Minkälainen musiikin ostaja olet?

[Tunkki]

Oletko omaperäinen, jopa erilainen, vai osteletko levyjä, joita muutkin ostelee.

Kuulutko siihen tusinaryhmään, jonka kotoa löytyy niin Velvet Revolverin uusin, Nightwishin tuorein kuin GnR:n kokoelmakin? Oletko jopa hankkinut Hanna Pakarisen ja Antti Tuiskun albumit? Vai mistä löytyvät nämä ihmiset, joita kusetetaan ja levyt saadaan listoille?

 

[Kaiuni Alen]

En ostele melkein ikinä cd-levyjä tai vinyylilevyjä. Spotifysta kuuntelen nykyään käytännössä kaiken. Ennen en kuunnellut, koska siellä ei ollut oikeastaan mitään mieleistäni musiikkia. Nykyään valikoima on aika laaja. Deezeriäkin olen kokeillut, mutta Spotifyssa on mielestäni parempi äänenlaatu. Saattaa tosin olla vain kuvittelua.

 

[Silkkeri]

Jännästi on kyllä musiikin kulutus muuttunut ihan muutamassa vuodessa. Tämän ketjun avausviestin aikaan ostin kaikki levyt artisteilta, joista pidin ja monesti ihan paskojakin levyjä vain siksi, että siinä oli yksi hyvä biisi. Tämä huolimatta siitä, että vuonna 2004 warettaminen oli hyvin yksinkertaista. Joku yhdistelmä artistin kunnioittamista ja silkkaa keräilynhalua tuo kai oli.

Nyttemmin kun mietin, en edes muista mikä on viimeisin ostamani CD-levy. Varmasti noita tulisi vieläkin osteltua, jos levyltä kuunteleminen olisi se helpoin tapa päästä musiikkiin käsiksi. Spotify on tuhonnut kaiken intoni ostella levyjä, kun sen kautta pääsee lähes kaikkeen musiikkiin käsiksi miltä tahansa internetiin taipuvalta laitteelta, kotona tai ihan missä tahansa. Mitä Spotifystä ei löydy, löytyy yleensä edes YouTubesta tai muusta streamauspalvelusta. Levyjä ostellessa oli kuitenkin aina se oma rumbansa, ensin kopiointi koneelle ja siitä puhelimeen/mp3-soittimeen, minkä Spotify ohittaa kivasti. Toki haluan edelleen artistien saavan rahaa tuotoksistaan, mutta nykyisellään päästäkseen rahoihini käsiksi artistin täytyy tulla Suomeen keikkailemaan. Tai no, saahan ne tuolta Spotifystä jotain sentin sadasosia per kuuntelu.

Kymmenisen vuotta sitten levykokoelma oli minulle ylpeyden aihe, jonka kartuttaminen toi suuresti iloa elämään. Nykyisellään lähinnä mietin, mitä helvettiä tekisin noilla sadoilla muovilärpäkkeillä, jotka vievät turhaan tilaa kaapissa. Vähän sama kun vanhojen pleikkaripelien kanssa: mitään käyttötarkoitusta ei ole ollut enää vuosikausiin, mutta ei niistä juuri rahaakaan saa eikä poiskaan raaski heittää.

 

[kalkkifredi]

Omistan Hanna Pakarisen debyyttialbumin. Ostin myös sillon joskus Gimmelin levyn, koska sen mukana sai t-paidan, joka on tyylikäs.

Olen ostanut CD:n viimeksi joskus varmaan vuonna 2008, vai millon se Raconteursin toka albumi tuli? Se on kuitenkin viimeinen ostamani CD. Vinyylejä olen ostanut ihan samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta CD:t on jääneet pois, eikä sitä selitä mikään spotifyn nousukaan, kun en sitäkään palvelua käytä.

 

[alwahla]

Ostan muutaman levyn vuodessa ja jokaisella ostokerralla mietin tarkkaan, minkä levyn ostan. Koska ostan niin sanotut hittilevyt usein vuosia muita myöhemmin, en koe, että muiden ihmisten painostus olisi merkittävä tekijä levyä ostaessani. Olen viimeksi jutellut omasta musamaustani jonkun tyypin kanssa vuonna 2002 enkä sen jälkeen ole viitsinyt asiasta tehdä suurempaa numeroa.

Aiemmin ostin levyjä kolmesta tai neljästä eri paikasta (Levykauppa Äx, Keltainen Jäänsärkijä, Anttila TopTen ja Stockmann), mutta viimeiset vuodet olen ostanut kaikki saman katon alta eli Äxästä. Näin siksi, että Kamppi on liian kaukana ja Anttilan ja Stockan valikoimta ovat äärimmäisen surkeat.

 

[SgtMarkov]

Kyllä multa sen verran löytyy kunnioitusta arvostamiani bändejä kohtaan, että ne levyt OSTETAAN. Joko cd:nä, vinyyleinä tai sitten digitaalisessa muodossa, viimeksi lähti Maidenin tuleva ennakkotilaukseen iTunesista. Kaiken muun voikin sitten hankkia jotain muuta kautta.

