Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[SamSpade]

Alkaen heinäkuisista Espanjan helteistä on tullut luettua nuo Stieg Larssonin Millenium-kirjat, viikonloppuna viimeisin (Pilvilinna joka romahti) loppuun => ihan sujuvaa kerrontaa, mielenkiitoisia henkilöhahmoja ja hyvä juoni! Hiukan esiintyy ns. KallePäätalo-syndroomaa (sivulla 66 mennään paskalle ja sivulla 82 pyyhitään), eli joitain suht mitäänsanomattomia kohtia väritetään mun makuuni liikaa yksityiskohdilla (maantieteellisillä-, historiallisilla- jne.). Päähahmo Salander on hippusen epäuskottava reilun metrin mittaisena gootti-noita_hakkerina, mutta suotakoon edesmenneelle kirjailijalle se taiteellisena vapautena anteeksi. Suosittelen joka tapauksessa!

Jos nuo tuntuvat joskus hitaasti eteneville turhan kuvaileville, voin suositella sitten Umberto Eco - Ruusun nimi, kirjaa. Siinähän nyt kuvaillaan helposti sivutolkulla vaikka yhden oven kaiverruksia... ei vaan, varsin hyvä kirja kyllä muuten. Elokuvanakin varsin hyvä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruusun_nimi
Sisältää spoilereita kirjasta.

 

[Palstalegenda]

Jos nuo tuntuvat joskus hitaasti eteneville turhan kuvaileville, voin suositella sitten Umberto Eco - Ruusun nimi, kirjaa. Siinähän nyt kuvaillaan helposti sivutolkulla vaikka yhden oven kaiverruksia...

Tällä saralla Volter Kilven Alastalon salissa on sangen kelpo valinta. Tuo 800-sivuinen kirja kertoo kuuden tunnin tapahtumista. Eräässä kohtaa ostetaan isännälle piippu ja tuota piippuhyllyn edessä tapahtuvaa piipun ostamiseen liittyvää mielenliikemyräkkää kuvaillaan hieman yli 70 sivun verran. Mainittakoon, että esimerkiksi teoksen kuudes luku on nimetty luvuksi "jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan".

Kaverillani on paita, jossa lukee: "Olen lukenut Volter Kilven Alastalon salissa".

Lukekaapa tuo kirja ja tulkaa sitten kertomaan pitkällisistä selvityksistä.

 

[Alamummo]

Ostaa pläjäytin Richard Dawkinsin The Evidence of Evolution -teoksen tuoreen käännöksen Maailman hienoin esitys - evoluution todisteet. Olen aina pitänyt Dawkinsin tyylistä kirjoittaa ja tämä kyseinen kirja on Kimmo Pietiläisen käännös (hyvä tiedekirjojen kääntäjä), joten kirjalta on lupa odottaa paljon. Darwin ja evoluutio ovat minua kiinnostavia asioita.

 

[Sirad]

Tällä saralla Volter Kilven Alastalon salissa on sangen kelpo valinta...

Lukekaapa tuo kirja ja tulkaa sitten kertomaan pitkällisistä selvityksistä.

Menee ehdottomasti listalle "kirjat jotka täytyy lukea ennen kuolemaa".
Sitten joskus, kun on riittävästi ylimäärästä aikaa ja pinnaa...



Mitä itellä tuli joku aika sitten luettua oli Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Eräs kaveri sano aikanaan että on tyhmää alkaa lukemaan kirjaa jonka juoni paljastetaan jo kirjan nimessä. :)

Vähän tuo meinas olla minun makuun raskasta luettavaa, ja kyllähän se viru alottamisen jälkeen pitkän jakson keskeneräsenä tuossa sängyn vierellä ennenku sai taas virtaa lukea se loppuun. Mutta loppupeleissä se oli ihan mukiinmenevä tarina, ja lisää Dostojevskia onkin jo tuossa hyllyssä odottamassa.

 

[Evil]

Lukekaapa tuo kirja ja tulkaa sitten kertomaan pitkällisistä selvityksistä.

Olen lukenut elämäni aikana tuhansia romaaneja. Useita kymmeniä olen jättänyt kesken omasta halustani, mielenkiinnon lopahdettua tai kirjan osoittauduttua täydeksi paskaksi. Kaksi kirjaa on jäänyt kesken, vaikka olen ihan oikeasti yrittänyt lukea ne loppuun - yleissivistyksen nimissä. Ei vaan ole kyennyt. Toinen on Alastalon salissa, toinen James Joycen Odysseus. Sitä suosittelen Alastalon lukeneille.

