Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[moby]

Tuli luettua Tom Clancyn Leijona ja hyeenat(Executive orders). Kaksi osaa ja muhkeat 1200 sivua. Tyyliltään vähän turhan "God bless America" mutta hyvä teknotrilleri, jossa loistava juoni.

Jos ette ole Clancyn tuotantoon aiemmin tutustuneet, kannattaa lukea kirjat kronologisessa järjestyksessä, sillä yleensä kirjat ovat jatkoa toisilleen ja lukemalla väärässä järjestyksessä spoilaukselta ei voi välttyä. Ärsyttävä juttu tapahtui tuossa muutama vuosi sitten, kun juurikin tämä aikaisemmin ilmestynyt Leijona ja hyeenat suomennettiin ilmeisesti suuresta sivumäärästä johtuen myöhemmin kuin Iskuryhmä Rainbow(Rainbow six) jossa tietysti spoilattiin pääasiat aika huolellisesti.

Ehdoton plussa näissä kirjoissa on, että henkilöt pysyvät lähes samoina. Jokaisessa kirjassa henkilögalleriaan tulee muutamia uusia nimiä. Tämä helpottaa lukemista todella paljon.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ikuisuus projekti

Kesken on Che Guevara. Tiiliskivi, joka ei etene, vaikka kerronta on sujuvaa ja aihe kiinnostava. Johtunee varmaan lukutottumuksista, koska en lue kuin sängyssä ja nykyään ei ole tullut mentyä sänkyyn ellei väsytä oikein kovasti. Tai tee miele oikein kovasti, mutta eikö se ole saatana sama asia?

 

[Mustaine]

James Ellroyn White Jazz. Melkoista tykitystä, 400 sivua ja kahdessa illassa tuli luettua, vaikka olen kyllä lukenut sen pari vuotta sitten aiemminkin.

Viime aikojen vaikuttavimpia lukuelämyksiä on ollut Veikko Huovisen "Pojan kuolema". Synkkä kirja, mutta Huovinen kirjoittaa omaisten asemasta riipaisevasti.

 

[Uleåborgir]

Viimeisin luettu kirja on Esa Anttalan "Aavepartio", joka kertoo kymmenen miehen vahvuisen kaukopartio-osaston vierailusta kauas naapurin puolelle jatkosodan ensimmäisenä talvena. Hemmetin jännittävä kirja, ohut tosin.

Joululomalla piti lukea Täällä Pohjantähden alla -trilogia, ja kyllä se edelleen on ihan parasta suomalaista kirjallisuutta, mitä on koskaan kirjoitettu. Suosittelen niille, jotka mummolan tai vanhempien hyllystä sen ovat bonganneet, että ottakaa lainaan ja lukekaa.

 

[mendieta]

Luin Grishamin The Brokerin, joka sattui käteen Stanstediltä lentoa odotellessa. Nyt aattelin lukea Scorsesen leffoja käsittelevän kirjan, joka on ratajannut hyllyssä jo aika kauan.

 

[finnjewel]

Kiitos tietokoneen rikkoutuneen näytönohjaimen tuli lukaistua ruotsalaisen Leif G W Perssonin pari dekkaria tai oikeastaan "poliisiromaania": "Toinen aika, toinen elämä" sekä "Lindamurha". Persson omistaa toisen kirjan saman aihepiirin taitajille Sjöwall-Wahlöö, mutta ei sorru kuitenkaan kopioimaan heidän tyyliään.

Kummassakin kirjassa puidaan vain yhtä henkirikosta, mutta sitäkin perusteellisemmin. Viranomaisten maailmaa tarkastellaan monesta näkökulmasta, ja tyhmäkin poliisi saa välillä päteä. Ruotsalaista yhteiskuntaa hutkitaan tutkimusten ohessa sopivasti. Hyvin pysyy lukija otteessa vaikka väkivallalla ei mässäillä.

Kirjoittaja on rikosoikeuden professori, joten perusfaktat lienevät kunnossa.

 

[Borgie]

Dean Koontz ja Taivaan Porteilla. Takakansi ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, mutta poimin kirjan jostain kympillä kolme pokkari läjästä. ~250 sivua, eli 1/3 luettu, ja vaikuttaa hyvältä.

 

[Anselm Raato]

Vuorisen Juhan Uusimman menin tänään ostamaan. Kristianin teinivuodet siis kyseessä. Puolivälissä ollaan menossa ja monet hyvät naurut on saatu. Loistokasta.

