Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 660 654
  • 5 603

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Major Julli kirjoitti:
Tommy Tabermanin ja Seppo Hyrkäksen mukaan Päätalo on tajunnan virran mestari, joka huussissa käydessäänkin näkee pöntössä vuosikerrallisen Nälkämään Nakke Nakuttajaa, joka tuo hänen mielensää ihmeellisiä sattumuksia poikavuosilta, ja tähän tuhlautuu satoja sivuja paperia.

En ole mitenkään yllättänyt että nämä Päätalon puolustelijat tunnustavat Kärppien ja Jypin värejä.

Joopa joo. Tommy Tabermanin ja Seppo Hyrkäksen mukaan... Vastenmielinen analogia.

Se, että Major Jullin mukaan Päätalo on sellainen kuin se on Tabermanin ja Hyrkäksen mukaan, kertoo kai Jullin kompetenssista kirjoittaa tässä ketjussa.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Uleåborgir kirjoitti:
Joopa joo. Tommy Tabermanin ja Seppo Hyrkäksen mukaan... Vastenmielinen analogia.

Se, että Major Jullin mukaan Päätalo on sellainen kuin se on Tabermanin ja Hyrkäksen mukaan, kertoo kai Jullin kompetenssista kirjoittaa tässä ketjussa.

Nyt liikut itse niillä samoilla vesillä, joista minua taannoin arvostelit.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Alamummo kirjoitti:
Nyt liikut itse niillä samoilla vesillä, joista minua taannoin arvostelit.

Enpä liiku, koska tarkoitan tällä sitä, että Major Jullilla ei liene omaa (Päätalon tuontatoa lukemalla hankittua) käsitystä tuotannosta vaan vetoaa sitaattiin, jonka taakse menee.

EDIT: suluissa
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Uleåborgir kirjoitti:
Enpä liiku, koska tarkoitan tällä sitä, että Major Jullilla ei liene omaa (Päätalon tuontatoa lukemalla hankittua) käsitystä tuotannosta vaan vetoaa sitaattiin, jonka taakse menee.

EDIT: suluissa

Tämä ketju kuitenkin käsittelee luettuja kirjoja yleensä, ei onneksi vain KP:n tuotantoa. Päätalosta pitäminen ei mielestäni anna sinulle sen kummempaa oikeutta arvostella muiden kompetenssia. Mutta jätetään tämä nyt tähän.
 

axe

Jäsen
On tullut viime aikoina luettua kaikenlaista kivaa - Johnny Cashiä, John Lennonia ja vaimoa, Poko Rekordsia, Mötley Crüeta jo toiseen kertaan yms. - mutta viimeisimpänä ja kivimpana Hannu Nybergin "Elvis elää?"

Elvis elää? on puolihuumorilla vakavissaan tehty kooste kaikista vihjeistä, havainnoista, todisteista ja sellaisten puutteista, joiden perusteella esitetään, että Elvis lavasti kuolemansa, joko vain päästäkseen pois omasta mahdottomasta elämästään liian suurena julkkiksena tai mahdollisesti FBI:n avulla järjestäytynyttä rikollisuutta paetakseen (tai miksei niiden yhdistelmänä; jälkimmäinen antoi hyvän mahdollisuuden ensimmäiselle). Kirjassa ei yritetä tunkea väkisin tätä salaliittoa lukijan kurkusta alas, vaan esitetään vain hirveä tukku omituisuuksia Elviksen kuolemassa ja sen jälkeisissä ajoissa. Olihan suurin osa näistä asioista jollakin lailla jo tuttuja, mutta tässä ne on tiiviissä paketissa ja toki mukana on paljon "lisätodisteita", joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Eikä kirjailija edes ota mukaan selviä huijauksia tai sellaiselta haisevia tapauksia, ns. "ufohavaintoja".

Ja helkkari sentään, vaikka puolet jutuista olisivat siitä huolimatta ihan huuhaata ja hoaxia, niin silti asiaan jää niin paljon selittämätöntä, että kyllä mää nyt ainakin uskon, että vaikkei Elvis enää tänä päivänä eläisikään, niin ei se tainnut kyllä myöskään kuolla Gracelandissa elokuussa 1977.
 

Ramses

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
irGGu kirjoitti:
Sormusten Herraa nyt viidettä kertaa. Kesälukemisena ollut seitsemäntoistavuotiaasta alkaen. Silmarillion ja keskeneräisten tarujen kirja jonossa seuraavina. Todella huippua kesälukemista, äsken vierähti kaksi tuntia aurinkoa ottaen aivan huomaamatta kun uppouduin syvälle Keski-Maahan. Hyvästä rusketuksesta kiitokset Tolkienille.