 

[Salama15]

Tällä saralla Volter Kilven Alastalon salissa on sangen kelpo valinta.

No joo, Kilpi käyttää vielä niin jumalattoman raskassoutuista "mukajouhevaa" kieltä, ettei sitä jaksa PRKL lukea yhtä Aku Ankallistakaan, saati nyt 800 sivua...

 

[Major Julli]

Vaikealukuisista kirjoista pitäville voin myös lämpimästi suositella Moby Dickia alkuperäiskielellä ja Gabriel Garcia Marquezin Patriarkan syksyä, molempia olen nyt lukenut hetken aikaan, Mobyn aloitin 2003 helmikuussa ja Patriarkan huhtikuussa 2007. Ohessa mukaellut katkelmat molemmista:

"And oh you faint-hearted, look at the mighty waves of Leviathan, sourcing from the vast ocean's deeps, carrying the message from quiet tribes of Polynesia, from the man of the island. So hear it, because in the deep, vast loneliness of one's heart, every man is alone, alone is heart and just trying to find the ways to communicate with his god, the god being the God of christian, jews or just simple carved piece wood worshipped by pagans. And look, the wild and beasty pagans living their quiet lives in their quiet islands."

Tätä riittää sitten sivu tolkulla, ekat kaksikymmentä sivua koitetaan päästä majataloon nukkumaan, sen jälkeen ootellaan sata sivua että Ahab saa aamutortut väännettyä ja sen pidemmälle en ole päässytkään.

"Keltaisen talon kohdalla patriarkka muisti vanhan kuppaisen porton jonka jalkoen juuressa itki kolme pientä likaista ja nälkiintynyttä poikaa surkeaa itkuansa öisen partion kaappaamien isiensä vuoksi joiden luista oli kertynyt kaupungin laitamille kasa jonka päällä korppikotkan jatkoivat päivittäistä ateriointiaan kuin banaani-yhtiön lähettämät insinöörit maakunnan kuvernaatin tarjoamilla illallisilla joilla ranskalainen viini kimalsi kuin patriarkan vanhan äidin patriarkan nuoruudessa tekemä hedelmämehu jonka makea tuoksu muistutti aina patriarkkaa siitä kadusta jonka varrella silloin eräänä päivänä ohiajanut auto pysähtyi ja autosta noussut mies oli tarjonnut patriarkalle viisi pesoa tiedosta missä on Don Carlosin talo jonka nyt ränsistyyneellä kuistilla kasvoivat sadat viidakon kasvit ...."

Tästä kirjasta en ole saanut virkettäkään loppuun, tosin vahvasti epäilen ettei niitä kirjassa ole yhtä enempääkään. Itseasiassa kumpainenkin kirja ovat tietyllä hyvinkin mielenkiintoisia, mutta aivan liian raskassoutuisia luettavaksi.

 

[Masentaja]

Tässä eräänä iltana sain päätökseen Leena Lehtolaisen Kuparisydän-kirjan, ja nyt alkoi Vareksen Keltainen Leski. Ostin nipun Vares-kirjoja Anttilasta aikoinaan, maksoi muutaman euron kappale(pokkarit). Lisäksi oon kuunnellut äänikirjoja melko monta, nyt kuuntelussa Harry Potter ja Feeniksin kilta. Se kestääkin sitte 33h kuunneltuna, että parit automatkat saa rattosasti viettää sen seurassa.

 

[dali]

Tässä hiljan on tullut kaavittua kirjaston hyllyistä matkaan kotimaista kirjallisuutta. Viimeisimpinä Joni Skiftesvikin Viltteri ja Mallu, muistin virkistykseksi Huovisen Lentsu ja seuraavana vuoroaan odottaa Hotakaisen Klassikko.

Toisenlaista kotimaista kirjallisuutta edustaa Pauli Aalto-Setälän Merkitystalous. Pitääpä vilkaista, mitä hällä on mediasta sanottavanaan.

 

[Toejoen Veikko]

Markku Onttonen, "Väinö Valve - Viimeinen Jääkäri".

 

[Kummeli]

Tällä hetkellä on menossa Heli Laaksosen "Ilo joka elättelöö", eli siis Lauri Tähkä ja Elonkerjuusta kertova kirja. Omasta mielestä ihan mukavaa luettavaa, koska tykkään kyseisen orkesterin musiikista.

