerroin, kokemuspohjaisestikin, joten ehkä tämä on ollut perusta arjen sujumiselle. Reilu viisi vuottahan tässä on vasta yhteistä kotia takana, mutta vilpittömästi voin sanoa, että mulla on hyvä vaimo, ja uskoisin itsekin olevani sen verran kasvanut ihmisenä, että pesen sen klopin, johon vaimoni aikoinaan rakastui. Notta kai tässä ainakin kohtalaisesti on pullat uunissa.

 

[Sir von Aulis]

Yllättäen kapakassa.. silloisen exäni hyvä kaveri. Nähtiin tiskillä, ja kunhan poristiin niitä näitä, sitten loppuillasta päätin pyytää saatille pääsyä, loppujen lopuksi mun luo oltiin menossa. Musiikinkuuntelu oli alunperin tarkoitus, siinä vanhaa Metallicaa yhdessä kuunneltiin, analysoitiin ja juotiin alkoa. Piti nukkua.. mut panemiseksihan se meni. Sama meno jatkui herättyämme.

Ja siitä lähtien pideltiin vähän yhteyttä kunnes se muuttui vakavammaksi hengailuksi.

Tässä sitten ollaan. Yhteenmuutto on vakaasti suunnitelmissa, mutta ollaan sovittu, et turha höntyily pois. Ajan kanssa hyvä tulee.

 

[Mazaa]

Hyvin on mennyt, tuossahan tuo muija tiskaa ja mä lorvin koneen ääressä.

Hyvin on mennyt näköjään, todellakin - olet tainnut päästä aika optimaaliseen tilanteeseen.
Kun vielä tiskaisi edes yläosattomissa.

Ja sitten vielä tarjoilisi Bishofshofenia alasti Suomen lätkäfinaalin aikana ja kysyisi paljonko Suomi johtaa(ei siis paljonko peli on).
Silloin olisi oikeasti perfetto nainen oikeassa paikassa... tämän olen tietysti itse pyrkinyt saavuttamaan.

 

[tomageeni]

Mielenkiintoisia tarinoita.

Itselläni tästä kohtalon päivästä on noin neljä vuotta. Tosin vielä kolme vuotta sitten tämä ko. henkilö oli minulle lähinnä sellainen joku puolituttu tyttö, jonka kanssa minulla ei ollut mitään yhteistä, paitsi jotkin kaverit. Mikäli tuolloin olisin nähnyt tulevaisuuteen, en luultavasti olisi uskonut nykyistä elämäntilannettani edes teoriassa mahdolliseksi.

 

[majuho]

No niin, kannan korteni kekoon. Itse tapasin sen oikean ensimmäisen kerran kesätyöpaikassani, leipomossa. Hän oli silloin 12v ja minä 15v. Se oli hänen ystävänsä isän leipomo ja oli siellä tienaamassa hieman rahaa, siksi työura alkoi jo näin nuorena. Nätti tyttö jo silloin, mutta eihän tällainen mopopoika voinut silloin ajatellakaan sen enempää. Hassua oli myös se, että hänen äitinsä oli minun opettajani 3-4 luokalla ja isänsä 5-6 luokalla. Pari kesää siinä sitten olimme samassa kesätyöpaikassa ja tutustuimme pikkuhiljaa paremmin. No aikaa kului ja hän seurusteli ystäväni kanssa, ja minulla oli omat tyttöystävät. Koko ajan oli kuitenkin aistittavissa jotain jännää meidän välillä. Mutta sehän oli selvää ettei sitä kaverin tyttöön kosketa, eikä koskettukaan. Aikaa kului vielä jonkin verran ja minullakin oli mennyt oman tyttöystäväni kanssa poikki, samoin hänellä poikaystävänsä kanssa.. Oli tyypillinen viikonloppuilta, eli olin kovassa kännissä, mutta jo laskuhumalan puolella ja kotiin oli päästävä. Siellä sitten vaeltelin kaduilla kyytiä etsien. Sitten hän saapui autolla. Pyysi kyytiin. Kertoi että oli jo ollut nukkumassa, mutta herännyt kesken unien.. Hänelle oli tullut sellainen tunne että oli pakko lähteä kaupunkiin etsimään minua. No minähän hyppäsin innoissani kyytiin, ja 6km matkaan meni 3 tuntia. Keskusteltiin pitkään, halattiin.. ja taidettiin pikkuisen suukotellakin. Kyydissä olen edelleen 3 pojan ja marraskuussa syntyvän vauvan kanssa, sekä 17 vuotta avioliittoa takana muutaman päivän päästä. Ja rakastan häntä enemmän kuin koskaan...