 

[nikozwan]

Robert Harris: Pompeii (englanniksi) tuli juuri luettua. Melko viihdyttävä opus, IMDB:n mukaan leffankin tekeillä. En tiedä onko suomennettu. Nyt aloitin John Irvingin Garpin Maailman joka vaikuttaa jotenkin sairaalla tavalla hauskalta.

 

[ipaz]

Täytyy vielä lisätä tähän ketjuun, että en lue kovin paljon kirjoja. Jokainen kirja jonka luen, on minulta helvetin hyvä saavutus. Jokaisen kirjan lukeminen on minulle ns. työn ja tuskan takana. Ennemmin katson elokuvia tai luen lehtiä kuin luen kirjaa. Ei kirjan lukeminen ole minulle vastenmielistä mitenkään vaan pelkästään aika työlästä. Luultavasti minulle ei ole vielä kehittynyt hyvää "lukemistekniikkaa" tms. ja olen hidas lukemaan. En pysty "ahmimaan" kirjoja kuten varmasti eräät.

Itse tykkäisin ahmia tietoa kirjoista, mutta aina kun alan lukemaan niin mua alkaa nukuttamaan. Ihan sama kuinka mielenkiintoista tekstiä ja asiaa kirjassa on mutta aina alkaa silmät painumaan. Nyt olen haalinut muutaman itseäni kiinnostavaa aihetta sisältävää kirjaa (mm. Lauri Törnin kolmiosainen elämänkerta), mutta taaskaan en päässy neljää sivua pidemmälle kun kirja jo putosi kädestä.

Olen yrittänyt lukea niin aamulla heti aamupalan jälkeen, kuin myös illalla ennen nukkumaan menoa. Aina sama em. homma. Vituttaa kun ei pysty lukemaan.

 

[Cosmo]

Jonathan Coe, Konnien Klubi.

Oli vähän vaikeuksia päästä alusta mukaan juoneen, tai lähinnä henkilöihin ja heidän suhteisiinsä, kun ei tuo 70-luvun Englannin meininki oikein saanut liekkejä päälle, mutta kun otti sen pidemmän session siihen kerralla, niin johan lähti. Ihan hauska kirja kyllä ja lopussa oli sitten aika pitkä virke, vaivaisen luvun verran, eli 50 sivua. Nyt on jatko-osa tuolle menossa, Suljettu Piiri. Saas nähdä, onko samanlainen kikkailu tämän kirjan lopussa.

 

[sampio]

Jaapati jaa. Tämä pitää lukea lähitulevaisuudessa: http://www.yle.fi/uutiset/taustat/kaikki/id56836.html

 

[Maple Leaf]

Ulkomaanpellen kirjakaupasta lähti kotisuomeen mukaan mm. Jack Kerouacin "Book Of Sketches (1952-1957)". Paikoin aika hämärää beathuttua ja tajunnanvirtaa, mutta paikoin myös aika osuvia, tai ainakin puhuttelevia lauseita.

Kyllähän Amerikan Yhdysvallat olisi kulttuurisesti aika lailla köyhempi ilman beat-sukupolven (mm. Kerouac, Ginsberg...) ja sen seurannaisten (mm. Lenny Bruce, jopa Tom Waits) tekemisiä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä esimerkiksi Bruce Cookin kirjaan "The Beat Generation - The Tumultuous '50s Movement and Its Impact on Today".

 

[hannes_ko]

Tuomas Kyrö: Liitto.

Erittäin hyvä kirja, mutta ei vielä täydellinen onnistuminen. Romaani muutaman ihmisen traagisesta elämästä sotavuosien molemmin puolin. Ehkä hiukan liiankin traagisesta jossain määrin. Kun kaikki päähenkilöt käyvät läpi samanlaisen hulluuden ja masennuksen kauden, liian moni kuolee liian nuorena tai vaivaistaloon kärrätään väkeä jatkuvasti, niin vähän jo menee tahattoman komiikan puolelle. Mutta vahvuudet ovat niin ilmeiset, että heikkoudet on helppo antaa anteeksi.

Parhaimmillaan Kyrö on muutamissa isoja asioita summaavissa, sisällöltään aforismin omaisissa, mutta arkisesti esitetyissä lauseissa.

Kyröltä voi tosiaan odottaa jatkossa Sitä Suurta Suomalaista Romaania. Veijo Meri tuli minulle mieleen, vaikka häntä en kovin paljon ole lukenut. Samoin Pentti Haanpää. Veikko Huovistakin moni tarjoaa Kyrön vaikuttajaksi, mutta minusta yhteys on lähinnä se, että lauseet pysyvät yksinkertaisina ja lyhyinä, luonto ja tekemisen kuvailu on esillä. Motiivit ja syvemmät virrat ovat mielestäni aika kaukana toisitaan Kyrön ja Huovisen välillä.

