Kuten jo kertaalleen kirjoitin, ei uskonnon yhdistäminen historiaan tule kysymykseenkään nykyisella hissan kurssimäärällä. Ja eipä ole tarpeen yhdistääkään. Lähinnä pitäisi pitää vain huoli siitä, että uskonnonmaikat ovat tasalla tehtävistään, sisällöt yläkoulussa ovat kuitenkin varsin yleissivistäviä ja hyviä.
---
Oppilaanohjauksestakin oli juttua edellä, ainakin @Musta Nuoli ja @Virveliä kainaloon taisivat mainita. Siihen on nykyään, tai ainakin pitäisi olla pätevät hemmot. Asiansa osaava opo ei varmasti ole turhake, vaikka toki jotkin sisällöt saattavat olla teinin mielestä turhia. Mikä nyt ei yläkouluikäisen mielestä olisi turhaa? Meillä seiskojen opon pitää luokanohjaaja osin ryhmäytysnäkökulmasta, kaseille tulee sitten koulun oma opo, kun aletaan pohtia enemmän ammattijuttuja, kesätöitä ja jatkokoulutusta, ja yseille opo on varmasti yksi tärkeimmistä hahmoista koulussa, vaikkei se kaikista mopopojista siltä tuntuisikaan.
Liikunnan ops tulee jatkossa painottamaan erityisesti asennetta liikkumiseen. Kympin oppilas ei välttämättä ole se liikunnallisesti huikean lahjakas mutta kusipäähkö pätijä, vaan oppilas, joka asennoituu liikuntaa positiivisesti, pystyy kannustamaan siihen muitakin asennoitumisellaan ja pyrkii ylittämään omia rajojaan. Aluksi varmasti nutinaa kuuluu, jos opsia aletaan fiksusti toteuttamaan, koska pelkkä liikunnallinen lahjakkuus ei ole kympin tae, mutta mun mielestäni tuo on kokonaisuuden kannalta todella hyvä juttu, ehkä kansanterveydellinen hallelujaa jopa. Se nimenomaan pyrkii estämään liikunnan muodostumista pakkopullaksi, kun pullukka ei saa automaattisesti kasia, vaikka repisi itsestään joka tunnilla kaiken irti. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä meillä ei ole sitä väkisinhiihdolla ja telinevoimistelulla peruskoulussa peloteltua sukupolvea, vaan jengiä, joka tykkää liikkua, vaikkei olisikaan erityisen hyvä siinä. No, toivotaan ainakin.
Ongelma tässä koko keskustelussa on se, että suurin osa puhuu peruskoulusta omien oppilaskokemuksiensa kautta. Varsinkin yläkoululaisella tuo muisto on varsin mustavalkoinen, ihan vain siitä iästä johtuen. Ei se välttämättä kokonaan väärä ole, mutta harvemmin kuitenkaan kovin objektiivinen ja muita näkökulmia edes vähän ymmärtävä. Kun se mustavalkoinen mielikuva jää päähän, tulee aikuisiälläkin näitä tuomioita, missä tämä ja tuo aine on ihan vitun turha, koska mun mielikuvani siitä ovat juuri nämä. Inhimillistä toki, mutta perusteet noille tuomioille ovat aika heppoiset.