 

[Rinksu]

Itse en ole innostunut Spotifyn kaltaisista palveluista. Olen se vanha jäärä, joka vielä ostaa levyt fyysisinä julkaisuina. Vauhti on tosin hiljentynyt viime vuosien aikana, enää ei jaksa myllätä jokaisen bongaamani artistin jokaista ep:tä läpi. Mutta kyllä levyjä edelleen tulee hommattua.

Sinätuubi on pääasiallinen "kokeile ennen kuin ostat"-sivusto. Sitten jos kolahtaa, niin eikun tilaukseen Levykauppa X:n tai CDON:in ynnämuiden kautta. Joskus suoraan artistien omista kaupoistakin.

 

[BigRedBob]

Ostan cd:n tai vinyylin, kun hyvä levy ilmestyy. Eli nykyään harvemmin, kuin ennen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ostan joskus cd:n tai vinyylin. Useammin käytettynä. Musiikin ostaminen on jäänyt nykyään aika lailla taka-alalle, koska muutakin ajankulua on paljon. Oma levykokoelmani on kuitenkin kasvanut jo ajat sitten sen verran isoihin mittoihin, että sieltä riittää hienoa tavaraa ammennettavaksi. Spotify ja YouTube ovat käteviä kanavia tutustua uusiin artisteihin ja laajentaa tietämystä tutummistakin tapauksista, mutta fyysinen tuote on minulle edelleen arvokas. Varsinkin vinyyli. Tämä siitäkin huolimatta, että olen tarkoituksella pitänyt vinyylisoitinta varastossa jonkin aikaa. Ratkaisun ei ole tarkoitus olla pysyvä, ja itse asiassa olen tehnyt vastaavaa aiemminkin. Näin kiinnostus levyihin ja levyjen kuuntelemiseen ei vain säily, vaan peräti kasvaa. On pahuksen hieno hetki ottaa levysoitin pitkän tauon jälkeen esille, ja kuulla ämyreistä neulan laskeutumisen ääni vinyyliin kaiverretun ojan pohjalle.

Pappabokseja olen ostanut silloin tällöin. Pappaboksi on siis tyypillisesti 80-luvulla ja tätä aiemmin musiikillista kulta-aikaansa eläneiden artistien tuotannosta julkaistu useamman levyn setti, joka voi olla luxusmallinen uudelleenjulkaisu, livejulkaisu tai ihan perinteinen kokoelmaboksi. Näitähän ostavat lähinnä keräilijät sekä vähän iäkkäämmät musiikinystävät, jotka eivät ole pelkästään verkosta musiikkia hakevia diginatiiveja, ja joilla on ylimääräistä rahaa ostaa suosikkiartistiensa ikivanhoja levyjä toiseen ja ties kuinka monenteen kertaan.

Grateful Deadin ystävät saavat tänäkin päivänä ostaa halutessaan yhä uusia yhtyeen konserttitaltiointeja eri muodoissaan, vaikka yhtyeen taru tuon nimisenä päättyi käytännössä Jerry Garcian poismenoon pari vuosikymmentä sitten. GD:n konserttilevyjä on ilmestynyt järjetön määrä, huomattava osa laadultaan erinomaisia. Perusdeadheadin ongelma vain on se, että mitkään fyrkat eivät tunnu riittävän kaikkien mielenkiintoisten julkaisujen hankintaan. Kalliitakin ovat. Syksyllä julkaistaan Grateful Deadin virallisen kaupan kautta tilattavissa oleva 80 cd:n konserttiboksi, suurin tähän mennessä julkaistu, mutta isoja laatikoita on tullut yhtyeeltä pihalle aiemminkin. Tämän tyyppisten innokkaiden erikoissegmenttien palvelemiseen fyysiset levyt ja isot boksit ovat ihan omiaan. Tosin mainitsemani 80 cd:n järkäleen voi halutessaan ostaa myös yhtyeen pääkallologolla koristeltuna muistitikkuna.

 

[teemu73]

Viimeisen vuoden aikana olen ostanut musiikkia ainoastaan käytettyjen vinyylien muodossa. Niitä onkin tosin aika tavalla tullut hankittua. Pitkälti sellaisia levyjä, joita olen pitänyt kaupassa käsissäni 30 vuotta sitten, mutta ei riittäneet viikkorahat silloin niiden ostamiseen. Parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan.

Samalla olen hävittänyt hyllystäni useita satoja cd-levyjä, ja jättänyt jäljelle lähinnä harvinaisempia ja tunnearvoltaan tärkeimpiä levyjä. Noin puolet niistä on cd-sinkkuja ja lisäksi joitain omatekoisia kokoelmia.

Kymmenisen vuotta sitten levykokoelma oli minulle ylpeyden aihe, jonka kartuttaminen toi suuresti iloa elämään. Nykyisellään lähinnä mietin, mitä helvettiä tekisin noilla sadoilla muovilärpäkkeillä, jotka vievät turhaan tilaa kaapissa.

