Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[toxteth_terror]

Parhaillaan menossa Chuck Palahniukin Diary. Hyvää shittiä.

 

[Paitselo]

Tuon Lee Harperin kuin surmaisi satakielen lukaisin oitis muutamassa päivässä sen jälkeen kun täältä pongasin suositukset. Kuulosti hyvälle ja hyvä oli.

Nyt minä olen onnellinen. Pitää aina olla onskuna, kun saa nuorison lukemaan laadukasta kirjallisuutta. Sen verran ravistelen nyt tässä pilkkua korvista, että siis kirjailijan nimi on Harper Lee - löytyy helpommin kirjastostakin kun on oikea nimi tiedossa.

 

[Snakster]

Luin viikko sitten kuolleen Reko Lundánin yhdessä vaimonsa kanssa kirjoittaman Viikkoja, kuukausia -romaanin, joka kertoo miehen sairastumisesta sekä miehen että vaimon näkökulmasta. Perimmäisten kysymysten äärellä siinä ollaan ja aika hiljaiseksi tuon lukeminen veti, kuten koko tapaus. Suosittelen, vaikkei se mitään kovin juhlavaa luettavaa olekaan.

 

[scholl]

Luen nyt iltaisin Paul Allenista kertovaa Accidental Zillionaire -kirjaa sekä Jerry Oppenheimerin House of Hiltonia.

 

[super]

Sairaslomalla ollessa tuli luettua jonkin verran. Mainitsemisen arvoisina Remeksen 6/12. Tyypillistä Remestä, ei mitään maailmaa järisyttävää. Ei kuitenkaan huonoin hänen kirjoistaan. Jos pukki tuo niin ihan hyvää jouluillan lukemista.

Toinen mainitsemisen arvoinen oli Taavi Soininvaaran Marsalkan miekka. Tämäkin oli ihan hyvä. Poikkeaa jonkin verran herran normaalista tuotannosta ja parempaan suuntaan. Oli tää nyt parempi kuin tuo Remeksen opus. Suosittelen myös tätä suklaiden ja pukin tuomien villasukkien kera luettavaksi.

Jaa niin onhan se isäinpäiväkin edessä jos joku pruukaa saada kirjoja silloin.

 

[LuKi]

Tuli viikonloppuna luettua Nainen Berliinissä.

Suosittelen kaikille sota/sosiaalihistoriasta kiinnostuneille. Kyseessä on todellinen päiväkirja, joka ajoittuu huhtikuusta heinäkuuhun 1945. Aikaan, jolloin Hitlerin Saksa on kuolinkouristuksissaan ja saksalaiset elävät vuotta nolla.

Puna-armeijan edesottamuksista on nykyään jo niin paljon tietoa, että joukkoraiskaukset ja holtiton ryöstely eivät enää yllätä. Tosin kirjan lopussa oleva kuvaus tehtaiden täydellisestä siirrosta itään kyllä hämmentää. "Mihin miehemme menevät töihin", ihmettelee sinkkiharkkoja junaan lastaava nainen. Jokainen raudan pala lastiin Neuvostoliittoon vietäväksi. Siviiliväestön hämmennys ja toivottomuus tulevaisuuden suhteen on kirjan sivuilla kouriin tuntuvaa.

Hämmentävä on kirjoittajan asenne saksalaisuuteen ja venäläisiin. Meillä(ainakin minulle) on Kolmannesta valtakunnasta välittynyt hyvin totalitaarinen ja synkkä kuva. Toki se on esillä myös kirjassa (kerrotaan huvittuneesti rauhan tulon jälkeen uudelleen esiin nousseesta "rappiotaiteesta" revyy-poikineen), mutta muuten kirjoittaja pitää itseään ja Saksaa länsimaisen kulttuurin edustajana, selvästi poiketen Neuvostoliiton maailamankuvasta. Kirjoittaja on varsin paljon maailmaa nähnyt saksalainen toimittaja, joka oli matkustellut myös Neuvostoliitossa ennen sotaa, joten vertailu Neuvostoliittoon ja venäläisiin on perusteltavissa. Huvittavaa, jos sanaa voi tässä yhteydessä käyttää, on läpitunkeva saksalainen järjestystä ja siisteyttä rakastava kansanluonne, jopa kaaoksenkin keskellä. Kai kirjoittajaa voi pitää myös eräänlaisena feministinä, esiin nousee miesten säälinsekainen halveksunta ja naisen kestokyky, kun miesten maailma sortuu. Kirjoittajaksi on myöhemmin paljastunut Marta Hillers, jonka kuoleman jälkeen päiväkirjat julkaistiin uudelleen Saksassa.

