Se tilanne josta konkurssin jälkeen noustiin yhteisöllisyyden avulla, on kaukana nykyisestä tilanteesta.
Ymmärrän kirjoittajan tuskan. Minä voin huoletta sanoa, että vanhat ajat ovat palanneet Kärppiin ja ne eivät ole niitä vanhoja, hyviä aikoja. Selänpesua, saunakaveria, klaaneja, nokittelua, kuppikuntia, kikkeleiden mittaamista jne jne. Kutsukoon jokainen tilannetta mielessään sopivalla ilmaisulla.
Aika paljon on nyt parina päivänä ollut keskustelua mm. Ahosta, seurajohdosta ja omista pojista. Tuonpas oman lusikkani tähän soppaan ja aloitan vaikka sillä, että Harri Aho on aivan surkea UTJ, jolta puuttuu visio, jolta puuttuu taito löytää hyviä pelaajia oman seuran ulkopuolelta sekä jolta puuttuu ymmärrys myöntää oma osaamattomuus hoitaa tehtäväänsä. Harri Aho on Juha Junnon luomus, jonka rakentaminen epäonnistui surkealla tavalla.
Juha Junnosta voin kans sanoa, että ei Junnokaan mikään Midas urheilupuolella oikeasti koskaan ole ollut. Juha Junno on Seppo Arposen luomus ja niin kauan kuin Arponen vaikutti Kärpissä, niin kauan Kärpillä meni urheilullisesti hyvin. Seuran talouspuolella Juha Junno on tehnyt loistavaa työtä. Henkilökohtaiset kontaktit yhteistyökumppaneiden kanssa ja tiukkaakin tiukempi €urojen käyttö ovat saaneet tämän rakastamamme seuran taloudellisen puolen sille tasolle, ettei tässä lamojen kourimassa maassa montaa ole. Junnon kultainen kravatti ehdottomasti joskus hallin kattoon. Arvostan suuresti miehen sitoutumista ja antaumuksellisuutta hoitaessaan Oulun Kärpät konkurssimätäpaiseesta yhdeksi Suomen huippuorganisaatioksi. Hieno mies.
No, mikä sitten on taustalla jokaisen 2000-luvun mitalin takana? (Ehkä pl. 2008-2009?) Vastaus on: kontrollifriikit valmentajat. Koutsit, jotka tiesivät, että minkälaisia pelaajia tarvitaan millekin pelipaikalle. Koutsit, jotka eivät koskaan tyytyneet keskenkertaisuuksiin. Koutsit, jotka saivat oman visionsa ja toimintaperiaatteensa markkinoitua ensin Junno-Arposelle ja myöhemmin Junno-Aho-Virkkuselle. Kaikkia mestarivalmentajia yhdistää nämä em. seikat. Kari Heikkilä, Kari Jalonen ja Lauri Marjamäki ovat jokainen valmentajia, joilla on kaikki pienimmätkin yksityiskohdat mietittynä niin joukkueen kuin toimintaympäristönkin suhteen ja se vaatimustasosta kiinnipitäminen... olette te kaikki kuulleet esimerkiksi JMA:n kertomukset Jalosesta ja juoksulenkistä+suihkusta. Tai Marjamäki ja poikien kauppareissut? Näillä valmentajilla oli kaikki langat käsissään. Jos Kake Heikkilä meni keskellä yötä pelaajan luokse ja kysyi jotain pelikuviota ja vastausta ei löytynyt, niin sitten treenattiin.
Heikkilän, Jalosen ja Marjamäen vaatimustaso ja pelikirjat ovat tietenkin aina tarvinneet sitoutuneet pelaajat niitä noudattamaan. Kukkonen, Viuhkola, Lehtonen, Mikkola, Palsola, Pyörälä, Jokinen, Donskoi jne jne. ovat/olivat kaikki pelaajia, jotka näyttivät esimerkkiä kopissa ja jäällä kaikille ja pitivät myös omalta osaltaan huolen siitä, että vaatimustaso oli koko ajan korkea, eikä lipsumisia kateltu hyvällä. Oululaisuus ja pohjois-suomalaisuus oli se "juttu", johon kaikki perustui. Suurin kiitos tästä identiteetistä ja siitä kiinnipitämisestä kuuluu Seppo Arposelle.
Kaikki kunnia Matti Alatalolle hopeamitalista 08-09, mutta kyllä Matti sai hieman ratsastaa Jalosen jälkiliukkailla ja Jalosen aikana tehdyillä pelaajahankinnoilla? Seuraavalla kaudella nähtiinkin sitten Matin omat kuviot, jotka päättyivät potkuihin. Haapakoski-saaga olikin sitten oma hävettävä lukunsa Kärppä-historiassa. Aravirta pelaili golfia ja ei nauttinut samanlaista luottamusta johtavien pelaajien kesken, kuin esim. Jalonen aikoinaan oli nauttinut. Suikkasen Kaitsusta onkin jo kaikki varmaan vuoden aikana sanottu, mitä sanottavaa on? Pointtini on siinä, ettei se ole aivan sama, kuka siellä penkin takana joukkoja johtaa. Pitää olla taktinen puoli kunnossa, pitää olla korkea vaatimustaso ja ennenkaikkea pitää olla tosissaan sitoutunut joukkueeseen. Kaikilla epäonnistuneilla valmentajilla on ollut ehkä yksi osa-alue kunnossa, mutta sitten tasonlaskua parissa seuraavassa.
Palaan tässä lopussa vielä Harri Ahoon ja aika ikävään lausumaani hänestä. Aho on ollut vuodesta 2009 asti hoitamassa UTJ:n pestiä. Mitkä ovat Harri Ahon meriitit olleet tehtäväänsäastumisen jälkeen? Kaapista löytyy kyllä kaksi kultaa ja yksi pronssi, mutta oliko niidenkin taustalla enemmänkin päävalmentajan visio hankinnoista sekä omien pelaajien jalostaminen huippulupauksista huippupelaajiksi, kuin UTJ:n tekemä scouttaus? Kahdeksaan UTJ-vuoteen mahtuu sijoitukset 8 (Alatalo/Haapakoski), 10 (Haapakoski/Aravirta), 8 (Aravirta), 9 (Aravirta), 1 (Marjamäki), 1 Marjamäki), 3 (Marjamäki), 10 (Suikkanen). Tuskin optimistisinkaan ihminen pystyy näkemään tuossa jotain positiivista? Ja ei, Aho ei toiminut yksin, vaan Juha Junno sekä hallituksen puheenjohtajat Pörhö/Virkkunen saavat ottaa tästäkin rapaa niskaansa ihan samalla tavalla kuin Ahokin. Ainut vain, että Aho on nimetty Kärpissä hoitamaan pelaajahankintoja, jotka nyt vain suurimmaksi osaksi ovat menneet huti. Tai ainakin taso on laskenut vähintäänkin keskinkertaiseksi? Puoli Suomea itkee Ahon hankintojen takia ja puolet Suomesta nauraa paskaista naurua loistoresurssit omaavan organisaation UTJ:lle.
Siinä vähän erillaista näkökulmaa Kärppien tilanteeseen ja menestysresepteihin.