Sormusten herraan on täälläkin upottu monet kerrat. Itse koin tuon Silmarillionin todella vaikealukuiseksi ja juuri ja juuri sinnittelin loppuun.
 
Lopetin eilen Paul Austerin New York -trilogian aloituksen eli Lasikaupungin. Hyvä oli, pitääkin maanantaina lainata muut pari osaa.

Nyt menossa Ingvar Ambjorsenin Tiputanssi. Elling rokkaa.
 

Glove

Jäsen
Sattuipas sopivaan saumaan, heh heh. Viimeisin kirja minkä luin on Pohjanmaan Tykistörykmentin historiikki, jonka sain about 15 v. sitten kotiutuessani ko. joukko-osastosta.
 
Viimeksi muokattu:

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Enhän mie yleensä muuta lue kun sotakirjoja. Viimeksi luin lahjaksi tulleen "Iisalo kärkeen" tiiliskiven. Kertoo siis näistä Iisalon veljeksistä joista yksi on tämä vieläkin hengissä oleva Mannerheim-ristin ritari ja Paavo Lipposen eno elikkäs Iisalon Pentti. Oli hyvä kirja.
 

Mr.X

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Laitan nyt tänne, koska osta ja myy -osiossa viestini tuskin tavoittaisi oikeita ihmisiä.

Onko kellään suomennettuja versioita seuraavista kirjoista:

1.Kody Scott: Monster - Crips-jengiläisen muistelmat

2.Gini Sikes: 8 Ball Chicks – Vuosi tyttöjengien väkivaltaisessa maailmassa

Olisin todella halukas ostamaan (maksan väh. alkuperäisen hinnan) kyseiset teokset, jos joku on valmis myymään?

Laittakaa tarvittaessa yksityisviestiä tulemaan!
 
Viimeksi muokattu:

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Nyt kun olen saanut Kalle Päätalon Koillismaa- ja Iijoki-sarjat luettua, siirryin lukemaan kirjailijan muita romaaneja. "Viimeinen savotta" kertoo metsätyömies Vikke Nilon viimeisistä päivistä ja nivoo samalla yhteen hänen elämänsä kaaren takautumina. Vähän erikoista on lukea "dokumenttiromaanien" jälkeen fiktiivistä Päätalo-kerrontaa, varsinkin kun Viimeinen savotta on julkaistu ennen Iijoki-sarjan aloittamista. Samat Päätalolle tyypilliset teemat toistuvat: tukkisavotat, nälkä, itku, jätkähuumori, ryyppääminen, tappelut.

Ärsyttävinä piirteinä pidän Viimeisessä savotassa siihen väkisin ympättyjä ja fiktioksikin epäuskottavia alueita kuten Vikke Nilon ja Pyrjähtämättömän Einarin kesälomareissua järvellä ja henkilöiden suihin huonosti sopivia Kallen menneisyydestä periytyviä repliikkejä. Päätalo ei ole tässä romaanissa kirjoittanut murreasulla, mikä osaltaan heikentää uskottavuutta.

Romaanissa on kuitenkin puolensa. Tarina on kokonaisuutena melko koskettava, vaikka päähenkilöön on luotu vastenmielisiäkin piirteitä. Kyllä Päätalo on tavallisiakin romaaneja osannut kirjoittaa.
 

Suomi-Salama

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Uleåborgir kirjoitti:
Kyllä Päätalo on tavallisiakin romaaneja osannut kirjoittaa.

Itseäni miellyttää Iijoki-sarjan lisäksi Päätalon novellityyppiset eräkertomukset. Näitähän on julkaistu paksuina tiiliskivinä etenkin mestarin poismenon jälkeen. Sen sijaan irralliset romaanit ja Koillismaa-sarjakin on jäänyt jotenkin vieraaksi. En oikein pääse niihin sisälle samalla tavoin kuin "Iijokeen". "Ihmisiä telineillä" olen saanut väkisin luettua, kirjan ainutlaatuisuudesta johtuen.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Suomi-Salama kirjoitti:
Itseäni miellyttää Iijoki-sarjan lisäksi Päätalon novellityyppiset eräkertomukset. Näitähän on julkaistu paksuina tiiliskivinä etenkin mestarin poismenon jälkeen. Sen sijaan irralliset romaanit ja Koillismaa-sarjakin on jäänyt jotenkin vieraaksi. En oikein pääse niihin sisälle samalla tavoin kuin "Iijokeen". "Ihmisiä telineillä" olen saanut väkisin luettua, kirjan ainutlaatuisuudesta johtuen.

