Kiitoksia Barnesille hyvästä ketjusta. Hyvä jatkaa "offtopicia" tässä ketjussa johon se enemmän kuuluu. Koitanpa lokeroida mainitsemasi oppiaiheet kolmeen osa-alueeseen.
Tärkeät aineet:
Äidinkieli
Matematiikka
Englanti
Historia
Yhteiskuntaoppi
Biologia
Oppilaanohjaus
Suht tärkeät aiheet:
Maantieto
Uskonto
Fysiikka
Kemia
Kotitalous
Käsityöt
Turhat aineet:
Ruotsi (pakollisena)
Kuvaamataito
Musiikki
Terveystieto
Liikunta
Elämänkatsomustietoa en ole ikinä saanut, joten en osaa sanoa mitä se sisältää.
Ei kai tuo sen suurempia selittelyjä kaipaa. Uskonto on mielestäni tärkeä, etenkin kun puhutaan muista uskonnoista kun omasta uskonnostamme. Siis sellaista yleissivistävää nippelitietoa, tyyliin älä tarjoa juutalaiselle possua äläkä muslimille viinaa. Ihmettelen kuitenkin sitä, että meillä on käytössä elämänkatsomusoppi uskonnon rinnalla. Miksei uskonnostakin voitaisi tehdä sellaista oppiainetta, jossa kaikkia uskontokuntia käsiteltäisiin yhtä paljon ja näin kaikki voisivat osallistua siihen?
Turhista aineista pakko-ruotsia en ymmärrä, valinnaisena totta kai saa lukea. Kuviksesta ja musiikista kerroinkin jo edellisessä ketjussa, eli ne antavat jotain sisältöä ainoastaan niille, jotka vapaa-ajallakin kyseistä touhua harrastavat. Meillä mm. musatunnit menivät siihen että musiikkia harrastavat saivat soittaa ja valita biisit, ja me ei-harrastajat istuimme paikoillamme taustakuorossa. Eikä niistä nuottikaavioista ole mitään hyötyä elämään ollut minulla. Sama juttu vähän kuviksessa.
Sama juttu myös liikunnassa, harmi kyllä. Monesti kuulee kauhutarinoita siitä miten etenkin pojilla liikunnanopettaja on joku himourheilija ja ihastunut johonkin yhteen urheilulajiin jota harrastetaan joka viikko. Sitten noilta huonokuntoisilta kuulee kanssa usein miten joku läskejä vihaava maikka on saanut tämän vihaamaan liikuntaa loppuiäkseen, ihan vain koska koululiikunta. Itselläni oli loistava kannustava ja mukava liikunnanopettaja yläasteella ja lukiossa, mutta ala-asteella oli pari sellaista opettajaa, että ymmärrän kyllä miltä läskeistä tuntuu kun opettaja vittuilee jatkuvasti. Ala-asteella meillä oli yksi opettaja joka halusi pitää meille aina kesäisin suunnitusta ja talvella hiihtoa. Sitten tämä vielä suuttui aina kun meillä oli tapana suunnistaa/hiihtää pienissä porukoissa. Aina tuli huutoa miten nämä lajit ovat yksilölajeja. Niin ja tämä sama opettaja otti muistaakseni nelosluokkalaisista alkaen sekunttarilla aikoja kauanko meni aikaa suoritukseen, toisin sanoen kilpailutilannetta piti luoda koululiikunnassa jo 10-vuotiaille. Periaatteessahan tuon liikunnan voisi hyvinkin nostaa pykälällä ylöspäin, mutta laitoin nyt vähän ärsyttääkseni sen tuonne turhiin aineisiin. Eipä sekään paljoa palvele niitä liikunnasta kiinnostumattomia. Etenkin jos siellä pelataan joka viikko sählyä ja opettaja ei kontrolloi että jokainen pääsee pelaamaan. Itse pelasin yläaste-aikoina salibandya joukkueessa ja samoin tunneilla oli paljon luokkalaisia. Vähän hävetti kavereiden puolesta kun oli ohjelmassa sählyä, niin siellä oli pari kaveria jolla oli hirveä hinku näyttää että täällä osataan hei pelata säbää. Läskejä pidettiin pujottelukeppeinä, lajia ei-harrastaville ei syötelty vaan mieluummin yritettiin itse ja sitten naureskeltiin kun helppo veto upposi ensimmäistä kertaa maalissa olevan molarin taakse. Koululiikunta ei mielestäni todellakaan saa olla liian vakavahenkistä!