Tiedä sitten johtuuko ykkösketjun huono vire siitä, että katson pelejä, sillä Columbus ja Ottawa matsit ovat minulta jääneet väliin..
Eilinen tappio oli taas kerran riipivän turhauttava. Kolme neljästä Pingviinimaalista johtui totaalisesta kikkailusta. Ensimmäinen takaisku johtui aina varman Zanonin puolivillaisesta ja hätäisestä purkuläpsäisystä. Kiekko pomppasi suoraan Dupuisin lapaan, josta nätti poikittaissyöttö Kunitzille ja onetimerilla 1-0.
Ensimmäisen erän aikana näkyi ilmiselvästi, että lähes jokainen Wild-pelaaja yritti suorittaa jotakin ennalta sovittua kuviota, epäonnistuen nololla tavalla. Vähän kuin huonosti ohjelmoitu robotti törmää seinään kerta toisensa jälkeen. Kun kiekko tuotiin hyökkäysalueelle, ei vähäisiä laukaisupaikkoja käytetty vaan päätettiin aina suorittaa ennalta ajateltuja kuvioita, jotka joko päättyivät harhasyöttöihin haamupelaajille tai kiekon menetyksiin kulmaväännöissä.
Staalin 2-0 maali syntyi ylivoimalla, kun Staubitz istui 2+2 korkeasta mailasta. Tämäkin niin, että ensimmäistä kakkosta oli 2 sekuntia jäljellä.. Staalin röyhkeän maalineduspelaamisen lopputulema oli osoitus puolustuksen heikkoudesta, eli oman maalinedustan tyhjentämisestä. Tämä ei ole mielestäni ollut kauden alkupuoliskolla tähän mennessä ongelma, mutta Pingvinsien tasoista (joo, ruutia on myös polilla) hyökkäystä vastaan ongelma alkaa nostaa päätään.
Valoa synkkyyteen toi Clutterbuckin alivoimanäpäytys Staubitzin toisen kakkosen aikana, n. minuutti Staalin yv-maalin jälkeen. Maali syntyi Koivun hienosta katkosta, joka johti 2vs1 tilanteeseen.
3. erän alussakaan selvää taisteluhenkeä ei ollut näkyvillä. Niin Wild kuin Excel Energy Centerin yleisökin kävivät pätkivää tyhjäkäyntiä, kuin tämä keskustelupalstakin lähiaikoina. James Nealin 3-1 osuma oli sitten karmea näyte siitä, mihin nuoren pelaajan hieman liian korkealle nouseva itseluottamus johtaa. Scandellan hyvät otteet menivät hiukan yli, kun hän yritti kuljettaa kiekkoa omalta alueelta keskialueen puolelle. Avauksen sijaan hän yritti tuloksetta vatkata itsensä James Nealin ohi, mutta näppäryydellään hämäsi lähinnä itseään ja syötti Nealin suoraan vauhtiin. Kiekonmenetys ja Nealin maali välähtivät verkkokalvoillani jo 5 sekuntia ennen kuin se todellisuudessa tapahtui. Pakko keventää taakkaa Scandellan hartioilla ja mainita, että kiekko kyllä livahti Bäckströmin haarovälistä luvattoman helposti. Pieni kulma, ei häiriötekijöitä. Ellei Scandellan umpisurkeaa suoritusta voida laskea häiriöksi...
Viimeisen erän toisella puoliskolla Wild selkeästi heräsi henkiin. Kolmannessa erässä ykkösketjussa peluutettiin Seton tilalla PMB:a, tarkoituksena tarjoilla Heatleylle enemmän vetopaikkoja. Vaihto näytti ainakin tilapäisesti toimivan, sillä Seto, Cullen ja Latendresse saivat hyvän pöhinän aikaan. Myös Heatley vuorostaan tarjoili PMB:lle loistopaikan, jonka riparista Mikko vielä hipoi tolppaa. En yhtään ylläty, vaikka tällä koostumuksella aloitetaan ensi yönä Edmontonissa. Heatley seilasi puolivaloilla ja pehmeillä käsillä n. 99% kentällä viettämästään ajasta. Tuntui, että jokainen syöttö Heatleylle johti kiekonmenetykseen tai löysään ja ylimieliseen syöttöyritykseen.
4-1 Maali johtui sitten muuten reippaasti pelanneen PMB:n mokailusta siniviivalla Ylivoimalla. Lähes koko kauden yskinyt ylivoimapeli on nyt muuttunut krooniseksi kurkkumädäksi, eli valmista ei tule sitten millään. Hieman epätoivoisen näköisen kamppailun jälkeen PMB menetti kiekon ja Dupuis viimeisteli nätisti rystyltä kattoon läpiajossa.
Latendressen 4-2 maali oli itselleni lähes yhtä suuri helpotus kuin Latelle itselleen. Palon näki Guin silmistä, mutta tämä herätys tuli tämän pelin osalta valitettavan myöhään. Loistavaa kuitenkin, että onnistuminen saatiin, jos vaikka vihdoin löytyisi se maaginen vaihde, joka oli silmässä Laten tullessa Montrealista keväällä 2010. Kovaa yritystä loppua kohti, mutta Johnson piti Pittsburghin maalilla huolen, ettei helppoja sisään pääse. Hyviä paikkoja pelissä ei montaa ollut ja nekin usein jätettiin käyttämättä, kuten aiemminkin ihmettelin.
Cullen on ollut ehdoton valopilkku ja herättelijä joukkueessa. Kaverilla on uskomaton näyttämisen halu, ja melko suurella prosentilla hän on yrityksissään onnistunutkin.
Tällainen löpinä tänään. Ensi yönä sitten Edmontonissa, josta toivoisin hartaasti jo selvää voittoa, muuten seuraavasta viikosta voi tulla ikävä.