Olen Suvisaaristossa. Keltaoranssi auringonlasku vaaleansinisen taivaan helmassa, heijastuu tyynen meren pintaan.
Päällä sellainen seitinohut rommihuuru ja hirveä nälkä - joten tein orgastisen iltapalan eli cashew-karpalo ciabatta jonka sisään heitin chorizoa, tomaattia, ministi Ahvenanmaan kermajuustoa, kunnolla aiolia ja rucolaa näön vuoksi. Ja lämpöisenä kaverina rommikaakao. Nyt on elämä mallillaan.
Ja syömisen ohessa yritän selvittää minkä tuntemattoman kalan vetäisin äsken merestä mato-ongella. Ikinä tuommoista saanu, oisko perkule ollut pieni taimen. Päästin takas mereen kun oli niin pieni, mut jotain 400-500 grammaa kuitenkin. Äkkiä netistä kaivelemaan.
Ja näin tänään myös saukon jonka näin edellisen kerran joskus lapsena tyyliin 40 vuotta sitten. Puoli ihmisen elämää sitten. Hengaili kivellä lähelläni varmaan vartin, veti lounaaksi useamman kalan eli hyppäsi mereen, 15 sekuntia ja takas kivelle kala suussa. Minuutti rouskuttelua, raato helkkariin ja hyppy veteen, 15 sekuntia ja takas kivelle kala suussa. Ja tätä samaa viiden tai kuuden kalan verran. Lokinpoikaset katseli rannalta et "vau, mikä tyyppi, mä haluun kans tollei". Sitten lounaan jälkeen saukon pikku siesta, vauhdikas hyppy mereen ja reissuun kohti uusia seikkailuja.
Arvostan hyvin paljon ja olen erittäin kiitollinen että sain kokea kaiken mitä tänään koin, meriluonnon keskellä vapaiden ihmisten maassa.
Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa.
Ai niin perkele, piti selvittää se kala...