Mielestäni IFK:n organisaatiota pitäisi kehittää nyt ammattimaisempaan suuntaan. Koota se niinkuin muutkin yritykset kootaan. Toimitusjohtaja, jonkinlainen urheilupuolen pomo eli utj ja sitten markkinointipäällikkö ovat kaikki tehtäviä, jotka pitäisi täyttää ammattilaisilla. Nykyisessä organisaatiossa ei millekään noille vakanssille ole osaamista.
Toisekseen hallitus pitäisi kootaan uudelleen laajapohjaisena. En tiedä onko Tuohimaan aika nyt kortilla, kun hän on Tallinnassa. Joka tapauksessa hän on ilmeisesti liian kaukana toiminnasta, eikä käy riittävästi matseissa. Niinpä pitäisi miettiä sitä, että löytyykö parempi hallituksen pj. Muina hallituksen jäseninä näkisin Penan, Mobergin, Tuohimaan, uuden pääsponsorin ja mahdollisesti Bogon (siinä tapauksessa jos otetaan projektiksi THE uudistettu halli) tai jonkun pätevän hallitusammattilaisen. Sellainen kuuden hengen hallitus olisi sopivankokoinen, enkä nyt lähtisi heti suoraan sitä ihan puhtaalta pöydältä kokoamaan, vaan se voisi olla yhdistelmä vanhaa ja uutta ja normaalitavalla jäsenet valitaan esimerkiksi kolmivuotiskausiksi niinkuin yrityksissä on tapana.
On turha sanoa, että yritykset eivät nykyään pistä rahaa kehiin, vaan nimenomaan laittavat, mutta harvempiin kohteisiin. Sm-liiga ei vain ole kovin houkutteleva, koska se ei ole kansainvälinen kuten futiksessa, jos jengi pärjää mestareiden liigassa niin on monen sadan miljoonan yleisö, joten se vähän rajoittaa. Ja toisekseen seurat eivät osaa myydä omaa juttuaan. Oulussakin otetaan miljoona pikkusponsoria sen takia, kun sanotaan, ettei vanhoillekaan voi sanoa ei, kun uutta rahaa on tarjolla. Samalla tavalla kuin firmat ajattelevat sitä, että mikä sponsorin paikka on saatavilla eli vapaana ja mihin riittää rahkeet (jossain k-euroopan futisliigassa voit päästä 20me vuodessa suurseuran paitaan ja 3me pikkuseuran trikooseen) niin samalla tavalla suurseurojen pitää meidänkin liigassa osata laittaa hintalaput kohdilleen ja tarjota vastinetta enemmän kuin pikkuseurat tarjoavat.
Edellinen ei tarkoita todellakaan sitä, että seuran tulisi tulla toimeen yhdellä sponsorilla, vaan tarkoittaa sitä, että sponsorit ovat keskenään erikokoisella panostuksella liikkeellä. Panostetaan yhteen selkeään pääsponsoriin, josta jokainen tietää sen olevan pääsponsori ja muutamiin hieman pienempiin ja sitten pienempiin, jotka eivät näy asuissa, vaan korkeintaan hallissa, julkaisuissa ja esim. tavaran tai palveluiden toimittajina. Koffin toiminta on kaikista käsittämättömintä tällä hetkellä. Ei muissakaan maissa jengi harmistu siitä, että joku tuote sponsoroi jossain maassa vain yhtä joukkuetta, vaan kyllä se Emirates esim. tulee tunnetuksi koko Saksassa, vaikka onkin vain Hampurin paidoissa, joten Keravallakin pitäisi satsata kunnolla johonkin jengiin ja jättää toiset väliin. Tollainen sponsorin jakamistoiminta on typerää IFK:n kannalta. Pitäisi ehdottomasti olla markkinointijohdossa henkilö, joka pystyy hankkimaan sellaisen pääsponsorin, joka katsoo, että IFK on heille paras yhteistyökumppani. Eikä kyse ole siitä, että ko. yrityksen pitäisi tuntea mitään rakkautta IFK:ta kohtaan seurana, vaan siitä, että löydetään tilanne, jossa molemmat kokevat olevan oikeat kumppanit lähivuosiksi. Puhutaan selkeästä strategisesta kumppanuudesta. Tietysti se on hyvä, jos yhteistyöstä tulee pidempiaikainen, mutta toisaalta kun sponsoripaikka vapautuu niin silloin toisaalta silloin pitää harkita muitakin vaihtoehtoja, eikä lisätä sponsoreiden määrää yksittäisen sponsorin pottia pienentämällä. Eli seuran tehtävänä on tehdä itsestään ja sponsoripaikoistaan haluttuja.
Korostan vielä, että edellä mainittu koskee suuren kaupungin suurseuroja. Pikkuseurat voivat harrastaa, mutta isossa kaupungissa pitää löytää järeitä sponsoreita. Se mahdollistaa myös niiden muskeleiden käytön ja erottautumisen pienemmistä talousalueista ja seuroista. Tässä voidaan juuri ottaa jalkapallosta esimerkkiä. Monissa jalkapalloseuroissa on johtoportaassa hyvinkin järeitä talousmiehiä sekä sponsoreiden kautta että alueen muusta liike-elämästä sekä muuten yhteiskunnan huipulta kuten professoreja jne. Harrastelijat voivat pysyä niissä pikkuseuroissa.
Viimeisenä seikkana on se, että jos ajatellaan, että varustetoimittajadiilit ovat kuitenkin suhteellisen nappikauppaa niin siinä tulisi pyrkiä pitkäaikaisuuteen. Viime vuosina on hötkyilty sinne sun tänne. Paidassa on ollut Adidas, Kappa, Reebok... Pitäisi löytää pitkäaikainen yhteistyökumppani, joka on valmis menemään pidemmälle kuin Suomessa on menty. Nythän esim. Nike ja Reebok ovat harrastaneet brand extensionia kyllä sen verran, että se kattaa aika hyvin kaikki tuotteet, joten pitäisi käyttää paremmin hyväkseen sen tavarantoimittajabrandin jakelukanavia ja co-brandata HIFKin kanssa kunnolla sellainen collection, joka myy ja paljon. Vaikka KSB sport on petrannut fanikamoissa niin näpertelyä se on silti. Ihminen joka ostaa urheilukaupoista tai tavarataloista pikeepaidan-, t-paidan, lätkämailan, urheilushortsit, verkkarin, pipon, kypärän tai vaikkapa lippiksen niin aina pitäisi olla mahdollisuus olla vaihtoehtona sen Reebokin tuotteen rinnalla IFK-Reebok.
Ja jos mennään peliasurintamalle niin siinä on vikaa sekä seurassa että sm-liigassa. Liigan pitäisi määrätä, että paitojen stailia saisi vaihtaa joka toinen vuosi niin, että vuorovuosina vaihtuu kotiasu ja vuorovuosina vierasasu. Se on ihan hyvä käytäntö monessa liigassa, koska silloin fanin ei tarvitse ostaa koko ajan uutta paitaa. Sen lisäksi faneille myytävän materiaalin pitäisi olla nykyistä parempaa. Ottaa oppia muualta siihenkin. Niissä perusfanipaidoissa, vaikkei mainoksia olekaan niin ehdottomasti pitäisi olla se Reebokin logo. Sehän on se a ja o, joka houkuttelee molempia osapuolia panostamaan siihen, että niitä menee kuin saippuaa jokaisessa Reebokin tuotteiden myyntipisteessä. Silloin Reebok-kulmaus/kerros/käytävä näyttää urheiluliikkeessäkin paremmalta, kun peruskaman lisäksi on urheilujengejen tuotteita myynnissä. Se tuo ulospäin kuvan, että osaavat tehdä profikamaa ja nämä seurat luottavat heihin ja samalla jos vaatettavat esim. 3-4 sm-liigaseuraa niin niiden joukkueiden fanit varmasti viettävät urheiluliikkeissä keskimäärin enemmän aikaa silloin Reebokin osastolla kuin kilpailijoilla.
Nyt ollaan kaukana siitä, että organisaation toimintaa voisi sanoa ammattimaiseksi tai taloudellisessa mielessä yritteliääksi, mutta yksi suunta on mahdollista ottaa. Miljoona ihmistä asuu stemun heiton päässä Nordikselta, joten hihat heilumaan ja meininki uusiksi. Jos se vaatii tai jos ylipäätänsä on mahdollista saada omistuspohjaa laajennettua niin se pitäisi tehdä myös.