 

[Samsonov]

"Prosenttijengit" kirjoittanut Mika Mölsä. Henk. koht. hyvin kiinnostava aihepiiri nämä moottoripyöräjengit jotenka tulee varmasti ahmittua tämä aika nopeesti.

Sitten on päihde- ja mielenterveysongelmista erillaista kirjallisuutta nyt ollu luvun alla.

 

[Le Banner]

"Prosenttijengit" kirjoittanut Mika Mölsä. Henk. koht. hyvin kiinnostava aihepiiri nämä moottoripyöräjengit jotenka tulee varmasti ahmittua tämä aika nopeesti.

Sitten on päihde- ja mielenterveysongelmista erillaista kirjallisuutta nyt ollu luvun alla.

Erittäin mielenkiintoinen teos ja tuo tuli kyllä ahmittua parissa illassa. Itselläni menossa nyt Ritva Santavuoren Mafian lait ja mielenkiintoista settiä tämäkin.
Suosittelen Sonny Bargerin elämä ja Hells Angel teosta myös luettavaksi.

 

[Legioonalainen]

Hieman liikaakin on "työn johdosta" kirjoja nyt projektin alla. Ahmin työpaikkataukolukemisena Juice Leskisen Räkä ja Roiskis- kirjan ja Räkä ja Roiskis suuvedellä, hervottomia juttuja ja hienoa sanoilla leikittelyä. Mistä löytää parastimia? Kuka varasti Suuveden avannot yöllä? Puhelinyhtiö joka tarvitsee reikiä myymiinsä puhelinnumeroiden nolliin? Juustotehdas reikäjuustoon? Entä mitä tekemistä hammaslääkäri Migrénillä on tämän kaiken kanssa? Ja Mitenkä Tuomas Mömmöstä tuli Tuppi Öö? Innolla odotan kolmannen osan, Räkä ja Roiskis naisissa - nimisen opuksen lukemista.

Tuota ennen tuli Hobitti - Eli sinne ja takaisin luettua sarjakuvaversiona, kohtuullisen hyvä tekele.

Keskeneräisiä kirjoja tällä hetkellä Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunki, Choosing Death - death metallin ja grindcoren hämmentävä historia, Elä Laakase - Naatitaan (KuPSin historiikki) sekä eräs koirakirja. Pitäisi varmaan vähän lyhennellä jonoja että saisi taas uusia kirjoja lukuun. Niin, ja satunnaisesti vielä paria psyykkisen valmennuksen ja jalkapallomaalivahdin valmennuksen kirjaa työn alla...

 

[Pleksi(t)]

Hetken aikaa oli kirja hakusessa ja sitten kaveri iski käteen Mark Haddonin teoksen nimeltä The Curious Incident of the Dog in the Night-time.
([FONT=Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif]Yöllisen koiran merkillinen tapaus, 2003)[/FONT]
Kirja kertoo 15-vuotiaasta autismista kärsivästä Christopher Boonesta, [FONT=Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif]hänen elämästään ja ajatusmaailmastaan. Tarina on kerrottu hänen suullaan joten tarinan kulku oli uutta minulle mikä oli vain hyvä asia. Itse kirjassa Christopher löytää pihalta kuolleen koiran ja päättää alkaa selvittämään koiran kuolinsyytä. Samalla poika joutuu seikkailuihin ja erinäisiin tilanteisiin mitkä ovat haastavia sillä taudinkuvaan kuuluu mm. se että kommunikointikyky on rajallinen, tapa ajatella poikkeaa "normaalista" ja hän ei siedä muiden kosketusta ja muutenkin aistit ovat herkät. Vaikka näitä rajoituksia onkin, on hän erittäin lahjakas matemaattisesta ja pystyy ratkomaan päässään yhtälöitä mitä muut eivät ratko edes laskimen avulla.

Kirjassa onkin muutamia pähkinöitä mitä hän avaa lukijalle, nämä oli varsinkin mielenkiintoisia. Kerrankin sain kunnon selvityksen mm. pulmaan missä on kolme ovea, ja yhden takana on palkinto. Niistä valkataan yksi, jonka jälkeen paljastetaan yksi ovi minkä takana ei ole palkintoa. Ja kysymys herääkin kannattaako valintaa vaihtaa tässä vaiheessa? No, tämäkin selvennetään oikein hyvin kirjassa, väärin ajatteli mm. lukuisat jenkki-professorit.