Sama homma. Vietin monesti pitkiä aikoja ihaillessani ja selatessani cd-kokoelmaa läpi ja järjestelemällä niitä aina vähän uudestaan jne. Nyt kun tuota hyllyä katselen, niin mietin vaan että minkä voisin sieltä seuraavaksi nakata roskikseen. Toisaalta tuo vinyylien kerääminen kiinnostaa nyt enemmän. Ostan paljon niitä samoja levyjä nyt vinyyleinä, jotka minulla on jo aikoja sitten ollut cd:nä.

Mistään Spotifystä en mitään ymmärrä, mutta levyjen lisäksi mulla kulkee musaa puhelimessa ja muistitikulla mp3-muodossa ja youtubea selaan aina toisinaan.

 

[bebeto]

Uutta musiikia tulee kuunneltua melko vähän joten ostelutkin ovat nykyään aika vähissä. YT:a katselen sen sijaan paljon ja lähinnä vanhoja konserttitallenteita joita tuolta löytyy melko kiitettävästi. Hyviä musiikkidokkareita tuolta löytyy myös. Olisi ollut varsin kätevää jos tuo sinäputki olisi keksitty kun oli kitaransoiton harrastusta aloitteleva sillä sieltä löytyy hyvin opastusta.

 

[Hockey 24/7]

Nykyään suurin osa musiikista tulee iTunesin kautta hankittua, koska se nyt vaan on todella helppoa. Osan hankkii CDnä jos sattu osumaan mestoille, kun bändit tuotoksiaan PreOrder tarjouksilla tarjoavat. Saa T-paidat ja tarrat CDn hinnalla.
Uudet bändit löytyy helpoiten Tuben kautta, klikkailee ehdotettuja bändejä tai samojen levy-yhtiöiden tuotoksia. Välillä kolahtaa ja monesti ei, mutta kun napsahtaa hyvä kohdalle on helppoa heti kaikki iTunesista hankkia ja ei tarvitse odotella hirveitä aikoja, saatika kotoa poistua.

 

[Breeze Harbour]

iTunesin kautta tulee digitaalisesti ostettua lähes kaikki musiikki mitä nykysin ostan. Viimeeks ku ostin fyysisen CD-levyn ni vuosi tais olla 2009 ja levy Musen The Resistance.

Uudet bändit löytyy helpoiten Tuben kautta, klikkailee ehdotettuja bändejä tai samojen levy-yhtiöiden tuotoksia.

Omasta mielestäni Spotifyn kautta löytää uusia bändejä helpoiten. Loin Spotify-tunnuksen helmikuussa 2014 ja sen jälkeen oon löytäny KASOITTAIN uutta musaa aktiiviseen kuunteluun. Väitän jopa että moni nykysistä lempibändeistäni ois jääny löytämättä ilman Spotifyn apua.

Tubesta saattaa myös silloin tällöin löytyä joku kiinnostava bändi mutta erona Spotifyhin, ainakin omalla kohdalla on se että tubesta löydän uutta musiikkia puolivahingossa samalla kun kuuntelen jo entuudestaan tuttua musaa kun taas Spotifyssa klikkaamalla jotakin lempibändisi/artistisi/DJ:n related artisteista, pääset tämän sivulle josta löytyy uusi kokoelma related artisteja jne. jne. Youtubeen verrattuna uuden musiikin etsiminen on nopeampaa ja simppelimpää.

 

[Ollakseni]

Levyhyllyssä on nelisensataa levyä tällä hetkellä. Ihan isompien bändien levyjä (mm. Metallican ja Slayerin koko tuotanto) ja sitten on suomalaisten demobändien levyjä myös mukavasti. Pääasiassa metallia ja rockia sieltä löytyy. Pari Zeppelinin alkuperäislevyä löytyy vinyylinä joista olen ylpeä. Vinyylejä pitääkin ruveta ostamaan reilummin niitä on vasta muutamia vähän toistakymmentä kappaletta.

 

[zunter]

Kuulun varmasti niihin harvinaisiin sillä koskaan en ole maksanut senttiäkään musiikista, mutta musiikkilaitteistoihin olen muutaman satasen sijoittanut yhteensä.

 

[penkinlämmittäjä]

Ennen ostin kaiken, mitä en radiosta kuunnellut. Nykyään ostan vain eniten odottamani levyt ja joskus harvoin teen löytöjä. Muuten maksan Spotify Premiumia. Musiikkia olen ladannut laittomasti elämäni aikana muutamia kappaleita joskus reipas kymmenen vuotta sitten. Jakanut en ole koskaan musiikkia.

 

[UnenNukkuja]

Nykyään musiikin ostamiseni on ale-laarien penkomista. Kirppis on toinen, josta koitan kiinnostavia levyjä löytää. Tällöin tulee napattua levyjä, joista tuntee yhden tai kaksi biisiä.

Ennen piti suosikit kerätä ehdottomasti. Teininä tuo korostui (totta kai), että hyllyssä piti olla Apulanta, Bon Jovi jne.

 

[-pasi-]

CD tulee ostettua lähinnä kirpputorilta tai alekorista marketista, mutta yleensä jos uusia julkaisuja ostaa niin ne on LP levyltä, mutta nekin todella harvalta artistilta.