Nämä Kallen irtoromaanit ovat Kallen oman elämän kertausta eri fiktiivisiin hahmoihin sovitettuina. Teema on ihan selvä seikka esim. Koillismaa-sarjassa, Ihmisiä telineillä -romaanissa ja Viimeisessä savotassa. Irtoromaaneissa Kalle on kuitenkin voinut lisätä epätodellisia aiheita kirjoihinsa. Näitä ovat esimerkiksi henkimaailman asiat. Se tekee näistäkin lukemisen arvoisia Iijoki-sarjan jälkeen.

Nyt on menossa Kannaksen lomajuna -kertomuskokoelma, jossa on Kallen novelleja ja heti kärkeen "dokumentaarinen" kertomus lomamatkalta Kannaksen varavankilasta Lahteen Sylviä tapaamaan. Tämä Sylvihän muodostui Päätalon ensimmäisessä avioliitossa riippakiveksi ja tämä kertomus valottaa hyvin tuota suhdetta naiseen, jonka kanssa Kalle oli joutua naimisiin.

Myös kertomukset rakennusmestari Usko Limityksestä ovat mukavia, humoristisia juttuja, joita lueskelee ihan mielikseen.

Vielä muutama teos, niin voi siirtyä muidenkin kirjailijoiden tuotantoon pitkästä aikaa. Iijoki-sarjan aikana varsinkaan ei ollut puhettakaan, että alkaisi lukea muuta "fiktiota". Tietokirjallisuutta kyllä meni, mutta muita kirjailijoita ei tilanne sallinut. Sama ilmiö on kuulemma ollut muidenkin kohtalona kun ovat "rypeytyneet Herkon pojan mölläriin" kanssa.
 

Suomi-Salama

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Uleåborgir kirjoitti:
Nämä Kallen irtoromaanit ovat Kallen oman elämän kertausta eri fiktiivisiin hahmoihin sovitettuina.

No, niinhän ne ovat. Ehkä juuri siksi eivät oikein kolahda, koska olen aloittanut aikoinaan Päätalon lukemisen Iijoki-sarjalla. Ovat ikään kuin samoja juttuja alter egojen takaa kummittelemassa. Päätalon kirjailijan mielikuvitus on mielestäni varsin rajallista, koska nuo irtoromaanitkin ovat tosiaan tavalla tai toisella hänen omasta elämästään vahvastikin. Mutta vahvuudet ovatkin sitten muualla!

Mutta itse aiheeseenkin. Tällä hetkellä luen Sampo Ahton kirjoittamaa tutkimusta Lapin sodasta saksalaisesta näkökulmasta. Toki jo tutkimuksena vanha (vuodelta -80), mutta hyvin mielenkiintoinen.
 

Zorba

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Conn Igguldenin Gaius Julius Caesarin elämästä kertovan neliosaiseksi kasvavan Keisari-sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa ovat olleet mielenkiintoisia. Sarjaan pääsee hyvin nopeasti sisälle ja se tempaa mukaansa alusta lähtien. Pitkiä pätkiä tuli luettua putkeen, ja aamulla kadutti ettei tullut nukutuksi...

Kirjat perustuvat tositapahtumiin, tosin Iggulden on joitain asioita muuttanut, mutta kertoo nämä muutokset kirjan lopussa.

Todella mukaansa tempaavaa kerrontaa, suosittelen.
Kolmannen osan suomennus tulee kauppoihin aivan lähi aikoina, ellei ole jo tullutkin.


Edit: joku oli aiemmin tällä palstalla purnannut siitä, että historiaa on muutettu. Minua tuo ei haittaa, Rooman senaattorien vaiheista yms. en etukäteen mitään tiennyt joten lukiessa eivät häiritse. Paitsi ehkä historiantutkijoita...
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Näiltä Päätalon hehkuttajilta kysyn, että pidättekö Veikko Huovisesta ja hänen huumoristaan? Hänhän on kirjoittanut paljon oivaltavia ja hauskoja kirjoja mm. Kainuusta.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Alamummo kirjoitti:
Näiltä Päätalon hehkuttajilta kysyn, että pidättekö Veikko Huovisesta ja hänen huumoristaan? Hänhän on kirjoittanut paljon oivaltavia ja hauskoja kirjoja mm. Kainuusta.

