Asia vaan on niin, että Wild ei ole pahemmin onnistunut tuottamaan hyödyllisiä nuoria pelaajia viime aikoina. Ja olisikohan peräti niin, että se näkyy myös joukkueen menestyksessä
----------------
Ja kun miettii nykyistä joukkuetta, loukkaantuneita ja nuoria lupauksia, niin olisi viimeisenkin tosifanin (esim Jackie Moon) aika hengittää syvään pari kertaa, avata silmät, laittaa valot päälle, katsoa ympärilleen ja alkaa kysellä että onko tässä sellainen joukkue ja sellaiset lupaukset, joiden avulla Wild voi muutamassa vuodessa nousta vahvaksi joukkueeksi ja voittavaksi joukkueeksi?
Perustele nyt ihmeessä tuo väitteesi, ettei Wild olisi viime aikoina (sanotaan nyt vaikka viimeiset kolme draftia aikaväliksi) onnistunut löytämään tai kehittämään lupaavia nuoria pelaajia.
Otetaan esimerkkejä tästä tämän hetkisestä rosterista ja systeemissä olevista varatuista pelaajista;
- Jared Spurgeon. Uskallan väittää että mies mahtuisi tällä hetkellä jokaisen NHL-joukkueen pakistoon. Kyseessä on toki Islandersin vuoden 2008 varaus, mutta kehityksestä on viimeisen kahden vuoden aikana vastannut Wildin organisaatio. Tässä kahdessa kaudessa mies on kehittynyt AHL-pelaajasta pesunkestäväksi NHL-pelaajaksi. Wildin vaikeuksista huolimatta miehen tehotilasto on nollassa, vaikka Spurgeon kellottaa joukkueesta isoimmat minuutit.
- Justin Falk. Vain 27 ottelua loukkaantumisista ja puolustajien kierrätyksestä johtuen pelannut Falk on helvetin hyvä puolustava puolustaja. Jykevä alivoimaspesialisti pelaa sen noin 20 minuuttia illassa, ja tehotilastonsakin näyttää plussaa kahden merkinnän verran. Se on toki valitettavaa jos ei katso yhtään pelejä, eikä täten tajua paskan vertaa Falkin kaltaisen puolustajan arvosta joukkueelleen.
- Brett Bulmer. Oman joukkueensa suvereeni piste/peli -tilaston johtaja on WHL-tasolla skoraaja, mutta tulee olemaan kakkos-/kolmosketjun energiapelaaja NHL-tasolla. Se on omien skouttaustaitojen varassa, että minne miehen haluaa sijoittaa tulevaisuudessa NHL-tasolla, mutta tämän kauden yhdeksässä ottelussa Bulmer esitti selkeästi sen, että paikkansa on ensi kaudella NHL:ssa.
- Zack Phillips. QMJHL:n Saint John Sea Dogsin sisäisen pistepörssin ykkösnimi. Tuolla tottakai pitää muistaa että Jonathan Huberdeau on pelannut niin vähän pelejä ettei tuota sisäisen pistepörssin johtoa voida hirveän korkeassa arvossa pitää. Oli kuitenkin "yksinäisenä tähtenä" alkukaudesta joukkueen kantava voima, ja osoitti että pystyy yksinkin tekemään vakuuttavaa jälkeä junioritasolla. Nyt kyse on enää tuon taidon siirtämisestä ammattilaisjäille. Fyysisyydestä tuo tällä hetkellä on kiinni, sillä peliäly, kädet ja jalat ovat sillä tasolla että potentiaalia on NHL-tasollakin skoraajan rooliin.
- Johan Larsson. 33 ottelua, 24 pistettä. Ei ihan Granlundin tasoisia numeroita, mutta tämä pelityyliltään Joel Armian aktiivisempi versio on varteenotettava kahden ensimmäisen ketjun lupaus hänkin. Tullee pelaamaan alkuun AHL:n puolella ylemmissä ketjuissa ja keräämään kokemusta P-Amerikkalaisesta pelityylistä. Kakkoskierroksen varauksena kuitenkin varsin mahdollinen "steal" kun tilannetta tarkastellaan parin vuoden päästä.
Sitten tulee tämä maalivahtijaosto joista kaikista voi odottaa NHL-tasolle vähintään kakkosmaalivahtia. Johan Gustafsson on tällä kaudella pelannut 20 ottelua, joista saldona 1.93 GAA ja torjuntaprosentti mallia 92,1%. Tämä siis '92 syntyneeltä ihmiseltä, ammattilaisliigassa.
Matt Hackettin NHL-uran alkutaival on ainakin lähes satumainen tilastojen valossa, eivätkä ne pelitkään ole huonosti menneet. Otanta on kuitenkin NHL-otteluista niin pieni että pysytään AHL-faktoissa. 2,29 GAA ja 92,2 sv% ovat ihan päteviä lukuja. Aerosin pelaaminen on hivenen heitellyt tällä kaudella, joten maalivahtien tilastotkin ovat tuosta kärsineet jonkin verran. Ovat nuo herrat tolppien välissä kuitenkin otteluita joukkuelleen tuolla muutamaan otteeseen keskenäänkin voittaneet.
Darcy Kuemper kävi maalivahtien ylitarjonnan vuoksi pelaamassa ECHL:n Ontario Reignissa kahdeksan ottelun verran alkukaudesta, ja tuolla mies veteli ihan naurettavilla 1,74 GAA ja 94,1 sv% tilastoilla. Liigan kärkeä muistaakseni tuolloin kun Kuemper kutsuttiin Aerosin vahvuuteen. Houstonissa Kuemper on ehtinyt urakoimaan 12:ssa ottelussa, joista tilille ovat kerääntyneet 2,07 GAA, ja torjuntaprosenttina komeilee 93,1%.
Granlundin ja Brodinin jätin tarkoituksella pois listauksesta, koska näistä herroista näkee kellariin suljettu Stevie Wonderkin että siellä on NHL-ura odottamassa kulman takana.
Jos ja kun nyt tulet taas taivastelemaan tämän organisaation varauksien ja lupaavien pelaajien kehityksen paskuutta, niin perustele vaikka vaihteeksi tämä näkemyksesi. Ja muista, NYKYINEN GM ja Hockey Operations -porukka on ollut kasassa vasta vuodesta 2009.