Kirjaa voi kyllä suositella kaikille. Oli elämän makuinen, mukaan mahtuu niin naurua, surua kuin ajattelua, eli vähän jokaiselle jotakin. Itselleni eksyi enlanninkielinen versio enkä ole paljon aikaisemmin lukenut englanniksi mutta kertojastakin johtuen kieli oli helppoa joten sanakirjaa ei tarvinnut kuin muutamaan otteeseen ja ilmankin kyllä pärjää.
[/FONT]

 

[olkikuukkeli]

Karen Armstrongin Jumalan historia on menossa. Oikeastaan tämä on kyllä kurssikirja, mutta sen verran mielenkiintoiselta vaikuttaa, että pakko melkein mainita täällä. Luulisi olevan sekä jokaisen kristityn, että muutenkin uskonnoista kiinnostuneen perusteoksia.

 

[weean]

Termi "hyvän olon elokuva" lienee tuttu monille. Tiedättehän, kärjistäen aurinko paistaa ja ruoho on ylimaallisen vihreää ja leffan jälkeen hymyilyttää..

Nyt kaivataan kaamoksen keskelle hyvänolonkirjaa. Saa olla suomea tai englantia, uusi tai vanha. Kunhan pärähtää.

Kiitän osallistujia.

 

[Evil]

Termi "hyvän olon elokuva" lienee tuttu monille. Tiedättehän, kärjistäen aurinko paistaa ja ruoho on ylimaallisen vihreää ja leffan jälkeen hymyilyttää..

Nyt kaivataan kaamoksen keskelle hyvänolonkirjaa. Saa olla suomea tai englantia, uusi tai vanha. Kunhan pärähtää.

Kiitän osallistujia.

John Steinbeckin Ystävyyden Talo tuli ekana mieleen.

 

[Claudius]

Termi "hyvän olon elokuva" lienee tuttu monille. Tiedättehän, kärjistäen aurinko paistaa ja ruoho on ylimaallisen vihreää ja leffan jälkeen hymyilyttää..

Nyt kaivataan kaamoksen keskelle hyvänolonkirjaa. Saa olla suomea tai englantia, uusi tai vanha. Kunhan pärähtää.

Kiitän osallistujia.

Erlend Loen kirjat ovat ainakin itselleni aiheuttaneet tuon reaktion. Supernaiivi varsinkin oli tietyllä tapaa silmät avaava teos. Voin vilpittömästi suositella.

 

[Konnamuori]

"Prosenttijengit" kirjoittanut Mika Mölsä. Henk. koht. hyvin kiinnostava aihepiiri nämä moottoripyöräjengit jotenka tulee varmasti ahmittua tämä aika nopeesti. .

Samaan aiheeseen liittyen: Lainsuojattomat - Villiintynyt legenda.

 

[Miguel]

Termi "hyvän olon elokuva" lienee tuttu monille. Tiedättehän, kärjistäen aurinko paistaa ja ruoho on ylimaallisen vihreää ja leffan jälkeen hymyilyttää..

Nyt kaivataan kaamoksen keskelle hyvänolonkirjaa. Saa olla suomea tai englantia, uusi tai vanha. Kunhan pärähtää.

Petri Tammisen Mitä onni on toi tavattoman hyvän olon, vaikka päähenkilö olikin samanlainen tarpeettomien asioiden pohdiskelija kuin minäkin. Tai ehkä juuri siksi. Jonkinlaisen kuvauksen höperehdin kesäkuussa tuohon tapaan: http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2766226&postcount=1895

Itse sain juuri luettua Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Oli mainio. Jonkin verran pelotti, että onko kirjan aikoinaan saama noste vain sen ansiota, että Nousiainen on harvinaisen sujuva mediakasvo. Ei ollut. Joulupukki tuonee sitten Maaninkavaaran.

 

[Tykki]

Viimeksi tuli luettua Kirjatorilta mukaan tarttunut Matthew Reillyn 7 tappavaa ihmettä ( http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789525592863&CustID=88c7453784396be4d69c92075aaf5d5e ). Kyseinen tuotos oli todella mielenkiintoinen tapaus, koska siinä paineltiin sata lasissa antiikin myytistä toiseen. Tapahtumat siis todellakin etenivät todella vauhdilla. Samasta syystä kirja oli myös toisaalta aika huono teos, sillä kirjailija ei vaivautunut juurikaan kuvailemaan paikkoja, henkilöitä tms. vaan esim. tapahtumapaikat oli kuvattu piirretyllä kartalla joka oli kunkin luvun alussa. Jos esim. DaVinci koodi tuntui epärealistiselta kirjalta niin tämä kannattaa jättää väliin. Juoni oli jo itsessään aika ufo ja oman mausteensa toi hollywoodin B-actionfilmiä muistuttava toiminta. Yhteenvetona voisi sanoa, että tämä on samalla tavalla hyvä kirja kuin tuollainen perus aivot narikkaan meiningillä etenevä actionleffa. Eli paska kirja, mutta ihan viihdyttävä silti.