Vaikuttava, autenttinen lukukokemus.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tällä hetkellä on luvussa Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Klassikko, jonka kertaaminen aika ajoin on ihan mukavaa vaihtelua.

Oma hienoutensa tuossa on, että kirja on jostain 50-luvulta, jossa on jälkeenpäin liimattu värikuvia ja kuvitusta kirjaan. Aika hieno yksilö.

 

[TeeVee]

Muutamia teoksia

Illuminaatti-ketjun innoittamana luin Parhaat salaliittoteoriat kirjan, Lars Bugge 2006.

Todella köyhä kirja sisällöltään, vaikka aiheet sinänsä olivat mielenkiintoisia. Kirja on about 200 sivua pitkä (pokkarina), mutta asiaa siinä on kovin vähän. Tuntuu kuin kirjailija olisi netistä googlannut eri salaliittoteorioista ne tärkeimmät pointit ja sitten laittanut ne kirjaksi.

En voi suositella.

Olen jupsterin kanssa täysin samaa mieltä - vaikka sivumäärä on kohtuullinen, olisi sanamäärä voinut olla vähintään kaksi kertaa suurempi ottaen huomioon aiheen laajuuden. Wikipedian englanninkielisiltä sivuilta löytyy suht kattavasti materiaalia sähköisessä muodossa.

Viimeksi luin George Orwellin Vuonna 1984, jota monet ovat aiemmin tässä ketjussa kehuneet. Tosi-tv:tä ties kuinka monella kerrottuna.

Nyt menossa Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta. Käsittääkseni sotakirjallisuuden klassikkoja - tämä kirja taisi tulla mainituksi jonkun tässä ketjussa mainitsemassa Anthony Swoffordin Merijalkaväen mies -romaanissa pienessä osassa, kun sotilaat antoivat toimittajalle listan, mitä he tahtovat rintamalle toimitettavan. Kuten Merijalkaväen mies, Länsirintamalta ei... on varsin lyhyt kirja, pari sataa sivua (Swofford taisi olla tosin lähemmäs 400).

Seuraavana lukuvuorossa voisi olla vaikkapa Dan Brownin Digital Fortress - kenelläkään kommentteja tuosta?

Sotakirjoista tykkääville suosittelen Rainer Nuutisen Sotalääkärin muistelmat -teosta, joka antaa yhden näkökulman sodasta kenttälääkärin silmin katsottuna.

Tieteestä kiinnostuneille heitän ilmaan nimen Simon Singh - väitteli tohtoriksi 29-vuotiaana muistaakseni. Herran tuotannosta on suomennettu ainakin Koodikirja sekä Fermat'n viimeinen teoreema.

 

[jesse72]

Urheilukirjallisuutta tullut lueskeltua.

Mika Wickström: Ilmiö nimeltä Evilä

- Nopea ja helppolukuinen kirja Tommi Evilästä. Tiivis elämänkerta ja pääsee sisälle kaverin ajatusmaailmaan. Fiksu ja sanavalmis urheilija. Nasevia kommentteja. MM-finaalin jälkeen kun kaksi ekaa hyppyä mennyt yliastutuksi.

* Pitihän Pyrinnön värit punainen ja valkoinen saada kunnolla näkyville.

Tommi harjoitteluolosuhteistaan

* Ne olosuhteet missä mä vedän, ovat kyllä täysin erilaiset kuin Philipsillä, sillä vanhalla tomaatinviljelijällä. Siellä missä mä treenaan, ei tomaatit kasva eikä peruna idä. Pirkkahallin betoniin ei tartu edes postimerkki.

* Alle kahdeksassa metrissä palaa helvetin tuli. Perskarvani ovat kärventynet liian monta kertaa.

