Depiksessä. Ei tuu edes Debi ja kiipeisi puihin. Mummo. Hyvinkää.
Huomaan lietsovani itteäni turhaan surkeempaan gäämökseen kun olisi ehkä alunperin ollut tarvetta. Jotenkin kirjoittamani pessimistiset ja toivottomat maailmankuvaviestit tarttuu ja ruokkii itseään ja alan itsekin ajattelee et nyt on kai huonosti sitten kun olen näköjään näin tuumannut. En tiedä pääseekö tästä loopista millään ulos.
Mutta missä olen huomenna? No en ainakaan missään termospullossa valtameren pojhassa vaan sohvalla jääkaapin vieressä. Siitä se ehkä taas hahmottuu.