Nyt, kun veri kiertää taas pään hiussuonia myöten, sanotaan nyt pari sanaa Zach Parisesta.
4. heinäkuuta, itsenäisyyspäivä, ilotulitusta, tähtiliput nostettu salkoihin, lapset polskivat uima-altaassa, äiti häärää keittiössä ja isä korkkaa verannalla oluen. Päivä on täydellinen Wildille julkaista kahden ehdan jenkkistaran paluusta kotiseuduilleen Minnesotaan.
Wildille Suter-Parise-kaksikko on luonnollisesti mieletön markkinointivaltti ja organisaatiolle heidän kaappaamisensa on suuri merkkipaalu. Suurin vaikutus on kaukalon puolella ja osa heidän suotuisasta vaikutuksestaan nähdään jo tulevalla kaudella. Parisen ja Suterin myötä Wild sai kaksi erittäin monikäyttöistä ja vastustajan parhaita vastaan pelaamaan tottunutta pelaajaa. Ja molemmat ovat aivan hemmetin älykkäitä pelaajia, joten Wildin fanit saavat nauttia myös pienistä, hienostuneista jutuista, mitä Parise ja Suter tekevät esimerkiksi kiekottomina.
Oikeastaan se, mikä minut sai tähän ketjuun kirjoittamaan on jokunen sivu taaksepäin esitetty kysymys siitä, voiko Parisen tulo Wildin pukukopin ja syntyykö kapteeniudesta kiistaa. Houkutus jenkkikapteenin nimeämiseen on varmasti olemassa, mutta jos Wildin johdossa on edes hitunen järkeä mukana (enkä tätä epäile), C-kirjain pysyy Mikko Koivun paidan rinnassa. Zach Pariselle ja Ryan Suterille riittää kyllä tilaa joukkueessa. Harva edes haluaa toimia yksin joukkueen johtajana, vaan useimmiten pelaajat haluavat tällaisesta asemasta pois, vrt. Rick Nash tai Ilja Kovaltshuk Atlantassa.
Muutenkaan en pitäisi Parisen ja Suterin saapumista uhkana joukkueen kemioille, vaikka varmaan jonkinlaista ulkopuolisten aiheuttamaa painetta jenkkikapteenin nimeämiselle on kulisseissa. Toinen vähäisempi peikko voi olla houkutus heittäytyä nostamaan palkkaa ja nauttimaan "oman kylän tähden" asemasta ja sen suomista etuoikeuksista. Mielestäni Parise ja Suter ovat liian fiksuja tällaiseen ja he tulevat organisaatioista, joissa painotetaan joukkueen menestystä, eikä egoilulle ei ole sijaa - tämähän oli myös osa heidän viehätysvoimaansa ufa-markkinoilla. Varsinkin Parise on kasvanut NHL-ammattilaiseksi erittäin vahvasti veteraanipainotteisessa ympäristössä Martin Brodeurin, Patrik Eliaksen, John Maddenin, Jamie Langenbrunnerin ja Colin Whiten tapaisten pelaajien ympäröimänä ja nähnyt voimakkaiden persoonien hyvät ja huonot päivät.
Minua kiinnostaa nähdä, miten Parise esiintyy ja käsittelee paineita nyt, kun nimenomaan häneltä odotetaan johdatusta luvattuun maahan, takataskussa on helvetin rahakas sopimus ja organisaation lähitulevaisuus on sidottu häneen. Paineet tulosten tekemiseen ovat aivan eri kokoluokkaa, vaikka Parise Devilsin kapteenina olikin. Mielestäni merkittävin mittari Parisen onnistumiselle on, miten hän tekee tulosta pudotuspeleissä. Runkosarjassa Parise on todistetusti vakaa 30 maalin mies ja 70-80 pisteen mies. Devils-vuosinaan Parise ei onnistunut kaksisesti pudotuspeleissä. Hän oli ratkaiseva lenkki ainoastaan kevään 2007 Lightning-sarjassa. Parisella on tilillään vain kolme voittomaalia NHL:n playoffeissa, yksi jokaista 20 ottelua kohden.