 

[mirasane]

Ensimmäinen seurustelu alkoi, kun menin 18-vuotiaana iskemään ravintolan kauneinta naista. Hänpä olikin varattu, joten tein pahimman mahdollisen tyylivirheen ja yritin iskeä hänen kaveriaan. Ihme ja kumma, se onnistui. Pari kuukautta myöhemmin ihmettelin, miksi seurustelen kyseisen tytön kanssa, kun olin seurustellessakin enemmän kiinnostunut hänen kaveristaan. Se loppui siihen.

Parin säätövuoden jälkeen seuraava suhde alkoi eräiden kotibileiden jälkeen. Olin bileissä kiinnittänyt huomioni ylinättiin lyhyeen (155cm) yliopisto-opiskelijaan. Olimme vaihtaneet pari sanaa, mutta olin vakaasti päättänyt tutustua häneen illan aikana. Lähdimme isolla porukalla jatkoille ravintolaan. Ravintolaan oli kiire, koska sinne pääsi ennen puolta yötä ilmaiseksi sisään, joten porukka käveli hyvin reipasta vauhtia. Yhtäkkiä huomasin lyhyen tytön jääneen jälkeen. Hän ei pikkujaloillaan ja korkeakorkoisilla saappaillaan pystynyt juoksemaan samaa vauhtia muiden kanssa. Jäin herrasmiehenä odottamaan. Kun aloin kävellä tytön rinnalla ja sanoin, ettei minulla ole kiire muiden tavoin, tarrasi hän käteeni sillä seurauksella, että päädyimme olemaan yli 3,5 vuotta yhdessä ja olemme nykyäänkin niin hyviä ystäviä, että hän pyysi minut esikoisensa kummiksi.

Viimeisin ja viimeiseksi jäävä suhteeni sai alkukipinänsä missikilpailuista, joissa olin tuomarina. Tuomaristohaastattelussa nauratti, kun kaikki missit tuntuivat harrastavan aerobicia, tanssia, koiran ulkoiluttamista, ratsastusta ja kuntosalilla käyntiä. Yksi missi kuitenkin herätti huomioni, kun hän kertoikin harrastuksikseen harrastajateatterin, klassisen laulun ja paljasti vielä olevansa mukana kunnallispolitiikassa. Kisan päättymisen jälkeisellä viikolla pyysin tytön kahville. Nyt tuosta on kulunut kolme vuotta ja juon tätä kirjoittaessani kahvia, jonka tuo söpöliini keitti ennen kuin karkasi töihin. Siviilisääty on vaihtunut avoliittoon ja naimisiin ollaan menossa kesällä 2008.

 

[Nickelback]

Netistä, itseasiassa Deitti.netistä. Yrityksiä/kokeiluja sieltä oli ollu jo muutamia, mut kaikissa oli ollu jotain vikaa aina, niin epäilin aika lailla koko nettistä tapaamista. Ihme sinällään että suurin osa kuitenkin oli ollu ihan siedettävän näköisiä, mut jotain vikaa kuitenkin.

Yllätävän vähän täällä on ollu netistä tavattuja.

Sit kirjoittelin nykyisen ja tulevan avovaimon kanssa melko hitaasti kerran kk puolen vuoden ajan, kunnes se lähesty ja kyseli näkemistä. Annoin sitten puhelinnumeron ja alettiin viesteilemään viikkoa ennen tapaamista josta tulikin hyvin kiivasta, noin 20 viestiä päivässä. Sitten tavattiin ekana iltana baarissa, vaikka olikin pitäny nähdä vasta seuraavana päivänä. Olin ensinäkemällä täysin myyty, niin myös emäntä ja vietettiin jo samantien yö yhdessä. Se jälkeen tätä miestä on viety, lähenee 2 vuotta tapaamisesta. :)

 

[Reinomies]

Backgammonin live-turnauksessa. Katseet kiinnitty tapahtuman alusta lähtien jumalattoman kauniiseen punapäähän ja kuinkas ollakaan sattuma heitti meidät vastakkain. Eihän tällaista charmanttia älykköä kukaan, paitsi likimain kaikki siihen saakka, pysty vastustamaan joten reilu puolitoista vuotta ollaan jo oltu naimisissa. Aluksi välimatka oli olla ongelma mut yhteen muuttamisen jälkeen mennyt komiasti. Huumorintajuisin ekonomi jonka olen muuten koskaan tavannut.

 

[kakkonen]

Kumppanina oma käsi

Niin...mietin vaan että miten tällainen tapaus määritellään ja onko oma käsi sellainen joka voidaan laskea kumppaniksi?