Kenny Moore: Suuret juoksijat

Kirja on tehty jo 80-luvulla, mutta tuli se taas lukaistua. Moore oli itse maailman parhaita maratonareita 70-luvun alussa ja sijoittui mm. Olympiakisoissa neljänneksi 1972. Mies kierteli tapaamassa huippujuoksijoita ja harjoitteli näiden kanssa. Juttua mm. Lasse Virenistä, Mary Deckeristä, Sebastian Coesta ja John Walkerista ymym..+ hyvä kertomus vuoden 72 Fukuokan maratonista (jota pidettiin MM-kisana). Kaikille kestävyysjuoksun ystäville.

 

[Alkiolainen]

Vaikea aika

Taannoin tuli tuossa ostettua sodanaikaisen pääministerimme Edwin Linkomiehen muistelmateos Vaikea aika. Otava näyttää ottaneen tästä aikoinaan runsaasti keskustelua herättäneestä teoksesta nyt jo kuudennen painoksen. Aika paljon on vuosien varrella sattuneesta syystä tullut historiallisia opuksia luettua. Ei pidä suinkaan luulla, että ne kaikki olisivat edes ”asiaan vihkiytyneelle” mieluisia lukukokemuksia. Linkomiehen sotasyyllisyystuomiota suorittaessaan kirjoittamat muistelmat ovat tässä suhteessa suorastaan piristävä poikkeus. Ehdottomasti parhaita – ellei peräti paras – lukemiani historian teoksia koskaan. Näin siksi, että:

Teoksessaan Vaikea aika Linkomies kuvaa erinomaisen rehellisen tuntuisesti sitä ilmapiiriä, jossa Suomessa elettiin 1930-luvun alun lapualaisvuosista aina sodan päättymiseen saakka. Akateemisesta taustastaan huolimatta Linkomiehen teksti on varsin ”elävää”, joka parantaa lukukokemusta entisestään.

Linkomiehen muistelmat herättivät aikoinaan suurta huomiota mm. siellä esiintyvien pistelevien henkilöarvioiden vuoksi. Osansa saavat niin presidentti Risto Ryti, marsalkka Mannerheim kuin silloinen valtioneuvos J. K. Paasikivikin. Suoraa puhetta saa kuulla myös Linkomiehen oma puolue Kansallinen Kokoomus. Perustellusti voidaankin sanoa, että Edwin Linkomies oli ennen kaikkea suomalainen ja vasta sitten kokoomuslainen poliitikko. Asia, josta moni nykypoliitikko – puoluekantaan katsomatta – voisi ottaa esimerkkiä.

Sota-aikana suomalaiset poliitikot elivät todella kovien paineiden alla. Suorastaan hiuksia nostattavaa on lukea, kuinka Linkomiehenkin verenpaine oli toisinaan reilusti yli kahdensadan (200)! Viimeistään teoksen loppupuolella Edwin Linkomiehestä tulee esiin myös piinkova vallankäyttäjä, joka uskalsi lyödä nyrkkiä pöytään pääministerinä – ja vielä sen jälkeenkin – myös presidenteille Ryti ja Mannerheim. Tässä tietysti on haistettavissa ehkä aavistuksen verran myös tiettyä omakehua, mutta toisaalta tämä ”virhe” inhimillisyydessään esiintyy käytännössä kaikissa muistelmateoksissa, joten annettakoon se myös Linkomiehelle anteeksi.

Yhtä asiaa jäin kirjaa lukiessani miettimään: kertoessaan perhe-elämästään Linkomies mainitsee poikkeuksetta tyttärensä Sinikan: kuinka hän pakeni pommituksia Helsingistä ja kuinka tytär oli kesäretkellä vuonna 1943 hänen kanssaan niin isovanhempien haudalla Raumalla kuin Rytin presidenttiparin luona Naantalin Kultarannassakin. Kysymys kuuluukin: missä oli tuolloin rouva Linkomies?

Kirjoitettuaan muistelmansa loppuun helmikuussa 1948 Linkomies määräsi ne salaisiksi aina vuoteen 1970. Kirjan takakannessa mainitaan niiden herättäneen keskustelua ”kuin vain harvat kirjat maassamme”. Lukekaapa jotkut, niin ehkä voimme jatkaa asiaa tältä osin myös täällä Jatkoajassa!

