Jännästi on kyllä musiikin kulutus muuttunut ihan muutamassa vuodessa. Tämän ketjun avausviestin aikaan ostin kaikki levyt artisteilta, joista pidin ja monesti ihan paskojakin levyjä vain siksi, että siinä oli yksi hyvä biisi. Tämä huolimatta siitä, että vuonna 2004 warettaminen oli hyvin yksinkertaista. Joku yhdistelmä artistin kunnioittamista ja silkkaa keräilynhalua tuo kai oli.
Nyttemmin kun mietin, en edes muista mikä on viimeisin ostamani CD-levy. Varmasti noita tulisi vieläkin osteltua, jos levyltä kuunteleminen olisi se helpoin tapa päästä musiikkiin käsiksi. Spotify on tuhonnut kaiken intoni ostella levyjä, kun sen kautta pääsee lähes kaikkeen musiikkiin käsiksi miltä tahansa internetiin taipuvalta laitteelta, kotona tai ihan missä tahansa. Mitä Spotifystä ei löydy, löytyy yleensä edes YouTubesta tai muusta streamauspalvelusta. Levyjä ostellessa oli kuitenkin aina se oma rumbansa, ensin kopiointi koneelle ja siitä puhelimeen/mp3-soittimeen, minkä Spotify ohittaa kivasti. Toki haluan edelleen artistien saavan rahaa tuotoksistaan, mutta nykyisellään päästäkseen rahoihini käsiksi artistin täytyy tulla Suomeen keikkailemaan. Tai no, saahan ne tuolta Spotifystä jotain sentin sadasosia per kuuntelu.
Kymmenisen vuotta sitten levykokoelma oli minulle ylpeyden aihe, jonka kartuttaminen toi suuresti iloa elämään. Nykyisellään lähinnä mietin, mitä helvettiä tekisin noilla sadoilla muovilärpäkkeillä, jotka vievät turhaan tilaa kaapissa. Vähän sama kun vanhojen pleikkaripelien kanssa: mitään käyttötarkoitusta ei ole ollut enää vuosikausiin, mutta ei niistä juuri rahaakaan saa eikä poiskaan raaski heittää.