 

[Heatley]

Oman puolisoni olen tavannut legendaarisen Porvoon matkahuollon vessojen edessä neitiseni istuskeli siinä kaverinsa kanssa muutamien siideripullojen kanssa tottakai.. Tulin kaverini kanssa kyseiselle paikalle jonka jälkeen istuskeltiin siinä puolisen tuntia. Tämän jälkeen kaveriani rupesi vituttamaan ja hän lähti kotiin nukkumaan myös nykysin tyttöystäväni kaveri lähti pois tosin poikaystävänsä toimesta. Siinä sitten istuskeltiin kuin vanhat tutut konsanaan juotiin meikäläisen viskit naamariin ja kuunneltiin mp3-soittimesta niin romanttinen biisi kun akcentin kylieta ja jorattiin:D Nyt ollaan oltu jo 1,5 vuotta yhdessä!

 

[mirasane]

Niin...mietin vaan että miten tällainen tapaus määritellään ja onko oma käsi sellainen joka voidaan laskea kumppaniksi?

Sehän se on uskollisin kumppani. Sitten kun sekin alkaa pihtaamaan, on asiat tosi huonosti :D

 

[Swift]

Hyvin on mennyt näköjään, todellakin - olet tainnut päästä aika optimaaliseen tilanteeseen.
Kun vielä tiskaisi edes yläosattomissa.

Ja sitten vielä tarjoilisi Bishofshofenia alasti Suomen lätkäfinaalin aikana ja kysyisi paljonko Suomi johtaa(ei siis paljonko peli on).

Juu, juu ja ei aivan.

Ote on mulla pysynyt, mutta arvoa toki annan tämän talouden kauniimmalle osapuolelle.

Se tässä suhteessa on parasta, että useimmiten kotona ollaan lähes naturell, jos ei mihinkään olla menossa, pääsääntöisesti alusvaatteisillaan. Muija tykkää tiskata essu päällä, ainoastaan syntymäasu alla. Tykkään.

Viimeiseen kohtaan korjattakoon, että lonkeroa tarjoiltiin mallikkaasti lätkäfinaalin aikana, mutta kysymyksiä pelin kulusta ei tarvinnut esittää, koska tyttöni seuraa vähintään samalla tunteella kiekkoa, kuin minäkin. Sen verran karjala-lippis tosin, että vain Suomen maajoukkueen otteita. SaiPa ei NHL:stä puhumattakaan valitettavasti oikein sytytä, Mikkelistä alunperin kun on.

 

[Paastainen]

Viitisen vuotta sitten firman pikkujouluissa... Ei sen pitänyt mitään vakavaa olla, mutta kun soittelin sitten kuukautta myöhemmin saaneeni häneltä klamydian, tuli samalla ehdoteltua treffejä.
Sillä tiellä ollaan edelleen.

 

[Jack Ace]

Viitisen vuotta sitten firman pikkujouluissa... Ei sen pitänyt mitään vakavaa olla, mutta kun soittelin sitten kuukautta myöhemmin saaneeni häneltä klamydian, tuli samalla ehdoteltua treffejä.
Sillä tiellä ollaan edelleen.

Aika helmi tapa! ...Tai no, siis jos tykkää.

Itselleni ei aivan tuolla tavalla nykyinen vaimo jäänyt koukkuun. 9 vuotta sitten neidon lakkiaisissa, tai oikeastaan niiden jatkoilla paikallisessa baarissa, tavattiin. Minä olin intistä vlv:llä ja siitä se sitten lähti.
Kuumaa tekstailua seuraavat arkipäivät ja jälleen vlv:llä tapaaminen. Eipä hän tuosta ole lähtenyt vaikka hilkulla on syystä tai toisesta ollut.

 

[ilevan]

No katsotaan, jos vielä joskus saisi mahdollisuuden

Ja vitut!!!

 

[Datsun]

Ala-asteella. Aloitin viidennen luokan (rakkauden syksy -86). Hän oli muuttanut kesän aikana paikkakunnalleni ja siitä se lähti. Ihan siitä saakka ei tosin olla seurusteltu. Naimisiin menimme keväällä 2000.

 

[Grainger]

Legendaarisesti kaksi yksinäistä ja lähes epätoivoista nuorta ihmistä surffaili netissä ja päätyi johonkin helkkarin chattiin (=Suomi24...). No, jonkin verran on vettä sen jälkeen virrannut sekä Vääräjoessa että Aurajoessa ja tuo nuoriparikin on ennättänyt kihloihin yhteistä asuntoa Kuopiosta metsästäen.