 

[Pate]

BRODEUR Beyond the Crease <= juuri aloin lueskelemaan tuollaista, muutama sivu vasta alla, varmaankin tulee luettua koko teos tänään läpi matkalla Helsinkiin ja takaisin. Sivuja ei ole kuitenkaan kuin 276 ja fontti melko isoa.

 

[machine]

The Baghdad blog - salam pax

mielenkiintosta luettavaa. kaveri asui bagdadissa ja kirjoitti nettiblogia viimeisen jenkkihyokkayksen aikana. kaveri on kuin kuka tahansa meista. diggaa samoja bandeja yms ja se tekee kirjasta tosi mielenkiintoisen

the deat of jugoslavia - en muista kirjoittajia

pitas olla objektiivinen teos sodan syista, sen kulusta ja seurauksista. kasittelee siis viimeista balkanin sotaa

 

[JTK]

Nyt luetaan Hitlerin eeposta nimeltä Taisteluni. Alussa vasta oon, mutta nyt voi jo todeta, että aikasta sekavaa tekstiä Aatu on sepittänyt.

JK

 

[komisario]

Nykäsen (ei Matti) Takapiru. Hyvä kirja, suosittelen, jos dekkareista pitää.

 

[Bone]

Jenna Jameson,Neil Straus : Erotiikan ammattilainen - seksitähden päiväkirja.

Toinen isompi luku alussa 580-sivuisesta eepoksesta. Toivon että tämä kirja avaa hieman aikuisviihdemaailman esirippua todellisuudesta.

 

[Alamummo]

Ostin tossa Akateemisesta Bengt Liljegrenin kirjoittaman opuksen Aleksanteri Suuresta ja odottelen, että pääsen kotisohvalle lukemaan. Ehtivät mokomat kääntää sen jo suomeksikin.

 

[Timi]

Tuntematon sotilas alkaa kääntyä loppupuolelleen. Ensimmäistä kertaa vasta luen kyseistä kirjaa ja täytyy sanoa, että minuun se ainakin kolahtaa todella lujaa. Linnan kirjoittaminen on mielestäni erinomaista ja hahmot kerrassaan loistavia. Jotenkin löytää oman työporukankin hahmoja noista, satutaan töissä olemaan niin eripuolilta Suomea. Saas nähdä mitä tämän jälkeen tarttuu seuraavaksi kirjahyllystä.

 

[ms.qvist]

Tällä hetkellä luettavana on Jorge Semprún "Kirjoittaminen tai elämä" (L´écriture ou la vie). Kirjailija taisteli tasavaltalaisten riveissa Frankon joukkoja vastaan, tämän jälkeen hän taisteli toisessa maailmansodassa vastarintaliikkeessä saksalaisia vastaan Ranskassa ja vietti lopulta reilun vuoden Buchenwaldissa. Sodan jälkeen hän kuului Espanjan maanalaiseen kommunistiseen puolueeseen/liikkeeseen.

Kirja on episodimainen kuvaus jossa kirjailija kertoo vaiheistaan Espanjan ja Euroopan murroksessa sotien aikana ja niiden jälkeen. Suuri rooli on myös filosofisella pohdinnalla ja kirjallisilla muisteloilla joihin kietoutuvat runoilijat Euroopan lähimenneisyydestä. Kirja ei ole missään mielessä perinteinen keskitysleirikuvaus vaan ennemminkin kertomus siitä kuinka kirjoittaja näki ja koki aikauden jona hän eli ja kuinka tähän aikakauteen nivoutuivat osin menneet aikakaudet.

Poikkeava, erilainen ja tavallaan mielenkiintoinenkin kirja.

vlad.

 

[cottonmouth]

H. P. Lovecraftin (kauhu)novelleja olen täällä joskus ennenkin mainostanut, mutta ei vaan pysty olemaan ihailematta ko. herran mielenmaisemaa. Teokset on kirjoitettu n. 80 vuotta sitten, mutta niiden luoma visiot toimivat täysin vielä tänäkin päivänä ja pesevät aitoudessaan ja aidossa pelottavuudessaan nykyiset kauhuelokukyhäelmät mennen tullen.