Henkilöhahmoista mieleen jäivät jostain syystä Kris Kselios ja Horst Bulau.

 

[nikozwan]

Kyllähän Amerikan Yhdysvallat olisi kulttuurisesti aika lailla köyhempi ilman beat-sukupolven (mm. Kerouac, Ginsberg...) ja sen seurannaisten (mm. Lenny Bruce, jopa Tom Waits) tekemisiä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä esimerkiksi Bruce Cookin kirjaan "The Beat Generation - The Tumultuous '50s Movement and Its Impact on Today".

Itse lisään tähän vielä William S. Burroughsin. Okei, myönnetään Alaston Lounas on liikaa monille (ehkä jopa itselleni), mutta miehen esikoisteos Junky kannattaa ehdottomasti tsekata. Tämän rinnalla Trainspotting on pelkkä lastenhuoneen mehuhetki.

 

[Datsun]

Harry Potter ja Feeniksen kilta. Mahtavia kirjoja nämä Potterit, taas sujahti kaksi tuntia kun innostui lukemaan.

Kirjoitin jokin aika sitten että aloin lukemaan HP-kirjoja. Nyt on menossa viides, eli juurikin tämä ym. Feeniksin kilta. N. 800 sivua takana ja joku 200 edessä. Aivan helvetin hyviä kirjoja on nämä kaikki ja tuntuukin siltä että uusi on aina edellistä parempi. Tästä viidennestä kirjasta tulee leffa kesällä, eikö?

Aivan ihmeellistä on se, että näitä lukevat lapsetkin ja siitä huolimatta ei tunnu yli kolmekybäsestäkään lapselliselta. Ennen kuin luin ensimmäistäkään kirjaa katoin ne 4 ekaa Potter-leffaa. Niista sai (taas) ihan eri käsityksen kuin kirjoista, meininki on aika paljon karumpaa kuin leffoissa.

 

[Sir von Aulis]

Luin just Anthony Brunon "Seitsemän". Eli just sama mistä leffakin tehtiin. Kirjana pirun hyvä, ja suht nopeaa luettavaa.

Nyt luvussa ois Viiltäjä-Jackin päiväkirja. Saapas nähdä, millainen kirja kyseessä, ihan alkutekijöissä olen vielä. Mut löytyykö ketään, kuka ois ton lukenut aiemmin?

 

[Rike.K]

Joululomalla piti lukea Täällä Pohjantähden alla -trilogia, ja kyllä se edelleen on ihan parasta suomalaista kirjallisuutta, mitä on koskaan kirjoitettu. Suosittelen niille, jotka mummolan tai vanhempien hyllystä sen ovat bonganneet, että ottakaa lainaan ja lukekaa.

Itse en kauheasti kirjoja lue. Viimeisin kirja tai oikeastaan trilogia jonka luin on juurikin tuo Täällä Pohjantähden alla. Puolivuotta sitten päätin viimeinkin ottaa kirjahyllystä esille tuon joskus lahjaksi saamani pöllyyttyneen klassikon. Ahmin sitten tuon kirjan muutamassa päivässä, hyvä teos, ei voi muuta kyllä sanoa. Jotenkin tuo kirja iskee vain niin hyvin suomalaisuuden ytimeen että oli todella helppo samaistua tuohon aikaan mitä romaani käsittelee. Tuo kirja oli lähes tunteelinen aikamatka tuonajan ihmisten ajatuksiin ja tunnelmiin.

 

[Datsun]

Nyt luvussa ois Viiltäjä-Jackin päiväkirja. Saapas nähdä, millainen kirja kyseessä, ihan alkutekijöissä olen vielä. Mut löytyykö ketään, kuka ois ton lukenut aiemmin?

Mä olen tuon lukenut. Mulle oli jonkinasteinen pettymys, melko tylsä ainakin. Vai olikohan se tämä sittenkään? Ei taida ihan uusi julkaisu olla koska muistaakseni luin tämän jo vuosia sitten.

 

[tutzba]

Dan Brownin Murtamaton linnake päättyi pari päivää sitten, se tuli luettua kahdessa päivässä. On meinaan taas niin hyvää tekstiä Brownilta että oksat pois. Vaikkakaan aihe (tietokoneet) ei niin hirveästi kiinnostanut, oli se silti aika koukuttava. Ongelma on vaan siinä, että kun on nyt nuo kaikki neljä suomennettua kirjaa Brownilta lukenut, niin alkaa pikkuhiljaa jo ennalta arvaamaan että mitä tulee tapahtumaan. En sitten tiedä että onko se huono asia, tuleepahan ainakin mietittyä asioita. Innolla odotan viidettä kirjaa, jonka pitäisi ilmestyä tänä vuonna.