Lukaisinpa minäkin juuri tämän. Pientä henkistä taistelua itsensä kanssa piti käydä, että viitsi lukea kirjan loppuun, niin huonosti se oli kirjoitettu. Tavallaan idea itsessään oli ihan ok, mutta itseäni ärsytti miten henkilöt, tapahtumien kulut ja ympäristö kuvattiin rääpäisemällä ohuelti jotain. Toisin sanoen, kirjaa ei oltu tehty kunnolla. Hyvin pitkälti olen samalla kannalla nimimerkki Troyn arvion kanssa. Ehkä kirjailijan olisi kannattanut ottaa tästä itselleen megaprojekti ja kirjoittaa kokonainen kirjasarja. Kyllä tuota ainakin trilogian olisi saanut, ja samalla olisi voinut paneutua parempaan kuvailuun ja syvällisempään kerrontaan. Lopputulema olisi saattanut olla parempi.

Erikoista kyllä, ehkä mielenkiintoisin asia löytyi aivan viimeisten sivujen kirjailijan kiitos-sanoista. Sieltä nimittäin paljastui, että jossain hyväntekeväisyys-myyjäisissä oli ollut mahdollisuus ostaa kirjan henkilölle nimi. Näin sitten kirjoittajan varakas ystävä oli ostanut kirjan eräälle päähenkilölle poikansa nimen. Hyvä ajatus, mutta enpä usko että tämä nimihenkilö tuolla asialla paljon kavereilleen brassailee. Sen verran kehno tuotos tässä on kyseessä.

 

[Pleksi(t)]

Paulo Coelhon Brida oli minulla viimeksi vuorossa.
Nappasin kirjahyllystä kirjailijan nimen perusteella, muistelin että tältähän on se Alkemisti mitä monet ovat kehuneet. No, Brida olisi saanut jäädä hyllyyn, ei ollut kyllä minulle tehty se kirja. Tyttösen seikkailua magiikan maailmassa, tässä tämä lyhykäisyydessään. Jos joku on tuon ja Alkemistin lukenut niin voisi kertoa kannattaako Alkemisti lukaista vai jätänkö pois suosiolla?

Nyt alkoi myös Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, takana joku 50 sivua ja hyvältä vaikuttaa. Tarina kertoo siis suomalaisesta joka tuntee olevansa ruotsalainen ja haaveilee kaikesta ruotsalaisuuteen liittyvästä.

 

[mendieta]

Luin Mary Shelleyn Frankensteinin. Nyt luen Bret Easton Ellisen Lunar Parkia.

 

[Leicester]

Jos joku on tuon ja Alkemistin lukenut niin voisi kertoa kannattaako Alkemisti lukaista vai jätänkö pois suosiolla?

Coelholta olen lukenut vain Alkemistin. Joku tuttuni taisi suositella, mutta minuun ei tuollaiset aikuisten satukirjat uppoa kyllä ihan yhtään. Ilmeisesti kirjassa on tarkoitus käsitellä jotakin ihmisen henkistymistä ja kasvamista, mutta itseeni se ei iskenyt yhtään. Siihenpä jäi Coelhot, kun oletettavasti muutkin ovat samanlaista skeidaa...?

Viime aikoina olen lukenut muutamia aivan varteenotettavia teoksia eri genreistä. Vonnegutin Kuolemaa tylympiä kohtaloita ja Maaton mies käsittelevät jo vanhentuneen Vonnegutin ajatelmia maailmasta ja ihmisistä. Heikki Hietamiehen kirjoittama Lindin Arvi oli taattua laatua jämäkästä uutisankkurista. Tietokirjallisuuden puolelta voin suositella kenelle vain Jari Parantaisen kirjaa Sissimarkkinointi, sillä harvoin olen suomalaisessa tietokirjallisuudessa törmännyt yhtä lailla asiapitoiseen ja viihdyttävään kirjaan. Viimeisimpänä voisin mainita John Grishamin tositapahtumiin perustuvan romaanin Syytön, joka kuvaa hyvin yksilön asemaa todellisessa oikeusvaltiossa.