Kyllä vain. Veikko Huovisen tuotanto on mielestäni Päätalon tuotantoa parempaa. "Havukka-ahon ajattelija" on eräs niistä kirjoista, jotka olen lukenut yli viisi kertaa. Koirankynnen leikkaaja on erinomainen kappale tallennettua lämminhenkistä sodanjälkeistä aseveli-henkeä ja jopa elokuvana aika onnistunut suuri kiitos Ahti Kuoppalan ja Franzenin hahmoilleen uskollisen näyttelemisen. Lampaansyöjät on makea tarina kaupunkilaisten metsäisestä reissusta Lappiin ja kuuluu myös suosikkeihini. Onpahan Huovisella paljon muutakin mainitsemisen arvoista. Lentsu, Veitikka (kertoo Hitleristä), ja lukuisat hauskat novellit, esim. se missä jossakin Liettuassa pelataan korttia pelikaanin kanssa kunnes NL vie mieheltä mökin.

Huovisen viisaasti salattu kritiikki kaupungistumista vastaan ja metsä-Suomen puolustusta henkivä kerronta iskee meikäläiseen kyllä kiitos.

Huovinen on kova sana, samoin Kianto ja Haanpää. Linna tietenkin. Eri tyylisiä kirjoittajia, mutta jokainen tuo oman osansa suomalaisen historian tallentajana fiktioon. Kuten Päätalokin.

Ja vielä em. herrasta. Tässä sattui nyt minun elämässäni sellainen vaihe, että oli Päätalon vuoro. Kirjailijana en edelleenkään pidä häntä erikoisena, mutta rikkaan henkilökerronnan, murrekirjoittamisen ja ajan ja ajan hengen tallentajana, referoijana pidän hänen ansioitaan kiistattomina ja jaksan niitä puolustaa. Siinä olen "voiman oikealla puolella", kuten K.Päätalo olisi asian ilmaissut.
 

bozik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Alamummo kirjoitti:
Näiltä Päätalon hehkuttajilta kysyn, että pidättekö Veikko Huovisesta ja hänen huumoristaan? Hänhän on kirjoittanut paljon oivaltavia ja hauskoja kirjoja mm. Kainuusta.
Ihan suoraa vastausta ei pysty antamaan, mutta itselleni kohtuullisen ajankohtainen kysymys. Päätalon tuotannon sain luettua loppuun pari vuotta sitten, sen jälkeen olen lueskellut mitä käteen sattuu ja nyt olisi tarkoitus perehtyä tähän Huoviseen ;) Olen muualtakin kuullut, että jos Päätalo uppoaa niin todennäköisesti uppoaa myös Huovinen. Katsellaan kuinka käy.

Ihan toisentyyppinen kirja on tosin tällä hetkellä hyppysissä. Funky Business on kirjan nimi ja sen on kirjoittanut kaksi Tukholman kauppakorkean proffaa. Tavallaan kyse on kirjan muotoon puetusta ajattelusta, jossa pohditaan tulevaisuuden taloutta ja sen muotoja yms. Yllättävän viihdyttävää lukemista aiheesta huolimatta. Kirja lienee kirjoitettu joskus 90-luvun loppupuolella ja ainakin tietyt ennustukset tuntuvat osuvan. Kirjassa mm. pohditaan, ettei koskaan voi tietää milloin Osama bin Laden iskee....
 

Suomi-Salama

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kyllähän Huovinen uppoaa. Pirullinen satiirikko, jonka näennäisesti kepeän humoristisen tekstin sisään mahtuu syvälle suoraan kulloiseenkin kohteeseensa tunkeutuva puukko. Älykäs kirjailija, ehdottomasti.

Huovista luin paljonkin nuorempana. Voisi oikeastaan aloittaa uudelleen. Kotilukemistostakin jokusia hänen teoksiaan löytyy.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Roald Dahl; Rakkaani, kyyhkyläiseni tuli juuri luettua - eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. Saman tekijän Alahuuli on menossa ja vaikka tietää miten näissä jutuissa käy niin ne jaksaa lukea muutamaan kertaan uudelleenkin. Sen verran mustaa huumoria niistä löytyy.

Hienoa kesälukemista!
 