Eilen aloitin lukemaan Marc Cerasinin teosta Operaatio helvetin portti, jossa seikkailee kaikkien toimintasankareiden kunkku Jack Bauer. Hyvältä vaikutti nuo ensimmäiset kappaleet, katsotaan miten loppu toimii.

Kesä on siitä hyvää aikaa kun ehtii lukemaan. Vaikka en hirveänä kirjojen ystävänä itseäni pidäkään, niin kyllä niiden ääressä silti aikaa kuluu, jos vain tasokasta tekstiä on tarjolla.

 

[FlamesFan]

Wayne Gretzkyn elämän kerran. Suosittelen!

Kirja kertoo hyvin myös miehen perhe-elämästä, ja kuinka häntä/hänen perhettään ns. mollattiin vähän liikaakin lehdistössä.

Ainoa puute kirjassa, että se loppuu vuoteen 1991, jonka jälkeen Gretzky kumminkin pelasi vielä 8 kautta NHL:ssä.

Kouluarvosana: 9+

 

[mtuq]

Conn Iggulden Rooma-sarjan neljäs ja viimeinen osa. En oikeastaan tiedä pidänkö edes koko sarjasta, mutta mielenkiintoinen aihepiiri pakotti lukemaan ja ostamaan viimeisenkin osan. Kevyttä kesälukemista osa 4.

Seuraavaksi kevyeksi kesälukemiseksi päätyy phill pullmanin fantasia: His dark materials: Golden compass, josta on elokuvakin tekeillä.

 

[jesse72]

Luin just Anthony Brunon "Seitsemän". Eli just sama mistä leffakin tehtiin. Kirjana pirun hyvä, ja suht nopeaa luettavaa.

Nyt luvussa ois Viiltäjä-Jackin päiväkirja. Saapas nähdä, millainen kirja kyseessä, ihan alkutekijöissä olen vielä. Mut löytyykö ketään, kuka ois ton lukenut aiemmin?

Brunon kirja on hyllyssä pokkarina ja se on tullut kahlattua muutaman kerran, todella nopealukuinen kirja. Ja leffana aivan jäätävä.

Viiltäjän päiväkirja on tullut luettua ja pistää epäilemään oliko puuvillakauppias James Maybrick Jack The Ripper? Kirjaa on epäilty väärennökseksi, mutta on todistettu, että kirjan paperi+muste on 1800-luvun lopulta..jokatapauksessa antaa hyvän kuvan 1880-luvun Lontoosta ja elämästä silloin. Kuvat tuovat myös väriä kirjaan.

Jos aihe kiinnostaa SvA:ta kannattaa lukea myös Patricia Cornwellin kirjoittama teos aiheesta. Cornwell saa Ripperiksi taidemaalari Walter Sickertin ja tämä kirja on myös teos joka tempaisee mukaansa.

 

[-OO-]

Frank McCourtin elämänkertasarjan kolmas osa Liitupölyä olisi tarkoitus aloitella ihan kohta. Edellinen lukemani kirja olikin se kakkososa 'Tis. Seitsemännen portaan enkelin luin jo jokunen vuosi sitten mutta nyt vasta sain hankittua nuo jatko-osat.

 

[Koirapoika]

nikozwanin suosittelemaa William S. Burroughsin Junky (Nisti) kirjan kävin lainaamassa ja samalla käteen tarttui El Diego. Maradonan opus tuli ensin lukaistua ja kerrotaan siitä.

Heti kättelyssä pitää tunnustaa etten ole herrasta koskaan pitänyt, eikä kirja mielipidettä muuta. Mutta mielenkiintoinen kirja ukon urasta, nousuista ja laskuista, molempia piisaa. MM-kisoista ja ennen kaikkea peleistä olisi mieluusti lukenut enemmänkin, valmentajien haukkumista vähemmän. Ajoittain häiritsi likimain täydellinen itsekritiikin puute ja toisten syyttely, huumeitten vetämisestään ei sentään muita syytä, pelikiellot ja dopingkäryt on suomalaiseen tyyliin muiden mokia. Samoin nämä melkoiset painonpudotukset pelikuntoon oli aika arveluttavia, epäilen ettei pelkällä ruokavaliolla ja treenauksella ole pärjätty.

Mitäpä tuosta muuta, aika perus elämänkerta, kirjoitustyyli ei ollut omaan mieleen.