 

[Jarner]

Tällä hetkellä on menossa jo kertaalleen luettu Raimo Summasen "Meidän päivä". Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja siinä on tietoa, mitä mistään muualta ei ole ennen kuullut. Tai minä en ainakaan ole. Lisäksi mukana on kiitettävä määrä myös pelin taktisista osa-alueista olevaa juttua.
Pidän tätä kirjaa parempana, kuin Tammisen vastaavaa, vaikkei siinäkään mitään suurta vikaa ollut.

 

[TeeVee]

Pidän tätä kirjaa parempana, kuin Tammisen vastaavaa, vaikkei siinäkään mitään suurta vikaa ollut.

Eikö Tamin kirjat ole lopulta yksi ja sama kirja? Näin ainakin muistelisin eräästä lehdestä lukemaani arvostelua, jossa toimittaja oli koonnut samalle palstalle Tamin kirjojen takakansien kuvailut teoksesta. Kieltämättä hyvin samankaltaisilta kaikki vaikuttivat.

Viimeksi luin Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamu - Kertomus ahneudesta, terrorismista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa.

Kirja kertoo siis Leopold II:n Kongon valloituksesta kolonialismin aikakaudella.

Jos saisi seuraavaksi tuon Igor Larionovin Ykkösketju kapinoi vihdoin luettua...

 

[Iceman]

Tunnin päästä on käsissä Stephen Kingin Musta Torni -sarjan viimeinen osa: Musta Torni. Ei tarvitse kauheasti miettiä mitä tekisi illan / yön. :>

Kirjahan toki on ilmestynyt jo kauan sitten englanniksi mutta suomennosta on jouduttu odottamaan pitkään.

 

[Snakster]

Nyt kun opiskeluja sai taas nytkäytettyä sen verran eteenpäin, että kehtaa lukea kaunokirjallisuuttakin, niin kaivoin esiin kirjamessuilta taannoin mukaan tarttuneen pinon.

Alkuviikosta luin Riikka Pulkkisen kovasti hypetetyn romaanin Raja, joka oli kyllä varsin pätevä esikoinen, vaikka lievää yliyrittämisen makua siinä olikin. Teemat olivat niin järkälemäisiä, että pienen pientä ähkyä tuosta tuli, ja lisäksi Riikka tuntui ladanneen kirjaan kaikki ne älykkäät ajatukset, joita on tullut tiedostavan nuoren naisen elämässään kelanneeksi. Mutta narinasta huolimatta hyvä kirja.

Nyt aloitin Hotakaisen Huolimattomat, joka vaikuttaa alun perusteella lupaavalta.

 

[mynthon]

Sormusten herraa mennyt jo 140 sivua. Viime yrittämällä pääsin vain 30 sivua. Kyllä nyt taistellaan loppuun asti.
Tom Bombadil on muuten melko rento heppu.

 

[Footless]

Sormusten herraa mennyt jo 140 sivua. Viime yrittämällä pääsin vain 30 sivua. Kyllä nyt taistellaan loppuun asti.
Tom Bombadil on muuten melko rento heppu.

Taru Sormusten Herrasta tuli taas luettua, noin viidettätoista kertaa. Pitkästä aikaa luin myös Bombadil-osuuden, jotenkin vaan se tuntuu niin päälleliimatulta kohdalta etten sitä kestä. Muuten kirja on kyllä kaikkien aikojen seikkailu.

Perään tuli sitten luettua Silmarillion, mikä onkin sitten kokonaisuudessaan loistava. Ihan alku on kyllä pirun raskasta luettavaa, mutta kyllähän haltioiden alkutaival on loistavaa draamaa ja tragediaa. Uskomaton teos.

Nyt kesken Käsikirja Linnunradan Liftareille, klassikko tämäkin. Tästä siis teos jossa trilogian kaikki viisi osaa samoissa kansissa. Uskomattoman hauska kirja, jota lukiessa tulee naurettua useasti ääneen. Kaksi ensimmäistä osaa hauskimmat, sitten meno muuttuu jo vähän väkinäiseksi. Marvin on kuningas.

Seuraavaksi pitäisi kai taas keksiä joku klassikko uudestaan lukuun, ehkä Tuntematon tai sitten jotain Hemingwaytä. Ellei peräti keksisi jotain ihan uutta...