Anton

Jäsen
Nappasin alennusmyyntikorista Margaret Atwoodin pokkarin Oryx ja Crake. Oletin sen olevan sopivan harmitonta piitsi –lukemistoa, johon ei suuremmin tarvitsisi keskittyä.
Parahin Beggy, kiitokset kirkkaan punaisista, palaneista korvista, harteista ja polvista - oli sen arvoista.

Tarina kertoo maailmanlopusta, sen synnystä, kekseliäästä toteutuksesta ja oikeastaan ihan somasta seurauksesta. Tuosta voi tietenkin olla eri mieltä, mutta ihmisten joukkotuho ei minusta ole lainkaan hullumpi asia. Apokalyptinen tarina punotaan verkkaisesti ja mutta todella taitavasti. Lajeja syntyy ja kuolee – geenimanipulaation ja biogenetiikan labran johtajien mielen mukaisesti.

Kohtalaisen vaikeasta aiheesta eli ihmislajin sammumisesta on Atwood saanut kumminkin aikaiseksi jopa humaanin(!) esityksen, vaikka nihilistinen tie olisi varmasti ollut helpompi.

Mutta enpäs pilaa juonta pidemmälle. Arvostelussa antaisin jopa täydet viisi tähteä…
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Atwoodin kirjat ovat todella laadukkaita. Olen lukenut niistä yllämainitus Oryx ja Crake, Orjattaresi ja Nimeltään Grace ja viimeksimainittu on suosikkini. Se on mielikuvituksellinen, tositarinaan perustuva kertomus piikatytöstä. Sokea surmaaja haluaisin löytää jostain luettavaksi, sillä Atwood sai kirjasta Pulitzer-palkinnon. Alkuperäisnimet ylläoleville ovat Oryx and Crake, The Handmaid's Take, Alias Grace ja The Blind Assassin. Lukekaa näitä ihmiset!

EDIT: Anteeksi, palkinto ei ollut Pulitzer, vaan Booker.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
David Winnerin "Brilliant Orange - The Neurotic Genius of Dutch Football" on neljännellä kierroksella juuri nyt. Valittiin vuonna 2000 vuoden parhaaksi urheilukirjaksi tms.

Kirja kertoo hollantilaisesta jalkapallosta, mutta pyritään myös pohtimaan miten hollantilainen kulttuuri heijastuu maan jalkapallossa. Eikä kannata pelästyä, ei ole pitkäveteistä. Kirjassa etsitään vastauksia mm. siihen, että miksi Hollanti ei ole yhtä EM-turnausta lukuun ottamatta voittanut mitään vaikka se on monta kertaa pelannut kisojen parasta jalkapalloa, miksi maajoukkue yleensä lopulta onnistuu aina hajoittamaan itsensä sisältä suurten egojen törmäilyihin ja riitoihin jne.

Suosittelen ehdottomasti kaikille hollantilaisesta jalkapallosta kiinnostuneille ja muillekin futiksen ystäville.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Taru Sormusten Herrasta

LOTR tuli luettua joskus 14 v ensimmäistä kertaa, ja tartuinpa eilen kirjaan ihan vain selaillakseni alkua, koska Koontz:n Kuun Valossa on vielä kesken n. 50 sivua, mutta tarina vei heti mukanaan, ja parisataa sivua on jo takana. Noin 15 vuoden aikana olen ehtinyt unohtaa paljon enemmän kuin luulinkaan, ja nyt huomaa paremmin erot leffojen ja kirjan välillä. Tosin leffatkin olivat aivan mahtavia, vaikka vähän taiteellisia vapauksia olikin otettu.

Ihmettelin mm. että miksi Tom Bombadilia ei edes kutsuttu kokoukseen kun keskusteltiin Sormuksen kohtalosta, ja saattueesta, mutta kyllähän sekin asia käydään kirjassa läpi. Piru vie, kaikkea sitä unohtaa.
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Leif Segerstamin elämäkerran. Oikein mukava teos, muusikkoihmelapsen toilailujen parissa viihtyi helposti. Oivallinen esimerkki kuinka ennakkoluuloistaan jotakin asiaa kohtaan pääsee vain kokeilemalla sitä; aikaisemmin olen pitänyt elämäkertakirjallisuutta itselleni sopimattomana taiteenlajina.

Tätä ennen lueskelin Juha Itkosen "Anna minun rakastaa enemmän" joka myös mielestäni edusti parin viime vuoden aikana ilmestyneiden suomalaisten kirjojen terävintä kärkeä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös