Tykkäisin lukea, mutta jostain syystä olen huono löytämään kiinnostavia kirjoja?? Tai sitten en vain ole riittävän vihkiytynyt asiaan. Viime aikoina on kuitenkin tullut suorastaan reviteltyä Torey Haydenin kirjoilla. Yhden taisin ahmia kahdessa illassa, ja miestä nauratti...
Hayden on amerikkalainen psykologi ja erityisopettaja, joka on työskennellyt vaikeasti häiriintyneiden lasten kanssa klinikoilla ja kouluissa. Kirjoissaan (tai niissä kolmessa, jotka minä olen lukenut) hän on aina kertonut muutaman lapsen tarinan, keskittyen hieman enemmän yhteen tai kahteen yksilöön. Voisi kuvitella, että teksti on kliinistä ja analyyttista tieteistekstiä täynnä psykologian termistöä, mutta niin ei ole. Mielestäni kirjat ovat pirun hyvin kerrottuja ja ne tempaavat mukaansa. Tositarinat väkivaltaa, pedofiliaa ja turvattomuutta kokeneista lapsista ovat paikoitellen melko hurjaakin luettavaa. Etenkin, kun muistaa, että kyse on tositarinoista... Hayden saa heidän kanssaan aikaiseksi kuitenkin hämmästyttäviä tuloksia, mikä on koskettavaa.
Ensimmäiseksi luin kirjan Tiikerin lapsi, jossa päähenkilönä on 6-vuotias Sheila-niminen tyttö. Hän on pahasti häiriintynyt äidinsä hylkäämä lapsi, joka asuu alkoholisti-isänsä kanssa tullen välillä hyväksikäytetyksikin. Kirja alkaa vaatimattomasti Sheilaa koskevalla uutisella, joka kertoo tytön ryöstäneen kolmevuotiaan pojan ja mm. polttaneen tätä. Kaikenkaikkiaan melkoinen selviytymistarina monin kääntein. Seuraavaksi lukaisin Hiljaisuuden lapset ja nyt tämän viikon alussa Nukkelapsen. Kaikki ovat hyvin samantyyppisiä, mutta kun jokaisessa on oma tarinansa, niin mikäs on lukiessa. Synttärilahjatoiveisiin meni Toisten lapset.
No, ehkä nämä kirjat kolahtavat itselleni siitäkin syystä, että tulevaisuudessa työskentelen itse samalla alalla. Ainakin toivottavasti. Psyka on intohimo. Suosittelen lämpimästi yhtään psykologiasta kiinnostuneille ihmisille.