Maalihanojen virtauksen kuivumiseen pudotuspeleissä liittyy myös Parisen oikeastaan ainoa merkittävä puute pelaajana - hänellä ei ole arsenaalissaan sellaista laukausta, jolla maalivahteja ohitettaisiin puhtaasti. Parise tekee neljä viidestä maalistaan paluukiekoista, ohjauksilla ja irtokiekoista. Toisin sanoen Parise tekee tehonsa siltä maalinedustan kaksi kertaa kaksi metriä kokoiselta alueelta, jota varjellaan pudotuspeleissä viimeiseen mieheen asti.
Parise on puolustustaitojensa ansiosta arvokas pelaaja myös silloin, kun hänen nimeään ei löydy tulospöytäkirjasta, mutta hän voi olla myös äärettömän turhauttava pelaaja fanien seurata. Hän tekee perustyön viimeisen päälle hyvin ja pelaa vaihdosta toiseen joukkueelleen, mutta ei saa tapettua peliä maaleillaan. Parise pääsee maalipaikkoihin kovan työnteon, peliälynsä ja nopeutensa ansiosta, mutta hänen ratkaisunsa ovat pahimmillaan typerryttävän yksitotisia ja vastustajan ennakoitavissa.
Näin korkean profiilin hankintojen arviointiin kuuluu harvoin mitään harmaan sävyjä, vaan tuomiot annetaan suoraan voitettujen mestaruuksien ja vähemmässä määrin henkilökohtaisten pyttyjen määrän perusteella. Parisen ja Suterin arvo joukkueen johtavina pelaajina nähdään vasta muutaman vuoden kuluttua, vaikka kaksikko auttaa Wildia välittömästi tulevalla kaudella. Heidän suurin merkityksensä organisaatiolle voi lopulta olla siinä, että Wildilla on kilpailukykyinen joukkue, johon viime vuosina varatut nuoret voidaan ajaa rauhassa sisään, eivätkä Granlundin, Brodinin ja Coylen tapaiset lupaukset joudu liian aikaisin liian kovaan paikkaan. Organisaatiot eivät muutu menestyjiksi yhdessä yössä eivätkä edes parissa vuodessa. Tämä on eräänlainen lähtöpiste menestyjä-Wildille ja tulevina vuosina nähdään, onnistuuko joukkue ajamaan nuoret menestyksellä sisään ja vakiinnuttamaan paikkansa NHL:n menestyjien joukossa ja muistellaanko GM Fletcherin kesää 2012 huippuonnistumisena. Monien jälleenrakennusjoukkueiden ongelma on, että joukkueesta puuttuu kokeneita vastuunkantajia, koska nämä ovat kaupattu toisaalle korkeiden varausvuorojen tähden. Toisaalta nousu on monilla joukkueilla nopeaa hyvien varausvuorojen ansiosta, mutta aseman vakiinnuttaminen on palkkakaton aikana vaikeaa. Wildilla on nyt ainakin paperilla (Parise ja Suter eivät ole pelanneet vielä peliäkään) uskottava pohja, jonka menestysmahdollisuudet helpottavat myös jatkosopimusneuvotteluja nuorten lupausten kanssa, kun sen aika koittaa.
Wild on nyt määrittänyt tulevaisuutensa suunnan ja sijoittanut lähes 200 miljoonaa kahteen pelaajaan. Hinta on hirvittävän kova, mutta tilaisuus kiinnittää kaksi korkean profiilin jenkkistaraa oli sellainen, ettei Wild voinut jättää sitä käyttämättä. Suterin ja Parisen sopimukset voivat muodostua taakaksi siinä vaiheessa, kun Wildin seuraavan sukupolven kanssa käydään sopimusneuvotteluita, ja menestyvän (?) joukkueen jatkuvuutta luodaan. Paljon riippuu siitä, millaiseksi tuleva työehtosopimus sorvataan ja erityisesti se, miten palkkakaton suuruus määritetään jatkossa, millaisia sopimuksia pelaajille voidaan jatkossa solmia ja missä iässä/kuinka monen sopimusvuoden jälkeen pelaajat tulevat vapaiksi agenteiksi. Parisen kohdalla kysymyksiä herättää myös, miten pitkään Parise pystyy säilyttämään arvonsa. Hänen huippuominaisuutensa ovat kuitenkin niin pitkälle peräisin hänen nopeudestaan ja ketteryydestään.
No, se siitä. Parise on nyt teidän miehiänne. Pitäkää hyvänä(nne).
